Petina Gappah: Muistojen kirja

Memory on syrjitty albiino joka istuu Hararen pahamaineisen vankilan sellissä ja odottaa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Häntä syytetään valkoisen kasvatti-isänsä murhasta. Hän kirjoittaa elämäntarinaansa amerikkalaiselle lehtinaiselle, jonka vaikutusvalta saattaisi auttaa tuomion kumoamisessa. Vahvatunnelmaisessa tekstissä tuoksuvat niin trooppiset kukat kuin vankilan vessasangotkin. 
Kirjan alkuperäinen nimi The Book of Memory kertoo kirjan sisällöstä täydellisesti. Se on nimittäin Memoryn itsensä kirjoittama muistelma elämästään, jossa hän kertoo omasta näkökulmastaan kuinka hän päätyi kuolemanselliin tuomittuna valkoisen miehen murhasta. 

Memoryn elämä ei ole ollut helppoa, sillä hän on albiino ja ihmiset karttavat häntä  hänen ulkonäkönsä vuoksi. Albiinoja kohtaan elää taikauskoa, mikä vaikuttaa Memoryyn läpi tämän elämän. Kirja asettaa vastakkain köyhän tavallisen zimbabwelaisen perheen elämän sekä yläluokkaisen siirtolaisen elämän. Memory elää lapsuuttaan nimittäin kummankinlaisessa ympäristössä. Hän viettää varhaisnuoruutensa perheensä kanssa eläen niukasti, mutta kuten muutkin samassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat perheet. Hänet kuitenkin myydään brittiläiselle siirtolaiselle Lloydille, joka kustantaa Memorylle koulutuksen sekä mukavan kodin. Suhde herättää puheita, mutta kaikesta huolimatta Memorylle ja tämän kasvatti-isälle kasvaa lämminhenkinen suhde. Miksi Memory siis tuomitaan kuolemaan kasvatti-isänsä murhasta?

Memoryn elämän kulkuun vaikuttaa myös valtavasti maan poliittiset tuulet. Oikeudenkäynti on farssi, johon vaikuttavat kaikki ennakkokäsitykset, joita äkkiseltään voisi keksiä. Kirja onkin feministisesti että poliittisesti hyvin kantaanottava. Oikeuslaitos ummistaa silmänsä Memoryn tarinalle, sillä Zimbabwessa ei ole lapsikauppaa, joten sitä ei ole tapahtunut. Memoryn ajatellaan suoriltaan olevan vain kasvatti-isänsä omaisuuden kavaltanut rakastajar, ilman että naisen itsensä sanomalla on mitään todellista painoarvoa. Muistojen kirja on äärettömän monisyinen ja kertoo kiinnostavasti Zimbabwesta, jossa ihmiset yrittävät sulauttaa vanhoja myyttejä ja kansataruja yhteen modernisoituvan yhteiskunnan kanssa ja luoda omaa identiteettiään kolonialismin jälkeisessä yhteiskunnassa. 

Itse Memory jäi henkilöhahmona hieman etäiseksi hänen vain kertoessaan ja havainnollistaessaan tapahtumia, jotka hänelle on menneisyydessä että vankilassa on tapahtunut. Sen syvemmälle häneen ei pääse tutustumaan. Muuten kirja on erittäin puhutteleva lukukokemus, minusta on aina kiinnostavaa tutustua uusiin maailman kolkkiin ja kulttuureihin kirjojen sivuilta. Heräsinkin siihen tosiasiaan kuinka vähän olen lukenut Afrikkaan sijoittuvaa kirjallisuutta, varsinkin afrikkalaistaustaisten itsensä kirjoittamina. Toki olen lukenut muutaman osan McCall Smithin legendaarista Etsivätoimistoa, Adichien kaikki suomennetut romaanit, Adebayon Älä mene pois, Waris Dirien Aavikon kukan sekä Selasin Ghana ikuisesti. Instagramissa jo seuraajiltani kyselin vinkkejä afrikkalaistaustaisten kirjailijoiden kirjoista, jotka sijoittuvat Afrikkaan, ja sainkin hyviä sekä kiinnostavia vinkkejä. Aika tehdä Afrikkaa tutummaksi itselleni.

Ja voi että minä sitten niin pidän Keltaisesta kirjastosta, kun se julkaisee suomeksi tälläisiä helmiä maailmalta. 

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2017
Alkuteos: The Book of Memory (2015)
Sivuja: 307
Suomentanut: Tero Valkonen

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Tämä tarina oli todellinen helmien helmi.

    VastaaPoista
  2. Meillä oli tämä Naisten Pankin lukupiirikirjana. Pidimme kirjasta paljon, kuten olemme pitäneet kaikista Gappahin kirjoista. Minulle tämä oli merkityksellinen kirja jo senkin takia, että olimme pari kuukautta kirjan lukemisen jälkeen Victoria Fallsilla, jonka Livingstone aikoinaan löysi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin pitäisi ehdottomasti lukea muutkin Gappahin kirjat. :)

      Poista

Lähetä kommentti