tag:blogger.com,1999:blog-51107889148961773412024-03-13T10:18:04.792+01:00Kirjoihin kadonnutKirjoihin kadonnutJohanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.comBlogger867125tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-77731637734869536832023-09-28T08:50:00.010+02:002023-10-03T12:02:28.767+02:00Ovatko äänikirjat kakkosluokan kirjallisuutta?<p style="text-align: left;"><b><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 13.5pt; text-align: justify;">Viime
viikolla kirjallisuuspiirejä kuohutti Roope Lipastin julkaisema <a href="https://yle.fi/a/74-20048454">kolumni</a>, jossa
hän arvosteli äänikirjojen kuuntelua. Näitä ”</span><i style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 13.5pt; text-align: justify;">kuunteleminen ei ole lukemista</i><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 13.5pt; text-align: justify;">”
käsitteleviä kannanottoja tuuttaa ulos tasaisin väliajoin, ja se alkaa jo
ärsyttämään. Varsinkin, kun huoli niin lukutaidosta kuin kirjojen myynnistä puhuttaa
samaan aikaan julkisessa keskustelussa.</span></b></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2JDVzrQJN-BLMnS5i9yXvlra2XBb-C8Mi8fMqQ15RUbADid9YDsgg21PefCgfaGCQX7ihMYue636hICv7E9pFynS5G3BqL6PyuBCbrSkcAuA0GOwnP9ygk70d52ATMosP4eHFAbk18bCc--gMD5_O0HdOuHuRhNPzU0c4pERMUFE0qEFUeZeDAdFZVaA/s2215/IMG_5029.PNG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2215" data-original-width="1170" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2JDVzrQJN-BLMnS5i9yXvlra2XBb-C8Mi8fMqQ15RUbADid9YDsgg21PefCgfaGCQX7ihMYue636hICv7E9pFynS5G3BqL6PyuBCbrSkcAuA0GOwnP9ygk70d52ATMosP4eHFAbk18bCc--gMD5_O0HdOuHuRhNPzU0c4pERMUFE0qEFUeZeDAdFZVaA/w338-h640/IMG_5029.PNG" width="338" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Johanna Lohi</td></tr></tbody></table><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; mso-outline-level: 3; text-align: justify;"><b><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 13.5pt;">Lukea-sanan merkityksestä<o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; text-align: justify;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 13.5pt;">Lukea-sanan
semanttinen merkitys käsittää lukemisen fyysisen toiminnan. Nykyaikana
lukeminen tulisi kuitenkin ymmärtää laajemmin <a href="https://www.oulunylioppilaslehti.fi/viikon-51-tiedekysymys-onko-aanikirjojen-kuunteleminen-lukemista/">monilukutaidon näkökulmasta</a>, johon
myös kirjojen kuunteleminen sisällytetään. Olennaisinta onkin se, että me
ymmärrämme sen mitä kirja tahtoo meille sanoa ja että ymmärrämme kokonaisuuden. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; text-align: justify;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 13.5pt;">Äänikirjojen
kuuntelijat <a href="https://yle.fi/a/3-10290663">hyötyvät</a> kirjan kuuntelemisesta samalla tavalla kuin sen lukijatkin
– <a href="https://www.lukulux.fi/tama-lukemisesta-tiedetaan/uusmedioiden-mahdollisuudet/lukemisen-uudet-laitteet/aanikirjat-kehittavat-lukutaitoa/">sanavarasto karttuu</a>, <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009417393.html">keskittymiskyky harjaantuu</a>, kirjoista oppii uusia
asioita ja myös kirjojen kuunteleminen rentouttaa. Kirjojen kuunteleminen on
lisäksi fyysisten kirjojen lukemista joustavampaa.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; text-align: justify;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 13.5pt;"><br /></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; mso-outline-level: 3; text-align: justify;"><b><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 13.5pt;"></span></b></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicYwye1RlJCd0KmCf1MMvnIZMCKKgVKOt_Oq15eQip9ApH6W10M3rqjAK2RNgfxZWGBpTzIJPNyuIGxSCSMp7gCYFJVuCDEuZHXCiaf6fseryE4i1P4f1E63ZrWBaA5pi3rG-HEup0cQnK5GrTXgriNef8wnZXqtr8r12WVrrqqUfJq_rStCab42j0sZU/s1174/IMG_5030.PNG" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1174" data-original-width="1170" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicYwye1RlJCd0KmCf1MMvnIZMCKKgVKOt_Oq15eQip9ApH6W10M3rqjAK2RNgfxZWGBpTzIJPNyuIGxSCSMp7gCYFJVuCDEuZHXCiaf6fseryE4i1P4f1E63ZrWBaA5pi3rG-HEup0cQnK5GrTXgriNef8wnZXqtr8r12WVrrqqUfJq_rStCab42j0sZU/s320/IMG_5030.PNG" width="319" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Johanna Lohi<br /><br /></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b></b></div><b>Väkisin korvasta sisään<o:p></o:p></b><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; text-align: justify;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 13.5pt;">Lipasti
kuvaa äänikirjojen kuuntelemista toimintana, jossa kaadetaan tarinaa korvasta
sisään. Herää väkisinkin mielikuva, jossa kuuntelija istuu passiivisesti ottamassa
vastaan korvista väkisin soljuva tekstiä. Ikään kuin se olisi jonkinlainen
kidutukseen rinnastettava toiminta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; text-align: justify;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 13.5pt;">Onko
siis näin, että ”oikeita kirjojen ystäviä” ovat ne, jotka nauttivat kirjansa
fyysisessä muodossa? Sillä vain fyysistä kirjaa lukevat voivat pysähtyä tai
palata tapahtumien ääreen, makustelemaan ja analysoimaan tarinaa samalla kun
hengittävät painomusteen tuoksua keuhkoihinsa. Jos joku muu lukee kirjan
sinulle ääneen, et ole tällainen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; text-align: justify;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 13.5pt;">Tuntuu,
että äänikirjojen kuuntelijat halutaan lykätä lukijoiden ulkopuolelle, kuin he
olisivat kakkosluokan kirjallisuuden käyttäjiä. Miten sitten näkövammaiset,
lukihäiriöiset tai vaikka keskittymisenhaasteiden kanssa kamppailevat, jotka
hyötyvät äänikirjaformaatista, joka tuo kirjallisuuden heidänkin saatavilleen?
Ovatko hekin vääränlaisia kirjallisuuden käyttäjiä?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; mso-outline-level: 3; text-align: justify;"><b><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 13.5pt;">Rahan takii?<o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; text-align: justify;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 13.5pt;">Lipasti
myös nostaa esille, kuinka kirjailija saa äänikirjasta vain nimellisen
korvauksen. Tämä on tärkeä keskustelunaihe, mutta aivan toinen sellainen. Herääkin
kysymys, kirjoittiko Lipasti kannanottonsa ajatuksenaan, että äänikirjoja
väheksymällä ihmiset lopettaisivat niiden käytön ja siirtyisivät fyysisten
kirjojen pariin? <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; text-align: justify;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 13.5pt;">Äänikirjat
ovat myös <a href="https://lukukeskus.fi/4-1-tapaa-lukea/">saaneet kirjallisuuden pariin</a> sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät muuten lue. Ne voivat olla myös lukuinnostuksen herättäjä, portti
fyysisten kirjojen pariin, joten kuuntelijoita jatkuvasti morkkaamalla ei
ainakaan nosteta myyntilukuja.<o:p></o:p></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUVVhGbrupTQ3vajNozKOeMp1sV8BtY69UoITV8n5eSIRzX4cAoPi9qyx4p4hMmVB_ZZ8sXuQ337LIvrMLdG94BqJ1GehzGSE6IJC7MK4nLTFaS1NnkaV7Lkfvv6jMumRAdnxnIp3uch5ByAvyZ7r6bQmqZVo1DkNprZJE6y0hwM2NlKzHy9OTT9y7NAg/s2215/IMG_5029.PNG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><br /></a></div>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-24387095253296040712023-05-18T11:37:00.001+02:002023-05-18T11:37:13.577+02:00Menolippu menneisyyden Turkuun!<p style="text-align: justify;"><b>Ann-Christin Antellin </b><i>Puuvillatehdas</i>-sarjan viimeinen osa <i>Puuvillatehtaan kilpailija</i> ilmestyi vastikään ja paketoi kasaan menneisyyden Turkuun sijoittuvan ihastuttavan trilogian. Pidin valtavasti Antellin ajankuvasta, lempeän keveästä kerronnasta sekä Barkerin perheen jäsenistä. Pientä feministiä minussa ilahdutti myös naishahmot, jotka omalta osaltaan kapinoivat perinteistä ahdasta naisen roolia vastaan. Olen viihtynyt <i>Puuvillatehdas</i>-kirjojen parissa niin hyvin, että minua aivan harmittaa heittää hyvästit Barkerin suvun naisille! Varsinkin kun viime vuonna jouduin heittämään hyvästit myös Mustosen <i>Syrjästäkatsojan tarinoita</i>-sarjan jo läheisiksi käynneille henkilöhahmoille. Jotain uutta ja vastaavaa täytyisi löytyä nyt kotimaisen historiallisten sarjojen nälkään, kun <i>Hovimäetkin</i> on jo luettu ja Mustosen uuden sarjan avausosaa jonottelen edelleen kirjastosta. Toivon myös hartaasti, että saamme kuulla Antellista vielä lisää, vaikka <i>Puuvillatehdas</i>-trilogia tulikin päätökseensä, sen verran koukuttavasti ja kiinnostavasti Antell historiasta kirjoittaa.</p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFp10mgGF_GXHQqzM3K5reCxRsj3fcX8z-ube9tm3TTo5hhnnm4NrIJREPYOTNkrfJCRSLmQnVDnd3emZQMdPSzvZW24eE6YYlQ7qbrq5GMtjCoZ0z7i3C9owXQIRCnTjqQNTihWLemkuqKolp0xxlAk-WQ2HG3GBVBEGY2_oWKNDzrn0_WQ83YqTq/s1454/IMG_2986.PNG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1454" data-original-width="1170" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFp10mgGF_GXHQqzM3K5reCxRsj3fcX8z-ube9tm3TTo5hhnnm4NrIJREPYOTNkrfJCRSLmQnVDnd3emZQMdPSzvZW24eE6YYlQ7qbrq5GMtjCoZ0z7i3C9owXQIRCnTjqQNTihWLemkuqKolp0xxlAk-WQ2HG3GBVBEGY2_oWKNDzrn0_WQ83YqTq/s320/IMG_2986.PNG" width="257" /></a></div><i>Puuvillatehdas</i>-sarjan aloitti vuonna 2021 <i>Puuvillatehtaan varjossa</i>, joka kertoo rovasti Stenroosin tyttärestä Jennystä. Jenny on nuorena leskeksi jäänyt leiskuva luonteinen nainen, jota kovat ajat eivät ole lannistaneet. Ahkera Jenny on mukana Rouvainyhdistyksessä, joka kerää varoja hyväntekeväisyyteen ja Kansankirjaston perustamiseen. Turun seurapiireissä Jenny tutustuu puuvillatehtaan johtajan poikaa, Frederik Barkeriin, ja uudistusmieliseen Kosti Vanhaseen. Kolmidraama on siis valmis. <p></p><p style="text-align: justify;"><i>Puuvilla tehtaan varjossa</i> tarjoaa uskomattoman elävän aikamatkan yhteen Suomen kauneimmista kaupungeista, eli Turkuun. Ajankuva toi mieleeni Mustosen kirjat ja olin heti myyty. Pidin Jennystä myös ensisilmäyksellä, naisasioista kiinnostunut omantienkulkija, joka poikkesi monista aikalaisistaan radikaalien mielipiteidensä johdosta. Toki kirja sijoittuu siihen historialliseen maailmanaikaan, kun säätyläisyhteiskuntaa ravistelee Suomen teollistuminen, työväenliike nostaa päätään ja Minna Canthin hengessä monet naiset nousevat vaatimaan tasa-arvoa. Jenny viis veisaa siitä, mitä muut ajattelevat hänestä ja on rohkeasti sitä mitä on. Romantiikkaakin on mukaan ujutettu sopivassa suhteessa, sillä tehtaanperijän ja Jennyn välillä tuntuu olevan kemiaa, eikä kosijoista ole muutenkaan pulaa Jennyn oven takana. Myös iki-ihana Turku nousee kauniisti esille Antellin kertomana. Toisin sanoen, tässä trilogian aloitusosassa on kaikki palaset kohdallaan ja on herkkua kotimaisesta historiallisesta fiktiosta kiinnostuneille lukijoille.</p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSN33a0w28CT5wWV77PIwtE9LXSsUn1iJ1HIcscJ1YLCeFDyskyVLR_n0HTFI8gJ2rHalBqj1KffeDn8F6K8v1zcYjvEsE_DrlddV8AnS2NbOBS0esrFJoPwbCskhKc8I5X6wTXkEwNnrBYKWeH9fyNurDUAhM5bfZeydCavuhvWGdrxfhncjAta-W/s1275/IMG_2985.PNG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1275" data-original-width="1170" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSN33a0w28CT5wWV77PIwtE9LXSsUn1iJ1HIcscJ1YLCeFDyskyVLR_n0HTFI8gJ2rHalBqj1KffeDn8F6K8v1zcYjvEsE_DrlddV8AnS2NbOBS0esrFJoPwbCskhKc8I5X6wTXkEwNnrBYKWeH9fyNurDUAhM5bfZeydCavuhvWGdrxfhncjAta-W/s320/IMG_2985.PNG" width="294" /></a></div>Trilogian seuraavassa osassa, <i>Puuvillatehtaan perijässä</i>, pääosassa nähdään Jennyn ja Frederikin ottotytär Martta, joka palaa Ruotsista kotikaupunkiinsa Turkuun ja saa töitä kansankirjastosta. Puuvillatehtailija Robert alkaa tutustuttamaan Marttaa seurapiireihin, mutta lapsuudenystävä Juho vetää kovasti Marttaa puoleensa. Seurapiirit muistuttavat Marttaa myös tämän alhaisesta syntyperästä, vaikka Martta onkin nyt osa Barkerien sukua. <p></p><p style="text-align: justify;">Ajassa ollaan siirrytty eteenpäin seuraavan sukupolven pariin ja 1900-luvun alkuun, kun teollistuminen on ajamassa yhä enemmän luokkajaon murtumiseen. Kirjan parissa päästään toki taas Turkuun, mutta myös Naantalin kylpylään sekä seuraamaan yhteiskuntaa ravisuttavaa suurlakkoa. Ajankuva on jälleen erinomaista, hienovireistä romantiikan juonnettakaan ei olla unohdettu. Antell kirjoittaa kevyesti, mikä on taito sinänsä, sillä historiallisista romaaneista on helppo kirjoittaa liian paatoksellisia ja yksityiskohtaisia, tunkkaisia ja raskaita. Näilläkin järkäleillä on toki paikkansa, mutta itse olen nauttinut kevyestä viihteellisestä otteesta, joka samalla kuitenkin opettaa historiasta - varsinkin, jos vaivautuu lukemaan kirjailijan jälkisanat. </p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoSDlQErFSFfwyOfnDgaITJiOV6KqZqbEiY6J7jy0y1TyfVD5ZjNlgx5xDjqzJ9Yicu5FIhM_ur8N8k80P5bnvMFsGoOU6iri_FMtJrb-_jAbBKXoFNJ013BCWCBuXTS58lFFGMq9Jw2Ym6YHkNaI-7SZ-2NMHjrXW4DApwn8dtMPWPY_nnIgdLcyD/s1457/IMG_2987.PNG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1457" data-original-width="1170" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoSDlQErFSFfwyOfnDgaITJiOV6KqZqbEiY6J7jy0y1TyfVD5ZjNlgx5xDjqzJ9Yicu5FIhM_ur8N8k80P5bnvMFsGoOU6iri_FMtJrb-_jAbBKXoFNJ013BCWCBuXTS58lFFGMq9Jw2Ym6YHkNaI-7SZ-2NMHjrXW4DApwn8dtMPWPY_nnIgdLcyD/s320/IMG_2987.PNG" width="257" /></a></div>Kahden ensimmäisen osan väliin mahtuu ns. spin off-kirja <i>Joulu Örndahlin ruukissa</i>, joka ilmestyi vain äänikirjana. Se ei ole välttämätön osa (tai puolikas osa) trilogian kannalta, mutta halusin sen kuunnella ihan puhtaasti sarjan fanittamisen takia. Kirja kertoo edellisestä osasta tutun Martan nuoruusvuosista Örndahlin ruukkikartanossa, joka valmistautuu joulun viettoon. Ruukinpatruunan ottotyttärellä riittää puuhaa jouluvalmisteluissa ja vähävaraisten auttamisessa. Samalla kaikki jännittävät joutaako Frederik-setä jouluksi kotiin liikematkaltaan. Joulujuhlassa Martta silmäilee varovaisesti sepän poikaa Antonia, johon hän on tutustunut ruukin lainakirjastossa. Ilo muuttuu kuitenkin äkkiä, kun Martan pikkuveli Aapo vajoaa jäihin. <p></p><p style="text-align: justify;">Aivan loistava joulukirja, harva joulukirjana markkinoitu kirja tavoittaa kunnollista joulunhenkeä ja tunnelmaa, ellei sitten lue lastenkirjoja. Mutta tässä äänikirjassa joulun tuoksut ja tunnelman saattoi aistia vahvasti. Antell pitää jälleen otteessaan kiinnostavalla tarinalla ja ajankuvalla, siksipä toivoinkin että kirja olisi ollut pidempi! Kaikkea ei voi kuitenkaan saada, joten täytyi vain olla tyytyväinen tästä ihanasta välipalakirjasta, joka antoi vähän lisää meille Puuvillatehdas-sarjan ahmijoille ja vei meidät Örndahlin ruukinkartanon tunnelmalliseen joulunviettoon. </p><div style="text-align: justify;"><i><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0_VP4E80kCIxwih_dGyWY9U0ZY8FI7Fdc-6pETsrqEvvAHlri4Z2sQbYIz6o42hFxwmspHKf0Gy9KXRklsz9PoCrydwhhvYsDEqRQ3skg8S_VPPwKQYqt2LCRa0SO8kqtDwqPPtw6_tQ3dbU0x5IutBRWACehUsRrjWK70j5SeUPkPRpvrey_mTUI/s3088/IMG_2947.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3088" data-original-width="2316" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0_VP4E80kCIxwih_dGyWY9U0ZY8FI7Fdc-6pETsrqEvvAHlri4Z2sQbYIz6o42hFxwmspHKf0Gy9KXRklsz9PoCrydwhhvYsDEqRQ3skg8S_VPPwKQYqt2LCRa0SO8kqtDwqPPtw6_tQ3dbU0x5IutBRWACehUsRrjWK70j5SeUPkPRpvrey_mTUI/s320/IMG_2947.JPG" width="240" /></a></div>Puuvillatehtaan kilpailijan</i> luin loppuun vain pari päivää sitten. Olipas jännittävä lopetus sarjalle ja enemies to lovers-trooppi romantiikka puolella kutkutteli oikein mukavasti romantiikkaneuronejani. Edelleen ajankuvalle täytyy nostaa hattua sekä mukaansatempaavalle tarinalle. Kevyt kerronta kuljettaa tarinaa kuin siivillä eteenpäin ja avaa lukijoille kaikkien kolmen sukupolven naisten tarinoiden päätepisteen. Nyt eletään jo 1920-lukua ja tulisieluinen Paula Barker toimii Barkerien puuvillatehtaan reklaamipäällikkönä. Ajat ovat kuitenkin haastavat ja tehtaan tulevaisuus näyttää olevan vaakalaudalla. Littoisten verkatehtaan nuori johtaja Richard Falke tarjoutuu ostamaan Barkerin puuvillatehtaan, mutta Paula päättää tehdä kaikkensa ettei tehdas joutuisi Falken kynsiin. Richard ärsyttää Paulaa aivan raivostuttavuuteen asti, ja kipinät lentelevät kun nämä kaksi vahvaa persoonaa ottavat yhteen. Nyt lukija pääsee perehtymään historiallisen Turun liike-elämään sekä kimalluksen vuosikymmeneen Suomessa. Kolme sukupolvea Barkerin suvun naisia yhdistyvät - moderni Paula, äidillinen Martta sekä lämminsydäminen Jenny-mummo - samojen kansien välissä.