Norma Jeane Baker on kiharapäinen, isätön tyttö, joka jumaloi äitiään Gladysia. Mutta Gladys laittaa ”lääkevettä” Norma Jeanen juomaan, kylvettää tulikuumassa vedessä, ajaa autolla pensaspalojen keskelle. Gladys viedään mielisairaalaan, Norma Jeane orpokotiin. ”Vielä minä saan teidät rakastamaan itseäni”, Norma Jeane sanoo. Studion elokuvatuottajilla on hyeenan hymy, mutta he antavat Norma Jeanelle roolin. Itsetunnoltaan hauraasta luonnonlahjakkuudesta kasvaa elokuvataivaan kiintotähti, jumaloitu legenda, joka tunnetaan toisella nimellä.
Norma Jeanen äänellä, fiktiivisin keinoin ja myyttiä rohkeasti rikkoen Blondi kurottaa kohti psykologista totuutta ikonista nimeltä Marilyn Monroe. Taustalla elää 40-50 -lukujen Hollywood, jonka kimalluksen läpi tarkentuu hyytävä kuva amerikkalaisesta elokuvateollisuudesta ja julkisuutta palvovasta kulttuurista: panoraama, joka hätkähdyttää ja hehkuu kuin technicolor.
Luin tämän järkäleen yhdessä Instagramissa #blondilukupiiri :n osallistuneiden lukijoiden kanssa. Muuten en olisi varmaan koskaan uskaltanut tähän tarttua, sillä sivuja on yli 900 ja printtikin niin pientä, että silmiä särki. Selätin tämän kuitenkin lopulta, vaikka kisakunto meinasi loppua useaan otteeseen. Lukupiirin vetäjänä toiminut @lukuisa kuvasi lukukokemusta vuoristoradaksi, ja juuri sitä Blondi oli parhaimmillaan ja kauheimmillaan. Blondi sukeltaa syvälle Norma Jean Bakerin alias Marilyn Monroen elämään. Historialliset tapahtumat, kuten avioliitot, suhteet, elokuvat ja elämän merkkipaalut sekä todistetut tapahtumat ovat kirjassa faktaa. Kirja seuraa tarkasti Norma Jeanin tiedetyn ja tunnetun elämän kronologiaa. Norma Jeanin persoonallisuus taas, ja osa tapahtumista, on kirjailijan sepitelmää. Oates on ottanut taiteellisia vapauksia, joten jos haluat lukea täyttä faktaa tuon kohutun näyttelijättären traagisesta elämästä, älä lue tätä.
Norma Jean kasvaa isättömänä henkisesti epävakaan äidin kanssa, joka välillä katoaa kuvioista. Tällöin Norma Jean asuu isoäitinsä luona. Kun Gladys päättää viimein ottaa tyttärensä hoitaakseen, joutuu pieni lapsi kokemaan selkänahassaan äitinsä mielenterveysongelmat ja lapsuus katkeaa liian lyhyeen. Lopulta, Gladysin päätyessä mielisairaalaan, pieni Norma Jean joutuu siirtymään laitoksesta ja sijaisperheestä toiseen, kunnes erään sijaisperheen äiti painostaa teini-ikäisen Norma Jeanin avioliittoon mustasukkaisuuksissaan. Norma Jeanin lapsuus ja nuoruus päättyy avioliittoon Bucky Glazerin kanssa, mutta menneisyyden rankat kokemukset ovat jättäneet jo jäljen nuoren tytön itsetuntoon ja persoonallisuuteen. Avioliitto ei tuo odotettua onnen auvoa, ja päättyy muutaman vuoden päästä eroon. Norma Jean alkaa luomaan omaa uraa mallina päätyen lopulta Hollywoodiin ja saa ensimmäisen näyttelijän pestinsä. Loppu onkin historiaa ja nimi Marilyn on kaikkien huulilla.
