Camilla Sten: Kadonnut kylä

Vuonna 1959 ruotsalaiseen Silvertjärnin kaivoskylään saapuu poliisipartio selvittämään outoja tapahtumia. Poliisit löytävät lyhtypylvääseen sidotun, runnellun ruumiin kylän keskustorilta. Kylän kaikki yhdeksänsataa asukasta ovat kadonneet jälkiä jättämättä. Tapahtumat jäävät mysteeriksi, ja kylä autioituu.

Vuonna 2019 dokumenttiohjaajaksi opiskeleva Alice aikoo toteuttaa lopputyönään unelmaprojektinsa. Hän haluaa selvittää, mitä Silvertjärnissä vuonna 1959 tapahtui, ja tehdä tapauksesta dokumenttielokuvan.

Päästyään perille kylään Alice kuvausryhmineen huomaa, että matkapuhelinverkkoon ei saada yhteyttä. Heidän tavaroitaan alkaa kadota ja siirtyä paikaltaan, ja yksi ryhmän jäsenistä näkee yön hämärässä ihmismäisen hahmon liikkuvan kylän laitamilla. Kuusikymmentä vuotta vanhan arvoituksen ratkaiseminen asettaa vaakalaudalle paitsi Alicen uran myös kaikkien hengen.

Voi hurja, miten jännittävä kevään uutuuskirja Kadonnut kylä oli. En osannut yhtään odottaa, että joku kirja saisi oikeasti - Kingin lisäksi - ihoni kananlihalle jännityksestä. Mutta, oli mukava huomata olleensa väärässä sen suhteen. Autioitunut kylä, repsahtaneet ja hylätyt rakennukset sekä kuudenkymmenen vuoden takainen mysteeri, joka on edelleen ratkaisematta. Mihin katosivat Silvertjärnin asukkaat vuonna 1959? Sitä lähtee selvittämään elokuvaohjaajaksi opiskeleva Alice yhdessä ryhmänsä kanssa, aikomuksenaan tehdä dokumentti aiheesta. Hiljaa mielessään Alice toivoo myös löytävänsä ratkaisun avaimet mysteeriin, joka koskettaa hänen perhettäänkin. Alicen isoäidin perhe nimittäin katosi yhdessä muiden kanssa.

Minulla oli kaksi asiaa, jotka olivat päälimmäisenä mielessäni tätä lukiessa. Ensinnäkin, tästä tulisi aivan loistava ja todella piinaavatunnelmainen kauhu-/jännityselokuva. Saatoin jo kuvitella taustalla hiuksia nostattavaa musiikkia ja pari oikein kunnolla säikäyttävää jumpscarea. Koin siis kirjan tapahtumat elokuvamaisesti pääni sisällä, mikä kertonee kirjan juonivetoisuudesta. Toinen mitä pohdin oli se, että Kadonnut kylä tuntui välillä hieman nuortenkirjalta. Jos päähenkilöiden Alicen ryhmän ikää olisi laskenut hieman alaspäin, olisi tämä mennyt hyvin nuorille aikuisille suunnatusta kirjasta. Pääpaino on enemmän juonessa ja päähenkilöt jäivät melko ohuiksi, lisäksi he vaikuttivat ajoittain melko lapsellisilta. Juoni onneksi puksuttaa tasaisen vakaasti kohti loppuhuipennusta, joka ainakin minulle tuli yllätyksenä. 

Ei tätä malttanut laskea käsistään. Oli pakko vain lukea ja lukea. Tuntuikin siltä, että aina oli joku jännittävä kohta meneillään. Tätä kirjaa lukiessa olen sanonut hyvin monta kertaa perheelleni: "Joo, joo kohta, luen tämän kohdan vielä". Tarinan koko asetelma on hyvin kutkuttava, saatoin kuvitella mielessäni kirjan tapahtumat hyvinkin elävästi -hylätyt ja ränsistyneet talot, tyhjyyttään kumisevan koulurakennuksen sekä jälkeen jääneet elämän jäljet. Erittäin onnistunut kauhujännäri siis, ehdottomasti kirjakevään värisyttävimpiä uutuuksia.

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta: 

Kustantamo: Bazar 

Ilmestynyt suomeksi: 2020

Alkuteos: Staden (2019)

Sivuja: 448

Suomentanut: Jänis Louhivuori & Risto Träff

Mistä minulle: Arvostelukappale