</div><p style="text-align: justify;">Nyt oli taas läsnä sitä naisten kapinahenkeä. Paula on henkeen ja vereen moderninainen, joka haluaa tehdä uraa eikä taivu olemaan vain säyseä vaimoihminen. Miesten maailman rajoja täytyy murtaa, sillä kyllä naisetkin pystyvät siinä missä miehetkin. Räiskyvä Paula oli henkilöhahmo minun makuuni. Hieman jäi harmittamaan kuitenkin se, että vaikka mielestäni niin Paula, Martta kuin Jennykin saivat arvoisensa lopetuksen tarinalleen, niin Jennyn ja Martan tarinoiden loput olivat liian paljon samankaltaisia. Myös Martan tarinan loppuhuipennus tuntui ehkä hieman hätiköiden kirjoitetulta. Se oli hauska yllätys, mutta mielestäni tämä juonenpään solmiminen kokonaisuuteen sulavasti olisi kaivannut hieman enemmän pohjustusta ja perustelua. Mutta, ajatus tästä oli vain ohimenevä tuulahdus kokonaisuuden ollessa kuitenkin verraton ja varsin viihdyttävä. En sitä lopulta jäänyt suuremmin murehtimaan. </p><p style="text-align: justify;">Jos <i>Puuvillatehdas</i>-sarjan kirjat ovat vielä jostain syystä lukematta ja pidät historiallisesta fiktiosta, vahvasta ajankuvasta, hienovireisestä romantiikasta, viihteellisestä tarinasta ja kevyestä sekä sujuvasta kerronnasta, kannattaa tutustua. Ensimmäisen luettuasi haluat luultavasti lukea sitten kaikki kolme ja joulun alla vielä kuunnella <i>Joulun Örndahlin ruukissa</i>. Tämä kirjasarja on ollut paljon näkyvästi esillä, ainakin minun omassa somekuplassani, ja sen käännösoikeudet on myyty jo neljään maahan, joten Antellin menestyssarja on aloittanut myös valloittamaan maailmaa!</p>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-28847804262370253862023-05-12T12:32:00.001+02:002023-05-12T12:32:18.108+02:00Lahjavinkkejä äidille<div style="text-align: justify;">Kirjalahja ilahduttaa aina, ainakin allekirjoittanutta. Tiktokissa ehdinkin jo julkaisemaan videon, jossa jaan hieman lahjaideoita kivoista tänä keväänä ilmestyneistä kirjoista. Ajattelin kuitenkin kasvattaa aihepiiriä vielä täällä blogin puolella, jossa jaan erit lahjavinkit kuin mitä Tiktokin puolella. Eli mitä lukevalle äidille, äitipuolelle, mummolle, mummopuolelle, äitihahmolle tai muulle elämäsi naiselle voi äitienpäivänä antaa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-X1jm27GLGCojPWZ3o78aWoRKZRNt5W2ZxH7qIuDOjGoPBkvElpIxXSUQYMekJZgBTjxZ6qpHaIFcKsSGEgS2MInnH2jrLUnZy_8HpNAJp6QFqADl-4elrpwe6zsEOYwgA9dfNpJo867gOu-u3VQaKxfzQ1Ca4QDzLvMI8v0XH8xVsicfD2ZbnmhV/s4032/IMG_2455.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-X1jm27GLGCojPWZ3o78aWoRKZRNt5W2ZxH7qIuDOjGoPBkvElpIxXSUQYMekJZgBTjxZ6qpHaIFcKsSGEgS2MInnH2jrLUnZy_8HpNAJp6QFqADl-4elrpwe6zsEOYwgA9dfNpJo867gOu-u3VQaKxfzQ1Ca4QDzLvMI8v0XH8xVsicfD2ZbnmhV/s320/IMG_2455.JPG" width="240" /></a></div>Psykologisten trillereiden ystäville kannattaa suunnata ostamaan <i>Freida McFadden</i> tänä keväänä ilmestynyt uutuuskirja <b>Kotiapulainen</b>, jossa juuri vankilasta päässyt Millie pääsee töihin newyorkilaisen perheen luo kotiapulaiseksi. Aluksi kaikki vaikuttaa menevän hienosti, kunnes perheen äiti alkaa kohtelemaan Millietä kammottavalla tavalla. Onneksi perheen isä tuntuu olevan Millien puolella. Todella koukuttava ja yllättäviä juonenkäänteitä tarjoava trilleri!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Trillereistä pitävälle kannattaa ostaa ehdottomasti mikä vain teos <i>Sebastian Fitzekiltä</i>, sillä ne ovat takuuvarmaa viihdettä! Nopea tempoisia, yllättäviä, ihokarvat pystyyn nostattavia. Varsinkin viimeksi lukemani <b>Sielunmurskaaja</b> oli hyytävä klaustrofobinen suljetun paikan mysteeri, jossa Fitzek vetää lukijaa kuin pässiä narussa. Yhtä huikeaa settiä oli myös Fitzekin ensimmäinen suomennettu teos <b>Potilas</b>!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg32aJGefkZIiZU5ISUPxSqzX8I5mLxl_b9thdiHw-lI1sXmtP3sbdGVyg4OcOaRvDpbQApRHIp6W7EZGerCccDtaoPofdpgL5Ngswecf-pkFxTnAe0z1jn7XU2TOEu43g3z4PC2C955rsKfhyKr4cd_zkAcmgwpoRiUXymy2DVF1C0Xr96seOPPPf1/s3504/B670F1EA-DEB1-4A77-91D8-B8CA36AE10DC.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3504" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg32aJGefkZIiZU5ISUPxSqzX8I5mLxl_b9thdiHw-lI1sXmtP3sbdGVyg4OcOaRvDpbQApRHIp6W7EZGerCccDtaoPofdpgL5Ngswecf-pkFxTnAe0z1jn7XU2TOEu43g3z4PC2C955rsKfhyKr4cd_zkAcmgwpoRiUXymy2DVF1C0Xr96seOPPPf1/s320/B670F1EA-DEB1-4A77-91D8-B8CA36AE10DC.jpg" width="276" /></a></div>Dekkareiden ystävälle kannattaa ostaa <i>Arttu Tuomisen</i> Delta-sarjan kirjoja. Ensimmäinen osa <b>Verivelka</b></div><div style="text-align: justify;"><b></b> oli sen verran vakuuttavaa settiä, että yllätyin oikein positiivisesti. Tuominen on tuonut raikasta tuulahdusta rikoskirjallisuuden itseään toistavaan massaan kiinnostavalla menneisyyteen ulottuvalla vyyhdillä, jossa itse rikoksen selvittäminen tuntui lähinnä sivujuonelta. Myös komisario Jari Palosaari oli varsin kiinnostava henkilöhahmo, jolla on varsin traaginen menneisyys. Hän ei ole ehkä se kaikkein paras tyyppi edes selvittämään tapahtunutta murhaa, sillä hänen lapsuutensa paras kaveri on puukottanut kuoliaaksi toisen tyypin laitapuolen kulkijoiden alkoholinhuuruisissa remubileissä. Verivelkaa voi löytää edelleen ainakin pokkareina, mutta jos on oikein dekkarien nälkäinen ihminen, kannattaa ostaa kaikki neljä tähän mennessä ilmestynyttä. Sarjan kun aloittaa sitä ei malta enää sitten lopettaa! Ja erityisesti kannattaa ostaa, jos lahjan saaja on Porista tai Pori on muuten lähellä sydäntä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsBtaCVjo_cMNPz3lEHjUsmOPqj44lFCDID_obf9xQSgWwK_jieLcIRThEEHFxQm_bCoZsE0u8kKV_PU1HxxNTLiPfyD4xMFhEdZxjFkS7AqQ_MNKbVFY7-lDgLrBgtawffcDeWCpbSR9bqs9INu9BUFg0L_PLpc_OHkGDw3ksegTQmX6at_2V_e63/s4032/IMG_2222.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsBtaCVjo_cMNPz3lEHjUsmOPqj44lFCDID_obf9xQSgWwK_jieLcIRThEEHFxQm_bCoZsE0u8kKV_PU1HxxNTLiPfyD4xMFhEdZxjFkS7AqQ_MNKbVFY7-lDgLrBgtawffcDeWCpbSR9bqs9INu9BUFg0L_PLpc_OHkGDw3ksegTQmX6at_2V_e63/s320/IMG_2222.JPG" width="240" /></a></div>Nuorille ja nuorekkaille lukijoille kannattaa napata pakettiin <i>Tiffany D. Jacksonin</i><b> Rajaton</b>. Varsinkin, jos lahjan saaja tykkää selviytymistarinoista ja dramaattisista juonenkäänteistä. Rajaton on hyvin raffi tarina nuoresta laulajanalusta, joka joutuu kohtaamaan musiikkimaailman kääntöpuolen hyvin karulla tavalla, kun tunnettu muusikko ottaa vielä alaikäisen Enchantedin siipiensä suojaan ja hyväksikäyttää tytön sinisilmäisyyttä. Kirja ei sovi herkimmille lukijoille, mutta sykähdyttää takuuvarmasti tarinallaan. Tämä on ehdottomasti yksi parhaista ja koukuttavimmista kirjoista, joita olen tänä keväänä lukenut! Kirja on suunnattu nuorille aikuisille, mutta soveltuu kyllä erinomaisesti myös vanhemmille lukijoille. Kaiken lisäksi tarina on saanut inspiraationsa todellisesta kohusta, mikä tekee tarinasta entistä riipaisevamman. Ja jos ei rankoista aiheista hätkähdä, niin myös supersuosiota niittänyt <i>Colleen Hooverin </i><b>Se päätyy meihin</b> on nappi valinta. Luin itse kirjan englanniksi ja se oli heittämällä paras viime vuonna lukemani kirja!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ja jos riipaisevat tarinat uppoaa noin yleensä, niin kyynelhanat saa takuuvarmasti auki <i>Ruth Druartin</i> historialliset romaanit, joista pidin pienimuotoisen ylistyspuheen aikaisemmassa postauksessani. Varsinkin vastikään ilmestynyt <b>Hetki ennen lähtöä</b> on must hankinta sellaisille, jotka rakastavat historiallisia romaaneja ja itkeä pillittää silmät päästä kirjan parissa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEmVZyXbBeoHnjHNUzEga9Ve3bfdjD56Q7CG4AuvdmqwQIadTsPPr7WcCTPlc63C-deuxMykc3TpP1sR2nGk4UC3XG1SIIz3aj1w6O0dp1cgQI_DZTkIo36v9nGP0l-PHiOSP_p9NUSsNhUp4H1hQpQVHX-WdPnlb0U8NDQIVqkrO_dZTroKrdKvDL/s3852/IMG_2136.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3852" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEmVZyXbBeoHnjHNUzEga9Ve3bfdjD56Q7CG4AuvdmqwQIadTsPPr7WcCTPlc63C-deuxMykc3TpP1sR2nGk4UC3XG1SIIz3aj1w6O0dp1cgQI_DZTkIo36v9nGP0l-PHiOSP_p9NUSsNhUp4H1hQpQVHX-WdPnlb0U8NDQIVqkrO_dZTroKrdKvDL/w251-h320/IMG_2136.JPG" width="251" /></a></div>Jos historialliset romaanit ovat lahjan vastaanottajan suosikkeja, on hyvä vaihtoehto sujauttaa pakettiin <i>Maggie O´Farrellin </i><b>Hamnet.</b> Tarina perustuu lapseen, joka innoitti Shakespearea kirjoittamaan kuuluisan näytelmänsä Hamletin. Hamnet on siis faktaan perustuvaa fiktiota ja antoi mielenkiintoisen kuvan Shakespearen perheestä, ja nimenomaan perheen sekä vaimon näkökulmasta. Kirja voitti myös Women Prize of Fiction-palkinnon ja on saanut paljon kiitosta maailmalla. Eikä ihme, kirja oli erinomainen. Suorastaan nautinnollinen lukea! </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Jos historialliset romaanit puhuttavat, mutta lukijan mieleen on enemmän kotimaan historiaan sijoittuvat romaanit, niin iki-ihana <b>Hovimäki</b>-sarja on julkaistu nyt uusintapainoksina. Hovimäki tv-sarja oli kova juttu silloin aikoinaan, ja varmasti monen vanhemman lukijan mieleen on palata vanhan tuttavuuden pariin! Hovimäki-kirjat ovat loistavia, rakastin niistä jokaista! Myös <i>Ann-Christin Antellin</i> <b>Puuvillatehdas</b>-sarja, joka sijoittuu historialliseen Turkuun, on erinomainen valinta historian ystäville. Sarjan viimeinen osa, <b>Puuvillatehtaan kilpailija</b>, ilmestyi nyt keväällä, ja aivan harmittaa että niin erinomainen sarja tuli päätökseen. Antell kirjoittaa niin elävästi, että tuntee melkein itse tupsahtaneensa historialliseen Turkuun ja romantiikkakin kirjat pitävät sisällään juuri sopivassa määrin erinomaisen ajankuvan ohella. Mikäli taas kotimaan historiaan sijoittuvat historialliset romaanit ei uppoa, mutta pukuloisto ja romantiikka kiehtoo, kannattaa pakettiin valikoida joku <i>Julia Quinnin</i> <b>Bridgerton</b>-sarjan kirjoista. Tai vaikka Quinnin uudesta <b>Bridgerton & Rokesby</b>-sarjasta. Quinnista on nopeasti tullut yksi lempikirjailijoistani, hänen kirjansa ovat vain niin hyviä!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Feel goodista ja romantiikasta nauttivalle kannattaa harkita <i>Johanna Schreiberin</i> <b>Rivien välissä,</b> joka on ihanan kesäiseen Tukholmaan sijoittuva lämminhenkinen feel good-romaani. Kirja käsittelee kuitenkin viihteellisen pintansa alla myös ajankohtaisia aiheita aina erovanhemmuudesta adhd:n kanssa elämiseen. Mikä kaikista ihaninta, kirja sijoittuu kirjakustantamoon! Feel goodin ystäville myös <b>Lucy Diamondin </b>kirjat ovat oivallinen valinta!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKCI_chKKXsM9QPvX0xDd8MhwOftbqzYi649_wE7mTzQdd0qw3ICoNZ4xMooPU7rsEhMxpbIulF6kTMvLSC750VsDtbvvU3K8wBNwlRHIRk8AJpyIRExgg3Q-BREwWS2J0pHoxkFcnVbgzobiKKmcBfrssvylzH5uFc1TG0OO7p7qgURIw77dPJLs-/s4032/IMG_1718.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKCI_chKKXsM9QPvX0xDd8MhwOftbqzYi649_wE7mTzQdd0qw3ICoNZ4xMooPU7rsEhMxpbIulF6kTMvLSC750VsDtbvvU3K8wBNwlRHIRk8AJpyIRExgg3Q-BREwWS2J0pHoxkFcnVbgzobiKKmcBfrssvylzH5uFc1TG0OO7p7qgURIw77dPJLs-/w240-h320/IMG_1718.JPG" width="240" /></a></div>Koukuttavien tarinoiden ja luonnon ystäville kannattaa ostaa <i>Charlotte McConaghyn </i><b>Täällä oli susia</b>, jossa tutkijat matkaavat Skotlannin ylämaille tavoitteenaan elvyttää alueen susikanta luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Alue elää karjataloudesta, joten paikalliset eivät ole järjin innoissaan susien tuomisesta alueelle. Kun lähistöltä katoaa maanviljelijä, kääntyy katseet automaattisesti tutkijoihin ja heidän susiinsa. Täällä oli susia sisältää myös paljon muitakin kerroksia kuin mitä juonenkuvaus antaisi olettaa. Päähenkilö Inti on kompleksinen henkilöhahmo, jolla on menneisyyden raskas taakka harteillaan. Myös paikalliset tuovat omaa väriä ja sutinaa tarinaan. Pidin valtavasti tästä romaanista, aivan kuten rakastin myös McConaghyn edellistä romaania <b>Viimeinen muuttolintu.</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;">Viime aikoina on ilmestynyt myös paljon sellaisia kirjoja, joita voisin itsekin toivoa saavani äitienpäivälahjaksi. Esimerkiksi tällä viikolla ilmestyi viimein päätösosa iki-ihanaan <i>Lucinda Rileyn</i> Seitsemän sisarta-sarjaan. <b>Atlas</b> - <b>Papa Saltin tarina</b> päättää huikean ja rakastetun kirjasarjan, ja jonka <i>Harry Whittaker</i> on kirjoittanut loppuun äitinsä ohjeiden mukaan, tämän kuoltua. Olen kerännyt sarjaa omaan hyllyyn, joten onhan tämä viimeinenkin osa saatava. Myös toiselta lempikirjailijaltani ilmestyi juuri uusi sarjanaloitus - nimittäin <i>Enni Mustosen</i> <b>Kasvattitytär</b>. Rakastin <b>Syrjästäkatsojan tarinoita</b>, ja sarjan päättymisen jälkeen sydämessä on ollut tyhjä kohta, joten odotan paljon tältä uudelta sarjalta, joka vaikuttaa hurjan mielenkiintoiselta! Fantasiakirjallisuuden puolelta kiinnostava uutuus on <i>Sarah J. Maasin</i> järkälemäinen <b>Maan ja veren huone</b> ja on sellainen kirja, jonka haluaisin paketista löytää. Toki omistan sarjan ensimmäisen osan jo englanniksi, mutta ei suomen kielinenkään painos olisi pahitteeksi. Rakastan kaikkea mitä Maas kirjoittaa!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Siinäpä muutama lahjavinkki, jos äitienpäivälahja on vielä hankkimatta!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Mukavaa äitienpäiväviikonloppua kaikille!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-85484675555141585322023-05-10T08:32:00.001+02:002023-05-10T08:32:55.818+02:00Kaksi kirjaa, jotka saivat minut itkemään<p style="text-align: justify;">On vain vähän kirjoja, jotka saavat kyynelhanani aukeamaan. Eläydyn kyllä vahvasti kirjoihin, mutta harvemmin itken ihan kunnolla. En, vaikka kirja olisi koskettava ja saisi minut tuntemaan vahvoja tunteita. Mutta aina välillä tulee luettua sellaisia kirjoja, jonka sivut kastuvat kyynelistä. Ruth Druart on sellainen kirjailija, jonka molemmat kirjat ovat saaneet minut kyynelehtimään ja hänen uusin romaaninsa <i>Hetki ennen lähtöä</i> oli melkoista cry festiä alusta loppuun. Druart kirjoittaa niin tunteisiin vetoavasti ja rakentaa hahmojaan huolella, niin että heidän elämiään koskevat käänteet menevät suoraan ihon alle. Kaikki heidän kokemansa kipu ja suru on kuin omaa. Sen lisäksi hän käsittelee romaaneissaan teemoja, jotka koettelevat ihmisyyttä - vaikeita päätöksiä, uhrauksia ja luopumisen tuskaa. Se mikä aluksi saattaa näyttää oikealta tai väärältä pyöritellään niin läpikotaisin kertomusten aikana, että lopulta lukija joutuu myöntämään ettei asiat ole lopulta läheskään niin mustavalkoisia kuin mitä aluksi saattoi olettaa. </p><p style="text-align: justify;">Druartin molemmat kirjat, <i>Viimeinen yö Pariisissa</i> ja <i>Hetki ennen lähtöä</i> kulkevat kumpikin kahdessa aikatasossa ja sijoittuvat toiselta aikatasoltaan toisen maailman sodan aikaiseen Pariisiin. <i>Viimeinen yö Pariisissa </i>kertoo Jean-Lucissa, joka on töissä rautatiellä saksalaisten miehittämässä Pariisissa. Jean-Luc epäilee, että ihmisillä täyteen lastattujen karjavaunujen taustalla on jotain pimeää. Hän pyrkii sabotoimaan saksalaisten toimia ja saa kärsiä siitä nahoissaan. Eräänä päivänä rautatieasemalla juutalaisnainen nimeltä Sarah ojentaa vastasyntyneen lapsensa Jean-Lucille viimeisenä epätoivoisena tekonaan. Hän haluaa pelastaa pienen lapsensa, vaikka se vaati häneltä luottamista täysin tuntemattomaan ihmiseen. Auschwitzissä Sarahia auttaa selviytymään ajatus, että hän vielä joku päivää palaa lapsensa luo. Jean-Luc pakenee lapsen kanssa ja aloittaa uuden elämän Yhdysvalloissa, sillä Jean-Luc luulee Sarahin kuolleen. </p><p style="text-align: justify;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiG_xWRWJ868qXssWD6Ebak68UW4Q93IoQ5xHkqha92b7vN4xCcUo9OpMVEhqG8JvQNrrlCVQOZkWst7wQ0CtsssAMe4B3esH3UQkAUTMj67Zwdz3gqSNgooZTgAQ0UxpKR3ougbdNPmmT5Z2z-i6GMUci876ECCEAiQmIUpJTzQ25g81_XAIYyddXJ/s3562/KOLORO_1667813214084.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3562" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiG_xWRWJ868qXssWD6Ebak68UW4Q93IoQ5xHkqha92b7vN4xCcUo9OpMVEhqG8JvQNrrlCVQOZkWst7wQ0CtsssAMe4B3esH3UQkAUTMj67Zwdz3gqSNgooZTgAQ0UxpKR3ougbdNPmmT5Z2z-i6GMUci876ECCEAiQmIUpJTzQ25g81_XAIYyddXJ/s320/KOLORO_1667813214084.jpg" width="270" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Sitruuna kustannus, 2021. Suom. Elina Salonen</span><br /> </td></tr></tbody></table>Kirjaa ei käytännössä malta millään laskea käsistään. Druart pitää lukijaa vangittuna taidokkaalla kerronnalla ja juonenkuljetuksella, joka tarjoaa niin koukkuja kuin yllättäviä tapahtumia. Kirjan lukeminen on tunteiden limboa, joka ravistelee syvältä. On aina hirvittävää lukea keskitysleireistä, eikä se tule koskaan helpommaksi, vaikka aiheesta olisi lukenut paljonkin. Joka kerta se pahuus, jota natsit harjoittivat pöyristyttää. Miten jotain niin hirvittävää on voinut edes tapahtua? Miten ihmiset ovat kyenneet sellaiseen pahuuteen?