Oates kuvaa Norma Jeanin hyvin rikkonaisena persoonana. Oatesin Norma Jean on epävarma ja omaa heikohkon itsetunnon. Rankka lapsuus ja nuoruus on jättänyt jälkensä naiseen jo varhaisessa vaihessa Norma Jean kehittää itselleen henkisen selviytymisen keinon, niin sanotun Taikaystävän. Norma Jean etsii kiihkeästi hyväksyntää ja rakkautta, hän haluaa tulla huomioiduksi, vaikka toisaalta hän ei halua pitää turhan suurta meteliä itsestään. Isättömyys ja mysteeri isän henkilöllisyydestä näkyy Norma Jeanin tuhoisissa ihmissuhteissa, joissa hauras nainen etsii rakastetuistaan poissaolevaa isähahmoa. Merkittävää roolia naisen syöksykierteessä näyttelee myös alati paheneva päihderiippuvuus, joka lopulta vei nuoren vaalean näyttelijättären hengen.
Marilynin näyttelijän lahjoista on oltu montaa mieltä, mikä käy selväksi kirjassakin. Marilyn ei kuitenkaan näytellyt roolejaan, hän tuntui elävän roolihahmot filmille. Hänen rooleistaan löytyi usein yhtymäkohtia hänen henkilökohtaiseen elämäänsä, ja hän tuntui menevän niin syvälle roolihahmoihinsa, että niistä tuli erottamaton osa hänen persoonallisuuttaan loppuelämäksi. Tässä sulautumisessa vain tuntui lähtevän pieni pala Norma Jeania mukana ja lopussa parhaiten häntä kuvasi persoonien kerroksellisuus. Kaiken tämän kompleksisuuden keskellä ei voi kuitenkaan unohtaa, että Norma Jean oli älykäs, tiedonjanoinen ja modernisti ajatteleva nainen. Hän vain eli ajassa, joka oli vielä enemmän miestenmaailma tasa-arvon suhteen, joten häntä haluttiin ajatella vain tyhmänä blondina, pelkkänä naisena. Myös viihdemaailma on petollinen ja hyväuskoista sekä kilttiä Norma Jeania viedään kuin pässiä narussa ja käytetään sumailematta hyväksi. En voinut olla miettimättä, että Norma Jean oli jollain tapaa oman aikakautensa uhri.
Oates on luonut mielenkiintoisen kuvan Marilynistä, mikä herätti paljon ajatuksia. Olikin hauska lukea tätä yhdessä lukupiirin kanssa, sillä muiden osallistujien mielipiteet toivat uudenlaista perspektiiviä tarinaan omien kokemusten ja tulkintojen rinnalle. Muilta osin tämä urakka oli kuitenkin erittäin uuvuttava. Oikeastaan kaksi ensimmäistä osiota, Lapsuus ja Nuoruus, olivat kiinnostavaa luettavaa. Vielä silloin luin tarinaa suuren mielenkiinnon vallassa, kun Marilyn tapaa toisen aviomiehensä. Heidän avioliittonsa kuvaus oli mielenkiintoista. Oikeastaan sen jälkeen lukeminen muuttui puuduttavaksi. Tämä on ihan liian pitkä ja todella rönsyilevä tarina. Oates myös kikkailee kertojien ja kerrontatyylien kanssa, mikä pidemmän päälle alkoi kyllästyttämään. Kertojanäkökulmien vaihtelu toi näkökulmaa Norma Jeanin elämään ulkopuolelta, mutta minua se turhautti. Meinasin jättää kirjan useammin kuin kerran kesken, mutta sinnikkyys vei voiton ja sain kuin sainkin selätettyä tämän.
Voin nyt taputtaa itseäni olalle ja olla tyytyväinen. Nyt se on ohi ja on aika uudelle projektille. Seuraavaksi ajattelin päihittää Victor Hugon Kurjat, joka on kaivettu jo esille ja jaoteltu viikko osuuksiin ja lukeminenkin aloitettu jo. Tämän projektin toteutan kuitenkin ihan itse, omassa rauhassa. Olin alunperin ajatellut, että Kurjat olisi luettuna kesäloman loppuun mennessä, mutta en vain ole millään jaksanut keskittyä tuohon klassikkoon, joten lukeminen on vielä alkutekijöissään. Mutta, koska en halua ottaa paineita kirjan lukemisen suhteen, ajattelin pitää loppuvuotta aikarajana tälle projektille.
Annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2012 (1.painos 2001)
Alkuteos: Blonde (2000)
Sivuja: 934
Suomentanut: Kristiina Drews
Mistä minulle: Ostokirja
Kommentit
Lähetä kommentti