Jane Harper: Luonnonvoimat

Australian kuumimman dekkaristin romaanissa viisi kollegaa pakkaa reppunsa ja lähtee luontoon hiomaan tiimitaitojaan. Naisporukan keskinäiset suhteet ovat vähintäänkin mutkikkaat, ja ne mutkistuvat entisestään, kun yksi heistä katoaa. Apuun kutsutaan agentti Aaron Falk. Etsinnät vievät hänet erämaan sydämeen, missä sekavien ihmissuhteiden ja epäselvän menneisyyden muodostama vyyhti odottaa ratkaisuaan. Löytyykö hankala, pisteliäs Alice elävänä vai kuolleena? Ja miksi jokainen neljästä naisesta kertoo hänen katoamisestaan erilaisen tarinan?

Jane Harperin esikoistrilleri Kuiva kausi oli todella hyvä, joten odotukset tätä toista Aaron Falkista kertovaa romaani kohtaan oli varovaisen odottavat. Olen kyllä harmittavan paljon viime aikoina lukurintamalla törmännyt siihen, ettei kirjailijan toinen kirja usein yllä edeltäjänsä tasolle, mikäli edeltäjä on ollut mieleenpainuva lukukokemus. Näin pääsi käymään myös Luonnonvoimien kanssa. Kirja ei millään lunastanut paikkaa samalla pallilla Kuivan kauden kanssa, mutta onnistui kuitenkin päätehtävässään eli viihdyttämään.

En lähtisi luonnehtimaan tätä tylsäksi, tunnelmaa kyllä onnistutaan nostattamaan ja Harper johdattaa taitavasti lukijaa harhapoluille todellisten tapahtumien suhteen. En osannut arvata ennakolta yhtään mitään, mutta tämä osui pahasti kirjailijan omaan nilkkaan. Kaikkien juonipolkujen johdosta ajattelin loppuratkaisun olevan jotain todella traagista, joten loppuratkaisun tavanomaisuus tuli pettymyksenä. Toivoin jopa, että olisi edes ollut käärmeen hyökkäys, niin olisi ollut edes hieman jännittävämpi lopputulema. 

Kahdessa aikatasossa kulkeva tarina alkaa melko hitaasti. Nykyajassa Aaron Falk lähetetään työparinsa kanssa Giralangin ylängölle, jossa työporukan virkistäytymisvaelluksen seurauksena yksi matkaseurueen jäsenistä ei ole palannut lähtöpaikkaan. Kadonnut nainen sattuu olemaan Alice Russell, joka on mukana isomman rikosvyyhden tutkinnassa. Menneessä ajassa kuljetaan vaeltamiseen vastahakoisesti suhtautuvan naisporukan mukana. Jo heti alussa kaikki alkaa mennä hirvittävällä tavalla pieleen, jo toisena päivänä kinasteleva naisporukka on eksynyt pahasti reitiltä. Kukaan ei tiedä, mitä Alicelle on tapahtunut. Hän on vain yhtenä yönä lähtenyt ominpäin etsimään tietä pois metsän siimeksestä, eikä kukaan ole nähnyt häntä sen koomin. Onko mitään rikosta edes tapahtunut vai onko Alice hengissä jossain odottamassa, että pelastajat löytävät hänet? Vai onko villi luonto ja luonnonvoimat koituneet Alicen kohtaloksi? Mutta miksi Alice on katoamisyönnä jättänyt erikoisen viestin Falkin vastaajaan?

Pidän valtavasti Aaronista, joka ei poikkeuksellisesti ole rankasta menneisyydestä huolimatta päihderiippuvainen tai muutenkaan kovin moniongelmaisen oloinen etsivä, joihin useasti genren kirjoissa törmää. Kuivassa kaudessa tapahtumavyyhti liittyi olennaisesti Aaronin omaan menneisyyteen, mutta Luonnonvoimien tapahtumat ovat täysin irrallaan Aaronin omasta elämästä. Kuitenkin tässäkin kirjassa päästään kurkistamaan hieman Aaronin henkilökohtaiseen elämään ja opimme tuntemaan etsivää hieman enemmän. Itse olisin toivonut, että Aaroniin olisi voitu keskittyä jopa enemmän. Siinä missä Kuivassa kaudessa Australian haastava luonto näytteli olennaista osaa, on se myös tärkeässä roolissa tässäkin kirjassa. Pidän todella paljon Harperin tavasta käyttää Australian luontoa tehokeinona kirjoissaan. Harperin kerronta on myös sujuvaa ja helppolukuista, joten kirjan lukeminen oli mukavan vaivatonta, mitä viihdekirjoilta odotankin.

Yhtä asiaa jäin kuitenkin miettimään tai oikeastaan kahta. Minkä ihmeen takia koko naisporukka oli kuvattu joukkona "avuttomia idiootteja", näin suoraan sanottuna? Ja miksi niin kokematon joukko on päästetty vaeltamaan ylängöille ilman, että kokenut opas on mukana varmistamassa ettei mitään kamalaa pääse tapahtumaan? Eikä minua imarrellut naisista annettu stereotyyppinen kuva, jossa joukko naisia eksyy heti metsään, missä he keskittyvät tappelemaan ja torailemaan selviytymisen ohella, jonka lisäksi he tekevät typeriä päätöksiä hetken mielijohteessa ja useimmiten tunnepohjalta. Miesporukalla ei tietenkään ollut mitään ongelmia vaelluksen aikana. Kuitenkin kaksi näistä viidestä naisesta oli teoriassa kykeneviä suunnistamaan ja selviytymään äärimmäisissä olosuhteissa, joten välillä tuntui hyvin uskomattomalta, miten kaikki saattoikin mennä niin pahasti vikaan.

Toivon kuitenkin että Aaron Falkin tarina jatkuu vielä. Kuivan kauden kohdalla Harper kuitenkin onnistui mainiosti, joten vaikka Luonnonvoimat oli laimeampi kokonaisuus, uskon että kirjailijassa on potentiaalia, aivan kuten Aaronissakin.

Annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Tammi

Ilmestynyt suomeksi: 2020

Alkuteos: Force of Nature (2018)

Sivuja: 400

Suomentanut: Tuulia Tipa

Mistä minulle: Kirjastosta