<p></p><p style="text-align: justify;"><i>Viimeinen yö Pariisissa</i> kertoo vaikeista päätöksistä ja uhrauksista, joita ihmiset joutuivat sodan aikana tekemään. Ja ne päätökset kantoivat vielä aikaan sodan jälkeen. Äitiyden teema nousi vahvasti esille ja pystyin samaistumaan itse äitinä vahvasti Sarahin kuin Jean-Lucin vaimon Charlotten kokemuksiin äitiydestä. Niin Sarahin kuin Charlotten näkökulmat tarinaan olivat omiaan nostattamaan kyyneleet silmiin, mutta myös Samuelin näkökulma on kirjoitettu niin vaikuttavasti, että sekin puristi sisintä lukiessa. Moniulotteinen tarina, vaikuttavat henkilöhahmot ja sodan raakuus, vaikeat tunteet - kaikki kirjassa ravisutti minun tunnehaitaria niin rajusti ettei itkulta voinut välttyä. Itkin monesti, en vain kerran, vaan myös ennen loppuratkaisua. Kyynelehdin pitkin tarinaa ja nenäliinoja kului. <i>Viimeinen yö Pariisissa</i> nousikin minulla yhdeksi parhaista viime vuonna lukemistani kirjoista.</p><p style="text-align: justify;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEx_maFopslgUXtbEaJSQ1XApjNTRlfEDe7tB_coJFWoQSOMZeycgn9gcuxsJkQhY9EyAFwq9agIHxt8A1tIr29qAeD1PSqom2a08WC2Tbwbof9vi5sFGpTLnTbqkMBGstNVHEOGOT4R_udB0jVNlXMRduPjB6ABQo2obIKVBtCXqIANlxtj4FR2sN/s4032/IMG_2655.JPG" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEx_maFopslgUXtbEaJSQ1XApjNTRlfEDe7tB_coJFWoQSOMZeycgn9gcuxsJkQhY9EyAFwq9agIHxt8A1tIr29qAeD1PSqom2a08WC2Tbwbof9vi5sFGpTLnTbqkMBGstNVHEOGOT4R_udB0jVNlXMRduPjB6ABQo2obIKVBtCXqIANlxtj4FR2sN/s320/IMG_2655.JPG" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Sitruuna kustannus, 2023. Suom. Elina Salonen</span></td></tr></tbody></table><br /><div>Olinkin siis melko innoissaan, kun näin Sitruuna kustannuksen sivuilla, että Druartilta ilmestyy nyt keväällä uusi kirja <i>Hetki ennen lähtöä</i>. Aloin lukemaan kirjaa varautuen, että taas mennään varmasti ihon alle, mutta en osannut varautua siihen kuinka kirja pureutuu syvälle sieluun ja repii rikki niin kokonaisvaltaisesti. Kuitenkaan kirja ei ole vailla toivoa ja lohtua, vaikka itkin enemmän kuin itkin aiemman kirjan kohdalla. Jos Druart jatkaa samalla tahdilla, että jokainen uusi kirja on edellistä itkettävämpi ja vaikuttavampi, niin viidennen kirjan kohdalla itken varmaan jo saavillisen. Joudun palauttamaan kirjastoon kirjan, jonka sivuilla näkyy kyynelten jälkiä. Kirjaa on pakko ahmia eteenpäin tulen palavalla vimmalla, sen minkä kyynelverhon läpi saa tihrustettua. <p></p><p style="text-align: justify;"><i>Hetki ennen lähtöä</i> kertoo ranskalaisesta Èlise Chevalieristä, joka suree sodassa menehtynyttä sulhastaan. Èlise haluaisi tehdä oman osuutensa isänmaan puolesta natsien miehittäessä Ranskaa ja ottaakin uhkarohkeita riskejä auttaessaan lapsia ja uhmatessaan natseja. Èlise perheineen tuntee valtavaa vihaa natseja kohtaan heidän toimiensa takia sekä perheen isän puolesta, jonka natsit ovat lähettäneet työleirille. Eräässä kirjakaupassa Èlise tutustuu Sebastian Kleinhausiin, saksalaiseen sotilaaseen, joka toimii kääntäjänä Pariisissa. Sebastian tuntee häpeää univormunsa tähden ja hän halveksii sotaa, jota hänen maansa käy viattomia vastaan. Vastoin kaikkia sääntöjä Élise rakastuu Sebastianiin, mutta sodan loputtua heidät revitään erilleen ja kumpikin luulee toisen kuolleen. 1960-luvulla Joséphine Chevalier löytää äitinsä sängyltä piilotetun matkalaukun, joka paljastaa kaiken Joséphinen todeksi uskoman hänen taustoistaan valheeksi. Joséphine matkaa Pariisiin ottaakseen selvää sodan aikaisista tapahtumista ja kielletystä romanssista hänen äitinsä sekä natsisotilaan välillä. Varsinkin sotaan sijoittuva aikataso oli valtavan mielenkiintoinen ja kuvasi elävästi miten vaikeaa elämä tavallisille ranskalaisille oli miehityksen aikana. </p><p style="text-align: justify;">Niin Èlisen, Sebastianin ja Joséphinen henkilöhahmot oli kirjoitettu niin monikerroksiksi ja inhimillisiksi, että kaikki tarinan dramaattiset käänteen ravisteli syvästi. Kielletty rakkaus on teemana varsin yleinen, mutta Druart on tuonut siihen syvyyttä, sillä lähtökohtaisesti ajateltuna jokainen natsikoneisto ratas, vähäinenkin, mahdollisti omilla toimillaan ja vaikenemisellaan kansanmurhan ja muut sodan hirveydet. Lukijan käsitys Sebastianista kuitenkin muuttuu tarinan edetessä ja horjuttaa käsitystä siitä, että jokainen natsi olisi ollut paha. Sebastianin henkilöhahmo herättää lukijan sympatian, sillä univormunsa alla Sebastian on muuta kuin natsi. Mutta silti hän oli osa koneistoa, vaikeni, eikä noussut kapinaan. Mutta hän oli diktatuurin uhri ja kapinoimalla alistumisen sijaan hän olisi asettanut oman henkensä vaaraan. Siitä päästään sitten moraaliseen limboon, voinko sympatiseerata hahmoa, joka ei tehnyt isommassa mittakaavassa juuri mitään estääkseen natsien toimintaa, vaan enemmänkin edesauttoi sitä. Mitä on yksi henki kaikkien niiden menetettyjen ihmishenkien mittakaavassa? Mutta silti hän teki jotain vastustaakseen koneiston jauhavia hampaita, oli niitäkin jotka uskoivat Hitlerin propagandaan sokeasti ja intohimoisesti kyseenalaistamatta sitä ollenkaan. Vaikka Sebastian oli lempeä ja hyväsydäminen henkilöhahmo univormunsa alla, hän oli silti natsi. Mutta meidän on kuitenkin tärkeää nähdä myös yksilöt koneiston sisässä. Tässä tarinassa on niin monta näkökulmaa, joka luo syväluotaavaa perspektiiviä kaikkiin sen henkilöhahmojen kokemiin elämänkäänteisiin, että tavallaan sitä ymmärtää jokaisen tapahtuman motiiveja, mikä tekee niistä entistä kipeämpiä hyväksyä. </p><p style="text-align: justify;">Olen emotionaalisesti ihan hajalla tämän kirjan lukemisen jälkeen. Vaikka, kuten aiemmin sanoin, kaiken rikkirepivyyden ja sielua ravistelevuuden lomassa tässä tarinassa oli myös lohdullista toivoa ja ihmisten hyvyyttä kauheuksien keskellä. Henkilöhahmot vain joutuvat tekemään kukin tahollaan vaikeita päätöksiä, kuten Druartin edellisessäkin kirjassa, ja ne kantavat vielä monien vuosienkin päähän. Olen häikäistynyt siitä, miten uskomattoman vetovoimaisesti Druart kirjoittaa tarinoitaan ja nostaa aiheensa esille omintakeisella tavalla. Tavalla, joka jättää lukijan sieluun lähtemättömän jäljen. Huikean hyviä kirjoja molemmat ja suosittelen erittäin suuresti näitä kahta kirjaa kaikille historiallisten romaanien ystäville. Ja jos tuntuu, että natseista ja toiseen maailman sotaan sijoittuvia tarinoita on tullut luettua niin paljon ettei mikään enää yllättä, niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa tutustua näihin Druartin fiktiivisiin romaaneihin. Vaikka, Druartin romaanit ovat fiktiivisiä ne nostavat esille tärkeitä eettisiä kysymyksiä.</p></div>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-1918347568013987642023-05-05T19:28:00.005+02:002023-05-10T08:23:09.855+02:00Huhtikuun luetut<p style="text-align: justify;"><span style="font-size: x-small;">Tämä postaus sisältää mainoslinkkejä Adlibrikselle</span></p><p style="text-align: justify;">Uskomatonta, että nyt eletään jo toukokuuta. Kesä on jo aivan nurkan takana, vaikka juuri plussan puolelle kipuava elohopea mittari ja tiukassa istuvat lumikinokset eivät oikein hengi kesän saapumista. Lapsilla on koulua enää muutama viikko jäljellä, ja sitten he saavat kirmata kesälaitumille. Itse odotan eniten aamuja, kun herätyskellon saa kytkeä pois päältä, ja kun pääsen laittamaan uuden talomme pihapiiriä oman näköiseksi sekä istuttamaan kurkkujen ja tomaattien taimet kasvulaatikoihin. Kukka haaveilutkin olen aloittanut, vaikka sieluni sykkii silti enemmän ruokakasvien kasvattamiselle ja lavakaulusviljelylle kuin kukkien istuttamiselle. Kyllä kesäkukat kuitenkin mukavasti piristävät pihapiirin ilmettä ja luovat tunnelmaa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyWM6Oa0_dGIFc_vPlTdTrwuL9qAnVwN7OrLp_0oaMwfl6UF-d5_SPk2OTJwL014ZQR1nC4kMdNOsJI-mrK88SvC8Zq6ZbAeC1Hcok445j6qd2URriFDaBkGe63FR9RjX_QVP4QYpJV-5CG4JByj43czuGqztsA3bqXOOVvAVuV4cLtsptDlU1n9y1/s4032/IMG_2705.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyWM6Oa0_dGIFc_vPlTdTrwuL9qAnVwN7OrLp_0oaMwfl6UF-d5_SPk2OTJwL014ZQR1nC4kMdNOsJI-mrK88SvC8Zq6ZbAeC1Hcok445j6qd2URriFDaBkGe63FR9RjX_QVP4QYpJV-5CG4JByj43czuGqztsA3bqXOOVvAVuV4cLtsptDlU1n9y1/s320/IMG_2705.JPG" width="240" /></a></div><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;">Huhtikuussa luin yhteensä kolmetoista kirjaa. Mukaan mahtui viiden tähden kirjoja sekä keskinkertaisia teoksia. Mutta noin yleisesti ottaen huhtikuu oli erinomainen lukukuukausi. Huhtikuussa luin seuraavat kirjat.</p><p style="text-align: justify;"><b>Victoria Schwab: City of Ghosts</b></p><p style="text-align: justify;">Kirjaston uutuushyllystä löytämäni Schwabin Cassidy Blakesta kertovan sarjan aloitusosa oli vähän sellainen villikortti. Uskalsin lainata tämän englannin kielisen teoksen, sillä kirja oli varsin ohut ja teksti hyvin väljästi ladottua. <i>City of Ghosts</i> kertoo nuoresta Cassidystä, jonka vanhemmat kirjoittavat kummitustarinoita, ja ovat aikeissa julkaista tv-sarjan, joka käsittelee kummituksia ja paranormaaleja ilmiöitä. He eivät kuitenkaan tiedä, että heidän tyttärensä paras ystävä on kummitus. Juurikin sen pojan kummitus, joka pelasti Cassidyn hengen, kun tämä meinasi hukkua. Cassidyn vanhemmat matkustava tv-sarjan tiimoilta Edinburghiin, jota pidetään yhtenä maailman kummittelevimpina kaupunkina. Cassidy pääsee vanhempiensa mukaan, mutta matkasta muodostuu vaarallisen ikimuistoinen tytölle, joka näkee kuolleita.</p><p style="text-align: justify;">Rakastan oikein kunnon kummitustarinoita. Mitä pelottavampi, sen parempi. Tunnelmaltaan tämä nuorille suunnattu kirja ei ollut mitenkään kovin pelottava, vaikka saattaa herkemmältä lukijalta saada ihokarvat nousemaan pystyyn. Itse olisin kaivannut vielä synkempää ja painostavampaa menoa. Mutta muuten pidin kyllä tästä tarinasta, josta tuli hieman aavekuiskaaja konsepti mieleen. Siis se tv-sarja, joka tuli joskus vuosia sitten. Se, jossa nainen näkee kuolleita ja hänen tehtävänään on auttaa heidät tuon puoleiseen. Schwab on kuitenkin maustanut tätä konspetia vähän pidemmälle, sillä Cassidylla on kyky siirtyä niin sanotun verhon toiselle puolelle. Myös Jacobin, kummitusbestiksen, mukana olo luo omia haasteitaan, joihin varmasti tartutaan seuraavissa osissa. Oletan, että Cassidyn vanhempien tv-ohjelma vie perheen uuteen kaupunkiin, jossa Cassidy kohtaa taas uudet henkimaailman ongelmat. Helposti luettava tarina oli sopivan koukuttava, sillä kaikessa yksinkertaisuudessaan jo monissa kauhuelokuvissa ja kirjoissa käytetyt elementit toimivat Schwabin kirjassa hyvin yhdessä. Jonkin verran osasin kyllä arvata tapahtumia ennalta, mutta siitä huolimatta olen utelias näkemään mihin Cassidyn ja hänen vanhempiensa matka vie seuraavaksi. </p><p style="text-align: justify;">Annoin kirjalle <b>3 , 5/ 5</b> tähteä! Jos kiinnostuit kirjasta, voit ostaa sen omaksesi <a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1182145044&as=1524071863&t=2&tk=1&url=https://www.adlibris.com/fi/kirja/city-of-ghosts-city-of-ghosts-1-9781407192765" target="_blank">*täältä</a>!</p><p style="text-align: justify;"><b>Stephanie Garber: Olipa kerran särkynyt sydän</b></p><p style="text-align: justify;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6pQf2IKGDJtZo1_y8x9C0zMnRE0eILTyu9C9EnXIkymELDUanEdtKxgTp6YE-jbv2L9iiy4F58mjLP5dqFcsdzLXly_SNdfY0xalsQ_trjVHM8ocnD1rOtnuOq_vCj8FI8UktFG9vXo7LspSNE2l0OILKbh99kHlOG_C_vvfnzrbgl9slSg38Pp6D/s4032/IMG_2364.JPG" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3016" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6pQf2IKGDJtZo1_y8x9C0zMnRE0eILTyu9C9EnXIkymELDUanEdtKxgTp6YE-jbv2L9iiy4F58mjLP5dqFcsdzLXly_SNdfY0xalsQ_trjVHM8ocnD1rOtnuOq_vCj8FI8UktFG9vXo7LspSNE2l0OILKbh99kHlOG_C_vvfnzrbgl9slSg38Pp6D/s320/IMG_2364.JPG" width="239" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">WSOY, 2022. Suom. Kaisa Kattelus</span></td></tr></tbody></table><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Pidin valtavasti Garberin<i> Caraval</i>-trilogiasta, vaikka siinä omat ontumisensa olikin. Garberin luoma maailma on kuitenkin kiehtova fantasiamaailma kohtaloineen päivineen. Mukavan synkkä, helposti ymmärrettävä, mutta silti ihanan taianomainen. Garberin uuden sarjan aloitus sijoittuu aikaan <i>Caraval</i>-trilogian jälkeen ja maailma laajentuu Valendan ulkopuolelle, kun uuden päähenkilön, mukavan säpäkän Evangile Foxin matkassa päästään kauas Pohjolaan ja sen mysteerien äärelle. Garberin kerronassa, niin hahmon rakentelussa kuin maailman rakentelussa voi huomata selkää kehistystä, sillä minun täytyy myöntää, että <i>Olipa kerran särkynyt sydän</i> on jopa parempi kuin alkuperäinen Caraval-trilogia. </div><p></p><p style="text-align: justify;">Caravaleissa yhdeksi minun suosikkihahmoista nousi Herttaprinssi eli Jacks. Olin siis enemmän kuin mielissäni, kun huomasin hänen olevan keskeisessä roolissa tässä uudessa kirjassa. Jacks on mukavan kompelksinen hahmo, sellainen tunteeton pahapoika, jonka pinnan alla tuntuu kytevän jotain pehmeää ja hempeää. Viis siittä, että kirja väittää ettei Jacksilla ole sydäntä. Kieltäydyn uskomasta moista, ja saatan pettyä jos uumoiluni mahdollisesta kytemisvaiheessa olevasta slowburn romanssista osuvat väärään. <i>Olipa kerran särkynyt sydän</i> tuo vielä enemmän tietoa tästä kohtalosta, mutta ei kuitenkaan vielä tarpeeksi, niin että janoni olisi tyydytetty. Tuntuukin todella pitkältä ajalta odottaa seuraavan osan ilmestymistä suomeksi. </p><p style="text-align: justify;">Myös Evangelinen henkilöhahmossa oli enemmän syvyyttä kuin aiemman trilogian siskoksissa, sillä Evangeline itsessään saa enemmän sävyjä ja inhimillistä hajontaa mitä Donatella ja Scarlett yhteensä. Evangelinessa on luonnetta ja pidän siitä! Juoni koukuttaa siinä missä Garberin edellisetkin kirjalliset tuotokset. On mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan Garber Pohjolan mysteerit kuljettaa. En osaa yhtään arvata tulevaa, mikä on mukavan kutkuttavaa. Mitä vain voi vielä tapahtua. Garberin eläväistä kuvailua on nautinnollista lukea, sillä se herättää Pohjolan eloon lukijan silmien edessä. Yksi asia kirjassa oli kuitenkin mikä vähän tökki, sillä hyvä Garber, mitä ne oli ne vampyyrit? Minusta ne tulivat ihan puskista ja tuntuivat suoraan sanottuna irrallisilta muuhun tarinaan ja koko maailmaan nähden. Ihan oikeasti vampyyreja? Onneksi ne ei sentään kimaltaneet auringossa.</p><p style="text-align: justify;">Annoin kirjalle<b> 4,5 / 5 </b>tähteä! Jos haluat upota kiehtovaan fantasiamaailmaan, voit tilata kirjan omaksesi <a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1182145044&as=1524071863&t=2&tk=1&url=https://www.adlibris.com/fi/kirja/olipa-kerran-sarkynyt-sydan-9789510484258" target="_blank">*täältä</a>.</p><p style="text-align: justify;"><b>Freida McFadden; Kotiapulainen</b></p><p style="text-align: justify;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtkGxWWTNfEljDUXWhG-UsTKWg-WOH1FuJcrxSl7BJZMLgSjd4pNLCG6Hx27N4skCf9Xb77FvKgrfI0JNXFtNB6YNAh6GPQESQdyf6hSampg74NmBPKpmThQobzeLPka1plL0WxxjkpzMyyD1PY4gZN-nRzG0uLUmr6HODTDzGyPjX2_TVT5qEBw3O/s4032/IMG_2455.JPG" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtkGxWWTNfEljDUXWhG-UsTKWg-WOH1FuJcrxSl7BJZMLgSjd4pNLCG6Hx27N4skCf9Xb77FvKgrfI0JNXFtNB6YNAh6GPQESQdyf6hSampg74NmBPKpmThQobzeLPka1plL0WxxjkpzMyyD1PY4gZN-nRzG0uLUmr6HODTDzGyPjX2_TVT5qEBw3O/s320/IMG_2455.JPG" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Otava 2023. Suom. Jussi Kivi</span></td></tr></tbody></table><br /><div><div style="text-align: justify;">Tässä yksi tämän kevään must read psykologisista trilleireistä. Juuri vankilasta vapautunut Millie saa töitä kotiapulaisena newyorkilaisesta perheestä. Winchestereiden koti tuntuu oikealta paratiisilta verrattuna autoon, jossa Millie on joutunut asumaan viime kuukaudet. Työ vaikuttaa helpolta ja kaikki sujuukin aluksi kuin unelma. Onneen alkaa kuitenkin pian tulla säröjä, kun perheen äiti Nina alkaa käyttäytymään oudon vihamielisesti Millietä kohtaan. Hiljalleen talon ilmapiiri alkaa käymään yhä painostavammaksi, mutta Milliellä ei ole mitään muuta paikkaa minne mennä. Kuka muu haluaisi ehdonalaisessa olevan vangin palkata? Onneksi perheen isä Andrew auttaa Millietä kestämään Ninan oikut ja kiukuttelut.</div><p></p><p style="text-align: justify;">Paljon trillereitä lukeneena kirja ei sinänsä tarjoa hurjasti mitään uutta. Osasin hieman aavistella tulevia juonenkäänteitä ja toki kirjailija antaakin niistä hienoisia vihjeitä valveutuneelle lukijalle. Mutta yllätysshokkimomentti, jonka kirja tarjoaa on silti varsin kutkuttava. Minua kiehtoi enemmän se miten inhottavaksi lähes kaikki kirjan henkilöhahmot olivat pohjimmiltaan kuvattu. Vaikka kaikki ei todellakaan ole aivan niin yksinkertaista kuin ehkä ensivilkaisulta näyttää, ovat kirjan henkilöhahmot kirjoitettu niin, että ne herättävät varmasti lukijassa voimakkaita tunnereaktioita. Ja ainakin minun kohdalla McFadden onnistui siinä erinomaisesti. Juoni on punottu kronologiaa rikkoen ja niin taidokkaasti, että kirjan pois laittaminen tuntuu lähes mind gamelta hitaan alun jälkeen. Sen jälkeen kirja nappaa sinut kuin varkain, eikä tarinasta irtautuminen käy enää tuosta noin vaan, kun tahto ja arkirealismi käyvät taistoa pään sisällä aivojen huutaessa vielä yhtä sivua. Kirja on ollut paljon esillä ja kerännyt paljon kehuja. Liityn kuoroon, ja jos suosittelen jotain trilleriä tämän kevään uutuuksista lukemaan, on se tämä. </p><p style="text-align: justify;">Annoin kirjalle <b>4,5 / 5</b> tähteä! Jos haluat tutustua tähän kevään järisyttävimpään psykologiseen trilleriin, voit tilata sen omaksesi <a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1182145044&as=1524071863&t=2&tk=1&url=https://www.adlibris.com/fi/kirja/kotiapulainen-9789511462712" target="_blank">*täältä</a>.</p><p style="text-align: justify;"><b>Holly Ringland; Alice Hartin kadonneet kukat</b></p><p style="text-align: justify;">Koskettava tarina, joka sijoittuu Australian paahtavan auringon alle. Kirjassa seurataan orvoksi jäävän Alicen kasvu- ja selviytymistarinaa aina lapsuudesta aikuisuuteen. Kun Alicen vanhemmat kuolee, siirtyy nuori Alice isoäitinsä luokse asumaan. Alice ei juuri tiedä kukkatilaa pitävästä isoäidistään mitään, sillä hän ei ole saanut koskaan tutustua tähän. Varttuessaan hän joutuu kohtaamaan sukunsa varjellut salaisuudet, jotka ovat vaikuttavat vuosien takaa myös suuresti Alicen omaan elämän kulkuun. Juuri nuo salaisuudet ja kiehtova perhetarina, jotka vaikuttavat vahvasti Alicen hauraan henkilöhahmon takana on se tekijä, joka naulitsee lukijan kirjan äärelle. Pidin tarinasta kovasti sekä juoniratkaisuista, vaikka jälleen paljon lukeneena osasin arvata tapahtumien kulkua hieman etukäteen. Joskus ihan harmittaa, että on niin herkistynyt huomaamaan tarinan sekä kerronnan eri nyansseja niin herkästi. Harvoin oikein mikään enää yllättää ja olisi niin ihanaa yllättyä.</p><p style="text-align: justify;">Alicen perheen tarina on traaginen, mutta silti tarina itsessään ei ole pelkästään toivoton, vaan siitä löytyy lämpöä, rakkautta sekä hyvyyttä. Itse jäin kaipaamaan enemmän syvyyttä sivuhahmoihin, sillä monessa hahmossa olisi ollut potentiaalia vielä enempäänkin. Kokonaisuuden parissa viihdyin oikein mukavasti kuitenkin. Ihastuttavinta tässä oli, miten Ringland on tuonut kukat osaksi teosta, sillä ne ovat tärkeä elementti itse tarinassa. Jokainen luku alkaa pienellä tietoiskulla kasvista, joka on jollain tavalla teemaltaan tai aivan konkreettisesti relevantti kappaleen tapahtumien kannalta. Tietoiskut tarjosivat paljon uutta kasvitietoutta minulle ja rakastin sitä, miten vahvasti kasvit ja luonto ovat läsnä kirjan jokaisella sivulla. Jos pidit Delia Owensin <i>Suon villistä laulusta</i> tai Miran Cowley Hellerin <i>Paperipalatsista</i>, saattaa <i>Alice Hartin kadonneet kukat</i> olla juuri sinua varten.</p><p style="text-align: justify;">Annoin kirjalle <b>3, 5 / 5</b> tähteä. Jos haluat tutustua tähän kaunis kantiseen romaaniin, voit tilata sen <a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1182145044&as=1524071863&t=2&tk=1&url=https://www.adlibris.com/fi/kirja/alice-hartin-kadonneet-kukat-9789523755093" target="_blank">*täältä</a>.</p><p style="text-align: justify;"><b>Anna James; Tilly ja seikkailujen kartta</b></p><p style="text-align: justify;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiB-CUNLbJQgfM6IrdJYaYwiNJH4c8DrylnwO10IWSxw2YEXOq7gQeD5grhHkv8eSimqg7g-aFEOsut-OKcONJl3s9u-tTRIs_8BHNeOkY9AfATAySO1-yOXrYxYz831wyfizPz3pBtRc1qFdWYND2druC2bDR5o49czvNRjm4lEAClIW9y3mgqwi0L/s3560/IMG_2449.JPG" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3560" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiB-CUNLbJQgfM6IrdJYaYwiNJH4c8DrylnwO10IWSxw2YEXOq7gQeD5grhHkv8eSimqg7g-aFEOsut-OKcONJl3s9u-tTRIs_8BHNeOkY9AfATAySO1-yOXrYxYz831wyfizPz3pBtRc1qFdWYND2druC2bDR5o49czvNRjm4lEAClIW9y3mgqwi0L/s320/IMG_2449.JPG" width="272" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">HarperCollins 2022. Suom. Jade Haapasalo</span></td></tr></tbody></table><br /></div><div><div style="text-align: justify;">Olemme edenneet lasten kanssa <i>Tilly ja kirjamatkaajat</i>-sarjassa jo kolmanteen osaan, jossa Tilly matkustaa ystävänsä Oskarin kanssa Amerikkaan. Heidän epätoivoisena tehtävänään on löytää arkistonhoitajat muutaman hupsun vihjeen avulla, sillä saduksi luullut arkistonhoitajat voivat olla ainoa keino pysäyttää Englannin salakirjaston johdossa olevat Underwoodit, jotka uhkaavat tuhota koko kirjataian. Matkasta muodostuu varsin vaarallinen seikkailu, mutta onneksi Tilly ja Oskar ovat nokkelia lapsia, jotka ovat selviytyneet jo mitä mielikuvituksellisimmista seikkailuista. Sitä paitsi he saavat apua aivan odottamattomalta taholta.</div><p></p><p style="text-align: justify;">Uuteen Tilly-kirjaan tarttuessa jännittää aina vähän, missä tutuissa ja itselle vähemmän tutuissa kirjoissa Tilly tällä kertaa matkustaa. Olen aikaisemminkin sanonut, että olen Tillyn ja hänen ystäviensä kyvystä matkustaa kirjoissa enemmänkin kuin kateellinen. Siksipä sarjan kirjat ovat oikein herkkua lukutoukille. Lisäksi sarjan kirjat viihdyttävät toiminnallisilla tarinoillaan ja yllättävillä juonenkäänteillään myös niitä, joille kirjoissa mainitut kirjat eivät välttämättä ole entuudestaan suuremmin tuttuja. Ehkä ne ovat easter eggejä meille vanhemmille, jotka kirjoja ääneen lapsille luemme ja niille lapsille, jotka ovat laajemminkin kirjallisuuteen tutustuneet. Epäilen silti, ettei kovin monelle alakouluikäiselle ole <i>Kesäyönunelma</i> ja William Shakespeare kovinkaan tuttuja. Ainakaan Suomessa. Mutta onneksi yksityiskohtien tunteminen ei seikkailujen tahtia hidasta. James on luonut tarinan, joka kiehtoo osasta toiseen ja saa aina janoamaan uuden osan pariin. Vaikka kirjat on suunnattu ensisijaisesti varhaisnuorille, voin sanoa että kirjat ovat herkkua myös aikuiselle lukijalle. Joten rohkeasti vain Tillyn ja Oskarin kanssa seikkailemaan tarinoiden kerroksiin. Meillä 8-vuotias tykkää niin kovasti näistä kirjoista, että hän kertoi suositelleensa sitä kaverilleenkin.</p><p style="text-align: justify;">Tilly ja kirjamatkaaja-kirjat ovat aina <b>5 / 5 </b>tähteä. Jos et ole vielä tutustunut Tillyyn ja kumppaneihin, sarjan ensimmäinen osa löytyy *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1182145044&as=1524071863&t=2&tk=1&url=https://www.adlibris.com/fi/kirja/tilly-kirjamatkaajat-9789177193593" target="_blank">täältä</a>, toinen osa *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1182145044&as=1524071863&t=2&tk=1&url=https://www.adlibris.com/fi/kirja/tilly-kadonneiden-satujen-arvoitus-9789177193609" target="_blank">täältä</a> ja tämä kolmas *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1182145044&as=1524071863&t=2&tk=1&url=https://www.adlibris.com/fi/kirja/tilly-seikkailujen-kartta-9789150967715" target="_blank">täältä</a>.</p><p style="text-align: justify;"><b>Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä</b></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRLMPZF3ReaB21KIwx2V-mBVI_4O3jnQ8DtIXNKplLToCdXrrarVw44adgLMsAkpPx_X01gg6eM2L_ohym9zzapCbsFOhfZy7I1UZjt_jrOjyQViqXEZl_h109G0sqolk1uYxFQ6IDhXj5QD4X6GD0eBP2AFlXQfLEoFFTJ_B2uz0_Tdcypb5VTuN0/s4032/IMG_2452.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRLMPZF3ReaB21KIwx2V-mBVI_4O3jnQ8DtIXNKplLToCdXrrarVw44adgLMsAkpPx_X01gg6eM2L_ohym9zzapCbsFOhfZy7I1UZjt_jrOjyQViqXEZl_h109G0sqolk1uYxFQ6IDhXj5QD4X6GD0eBP2AFlXQfLEoFFTJ_B2uz0_Tdcypb5VTuN0/s320/IMG_2452.JPG" width="240" /></a></div><div><br /></div><div style="text-align: justify;">Lynn Messinan <i>Murha paremmissa piireissä</i> oli leppoisa cozy crime kirja, joka sijoittuu historialliseen miljööseen. Kirjasta houkui tunnelma, jossa Agahta Christie kohtaa Jane Austenin. Beatrice Hyde-Clarke kutsutaan kasvattiäitinsä ja -sisariensa kanssa Englannin järviseudulla sijaitsevaan kartanoon vierailulle. Kyseessä on parempien piirien tilaisuus, jossa naimaikäiset perheiden nuorikot saavat mahdollisuuden tavat toisiaan ja hyvällä lykyllä asiat etenevät aina avioliittoon asti. Beatrice ei kuitenkaan ole osa avioliittopeliä, sillä hän on jo 26-vuotiaana liian vanha, eikä hänellä ole myöskään myötäjäisiä turvanaan. Erään uuvuttavan seurapiiri-illan jälkeen Beatrice löytää kirjastosta ruumiin. Paikalla on myös nuori ja komea Kesgraven herttua, joka on tavoiteltu poikamies ja raivostavuuteen asti itsetietoinen ylimys. Herttua julistaa kuoleman itsemurhaksi, mutta Beatrice ei suostu nielemään selitystä. Niinpä hän alkaa selvittämään hämärää kuolemantapausta itsekseen ja pian epäiltyjen listalla on koko kartanossa majaileva seurue.</div></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Beatrice toi mieleen nokkelalla älyllään neiti Marplen ja maalaiskartanossa käytävä avioliittopeli ja korulauseinen parempiosaisten seuraelämä taas Jane Austenin kuuluisat romaanit. Messinä yhdistää näitä elementtejä ja perinteistä murhamysteeriä huumorilla höystäen ja suhteellisen onnistuneesti. Minulle kirja ei ollut kuitenkaan juonellisesti mitenkään erityisen yllättävä, ja olisin toivonut juonen olevan vetävämpi. Hitaan kerronnan ystäville ja rauhallisista murhatarinoista pitävälle kirja on kuitenkin varmasti mieleinen. Minulle kirja oli sellainen ihan kiva lukukokemus, joka tuli lukaistua nopeasti loppuun. Annoin kirjalle <b>3 / 5</b> tähteä! Jos historialliseen miljööseen sijoittuva murhamysteeri kutkuttelee, löytyy kirja <a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1182145044&as=1524071863&t=2&tk=1&url=https://www.adlibris.com/fi/kirja/murha-paremmissa-piireissa-9789523643475" target="_blank">täältä.</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Sally Rooney: Kaunis maailma, missä olet</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtmm8CVNMVRJwwB5AdGbq-Hxvtz88AMjC5fC35r3cWtz7GMX13v2wAHqV3PhuifYvSNneSvEGYAWZW2s7Id5XMhHKIY2DKUvnZ6x3dh-b0a86c8EVPqvaU2H26Zgd6xtUUIMAKunPmOAPsc_6M_i_ggbcPw8mTXqkrP4XaBk4Td8qcf2mwrJFdCQ3d/s3088/IMG_2551.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3088" data-original-width="1840" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtmm8CVNMVRJwwB5AdGbq-Hxvtz88AMjC5fC35r3cWtz7GMX13v2wAHqV3PhuifYvSNneSvEGYAWZW2s7Id5XMhHKIY2DKUvnZ6x3dh-b0a86c8EVPqvaU2H26Zgd6xtUUIMAKunPmOAPsc_6M_i_ggbcPw8mTXqkrP4XaBk4Td8qcf2mwrJFdCQ3d/s320/IMG_2551.JPG" width="191" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Otava, 2021. Suom. Christina Sandu</span></td></tr></tbody></table><br />Rooney on niitä kirjailijoita, joita ylistetään ympäri kirjasomea. Pidin itse valtavasti Rooneyn <i>Normaaleista ihmisistä</i>, kun taas <i>Keskusteluja ystävien kesken</i> jätti hieman kylmäksi. En oikein kokenut olevan kirjan kohderyhmää. Sama ongelma minulla oli tämänkin kirjan kanssa, joka omalla kohdallani sijoittui Rooneyn kirjoista kehnoimmaksi. <i>Kaunis maailma, missä olet</i> kertoo irlantilaiskirjailija Alicesta, joka tapaa varastossa työskentelevän Felixin tinderin kautta. Muutaman kerran näkemisen jälkeen Alice pyytää Felixia kanssaan Roomaan. Alicen paras ystävä yrittää Dublinissa toipua kipeästä erosta, ja päätyykin suhteeseen lapsuudenystävänsä kanssa. Kirjan päähenkilöt ovat nuoria aikuisia, ja suoraan sanottuna se kaikki soutaminen ja huopaaminen oli hieman rasittavaa. Olen niin kaukana omassa elämässä niistä ajoista, missä kirjan päähenkilöt olivat omissa elämissään. Kirjan kantavia teemoja ovat ystävyys, rakkaus ja seksi, eli periaatteessa hyvin yleismaailmallisia aiheita, mutta ei tämä silti lähtenyt. En pystynyt samaistumaan päähenkilöiden elämän ja maailman tuskaan ollenkaan. Ei tällaisen naimisissa olevan kolmen lapsen äidin arkielämä oikein kohtaa näiden uraa uurtavien citysinkkujen maailman kanssa ollenkaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirja on enemmän sellaisille parikymppisille suunnattua kirjallisuutta, joka kolahtaa varmasti kovaa kun kirjan kanssa löytää samaistumispintaa. Rooney osaa kyllä kirjoittaa hyvin, sitä en kiellä. Välillä luin oikein suurella mielenkiinnolla joitakin kohtia kirjassa ja nautin Rooneyn kielestä, mutta sitten toisaalla taas pyörittelin silmiäni kaikelle sille paasaukselle ja sille miten kaikki oli niin hirvittävän vaikeaa. Ja sitähän elämä kyllä on, mikään ei ole yksinkertaista ja helppoa. Ei varsinkaan nuorena aikuisena, jolla elämä siintää vielä edessä, mutta paineita on kuitenkin monenlaisia ympäröivän yhteiskunnan ja ihmisten odotusten puolesta. Ymmärrän siis täysin sen, miksi Rooneyn kirjat ovat niittäneet niin paljon suosiota lukijoiden parissa. Ehkä olen vain jo liian keski-ikäinen henkisesti, kaiken lisäksi vielä melko maalainen näin Suomenkin mittapuulla. Minulle kuitenkin tämä teos oli vain<b> 3 / 5 </b>tähteä, mutta jos Rooneyn uusin teos kiinnostaa niin sen löytää <a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1182145044&as=1524071863&t=2&tk=1&url=https://www.adlibris.com/fi/kirja/kaunis-maailma-missa-olet-9789511451525" target="_blank">täältä</a>. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Anu Silfverberg: Sinut on nähty</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;">Kaikki alkoi elokuva-alan mee too-kampanjasta, joka oli työsuojelu asia. Se kuitenkin avasi naisten silmiä ja he alkoivat nähdä epäkohtia muuallakin. Suhtauduttiin kriittisesti taiteen kaanoniin ja alettiin laskemaan puuttuvia naisia. Tässä kirjassa Silfverber käsittelee esseissään katseen valtaa ja kenen silmillä täällä oikein katsotaan ja kuka tarinoita oikein kertoo. Silfverberg kirjoittaa aiheesta hyvin samaistuttavasti ja lähestyy vaikeaa aiheitta otteella, joka aivan hämmästyttää. Naisten raivo on ollut viime aikoina tapetilla monessa suhteessa ja Silfverberg tuo uuden puolen siitä esille tällä kirjallaan. Minä niin pidin tästä kirjasta, kuuntelin äänikirjan jokaisen sanan tarkasti, janoten. En edes tiennyt tarvitsevani tätä kirjaa elämääni, mutta heti kuunneltuani kirjan olin vakuuttunut siitä, että tämä oli juuri se puuttuva näkökulma, jota aiheesta kaipasin. Olen iloinen, että omaksuin kirjan avulla uuden näkökulman, tai en uutta, en vain ole tullut aktiivisesti ajatelleeksi koko aihetta, ja avarsi näkemystäni.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><i>Sinut on nähty</i> on feministinen, silmiä avaava kokoelma esseitä. Esseet on kirjoitettu erinomaisesti ja minua alkoi aivan harmittamaan, kun kirja loppui kesken. Olisin voinut kuunnella lisääkin. Upeasti rakennettu kokonaisuus tärkeästä aiheesta, joka on samaan aikaan raivostuttavan oikeassa ja viiltävän tarkkanäköinen. Silfverberg kirjoittaa katseesta, sen vallasta, sen kohteena olemisesta ja erityisesti kuvien -liikkuvien ja liikkumattomien- kontekstissa. Silfverberg käyttää nasevaa ja viiltävää huumoria tykittäessään elokuva-alan sukupuolittuneisuudesta, kuinka kapeaa useiden elokuvien esittämä naiskuva on, miten miehinen katse kattaa niin monia itsellekin rakkaita elokuvia. Onneksi itseään kyseenalaistaen Silfverberg pureutuu myös siihen, miten suhtautua niihin taideteoksiin, jotka me too on saanut esille erilaisessa valossa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Todella mielenkiintoinen teos! <b>5/5</b> kuuntelu kokemus. Tähän teokseen olisi mukavaa palata myöhemmin uudemmankin kerran. Kirjasta on ilmestymässä pokkaripainos ja sen voi ostaa itselle myös ääni-tai e-kirjana <a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1182145044&as=1524071863&t=2&tk=1&url=https://www.adlibris.com/fi/e-kirja/sinut-on-nahty-9789523631069" target="_blank">täältä</a>.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Arttu Tuominen: Verivelka</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbTSK5X1kZqfkUKlWcDBzwz_u4oyzBkFPNmoSq9W9V0Ha6nlhc7kfSEMx6vpBuKeQmjLzSA8mZ2nJjltAdvSXSDlJg0XXEmQLv7gKiX9Pv-Nt4pOoX2yAeovVpfF95Tgu8UTKZwvvbT_XYPAYZKA2YWAUjYxYvjiNI_b8Jkne1eIBnh8lDj-o6SYv6/s3504/IMG_2554.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3504" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbTSK5X1kZqfkUKlWcDBzwz_u4oyzBkFPNmoSq9W9V0Ha6nlhc7kfSEMx6vpBuKeQmjLzSA8mZ2nJjltAdvSXSDlJg0XXEmQLv7gKiX9Pv-Nt4pOoX2yAeovVpfF95Tgu8UTKZwvvbT_XYPAYZKA2YWAUjYxYvjiNI_b8Jkne1eIBnh8lDj-o6SYv6/s320/IMG_2554.JPG" width="276" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">WSOY, 2019. </span></td></tr></tbody></table><br /><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;">Arttu Tuomisen <i>Delta</i>-sarja on kerännyt faneja kotimaisista lukijoista. Myös ei-dekkarifanien keskuudesta. Eikä ihme, sillä sarjan aloittava <i>Verivelka</i> oli loistava dekkari. Se ei ollut sellaista rikoskirjallisuuden peruskauraa. Itse en nykyään enää ole kova dekkarien ystävä, sillä suoraan sanottuna genren kirjojen toisteisuus hieman kyllästyttää ja minä kyllästyn helposti. <i>Verivelka</i> oli virkistävän erilaista luettavaa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Porin Ahlaisissa tapahtuu raaka murha, mutta poliisin näkökulmasta se on varsin tavallinen surmatyö. Iso ryyppyporukka viettää railakasta iltaa ja yksi puukotetaan kuoliaaksi. Tapauksella on paljon silminnäkijöitä, vaikka kukaan ei tunnu jäävän suuremmin suremaan uhria, jolla on väkivaltainen tausta. Komisario Jari Paloviita kuitenkin hätkähtää kuullessaan surmaajan nimen, sillä lapsuudessa surmaaja oli Jarin paras ystävä. Rikkinäisestä kodista tullut tinkimätön ystävä, joka oli valmis puolustamaan Jaria tiukan paikan tullen. Paloviita kokee olevansa paljosta velkaa aikuisuudessa syrjäytyneeksi joutuneelle ystävälleen. Tarinasta keriytyy auki koko ajan uusia kerroksia, kun toisessa aikatasossa palataan Jarin lapsuuteen ja nykyisyydessä Jari yrittää salassa saada selville surman taustoja. Olin ihan koukussa heti ensi metreiltä. Oikeastaan itse surma tuntui olevan vain sivujuoni suuremmassa kokonaisuudessa. Juonne, joka sitoo kaksi erillistä aikatasoa toisiinsa. Lopulta murhaaja ei olekaan se, joka on kirjassa eniten "sekaisin", sillä rikostutkijat tuntuvat olevan myös hieman epävakaita, mutta silleen hyvällä ja kiinnostavalla tavalla. Tokihan Tuominen hyödyntää tässä rikoskirjallisuuden kuluneita kliseitä - rikostutkija sössii siviilielämässä kaiken ja turruttaa päänsä päihteillä, mutta Tuominen saanut luotua hahmoihinsa psykologista syvyyttä, joka puhutteli ainakin tätä lukijaa. Jokainen kirjan henkilöhahmoista on kiinnostava. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Pidin enemmän menneisyyteen sijoittuvasta aikatasosta, jossa perehdyttiin Jarin lapsuuteen ja samalla myös uhrin taustoihin. Menneisyydestä löytyy tragedia, jonka selviämistä odotin kieli pitkällä läpi kirjan. Mutta tämän sopan selvittäminen ei suinkaan päädy ensimmäiseen kirjaan, vaan poikkeuksellisesti tämän rikoksen kohdalla jatketaan vielä kirjasarjan seuraavaan osaan. Tämäkin ratkaisu ilahdutti minua, ettei menty niin kuin yleensä, että ensimmäisessä osassa ratkotaan joku murha, joka liittyy rikostutkijan menneisyyteen ja seuraavassa osassa sitten jotain toista murhaa, joka myös kytkeytyy jollain tapaa jonkun keskeisen henkilöhahmon menneisyyteen. On aina piristävää, kun kirjailija murtaa totuttuja kaavoja ja onnistuu yllättämään. Odotan innolla, että pääsen seuraavan osan kimppuun. Tästä tarinasta vaikuttaa kehkeytyvän paljon oletettua syvempi ja sotkuisempi vyyhti, mahtavaa!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiinnostavien henkilöhahmojen ja tarinan lisäksi myös kerronta on sujuvaa. Se veti minut suoraan tapahtumien keskipisteeseen ja huomasin, että Jarista ja hänen ystävästään alkoi muotoutua minulle läheisiä väkisinkin. Annoin kirjalle <b>4, 5 / 5</b> tähteä heti lukemisen jälkeen Goodreadsissa, mutta pienen pureskelun jälkeen olen valmis nostamaan tähdet täyteen <b>5 / 5</b> luokitukseen. Jos haluat tutustua Jariin ja tähän sotkuiseen rikosvyyhtiin, löydät kirjan <a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1182145044&as=1524071863&t=2&tk=1&url=https://www.adlibris.com/fi/kirja/verivelka-9789510485996" target="_blank">täältä</a>.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Stephen King: Satumaa</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbuAmj0bXYYWMSfzwPzg7v7_NsUNQOO2NQUwygfR-46f3q9GOFB_QbtYX20sIyTa1bggs-6LkxQ_pFLZEVc-qR2BXnGq6_OE77uqrRailHeYn04SBTtjhs5JdJsASaLmmqCvK04K-cea-DyRh2Damg0TkVjMUbVRRgODl-WH0Xk1-P4_O-czpxE-8C/s4032/IMG_2656.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbuAmj0bXYYWMSfzwPzg7v7_NsUNQOO2NQUwygfR-46f3q9GOFB_QbtYX20sIyTa1bggs-6LkxQ_pFLZEVc-qR2BXnGq6_OE77uqrRailHeYn04SBTtjhs5JdJsASaLmmqCvK04K-cea-DyRh2Damg0TkVjMUbVRRgODl-WH0Xk1-P4_O-czpxE-8C/s320/IMG_2656.JPG" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Tammi 2023. Suom. Ilkka Rekiaro</span></td></tr></tbody></table><br /></div><div style="text-align: justify;"><i>Satumaa</i> on Kingin fantasiaromaani, joka oli vähän kuin Liisan kieroutuneet seikkailut Ihmemaassa. Vanha erakkona elävä Howard Bowditch jättää kaiken omaisuutensa teinipoika Charlie Readille. Niin talon, visusti lukitun vajan kuin myös vanhan koiransa Radarin. Howard on jättänyt Charlielle vanhan c-kasetin, jolla Howard kertoo uskomattoman tarinan vajassa olevasta kaivosta, jonka pohjalta löytyy rinnakkainen vääristynyt satumaailma. Charlie laskeutuu kaivoon ja sen jälkeen hän on osa satumaailman ikuista hyvän ja pahan välistä taistoa. </div><div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämä tarina oli vähän kuin pilalle mennyt huumetrippi. Tai minkälaisen sen voisin kuvitella olevan. Satumaa oli niin sekaisin kuin satumaa nyt voi olla. Pidin kirjassa enemmän alkupuoliskosta, kaikesta ennen sitä hetkeä kun Charlie laskeutuu koiran kanssa satumaailmaan. Tai vielä ensimmäiset hetket tuossa kummallisessa maailmassa olin yhtä utelias kuin Charlie saamaan selville, että mitä ihmettä tuossa maailmassa on oikein meneillään. Halusin tietoa Empisistä ja sitä riivaavasta sairaudesta. Ilahduin myös intertekstuaalisista viittauksista aina kun niitä bongasin. Sitten tarina alkoikin mennä niin laukalle, kaikki tuossa maailmassa oli enemmän tai vähemmän vinksallaan. Siinä vaiheessa, kun Charlie joutuu vangituksi minulla meni maku koko kirjaan. Oikeastaan alun lisäksi kirjassa ei ollut muuta hyvää kuin Radar, koska koirat on heikkouteni. Loppua kohden, vaikka seikkailu Empisissä muuttui vaarallisemmaksi, niin kirja muuttui puuduttavammaksi. Jopa loppuhuipennus oli itselle melkoinen antikliimaksi. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kingin teoksissa tuntuu olevan melkoisesti hajontaa. Joistakin kirjoista tykkään kuin hullu puurosta, sitten on näitä teoksia että mietin lähinnä kesken jättämistä. On myös niitä, jotka olen jättänytkin kesken, kuten viimeisimpänä <i>Kolkuttajat</i> ja aikoinaan <i>Tappaja-auto Christinen</i>. Aivan kamalaa kuraa kumpikin. Miksi pitää lempikirjailijan kirjoittaa tällaisia kirjoja, jotka uhkaa horjuttaa kirjailijan asemaa omien lempparien joukossa? Olisin niin kovasti halunnut pitää tästä teoksesta. Se oli kuitenkin liian omituinen. Mielestäni King on parhaimmillaan kirjoittaessaan kauhua. Tämä ei kyllä mennyt jatkoon, ei vaikka Radar oli ihana.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Annoin kirjalle <b>2,5 / 5</b> tähteä, mutta jos kiinnostaa lukea vinksahtaneesta satumaailmasta niin Kingin uutuuden löydät <a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1182145044&as=1524071863&t=2&tk=1&url=https://www.adlibris.com/fi/kirja/satumaa-9789520448684">täältä</a>.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Ruth Druart: Hetki ennen lähtöä</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIR39jmN2ooDm79LZQeFKVszIxCGjt4csp5gbJwbkBYlOgcbaZVF98DdVmn73Fq_M0Msv8R-r2rWboF9TwaTHMoueu2kP9hhuJl0ANeX_xNk3QCg-6GhMn_0svyQZ6tJDxlqlE55FvMBHS32PhNn5fuBUE9t40TvqPTGMl9RRsEDvtOXV24T1zWySz/s4032/IMG_2655.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIR39jmN2ooDm79LZQeFKVszIxCGjt4csp5gbJwbkBYlOgcbaZVF98DdVmn73Fq_M0Msv8R-r2rWboF9TwaTHMoueu2kP9hhuJl0ANeX_xNk3QCg-6GhMn_0svyQZ6tJDxlqlE55FvMBHS32PhNn5fuBUE9t40TvqPTGMl9RRsEDvtOXV24T1zWySz/s320/IMG_2655.JPG" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Sitruuna 2023, suom. Elina Salonen</span></td></tr></tbody></table><br />Olen hehkuttanut tätä kirjaa Instan puolella stooreissa niin paljon, että ihmisiä varmaan alkaa jo kyllästyttämään, kun hehkutan tätä joka puolella. Lisäksi minun oli kirjoitettava ihan oma postauksensa näistä Druartin itkettävän koskettavista kirjoista, jossa hehkutan tätäkin kirjaa vuolain sanoin. Julkaisen sen hieman myöhemmin. <i>Hetki ennen lähtöä</i> kruunasi huhtikuun lukusaldon täydellisellä lukukokemuksella, joka itketti minua ja herätti niin paljon tunteita. Olen hehkutuksillani saanut jo muutaman ihmisen innostumaan kirjan lukemisesta, ja olen ehkä hieman kateellinen heille, jotka lukevat tämän kirjan ensi kertaa. Sitä tunnetta, kun lukee tämän tietämättä loppuratkaisun riipivyydestä mitään, ei saa takaisin enää millään. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Pariisissa vuonna 1944 Élise Chevalier suree sodassa kaatunutta sulhastaan. Nyt nuori nainen haluaa tehdä oman osuutensa sodassa. Sébastian Kleinhaus on taistellut jo neljä vuotta sodassa, johon hän ei usko. Hän häpeää univormuaan ja sitä, mitä se edustaa. Vuonna 1963 18-vuotias Joséphine Chevalier löytää syntymätodistuksensa ja saa tietää, että hänen isänsä ei ole se kenen hän luuli olevan. Kaikki nämä tarina punoutuvat henkeäsalpaavaksi kokonaisuudeksi, joka repii sielua ja itkettää niin moneen otteeseen, että nenäliina kannattaa varata lähettyville. Druart kirjoittaa niin hyvin, tämä kirja on täydellinen <b>5 / 5</b> tähden lukukokemus! Jos haluat lukea tämän sydämeen käyvän tarinan, löydät sen <a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1182145044&as=1524071863&t=2&tk=1&url=https://www.adlibris.com/fi/kirja/hetki-ennen-lahtoa-9789527471500" target="_blank">täältä.</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Magdalena Hai: Sarvijumala</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwosX7y4BcsA0prW-76Fx2MRdVHJ9cTNvw2m4lk9aBcgLqXBdu73bdBZarWdiLGWDulwy-upKmjJv00PhUJxrwj6zSjX3bmdS-ecXiEzf45kvYf_Tb8_c2MwTGiobESj7L0NWjxLnNWo2GuI1wQk0UkQ8oV-zq13MQPQAUa_jh6ABURLgxQYB5kqiy/s4032/IMG_2718.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2660" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwosX7y4BcsA0prW-76Fx2MRdVHJ9cTNvw2m4lk9aBcgLqXBdu73bdBZarWdiLGWDulwy-upKmjJv00PhUJxrwj6zSjX3bmdS-ecXiEzf45kvYf_Tb8_c2MwTGiobESj7L0NWjxLnNWo2GuI1wQk0UkQ8oV-zq13MQPQAUa_jh6ABURLgxQYB5kqiy/s320/IMG_2718.JPG" width="211" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Otava 2023</td></tr></tbody></table><br />Lauri herää sairaalasta auto-onnettomuuden jälkeen. Hän on selviytynyt nipin napin kuoleman käsistä. Äiti on kuitenkin kuollut ja isäkin makaa tiedottomana sairaalan osastolla. Kun Lauri aloittaa toipumisensa pikku kylässä tätinsä luona, on hänellä kuitenkin tunne ettei kaikki ole aivan kunnossa. Kuolleet ilmestyvät Laurille ja naapurin arvoituksellinen Vilja-Maaria tuntuu luisuvan kuoleman syliin. Lopulta ikkunan taakse ilmestyy kammottava sarvipäinen otus ja Lauri alkaa näkemään levottomia sekä pelottavan todentuntuisia unia. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ah, tässä kirjassa oli juuri sitä old school kauhuelokuvista tuttua kummitustunnelmaa, joka nostattaa ihokarvat pystyyn.<i> Sarvijumala </i>on nuorille suunnattua kauhua ja sen päähenkilönä on poika, mikä on myös iso plussa. Tarina on kuitenkin oikeasti creepy ja tykkäsin siitä niin paljon, että ihan naurattaa. Ei kannata kuitenkaan säikähtää, kirja ei ole liian pelottava. Ei sellainen, että sen takia menettäisi yöuniaan. Hain erinomaisen kerronnan siivittämänä tarina etenee jouhevasti, ja käsittelee jännittävien tapahtumien ohella tärkeitä teemoja surusta ja luopumisesta, mutta myös ystävyydestä. <i>Sarvijumalan</i> sivumääräkään ei päätä huimaa, joten kirja sopii erinomaisesti myös sellaisille, jotka etsivät nopeaa ja helppoa luettavaa. Hyytävä tunnelma vetoaa kauhuelokuvien ystäviin ja kiinnostava tarina saa unohtamaan, että ylipäätänsä edes lukee kirjaa. Erinomaista kotimaista nuorille suunnattua kirjallisuutta, joka ei turhia päätä silittele, mutta tarjoaa rivien välissä myös asiaa. Annoin kirjalle <b>4 / 5</b> tähteä ja jos kiinnostaa tämä kauhu-uutuus se löytyy <a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1182145044&as=1524071863&t=2&tk=1&url=https://www.adlibris.com/fi/kirja/sarvijumala-9789511456322" target="_blank">täältä</a>.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirja saatu kustantajalta.</div><b><div><b><br /></b></div><br /><br /></b><p></p></div>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-19220521384396983732023-04-26T08:49:00.001+02:002023-04-26T08:49:16.536+02:00Kesän ja syksyn kirjauutudet<p style="text-align: justify;">Ensi syksyn ja kesän uutuuskatalogeja on ilmestynyt tässä pitkin kevättä ja innostuksen kihelmöinti sormissa olen niitä selaillut. On ihanaa fiilistellä, mitä kaikkea uutta luettavaa kustantamot meille jälleen tarjoaa, ja samalla lisäillä kirjoja jo varmasti ylipaisuneeseen tbr-listaan. Totuushan on, että oman tbr-listan kirjojen lukemiseen ei taida minun elinikä riittää. Mutta on hyvä, että on kunnianhimoisia suunnitelmia, eikö? Kiinnostavan kuuloisia kirjoja on tulossa ja muutamia sellaisia, joiden ilmestymistä en millään malttaisi odottaa. Mitä kirjoja siellä odotetaan ensi kesän ja syksyn uutuuksista eniten?</p><p style="text-align: justify;">Olen lihavoinut kaikki ne kirjat, joiden ilmestymistä odotan kaikkein eniten. Jo tätä listausta varten minun täytyi tehdä rajaamista kovalla kädellä, ettei postaus venyisi tuhottoman pitkäksi. Omasta tbr-listasta ja kirjaston varausjonosta puhumattakaan! Totuushan on kuitenkin se, että moni sellainen kirja, joka ei minua välttämättä katalogin perusteella kutkuttanut, alkaa kiinnostamaan siinä vaiheessa, kun luen muiden ihmisten arvioita ja kokemuksia niistä. Samalla periaatteella saattaa karsiutua kirjoja listalta pois, kun muiden kokemusten perusteella saatan kokea ettei kirja välttämättä ole minua varten tai sen tyyppinen kirja, jonka parissa en yleensä viihdy. Eli nämä listathan elää jatkuvasti. Mutta ensi katsauksen perusteella nousi nämä teoksen omalle listalle päällimmäisenä ja rakastan listojen tekemistä.</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHsDLutBtGlrtcKVrl1Z-b0x6TLsM5vO0GhIu-jgc_1Xitk_dxRcR40AL5crHcKFYgLfEiB1WH5w9E8fJXeoNVn73IgRdd_RqVP0CiHV3pcMeHTBr2CH2Ia1VEX3fbj9xPWyhrVvA6NaGuS_ZwXIwvNIEifbi9W1YDSw2liDBth4cDuzSLt1JwWQze/s3780/9224216D-293A-4892-8170-07F77076544B.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3780" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHsDLutBtGlrtcKVrl1Z-b0x6TLsM5vO0GhIu-jgc_1Xitk_dxRcR40AL5crHcKFYgLfEiB1WH5w9E8fJXeoNVn73IgRdd_RqVP0CiHV3pcMeHTBr2CH2Ia1VEX3fbj9xPWyhrVvA6NaGuS_ZwXIwvNIEifbi9W1YDSw2liDBth4cDuzSLt1JwWQze/s320/9224216D-293A-4892-8170-07F77076544B.jpg" width="256" /></a></div><p style="text-align: justify;"><b>Otava: <a href="https://otava.fi/otavan-uutisia-kesa-ja-syksy-2023/">https://otava.fi/otavan-uutisia-kesa-ja-syksy-2023/</a></b></p><p></p><ul style="text-align: left;"><li>Andrei Kurkov: <i>Rauhaa rakastavat mehiläiset</i></li><li>Lina Wolff: <i>Riivaus</i></li><li>Shelley Read: <i>Minne virta kuljettaa</i></li><li>Veera Salmi: <i>Aina Ponoi</i></li><li>Helena Waris: <i>Kimeerit</i></li><li>Dustin Thao: <i><b>Älä mene Sam</b></i></li></ul><div><b>Gummerus: <a href="https://issuu.com/gummerus/docs/gummerus_luettelo_kesa_ja_syksy_2023_issuu">https://issuu.com/gummerus/docs/gummerus_luettelo_kesa_ja_syksy_2023_issuu</a></b></div><div><ul style="text-align: left;"><li>Gabrielle Zevin: <i><b>Huomenna, huomenna ja huomenna</b></i></li><li>Aslak Nore: <i>Meren hautausmaa</i></li><li>Taylor Jenkins Reid: <i><b>Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä</b></i></li><li>Lucy Score: <i>Sinuun en ainakaan rakastu</i></li><li>Natasha Lester: <i><b>Talo Rivieralla</b></i></li><li>Kerstin Gier: <i><b>Päivän valolla ei näe</b></i></li></ul><div><b>Bazar: <a href="https://www.bazarkustannus.fi/tutustu-syksyn-2023-uutuuksiimme/">https://www.bazarkustannus.fi/tutustu-syksyn-2023-uutuuksiimme/</a></b></div></div><div><ul style="text-align: left;"><li>Lucinda Riley: <i><b>Valo ikkunassa</b></i></li><li>James Bailey: <i>Kruuna vai klaava</i></li><li>John Boyne:<i><b> Kaikki särkyneet paikat</b></i></li><li>Agnes Imhof:<i> Nerokas kapinallinen</i></li><li>Rupert Holmes: <i>Näin murhaat pomosi</i></li><li>Sebastian Fitzek: <i><b>Unissakävelijä</b></i></li></ul><div><b>Karisto:<a href="https://issuu.com/otavankirjat/docs/karisto_2023_kesa_ja_syksy" target="_blank"> https://issuu.com/otavankirjat/docs/karisto_2023_kesa_ja_syksy</a></b></div></div><div><ul style="text-align: left;"><li>Emily Henry: <i><b>Rakkautta rivien välissä</b></i></li><li>Tiffany D. Jackson:<i> Minne katosit Monday?</i></li></ul><div><b>Into: <a href="https://issuu.com/intokustannus/docs/into_katalogi_syksy_2023">https://issuu.com/intokustannus/docs/into_katalogi_syksy_2023</a></b></div></div><div><ul style="text-align: left;"><li>Laura Suomela: <i>Tulppaanitoiveunia</i></li><li>Lucy Vine: <i>Seitsemän eksää</i></li><li>Pip Williams:<i><b> Kadonneiden sanojen kirja</b></i></li><li>Kuparikettu: <i><b>Nykynoidan käsikirja</b></i></li></ul><div><b>S & S: <a href="https://issuu.com/setsforlag/docs/setssyksy2023">https://issuu.com/setsforlag/docs/setssyksy2023</a></b></div></div><div><ul style="text-align: left;"><li>Anne Eekhout: <i><b>Mary</b></i></li><li>Henna Kuvaja: <i>Sunnuntainoita</i></li></ul><div><b>Teos: <a href="https://issuu.com/teos-kustantamo/docs/syksy2023-teos-katalogi-issuu">https://issuu.com/teos-kustantamo/docs/syksy2023-teos-katalogi-issuu</a></b></div></div><div><ul style="text-align: left;"><li>R. F. Kuang:<i><b> Babel</b></i></li></ul><div><b>Tammi: <a href="https://issuu.com/kirja/docs/tammi_syksy_2023">https://issuu.com/kirja/docs/tammi_syksy_2023</a></b></div></div><div><ul style="text-align: left;"><li>Kristiina Vuori: <i>Tulppaaneja kuninkaalle</i></li><li>Marko Hautala: <i>Musta kieli</i></li><li>Joël Dicker: <i><b>Alaska Sandersin tapaus</b></i></li><li>Carley Fortune: <b><i>Joka ikinen kesä</i></b></li><li>Jennifer Eagan: <i>Piparkakkutalo</i></li><li>Claire Keegan: <i>Nämä pienet asiat</i></li><li>Kristin Harmel: <i><b>Unohdettujen nimien kirja</b></i></li><li>Emma Donoghue: <i>Tähtien tahto</i></li><li>Zoulfa Katouh: <i>Sitruunapuiden aika</i></li></ul><div><b>WSOY: <a href="https://issuu.com/kirja/docs/wsoy_syksy_2023">https://issuu.com/kirja/docs/wsoy_syksy_2023</a></b></div></div><div><ul style="text-align: left;"><li>Karoliina Timonen: <i>Laina</i></li><li>Colleen Hoover: <i><b>Verityn varjo</b> </i>& <i><b> Se alkaa meistä</b></i></li><li>Nicholas Sparks: <i>Paluu</i></li><li>Anniina Mikama: <i>Tulen ja tuhkan tyttäret</i></li><li>Ali Hazelwood: <i>Shakkimatti</i></li><li>Adam Silvera: <b><i>Lopussa molemmat kuolevat</i></b></li><li>Elina Pitkäkangas: <b><i>Naraka</i></b></li><li>Stephanie Garber: <b><i>Onnettoman lopun balladi</i></b></li><li>James L. Shutter: <i>Darkhearts</i></li></ul><div><b>Avain: <a href="https://issuu.com/avain_kirjat/docs/avain_katalogi_2023_sivut">https://issuu.com/avain_kirjat/docs/avain_katalogi_2023_sivut</a></b></div></div><div><ul style="text-align: left;"><li>Satu Leisko: <i>Ihmisenhaltija</i></li></ul><div><b>Like: <a href="https://issuu.com/likepublishing/docs/2023_liken_kesa_ja_syksy">https://issuu.com/likepublishing/docs/2023_liken_kesa_ja_syksy</a></b></div><div><ul style="text-align: left;"><li>Michelle Min Sterling: <i>Nollaleiri</i></li><li>Salla Fagerström: <i>Kymmenen kirveen iskua</i></li></ul><div><b>Johnny Kniga: <a href="https://issuu.com/kirja/docs/johnny_kniga_syksy_2023">https://issuu.com/kirja/docs/johnny_kniga_syksy_2023</a></b></div></div><div><ul style="text-align: left;"><li>Jennette McCurdy: <i><b>Onneksi äitini kuoli</b></i></li><li>Jo Nesbo: <i>Pimeyden talo</i></li></ul><div><b>Hertta: <a href="https://issuu.com/herttakustannus/docs/katalogi_2023_keva_t_ja_syksy_issuu">https://issuu.com/herttakustannus/docs/katalogi_2023_keva_t_ja_syksy_issuu</a></b></div></div><div><ul style="text-align: left;"><li>Amal El-Mohtar & Max Gladstone: <i>Tällä tavalla hävitään aikasota</i></li></ul></div><div style="text-align: justify;">Sitruuna kustannuksen, Aula & Co ja HarperCollinsin katalogeja ei ollut vielä julkaistu, joten niiden uutuudet jäänee uupumaan tästä postauksesta nyt. Päivitän ne tänne, jahka ne ilmestyvät! </div></div><div><b><br /></b></div><p></p>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-21645503741795391752023-04-21T19:58:00.007+02:002023-04-21T19:58:56.347+02:00Myyttisiä tarinoita<p style="text-align: justify;">Olen aina viehättynyt mytologioista ja varsinkin antiikin Kreikan ja Rooman jumaltarustoista. Kirjallisuudessa on tehty paljon erilaisia representaatioita, joissa hyödynnetään näitä vanhoja tarinoita aina Egyptin jumaltarustoista Skandinaavisiin, ja kaikesta siltä väliltä. Olen lukenut kaikki, mitkä vähänkään kiinnostavat, sekä kokeillut myös villejä kortteja. Olen aina kiinnostunut kuulemaan vihjeitä hyvistä kirjoista, joissa vanhat tarustot ovat saaneet uuden elämän joko perinteitä kunnioittaen tai aivan uusiin sfääreihin vietynä. Mutta, jos sinua kiinnostaa saman aihepiirin kirjat, niin jaan teille nyt muutaman kirjavinkin itse hyväksi havaitsemistani kirjoista. Olen lukenut muitakin, mutta nämä kirjat ovat jääneet mieleeni hyvinä. Lisäksi otan ilomielen vastaan kirjavinkkejä hyvistä mytologioita hyödyntävistä kirjoista. Englanniksi minulla onkin muutamia kirjahyllyssä odottamassa, mutta varsinkin suomenkieliset teokset kiinnostavat kovasti. </p><h3 style="text-align: justify;">Homeroksen Odysseia</h3><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDz5zRu5l5D4j9TyHFpZCbjCNwacvixm7DrBwutdgTLog5V1WYHQJE4aYILs_vdrWmCqyfQJ4_7hO7v2RfCZy3Ge-u2zW4cpufMqFM1Bbk8mUBx8q3Jhr828RyUoQInHF_ig2HCeyZhNOX_luflz8oIaSOUTP69BRRDIyxaOv9F67JDDvQ770_FKod/s1392/IMG_2538.PNG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1392" data-original-width="1170" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDz5zRu5l5D4j9TyHFpZCbjCNwacvixm7DrBwutdgTLog5V1WYHQJE4aYILs_vdrWmCqyfQJ4_7hO7v2RfCZy3Ge-u2zW4cpufMqFM1Bbk8mUBx8q3Jhr828RyUoQInHF_ig2HCeyZhNOX_luflz8oIaSOUTP69BRRDIyxaOv9F67JDDvQ770_FKod/s320/IMG_2538.PNG" width="269" /></a></div>Aloitetaan aivan länsimaisenkirjallisuuden alkulähteiltä. Homeroksen <i>Odysseia</i> on kansalliseepos, homeerinen eepos ja klassikko. Teoksesta löytyy proosasuomennos, joka on helpompi tapa lähestyä teosta kuin alkuperäinen heksametriin kirjoitettu runomuotoinen teos. <i>Odysseia</i> sijoittuu<i> Iliaan</i> jälkeen, Troijan sodan jälkeiseen aikaan, kun Odysseus on lähtenyt surullisen kuuluisalle kotimatkalleen. Suunta on kotisaarelle Ithakalle vaimon luo, mutta matkaan mahtuu monta mutkaa ja kotimatka muodostuu harharetkiksi, joka kestää useita vuosia. Odysseus on kuitenkin ovela ja kekseliäs, minkä ansiosta hän selviytyy niin kykloopista, Aiaian noidasta Kirkestä kuin seireeneistä. Lopulta hän onnistuu pääsemään rakkaan Penelopensa luo, 12 vuoden harhailun jälkeen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Proosasuomennoksen toisteisuudessa saattoi aistia alkuperäisen heksametriin kirjoitetun kerronnan kaikuja. Eepoksen historiallinen sointi erottui myös siinä, kuinka asiat ja tapahtumat selitetään hyvin toteavasti. Ne vain tapahtuu, eikä turhille selittelyille anneta palstatilaa. Kirja on aikoinaan koottu suusta suuhun kulkevista mytologioista ja sankaritarinoista, jotka Homeros päätti koota kansien väliin. Aivan kuten Lönnroth aikoinaan teki<i> Kalevalan</i> kohdalla, satoja vuosia Homeroksen jälkeen. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämän kirjallisuuden yhden peruspilarin lukeminen oli sekä viihdyttävää, että sivistävää. Antiikin mytologiat ovat ehtymätön inspiraation lähde nykykirjallisuudelle ja antoihan antiikin kulttuuri aikoinaan sysäyksen länsimaisen kulttuurin synnylle. Odysseuksen seikkailut ovat eeppisiä, mutta viihdyttävät mainiosti myös nykylukijaa, jos vain uskaltautuu tämän klassikon taltuttamaan. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Margaret Atwoodin Penelopeia</h3><div style="text-align: justify;">Atwoodin <i>Penelopeia</i> on vastine Homeroksen <i>Odysseialle</i> ja kertoo uudelleen Penelopen ja Odysseuksen rakkaustarinan. Odysseiaa lukiessa Atwoodilla oli jäänyt mietityttämään kahdentoista hirtetyn piian kohtalot, ja se mikä oli Penelopen todellinen osuus tapahtumien kulussa. Kertojana toimii itse Penelope manalan kukkakedoilta käsin, mutta tapahtumia kommentoi myös piikojen kuoro, joka on perintöä antiikin satyyrinäytelmistä. Eri kerronnanlajeja hyödyntävä tarina antaa Penelopelle itselleen suun vuoron ja mahdollisuuden kertoa oma näkökulmansa tapahtumiin. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tarina alkaa siitä, kun Penelope naitetaan hänet voittaneelle Odysseukselle. Odysseus vie tuoreen morsiamensa kotisaarelleen, mutta uusi arki vieraassa ympäristössä jäyhän anopin valvovan silmän alla ei ole helppoa nuorelle naiselle. Troijan sodan puhjettua Odysseuksen on lähdettävä sotimaan, mutta sodan päätyttyä aviomies ei palaakaan kotiin. Penelope odottaa kärsivällisesti miestään ja kuulee mitä hurjimpia juoruja tämän seikkailuista. Kaunis Penelope saa karistella kosijoita kannoiltaa ja 20 vuoden odottamisen jälkeen uskollisuus viimein palkitaan. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Penelopeia mukailee <i>Odysseiaa</i>, mutta Atwood on käyttänyt lähteinään muitakin lähteitä kuin vain Homeroksen kokoamaa kansalliseeposta. Koska tarinat kulkivat suullisena perinteenä, ne olivat usein myös paikkallisia. On olemassa muitakin versioita tapahtumista, joita hyödyntäen Atwood on koonnut <i>Penelopeian</i>. Lyhyt kirja on nopealukuinen teos, jonka pystyy nauttimaan ilman että kansalliseepokseen olisi itse tutustunut. Luin itsekkin <i>Odysseian</i> vasta jälkikäteen, mutta useimmille Troijan sota ja Odysseus ovat entuudestaan sen verran tuttuja, että kirjaa lukiessa ei putoa kärryiltä, jos on perustiedot hallussa. <i>Penelopeia</i> on vain reilut 160 sivua pitkä, joten sen voi nauttia akuuttiin myyttien nälkään ja vaikka yhdeltä istumalta. Se onkin siis helppo sukellus myyttien maailmaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Madeline Miller; Kirke</h3><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBjRhsgEO6E52yL_cbforjwPzBO3xENoumAItY6HxHAp3MafVMtsBDOLmXBjxfu62-uQMilL_kT7KG-hMGyXYGEXRKhKGFPjZS08P1-Dkj3WGDhurDwdR5LGTMwb4PHVulQuSyije9--XSY6iCc1k6p1cszRUDKNxWWrrYyzXFuoTRwQtDpu6y1fsW/s1408/IMG_2539.PNG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1408" data-original-width="1170" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBjRhsgEO6E52yL_cbforjwPzBO3xENoumAItY6HxHAp3MafVMtsBDOLmXBjxfu62-uQMilL_kT7KG-hMGyXYGEXRKhKGFPjZS08P1-Dkj3WGDhurDwdR5LGTMwb4PHVulQuSyije9--XSY6iCc1k6p1cszRUDKNxWWrrYyzXFuoTRwQtDpu6y1fsW/s320/IMG_2539.PNG" width="266" /></a></div>Yhdenlaisen vastineen <i>Odysseialle</i> on kirjoittanut Madeline Miller, joka antaa Aiaian noidalle Kirkelle oman puheenvuoronsa. Myös Miller on hyödyntänyt muita lähteitä kirjoittaessaan Kirkestä, sillä Odysseia antaa noidasta aika suppean kuvan. Miller on muovannut mielikuvitustaan ja eri lähteitä käyttämällä feministissävytteisen tarinan Kirkestä, naisesta jolla on vahva ääni ja hieman erilainen näkemys siitä, mitä Aiaian saarella tapahtui. Kreikan jumaltarustot ovat tunnettuja siitä, että ne venyvät ja muovaantuvat hyvin, joten Millerin näkemys Kirkestä sopii hyvin tähän jatkumoon. Kun <i>Odysseiassa</i> Kirkeä katsotaan vain miehisen näkökulman läpi, antaa <i>Kirke</i>-teos naisen näkökulman ja äänen tulla kuuluviin. Miller on tuonut kuitenkin myös modernia ajattelua tarinaan muun muassa äitiyden teeman muodossa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirke on aurinkojumala Helioksen tytär, jonka isä karkottaa Aiaian saarelle asumaan. Kirke tunnetaan noitana, joka kutoi saarella kankaitaan eläinten keskellä ja muutti miehiä sioiksi. Kirken tarina on lumoava aikuisten satu, uudelleenkerronta <i>Odysseian</i> tapahtumista. <i>Kirke</i> ei kuitenkaan vääristele sitä mitä kansalliseepoksessa sanotaan, vaan nostaa Millerin itsensä mukaan esille yksityiskohtia, joihin ei ole aiemmin kiinnitetty huomiota. Kirke on muutakin kuin noita, sillä on myös nainen ja äiti. Feministisellä otteella kerrottu tarina lumosi minut täysin ja on edelleen mielestäni yksi parhaista myyttisten tarinoiden representaatioista. Rakastan tätä kirjaa, enkä koskaan lakkaa suosittelemasta tätä!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><h3>Madeline Millerin Akhilleen laulu</h3><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq4yQoniE9jn_jXJj3QOTQfzzflezYTgnXD_TtvxlsxRpmNVFm71jicp1w0mpvGz7P5g1ksJQwckDUVy-zDZhmO0fbFQjK_sM-zYh9DnkDTLGM0Yl8_qQWA9xBLIHLzJcWE8CWPez3sm96YUvXXSvOjdkzm3WPM-rS4Jps6hFEr1xZRDVXCPysx718/s1448/IMG_2541.PNG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1448" data-original-width="1170" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq4yQoniE9jn_jXJj3QOTQfzzflezYTgnXD_TtvxlsxRpmNVFm71jicp1w0mpvGz7P5g1ksJQwckDUVy-zDZhmO0fbFQjK_sM-zYh9DnkDTLGM0Yl8_qQWA9xBLIHLzJcWE8CWPez3sm96YUvXXSvOjdkzm3WPM-rS4Jps6hFEr1xZRDVXCPysx718/s320/IMG_2541.PNG" width="259" /></a></div>Jatketaan samalla kirjailijalla, mutta toisella kirjalla. <i>Akhilleen lauluun</i> Miller on ottanut inspiraationsa Homeroksen <i>Iliaasta</i>. <i>Akhilleen laulu</i> kertoo Akhilleuksesta, joka on jo nuorena Kreikan taistelijoiden parhaimmistoa. Hän on myös vastustamaton näky kaikkien muiden silmissä. Patrokles on maanpaossa Akhilleuksen isän Peleuksen hovissa. Akhilleus ottaa hyljeksityn Patrokleen siipiensä suojaan. Kahden yhdessä varttuvan nuorukaisen välille muodostuu luja ystävyys, joka syvenee ystävyyttä läheisemmäksi. Troijan sodan syttyessä he rientävät kaikkien muiden tavoin sotaan piirittämään Troijaa, jossa Spartan kuningas pitää säälimättä kaunista Helenaa vankinaan. Sodan julmuus asettaa vaakalaudalle kaiken, mitä nuorukaiset pitävät rakkaana.</div><div><br /></div><div>Miller tarjoaa tähänkin tuttuun tarinaan uutta näkökulmaa tuomalla siihen sateenkaarevan romanssin. Minusta tämä ei ollut yhtä hyvä kuin <i>Kirke</i>, mutta varsinkin kirjatokissa kirja on kerännyt taakseen ison joukon faneja. Ja olihan tämä hyvä tarina ja kyyneleet silmiin nostattava riipivyydessään. Kirja on jättänyt tunnelmallaan minuun vahvan muistijäljen ja kykenen edelleen, vaikka lukemisesta on kulunut jo toista vuotta, näkemään tietyt kirjan tapahtumat sieluni silmin. <i>Akhilleen laulu</i> vie mukanaan mytologioihin ja antiikin Kreikkaan eikä lukijan auta siinä kuin pitää kiinni kotisohvastaan. Kaunis rakkaustarina ampaisee lukijan tunnekeskukseen ja loppu saa vuodattamaan saavillisen kyyneliä. Pakko sanoa tähän kuitenkin, että pidin enemmän kirjan alkuosasta, jossa kuvattiin kahden pojan kasvutarinaa kuin itse Troijan sotaan sijoittuvasta osuudesta.</div> </div><h3 style="text-align: justify;">Alexandra Brackenin Lore</h3><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCQQ1_gLoYdHrGv1JR9rsLl0cWKidqStaP9tcYSLQwwveHGeq8RM-X-MEZQHLMZB_bNzhmntkzE6bgIO9YmVm4wHh06aYRmGo9HrcQnv5_BDcnIV6EK_igyE4gnZIwcEjTWcxOtbhXwaSmXSmzACx913UkXPpegRagc_R1tZonHt3W--IHtkzDV-eW/s4032/IMG_2209.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCQQ1_gLoYdHrGv1JR9rsLl0cWKidqStaP9tcYSLQwwveHGeq8RM-X-MEZQHLMZB_bNzhmntkzE6bgIO9YmVm4wHh06aYRmGo9HrcQnv5_BDcnIV6EK_igyE4gnZIwcEjTWcxOtbhXwaSmXSmzACx913UkXPpegRagc_R1tZonHt3W--IHtkzDV-eW/s320/IMG_2209.JPG" width="240" /></a></div>Jos englannin kieli taipuu, niin kannattaa lukea <i>Lore</i>, jossa Kreikan jumaltarustot kohtaa <i>Nälkäpelin </i>meidän tuntemassa maailmassamme. Seitsemän vuoden välein käynnistyy Agon, jahti, jossa yhdeksän kreikkalaista jumalaa on pakotettuina kulkemaan maan päällä kuolevaisina seitsemän päivän ajan. Heitä metsästävät ja jahtaavat vanhojen sukulinjojen jälkeläiset. Jumalien taposta saa palkkioksi heidän jumalalliset voimansa sekä kuolemattomuuden. Lore Perseous kuuluu Perseouksen sukuun, jonka jäsenet murhattiin brutaalisti vuosia sitten kapinallisen sukulinjan toimesta. Vain Lore jäi henkiin ainoana suvustaan. Veriteko sai Loren kääntämään selkänsä jahdille, joka lupaa ikuista kunniaa jumalien tappajille, häntä tuo kunnia ei enää kiinnosta. Vuosien ajan hän elää elämäänsä kieltäen itseään ajattelemasta kostoa nyttemmin jo jumalaksi muuttunutta miestä kohtaan, joka oli vastuussa Loren perheen murhasta. Mutta, kun jahti alkaa New Yorkissa, Loren kotikaupungissa, tulevat menneisyyden haamut hänen kotiovelleen. Castor, vanha lapsuudenystävä, jonka Lore luuli kuolleen jo kauan sitten, tulee pyytämään Lorelta yllättäen apua. Myös Athena, yksi viimeisistä alkuperäisistä jumalista, raahautuu haavoittuneena Loren oven taakse ja tarjoaa tälle liittolaisuutta heidän yhteistä vihollista vastaan. Lore tekee päätöksen sitoa itsensä Athenaan ja liittyä uudelleen jahtiin, mutta päätös tulee hänelle kalliiksi.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><i>Loressa</i> jumaltarustoja on hyödynnetty kiinnostavalla tavalla ja tuotu ne osaksi modernia maailmaa. Sen lisäksi ne on tuotu osaksi peliä, jota voisi suorastaan ihmisjahdiksi kutsua. Tuhti tarina piti otteessaan ja tarjoaa myös slow burn -romanssin friends to lovers-troopilla. Hieman moitin turhan pitkäksi venynyttä sivumäärää, sillä tarina olisi kestänyt pienen typistämisenkin sieltä täältä. Itse kun olen enemmän sellaisen kerronnan ystävä, jossa asioita tapahtuu nopealla tahdilla. Mutta kokonaisuudessaan <i>Lore </i>oli vallan viihdyttävä paketti, jossa jumaltarustoja on hyödynnetty erilaisella tavalla, eikä olla edes yritetty kirjoittaa tarinaa siihen maailman aikaan, johon alkuperäiset jumaltarustot sijoittuvat. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Rachel Smythen Lore Olympus </h3><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSSb7ixF8lTQ4t9iwRGbZh1tiZAONXhOnIzlIdza16yDCGzzWa9y435mPksFgZcppX-oWvxVKCOClJAbcZu8ym4g15iRQDqoxlXIw383rm7uy3IEJLd3gxrSjSA7hZ0DA2YqOzQ4-F_ivx4EFkzLwczhCCxBeSfEqyJeuE_5kjn5cq4xLb01EyLHFr/s4032/IMG_0849.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSSb7ixF8lTQ4t9iwRGbZh1tiZAONXhOnIzlIdza16yDCGzzWa9y435mPksFgZcppX-oWvxVKCOClJAbcZu8ym4g15iRQDqoxlXIw383rm7uy3IEJLd3gxrSjSA7hZ0DA2YqOzQ4-F_ivx4EFkzLwczhCCxBeSfEqyJeuE_5kjn5cq4xLb01EyLHFr/s320/IMG_0849.JPG" width="240" /></a></div>Olen lukenut tästä sarjakuvasarjasta vasta ensimmäisen osan, mutta rakastuin ensi silmäyksellä. <i>Lore Olympus</i> on myös modernisoitu tarina Kreikan jumaltarustoissa ja jonka graafinen ilme hivelee silmää sekä sielua. Ensimmäinen osa oli aika paljon tulevaa pohjustava osa, mutta sai janoamaan lisää. Erityisesti rakastin tämän tarinan Hadesta! Hän onnistui hurmaamaan minut täysin ja nyt odotan kieli pitkällä sarjan toista osaa kirjastosta. Kolmannen sain jo käsiini, mutta kakkososaa edelleen odottelen toisena jonossa. </div><div style="text-align: justify;"><i><br /></i></div><div style="text-align: justify;"><i>Lore Olympus</i> keskittyy Hadeksen ja Persephonen rakkaustarinaan, mutta nykyaikaisella äänellä kerrottuna. Skandaalinkäryisiä juoruja, villejä juhlia ja kielletty rakkaus - tämä on sellainen paketti, josta on lähes mahdotonta kieltäytyä. Smythen käsissä mytologian uudelleenkerronnasta on tehty suoranaista taidetta. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen sarjakuvasarja, herkullinen suorastaan. Eikä kirjan grafiikkaa ja kuvitusta voi liiaksi kehua. Värimaailmakin on niin kaunis, että voi melkein kuulla harppujen helähtelevän sielun sopukoissa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Neil Gaimanin Pohjoisen mytologia</h3><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnSll_Z3pNcWtlX5kL0LyA2ty98fWGHiCOvg19LMNcYis1pQHeU-3qfLpl0qKOIMMqYs6IClVOVYdB7zpvTQNMYHQEdq-ApLY_mzzP94zlHJ3s_gwhP4wwDszAhIO_r44BpQV-wII6LhEYl-KtcLgQUzWqBzERA-G5a4PKOQZRlXSBLMkpbnxVaBX8/s1454/IMG_2544.PNG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1454" data-original-width="1170" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnSll_Z3pNcWtlX5kL0LyA2ty98fWGHiCOvg19LMNcYis1pQHeU-3qfLpl0qKOIMMqYs6IClVOVYdB7zpvTQNMYHQEdq-ApLY_mzzP94zlHJ3s_gwhP4wwDszAhIO_r44BpQV-wII6LhEYl-KtcLgQUzWqBzERA-G5a4PKOQZRlXSBLMkpbnxVaBX8/s320/IMG_2544.PNG" width="257" /></a></div>Gaiman tulkitsee novellikokoelmassaan viikinkien jumaltaruja ja tekee ne tutuksi nykylukijalle helposti omaksuttavassa muodossa. Tarinat kuvaavat sitä, miten tarustojen maailma syntyi, kuinka jumalat ja jättiläiset mittelevät voimiaan ja kuinka maailma päätyy Ragnarökiin. Gaiman tavoittaa erinomaisesti viikinkien jumalien maailman tunnelman ja ainakin itse koin, että nyt nämä vanhat tarinat olivat niin helppolukuisia kuin -tajuisiakin. Tarinoiden pääosissa seikkailevat pääasiassa Odin, Thor ja Loki, mutta <i>Pohjoisen mytologia</i> esittelee joukon muitakin jumalia ja jättiläisiä. Lukiessa oli myös kiinnostavaa bongailla yhteneväisyyksiä muihin mytologioihin, jotka itse tunnen paremmin. Paljon samankaltaisia aineksia oli havaittavissa eri mytologioiden ja tarinoiden välillä. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Gaiman on koonnut tarinansa runo-Eddasta ja proosa-Eddasta, osan pienistä palasista yhdistelemällä ja toiset lähes suoraan kirjojen runoista ja kertomuksista - tietenkin myös taiteellista tulkintaa hyödyntäen herättääkseen tarinat eloon nykylukijalle. Pieni kirjallinen tuunaus on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, sillä tarinat heräävät eloon ja olisin lukenut mielelläni enemmänkin jumalien edesottamuksista. <i>Pohjoisen mytologia</i> on nopeasti luettava, mutta samalla myös äärettömän sivistävä sekä oivallinen tapa tutustua helposti skandinaaviseen jumaltarustoon, joka ainakin itselleni on jäänyt hieman vieraammaksi. Varoituksen sanana että Marveleita kovasti seuraava tai lukeva saattaa helposti kuvitella jumalat populaarikulttuurista tuttuina hahmoina. Itse ainakin näin Thorin Chris Hemsworthin näyttelemänä lihaskimppuna.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Susanna Clarken Piranesi</h3><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMQ1qzo90H35k5QWN9Vi1etQufRBFRu-HHjRYXYTPVWxY-h5V0atW1KISzMpe9LffDaiaTqjGNmnaFHCc5IbD8CPIFTtHrZ-pjSjflYu40bZZOvMVTEIqjYIj3Q2yb22blgLVSe80Z0Zx-brt1eK1pzVngfjEPkoM2Mk1gwxdIFZpRJDp6MDjiO4a3/s1460/IMG_2545.PNG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1460" data-original-width="1170" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMQ1qzo90H35k5QWN9Vi1etQufRBFRu-HHjRYXYTPVWxY-h5V0atW1KISzMpe9LffDaiaTqjGNmnaFHCc5IbD8CPIFTtHrZ-pjSjflYu40bZZOvMVTEIqjYIj3Q2yb22blgLVSe80Z0Zx-brt1eK1pzVngfjEPkoM2Mk1gwxdIFZpRJDp6MDjiO4a3/s320/IMG_2545.PNG" width="256" /></a></div>Tämä kirja oli hyvin hämmentävä, mutta erittäin lumoavasti kirjoitettu. <i>Piranesissa</i> hyödynnetään myös antiikin Kreikkaa, tarkalleen ottaen antiikin kreikkalaista labyrinttiä. Piranesi asuu talossa, jossa lukemattomia saleja. Alemmissa saleissa velloo vesi ja ylempiä saleja halkovat pilvet. Noissa saleissa asuu Piranesin lisäksi lintuja, patsaita sekä Toinen. Talo on loputon labyrintti, mutta Piranesia se ei pelota, sillä hän tuntee veden liikkeet ja reitit huoneiden välillä. Aina tiistaisin ja perjantaisin Piranesi näkee ystäväänsä Toista, mutta muuten hän on talossa yksin. Kun talon lattioihin alkaa ilmestymään liidulla piirrettyjä viestejä, Piranesi on varma että talossa on joku muukin. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan tunnelma on hieman unenomainen ja se saa aluksi hämmentymään syvästi. Mutta, kun kirjan jaksaa lukea loppuun asti kaikki aukeaa, mikä on kyllä kaiken sen pään raaputtelun arvoista. <i>Piranesi</i> on myös siitä kiehtova kirja, että siitä voi tehdä monenlaisia tulkintoja. Minulle heräsi päällimmäisenä ajatuksena tarinat sekä niiden mahtava voima kuljettaa meidät toisiin maailmoihin. Yhtenä kantavana teema voi nähdä myös muistin sekä muistamattomuuden tuomat haasteet. Tätä kirjaa olisi ollut ihanaa päästä ruotimaan muiden kanssa heti lukemisen jälkeen, niin paljon se herätti ajatuksia. Talon voi ymmärtää niin monella tavalla.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Su Tongin Uskollisen vaimon kyyneleet</h3><div style="text-align: justify;"><i>Uskollisen vaimon kyyneleet</i> kertoo kiinalaisen Meng Jiangnun legendasta. Tarina alkaa Persikkapuiden kylästä, jossa itkeminen silmillä on kiellettyä. Kyläläiset ovat keksineet kuitenkin omat keinonsa kyyneleiden vuodattamiseen - yksi poistaa kyyneleet kehosta virtsan kautta, toinen itkee korvillaan ja toinen rinnoillaan. Binu puolestaan itkee hiuksillaan, mikä ei taitona juurikaan imartele hänen ulkonäköään. Kyläläiset ovatkin varmoja ettei kukaan tule huolimaan Binua vaimokseen, siksipä Binun avioituminen Qiliangin kanssa yllättääkin kaikki. Eräänä päivänä Qiliang katoaa jälkiä jättämättä. Hänet on viety pakkotyöhön rakentamaan Kiinan muuria Pääskyvuorille. Miehellä ei ole mukanaan edes talvitakkia ja Binu lähtee huolestuneena miehensä perään. Matka on kuitenkin pitkä ja sille mahtuu sattumuksia laidasta laitaan. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirja perustuu kiinalaiseen myyttiin vaimosta, joka sai itkullaan Kiinan muurin murtumaan. Su Tong itse kuvailee, että hänen versionsa legendasta on vain uusi lenkki parin vuosituhannen ajan jatkuneessa ketjussa. <i>Uskollisen vaimon kyyneleet</i> on taianomainen aikuisten satu, jonka tarunomainen kiinalainen miljöö pelkästään houkuttelee lukijaa kirjan äärelle. Lyhyet kappaleet ja joutuisasti etenevä juoni pitävät otteessaan. Kannattaa kuitenkin varautua, sillä loppua kohden kirja muuttuu kyllä melkoiseksi itkun valtamereksi, eikä niinkään lukijan toimesta vaan Binun. Kiinnostava tarina kaikin puolin, joka tekee tutuksi itämaisia myyttejä meille länsimaisille lukijoille. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-71090511892388683892023-04-07T19:36:00.000+02:002023-04-07T19:37:51.314+02:00Maaliskuun luetut<p style="text-align: justify;">Kuukausi vaihtui, ja olemme taas askeleen lähempänä kesää. Maaliskuussa luin määrällisesti paljon enemmän kirjoja kuin helmikuussa, ja mukaan mahtui muutama todellinen helmi. Olen innoissani jo suositellut muutamia maaliskuun lempikirjoistani muille, aina sopivan sauman tullen. Siksipä olen innoissani myös tämän koontipostauksen kirjoittamisesta, sillä pääsen vinkkaamaan näitä huikeiksi todettuja kirjoja. Pidemmittä puheitta, siirtykäämme siis luettujen kirjojen pariin:</p><p style="text-align: justify;"></p><ul><li><b>S. J. Bennett - Windsorin solmu</b></li></ul><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVBIccBDv4Y1355mdL0e_3j8PuYbhhLuiCEhzMp1oCeLesXqlpcsz_dF_j0KJYSz79_B1vSiHLbMb64a10ItQtYuwHxkELjcuN27Wl4J2PcSiqLRA_8GdpGY7jGSsu1iq7XKRVzmMwEppSEispesmmvJaPu2Sz20fcr6D18YSVuTCUQ8yu_VUghNEL/s3540/IMG_2038.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3540" data-original-width="3024" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVBIccBDv4Y1355mdL0e_3j8PuYbhhLuiCEhzMp1oCeLesXqlpcsz_dF_j0KJYSz79_B1vSiHLbMb64a10ItQtYuwHxkELjcuN27Wl4J2PcSiqLRA_8GdpGY7jGSsu1iq7XKRVzmMwEppSEispesmmvJaPu2Sz20fcr6D18YSVuTCUQ8yu_VUghNEL/w171-h200/IMG_2038.JPG" width="171" /></a></div>Hänen majesteettinsa tutkimukset ei ikävä kyllä noussut maaliskuun tai ylipäätään lukemieni kirjojen kärkijoukkoon. Oikeastaan tämä kirja oli valtava pettymys. Cozy crime genreen sujahtava <i>Windsorin solmu</i> kuulosti ideana houkuttelevalta, ja siksipä se varmasti äänestettiin lukupiirissämme luettavaksi kirjaksi. Kuningatar Elizabeth ratkoo murhia neiti Marplemaiseen tyyliin ja samalla sujahdetaan mukaan hovin kiemuroihin etiketteineen päivineen. Pidinkin kirjassa nimenomaan siitä, miten siinä kuvattiin kuningashuonetta ja sen moninaisia etikettejä. Muuten koko toteutus ontuikin ja pahasti. Ensinnäkin tähän oli kirjoitettu aivan liikaa henkilöhahmoja, eikä niiden perässä meinannut pysyä kukaan lukupiiriläisistämme. Allekirjoittanut mukaan lukien. Luin autuaan tietämättömänä siitä ketä tutkittiin, epäiltiin tai haastateltiin. Aina en ollut aivan varma miten joku henkilö ylipäätään liittyi koko murhatutkintaan. Kun syyllinen lopulta paljastettiin, olin hetken verran pihalla kuin lumiukko ja täytyi palata kirjassa taaksepäin ja avata tilannetta itselle ajatuksen kanssa.</div><div><br /></div><div>Windsorin solmu aloittaa kuningattaren tutkimuksista kertovan sarjan, mutta omalla kohdallani sarja taitaa jäädä tähän ensimmäiseen osaan. Vaikka kirja itsessään oli nopea- ja helppolukuinen mutta en koe nautinnolliseksi sitä, että lukiessa olen yhtä suurta kysymysmerkkiä. Kyseenalaistin jo omaa keskittymiskykyä ja muistia, mutta kun lukupiirissä muut olivat kokeneet olevansa yhtä sekaisin henkilöhahmoista kuin minä, uskalsin todeta että tällä kertaa vika taisi olla enemmän kirjassa kuin lukijassa. Annoin tälle Goodreadsissa <b>2 / 5</b> tähteä. </div><div><br /></div><div><ul><li><b>John Steinbeck - Eedenistä itään</b></li></ul><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjifDmwZSJn_d9beEiCGHJVTfcbTLymzj5inhY3Uyi9e8joZ521sKNZz5c4rmxm9NxLRmP449VJP_wyO9Mw0uhsUwwA8kURoRKOshkKOAAEG6v9C78yZZn5l1O-zAZOrTLDtELH9kyol3lc4AMAdMwZK03qKEsze9loO9O63ne4J3Bxsy1MvE4g1uS/s4032/IMG_2036.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjifDmwZSJn_d9beEiCGHJVTfcbTLymzj5inhY3Uyi9e8joZ521sKNZz5c4rmxm9NxLRmP449VJP_wyO9Mw0uhsUwwA8kURoRKOshkKOAAEG6v9C78yZZn5l1O-zAZOrTLDtELH9kyol3lc4AMAdMwZK03qKEsze9loO9O63ne4J3Bxsy1MvE4g1uS/s320/IMG_2036.JPG" width="240" /></a></div>Klassikkolukupiirissä vuoden ensimmäiseksi yhteiseksi kirjaksi äänestettiin Steinbeckin tuhti sukuromaani <i>Eedenistä itään</i>. Aloin suurella innolla lukemaan tätä klassikkoa, sillä olin kuullut paljon kehuja kirjasta. Ensimmäisen lukualueen jälkeen olin siis vallan pettynyt, kun tarina ei tuntunut millään lähtevän käyntiin. Onneksi minua viisaammat Steinbeck-tietäjät osasivat kertoa, että kirjailijalla on tapana takuta alun kanssa, mutta tarina kyllä lähtee käyntiin pian. Siitä rohkaistuneen jatkoin kirjan parissa, enkä joutunut pettymään. <i>Eedenistä itään</i> osoittautui värikkääksi ja rikkaaksi tarinaksi kahdesta perheestä Salinasin laaksossa. Traskin ja Hamiltonien perheistä tuli lukiessa itselle läheisiä ja heidän elämänvaiheisiin uppoutui Kalifornian auringon paahtamassa miljöössä. Monen henkilöhahmon kohtalot koskettivat, kun taas Cathyn henkilöhahmo oli omiaan herättämään vahvoja negatiivisia tunteita. Häntä onkin kuvattu länsimaisen kirjallisuuden paholaismaisimmaksi naishenkilöhahmoksi ja ei tuo arvio varmasti kovin kauas heitä. Kovasti yritin, siinä missä monet muutkin lukupiiriläiset, ymmärtää motiiveja ja syntymekanismeja Cathyn kieroutuneen luonteen ja kamalien tekojen taustalla, mutta Cathyn suoranainen kamaluus teki siitä äärettömän hankalaa. </div></div><div><br /></div><div>Aluksi <i>Eedenistä itään</i> vaikutti hyvinkin mustavalkoiselta tarinalta ja olin valmis leimaamaan sen jo setämiesklassikoksi. Mutta, tarinan edetessä ymmärsin kirjan olevan paljon monisyisempi ja -kerroksisempi, miltä aluksi vaikutti. Uskon tämän olevan juuri niitä klassikoita, jotka avautuvat jokaisen lukukerran myötä vähän enemmän lukijoilleen, eikä tätä teosta ole mitenkään helppoa edes lähteä lokeroimaan. Historiallinen sukutarina kyllä, mistä löytyy perinteistä hyvän ja pahan vastakkainasettelua sekä raamatunkertomusten representaatiota. Varsinkin Kainin ja Abelin tarina nousi keskeiseksi teemaksi veljessuhteiden kuvailun myötä. Silti <i>Eedenistä itään</i> on paljon muutakin. Steinbeckin henkilökuvaus on upeaa, harmillisesti vain hänen naishahmonsa jäivät ikävän ohuiksi tai olivat muuten vain enemmän ja vähemmän negatiivissävytteisiä. Mieshahmoissa olikin sitten enemmän syvyyttä ja osa heistä jäi vahvasti mieleen pitkäksi aikaa lukemisen jälkeenkin. Hitaan alun jälkeen <i>Eedenistä itään</i> yllätti ja tempaisi mukaansa, ja oli ehdottomasti yksi kuukauden parhaista kirjoista. </div><div><br /></div><div><ul><li><b>Elina Pitkäkangas - Sang</b></li></ul><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVpqOdd9eIKMdmoTymJ_4YB-49jbZ3_kWFmOoQnawDRRRNxv9zwMlD9NTt0avNIl8C6zRLscBCgvcBA4MmAl4KJugYgStpj6ErSBK9KSxWdiI9EArjNvIpK04dxJJvagHCl3Lk0YVxZa8QMtxM0iqi4ZMhoMJnGYd4QC5qXsi2hpR0XxXQBeE_ToDa/s4032/IMG_2116.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVpqOdd9eIKMdmoTymJ_4YB-49jbZ3_kWFmOoQnawDRRRNxv9zwMlD9NTt0avNIl8C6zRLscBCgvcBA4MmAl4KJugYgStpj6ErSBK9KSxWdiI9EArjNvIpK04dxJJvagHCl3Lk0YVxZa8QMtxM0iqi4ZMhoMJnGYd4QC5qXsi2hpR0XxXQBeE_ToDa/w150-h200/IMG_2116.JPG" width="150" /></a></div>Kirjoitin pari postausta sitten postauksen, jossa puhuin kotimaisen YA-kirjallisuuden uusimmista löytämistäni helmistä. Siinä postauksessa kirjoitin myös enemmän tästä Pitkäkankaan upeasta Sangista. Postaukseen pääset <a href="https://kirjoihinkadonnut.blogspot.com/2023/03/kotimainen-ya-jyraa.html" target="_blank">tästä</a>. Aivan huikaisevaan hyvää kotimaista fantasiaa itämaisella twistillä ja dystooppisilla elementeillä. En malta millään odottaa syksyyn, jolloin ilmestyy Sangin jatko-osa. Tässä kirjassa oli vahvasti kansainvälisen fantasiantuntua, koukuttava juoni, sateenkaareva päähenkilö ja paljon jännittäviä juonenkäänteitä. Suosittelen todella lämpimästi ja rohkaisen myös niitäkin kokeilemaan, joille kotimainen fantasia ei ole aikaisemmin uponnut. Annoin tälle kirjalle täydet<b> 5 / 5</b> tähteä!</div></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><ul><li><b>Fiona 'Elõne - Tulit luokseni kutsumatta</b></li></ul><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5Zi_WCwmbrriF6cptVX1D9sWKvLq4DBV4hktnovi5Z1Nwa4z4KQOtE087QIsMlcgkIpDWT90bheoAov8fkzfcXQDkDDhoCoSrou2UaIXnUb7ntQ6HBq7-aqZrx5gLkjBnNrdqNOPwTMQILaJ7WEy0XRbWvK5ZNifvOIeAuO7nY9X4ZP25Z_bcvV0S/s4032/IMG_2125.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5Zi_WCwmbrriF6cptVX1D9sWKvLq4DBV4hktnovi5Z1Nwa4z4KQOtE087QIsMlcgkIpDWT90bheoAov8fkzfcXQDkDDhoCoSrou2UaIXnUb7ntQ6HBq7-aqZrx5gLkjBnNrdqNOPwTMQILaJ7WEy0XRbWvK5ZNifvOIeAuO7nY9X4ZP25Z_bcvV0S/s320/IMG_2125.JPG" width="240" /></a></div>"<i>Millaista on elää nuorena ruskeana äitinä 2020-luvun Suomessa, kysyy ravisteleva esikoisromaani, jossa päihteet ovat arkea siinä missä päivähoito-ongelmatkin</i>". Tämä lause kirjasta kiinnitti huomioni ja sinetöi päätökseni siitä, että tämä kirja on luettava. Ja pidinkin todella paljon tästä 'Elõnen esikoiskirjasta. Olisin mielelläni lukenut enemmänkin päähenkilö Onan elämästä, kirjan antaessa kurkistuksen vain pieneen hetkeen Onan elämästä nykyisyydessä, keskittyen enemmän menneisyyden tapahtumien avaamiseen. Pystyin samaistumaan vahvasti Onan kokemaan riittämättömyyden tunteeseen vanhempana, mutta ihonvärinsä takia Ona joutuu kohtaamaan myös sellaisia haasteita vanhemmuudessa, joita ei tarvitsisi. Yksinhuoltajuus on raskasta, mutta on vielä raskaampaa olla ruskea yksinhuoltaja. </div></div><div><br /></div><div>Onalla on vaikea suhde isäänsä, minkä kuvaaminen jäi harmillisen vähäiseksi ja tuntui ehkä jopa irralliselta muuhun tarinaan suhteutettuna. Enemmän keskiössä on Onan vaikea suhde lapsensa isään ja yllättävän yhteydenoton myötä palataan ajassa taaksepäin aina niihin hetkiin, kun Ona tapaa miehen ja rakastuu. Suhde on myrskyisä ja monimutkainen ja sitä värittää entisestään päihteiden käyttö. Ihonvärin lisäksi myös Onan sosioekonominen asema vaikuttaa merkittävästi siihen arkeen, jota hän lapsensa kanssa nykyhetkessä elää. 'Elõnen kerronta on värikästä ja tarina soljahtelee eteenpäin mukavalla tahdilla. Aihe on ajankohtainen, joka antaa läpileikkauksen yhden naisen elämään nykyajassa. Kirjan loputtua jäin janoamaan lisää, sillä maltillisen sivumäärän kirjana takakansi tuli liian nopeaa vastaan.</div><div><br /></div><div><ul><li><b>Christy Lefteri - Laululinnut</b></li></ul><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjneENi8ZrYjrNXo0xhq-kFYFOKipgVTalSmtEh_y3UHs0EzMe3urrqA1bW4ITzHSAqw6bf_A2BB-NC3Tplte_upNj_cK_VR-FmT3rYTg48XJ9xwIAfDW3qNR3nVcSoREbfVc6x6QfBLIdtmz3DImKq-ei1j5tU4RxEPEaaTHPbH3cg8lqK7VtzqX4C/s3804/IMG_2029.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3804" data-original-width="3024" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjneENi8ZrYjrNXo0xhq-kFYFOKipgVTalSmtEh_y3UHs0EzMe3urrqA1bW4ITzHSAqw6bf_A2BB-NC3Tplte_upNj_cK_VR-FmT3rYTg48XJ9xwIAfDW3qNR3nVcSoREbfVc6x6QfBLIdtmz3DImKq-ei1j5tU4RxEPEaaTHPbH3cg8lqK7VtzqX4C/w159-h200/IMG_2029.JPG" width="159" /></a></div><div style="text-align: justify;">Rakastin valtavasti Lefterin aiempaa teosta, <i>Aleppon mehiläistarhuria</i>, eikä tämäkään Lefterin teos kylmäksi jättänyt. Olen suunnittelut kirjoittavani aivan oman postauksensa näistä kummastakin Lefterin teoksesta, sillä hän kirjoittaa tärkeistä ihmisoikeusasioista valoittaen maailman nurjaa puolta ja nimenomaan vieläpä maahanmuuttajien ja pakolaisten näkökulmasta. Lefterin kirjoilla on maailmaa avartava ja silmiä avaava efekti, mikä ansaitsee mielestäni kokonaan oman postauksensa aiheesta. Ihan yhtä kovaa ei tämä <i>Laululinnut</i> ampunut ihon alle mitä <i>Aleppon mehiläistarhuri</i>, mutta annoin tälle kuitenkin 4, 5 / 5 tähteä. Kyse on siis vain hienoisesta erosta. Laululinnut on saanut inspiraationsa vieläpä todellisesta tapauksesta, jossa Kyproksella poliisi ei suostunut tutkimaan kadonneiksi ilmoitettujen taloudenhoitajien tapauksia ja jotka lopulta löydettiin murhattuina. Kiinnostava kirja, suosittelen ehdottomasti lukemaan!</div></div></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><ul><li><b>Anu Kaaja - Rusetti</b></li></ul><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd_VKxQQtppmnPL3YolwrOfAHUJdamvSZz-yiE88IJ4FYOiZG-GWkcZLUh_I_9RUHV7Ndrk5g8ZlS21VZGYM1wPWtcRlfK1cqBHGMlQTbhXhUNVtblJ59F8XjsMgtPZyObfqFNZkV19TixAPJGHFWx-9BgvwXylvvZbrJrBTz3vPpGCSDKKnuKc1Yq/s3780/03B59331-C9B6-4658-8050-0524BCEE49DD.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3780" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd_VKxQQtppmnPL3YolwrOfAHUJdamvSZz-yiE88IJ4FYOiZG-GWkcZLUh_I_9RUHV7Ndrk5g8ZlS21VZGYM1wPWtcRlfK1cqBHGMlQTbhXhUNVtblJ59F8XjsMgtPZyObfqFNZkV19TixAPJGHFWx-9BgvwXylvvZbrJrBTz3vPpGCSDKKnuKc1Yq/s320/03B59331-C9B6-4658-8050-0524BCEE49DD.jpg" width="256" /></a></div>Sain tämän Kaajan uutuusromaanin arvostelukappaleena S & S kustantamolta. Kaaja oli minulle entuudestaan tuttu nimi kirjallisuuden opinnoista, mutta en varmaan olisi osannut tarttua tähän ilman, että kirja minulle kotiovelle kiikutettiin. <i>Rusetti</i> oli virkistävän erilainen kirja, joka loihti minusta esiin aivan uuden taiteesta innostuvan puolen. En yleensä lue näin kokeellista ja taiteellista proosaa, mutta Kaajan autofiktiivinen ylistys taiteelle oli sopivalla tavalla omalaatuinen. Olisin mielelläni lukenut enemmänkin Kaajan taideanalyysejä eri taideteoksista, ja mikä mukavinta näiden analyysien tukena löytyy kuvat puhutuista teoksista. On aina helpompi ymmärtää mistä puhutaan, jos kyseisen taideteoksen näkee. Kuvituksen ansiosta ei tarvitse turvautua Googleen. Taideanalyysien lisäksi <i>Rusetti</i> kertoo myös kolmesta exästä, jotka on nimetty heidän kantamiensa lävistysten mukaan sekä kertojan suhteesta heihin. Näiden kahden ohella käydään myös henkeviä keskusteluja kahvilassa elottomien esineiden, kuten kahvin, lusikan ja sokerin kanssa sekä kierretään Euroopassa taiteen perässä. Kaikki tämä on kuitenkin rakennettu loogisesti toimivaksi kokonaisuudeksi, vaikka aiheiden runsaus saattaakin kuulostaa siltä että punainen lanka saattaa kadota kaiken joukkoon.</div><div><br /></div><div>En osaa oikein sanoittaa sitä, mikä tässä teoksessa minua niin kovasti kiehtoi. Oliko se Kaajan kieli ja kerronta, jota oli nautinnollista lukea vai se, että tämä oli niin erilainen kirja ja poikkesi totutusta. Saattoi se olla sekin, miten kiinnostavasti Kaaja kertoo taiteesta ja taikoi minustakin esiin taiteesta kiinnostuvan puolen. Välillä mentiin kyllä turhan korkealentoisiin ulottuvuuksiin, mikä hieman soti oman makuni kanssa, mutta pian taas huomasin olevani naulittuna kirjan ääreen. Joskus eteen tulee niitä kirjoja, että ne mykistävät sanattomaksi. En minä osaa avata sitä, miksi tästä tykkäsin. Kunhan tykkäsin ja kannattaa kokeilla, jos tykkäät sinäkin.</div><div><br /></div><div><ul><li><b>J. R. R. Tolkien - Hobitti eli sinne ja takaisin</b></li></ul><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdv68YcWJH5cU2A-jhgdPkLhmSIHkOCkXmHQV_s4spi2Vl8KUq5tIgp8KAld6xWYQBNCRVtwqclCjcmBF01kGFNH-3rGTl9qf24iILi6lLLgQjdxe5Uaml3upcHxBVpOdYUi2k0Rojt6htQwvVAhr-rpbGOFeL5LM5KAYzRXBvkAu3E3bzmDtM2Tca/s4032/IMG_2212.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdv68YcWJH5cU2A-jhgdPkLhmSIHkOCkXmHQV_s4spi2Vl8KUq5tIgp8KAld6xWYQBNCRVtwqclCjcmBF01kGFNH-3rGTl9qf24iILi6lLLgQjdxe5Uaml3upcHxBVpOdYUi2k0Rojt6htQwvVAhr-rpbGOFeL5LM5KAYzRXBvkAu3E3bzmDtM2Tca/s320/IMG_2212.JPG" width="240" /></a></div>Luin lapsille iltasatuna tämän klassikkotarinan ja pakko se on myöntää, että Tolkienin tarinoissa on sitä jotain. Oli ilo päästä Bilbon ja ystävien kanssa huimaan seikkailuun, jossa lähdetään pelastamaan kääpiöiden aarretta lohikäärmeen pesästä. Smaugia surmaamaan lähtee Gandalfin ja Bilbon kanssa joukko kääpiöitä, jotka haluavat aarteen lisäksi palauttaa lohikäärmeen ryöväämän asuinpaikkansa kansalleen. Vaiherikkaan seikkailun aikana Bilbo käy läpi huiman henkisen kasvun arasta ja mukavuudenhaluisesta hobitista rohkeaksi sankariksi. Iltasatuna tämä oli sopivan koukuttava, hienosti kuvaileva muttei kuitenkaan liian jännittävä. Luimme luvun parin illassa hitaasti nautiskellen, sillä lapset tuumasivat kirjan vaativan enemmän keskittymistä kuin monet muut kirjat. Tämä on totta, sillä nuorille suunnattuna perinteisenä fantasiatarinana tämä ei ole sieltä helpoimmasta päästä, mutta palkitsee ehdottomasti lukijansa. Tolkienin luoma maailma on täynnä toinen toistaan kiinnostavampia hahmoja sekä paikkoja ja nyt kaipaan Taru sormusten herrasta-trilogian pariin. Se on kuitenkin mielestäni vielä turhan jännittävä lapsille ääneen luettavaksi. Mutta ehkä palaan sen pariin itsekseni, sillä ostin taannoin yhteisniteen THS:stä omaan hyllyyni. Miljöön lisäksi pidimme lasten kanssa kerronnassa pilkistelevästä huumorista, joka keventää mukavasti joskus jopa synkäksi äityvää seikkailua. Klassikkotarina, on klassikko juuri sen takia, että kirjallisten ansioidensa lisäksi Keskimaa ja hobitit kiehtovat sukupolvesta toiseen. </div></div><div><br /></div><div><ul><li><b>Maggie O'Farrell - Hamnet</b></li></ul><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju1ZKyTugcGlwWoffDb5fkKS6RDklBav2D3mDTwQg8I5gKW2zL5k-o7aPsQpwiLh2veW7pptYtRjOT2ClJ75pV4wMaCmRs7vt-kxte6jWy70uLN_D79keGShQqKvGNoAwdM6zAblBO_0RFUMpozCylTuqps8PLnCZj6VS1T5zyr_Gj56fqOiOM-U3m/s3852/IMG_2136.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3852" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju1ZKyTugcGlwWoffDb5fkKS6RDklBav2D3mDTwQg8I5gKW2zL5k-o7aPsQpwiLh2veW7pptYtRjOT2ClJ75pV4wMaCmRs7vt-kxte6jWy70uLN_D79keGShQqKvGNoAwdM6zAblBO_0RFUMpozCylTuqps8PLnCZj6VS1T5zyr_Gj56fqOiOM-U3m/s320/IMG_2136.JPG" width="251" /></a></div>O'Farrellin <i>Hamnet</i> voitti Women's Prize of Fiction palkinnon vuonna 2020. Olin iloinen, kun teos suomennettiin, vaikka siihen tarttuminen veikin toivottoman kauan monen muun kirjan kiilatessa edelle. Mutta, olenpa iloinen että luin tämän. <i>Hamnet</i> kertoo pojasta, jonka muistolle kirjoitettiin yksi maailman kuuluisimmista näytelmistä. Kirja ei kerro suoraan kuuluisan näytelmäkirjailijan nimeä, mutta ajanjakso ja ripaus yleissivistystä kyllä paljastaa hänen olevan itse William Shakespeare. Will itse ei kuitenkaan ole tarinan keskiössä, vaan hänen vaimonsa Agnes sekä heidän lapsensa, miehen itsensä loistaessa poissaolollaan. Tarina kulkee kahdessa aikatasossa, jossa toisessa nuori latinanopettaja rakastuu palavasti haukkaa pitävään tyttöön, joka on tottunut kulkemaan omia polkujaan ja toisessa pariskunnan laajentunutta perhettä kohtaa onnettomuus, kun musta surma saapuu taloon. Pidin valtavasti Agnesin henkilöhahmosta, joka ei halunnut solahtaa ajan perinteiseen vaimoihmisen ahtaaseen raamiin.</div></div><div><br /></div><div>Kirja perustuu tositapahtumiin ja historiasta todennettavissa oleviin faktoihin, mutta tarinassa on mukana myös kirjailijan omaa tulkintaa ja mielikuvitusta. O'Farrell on onnistunut luomaan kiehtovan tarinan Shakespearen perheestä, joka avaa näytelmäkirjailijan perhe-elämää toisesta näkökulmasta. Nautin tämän kirjan lukemisesta, sillä mielenkiintoisen aiheen lisäksi se on hyvin kirjoitettu. O'Farrellin kieli on hyvin kuvailevaa, mutta hän saa aikakauden taiottua esiin kirjan sivuilla ja hän kuvailee eläväisesti Shakespearen perhettä, joka on melkoisen värikäs sakki Willin itsensä viettäessä suurimman osan ajastaan Lontoossa näytelmiensä parissa. Lumouduin tästä kirjasta ja saatoin pari kyyneltäkin tirauttaa. </div><div><br /></div><div><ul><li><b>Raisa Omaheimo - Ratkaisuja läskeille</b></li></ul><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjibLIvLZy1rv0hOPDgZCU7kvYvzSE0iHniT6WngFMDKvCP41rN1vspIV0WRNXpp1fca5y0PCiFJKFFyRa00B5BjK2a21g94hubC6LqtnyyemdIqbDQzSYleD-TlW8T_bOoqFRVEY1c-qcrd6aph3x28Iqlsz36D6tJbRiKM6eICw1_hrY11YZwUQ7z/s281/ratkaisuja%20l%C3%A4skeille.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="281" data-original-width="179" height="281" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjibLIvLZy1rv0hOPDgZCU7kvYvzSE0iHniT6WngFMDKvCP41rN1vspIV0WRNXpp1fca5y0PCiFJKFFyRa00B5BjK2a21g94hubC6LqtnyyemdIqbDQzSYleD-TlW8T_bOoqFRVEY1c-qcrd6aph3x28Iqlsz36D6tJbRiKM6eICw1_hrY11YZwUQ7z/s1600/ratkaisuja%20l%C3%A4skeille.jpg" width="179" /></a></div>Raisa Omaheimon tietokirja <i>Ratkaisuja läskeille</i> nostaa esiin tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä läskivihasta. Kirja nostaa esille tärkeitä pointteja ja näkökulmia, jotka laajensivat omaakin näkemystä siitä kuinka tietynlainen läskiviha on iskostunut minuunkin, varsinkin suhteessa omaan kehooni, mutta myös suhtautumisessa ylipainoon ylipäätään negatiivisesti. Ylipaino on epäterveellistä, epäviehättävää ja jotain mistä olisi syytä pyrkiä pois. Ymmärsin miten syvällä läskiviha on meidän yhteiskuntamme rakenteissa ja asenteissa, mikä saikin minut pohtimaan asiaa kirjan edetessä todella paljon. Pystyn allekirjoittamaan monet Omaheimon esiin nostamat asiat, mutta vaikka ylipaino ei automaattisesti tarkoita sitä, että ihminen on sairas, niin on kuitenkin fakta että ylipaino nostaa riskiä sairastua useampiin sairauksiin. Minulla jäi kuitenkin suoraan sanottuna hieman paha maku suuhun lopun kommentista, jossa Omaheimo esittää etteivät keskipainoiset tai vain vähän ylipainoiset ihmiset saisi käyttää kehopositiivisuutta. Vaikka keskipainoiset, ali- ja normaalipainoiset, mahtuvatkin yhteiskunnan asettamaan normiin ja mahdutaan istumaan vaikka sille lentokoneen penkille, niin läskiviha voi vaikuttaa usein myös heidän elämässään. Eikä me voida tietää minkälaisia kamppailuja ihminen on voinut joutua käymään läpi painonsa ja kehonkuvansa kanssa. Onko se niin hirveä asia, että käsitettä on alettu käyttämään kaiken kokoisten vartaloiden kohdalla, jos tavoitteena on normalisoida kaikennäköiset ja -kokoiset vartalot? Minun näkökulmasta on aina parempi, jos jokainen oppisi hyväksymään oman vartalonsa juuri sellaisena kuin se on ja rakastamaan kehoaan juuri sellaisenaan. Minusta kehorauha kuuluu kaikille, myös heille jotka menevät yhteiskunnan kauneusihanteisiin tai sopivat keskikoon standardiin siinä missä myös heille, joilla on rutkasti yli- tai alipainoa. Omaheimon loppukaneetin passiivisagressiivinen dissaus muita kuin 'oikeasti läskejä' kohtaan oli aika mauton ja vei maun muuten niin hyvältä ränttäykseltä ja infopaketilta aiheesta. </div></div><div><br /></div><div><ul><li><b>Alexandra Bracken - Lore</b></li></ul><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzo0a8KPSVBz_HgtQtUJEA6IXdlHiYylGCmLVUTu36ovnd-B2bXWPvMB002QnXw-0CLThVQawfmbfxYB2so-5e4ksPIpI2Of6hNFam7godAH_MSC24vftMzY1JuF3hOROpgwS1Qj_Ttoa1Ay18rCu12iO__XZq23J8HizjPkasZlzCeRVN8-5kqLeW/s4032/IMG_2209.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzo0a8KPSVBz_HgtQtUJEA6IXdlHiYylGCmLVUTu36ovnd-B2bXWPvMB002QnXw-0CLThVQawfmbfxYB2so-5e4ksPIpI2Of6hNFam7godAH_MSC24vftMzY1JuF3hOROpgwS1Qj_Ttoa1Ay18rCu12iO__XZq23J8HizjPkasZlzCeRVN8-5kqLeW/s320/IMG_2209.JPG" width="240" /></a></div>Kun kreikkalainen mytologia kohtaa Nälkäpelin. Bracken on tuonut kirjassaan vanhat jumalat moderniin aikaan kierossa ihmisjahtia muistuttavassa pelissä. Tätä nuorille aikuisille suunnattua urbaania fantasiaa ei ole ikävä kyllä suomennettu. Luen itse jonkin verran englanniksi, mutta tämän kirjan kanssa se oman lukemisen hitaus vieraalla kielellä nousi pintaan. Vaikka pidin kirjasta, minulla kesti yli viikon verran saada tämä kirja luettua loppuun. Toki Lore on paksu paketti yli 500 sivullaan, mutta kirjassa oli myös kohtia, jolloin toivoin tarinan edistyvän paikallaan jauhamisen sijaan. Pääpiirteissään Lore kuitenkin piti otteessaan ja koska rakastan kaikkia vanhoista mytologioista ammentavia tarinoita, olin suunnitellut tekeväni ihan oman postauksen kirjoista, jotka ammentavat vanhoista jumaltarustoista. Niinpä avaan enemmän Lorea ja tunnelmia kirjassa siinä. Lopputunnelma kirjasta oli kuitenkin positiivinen ja Lore nousi keskivertoa paremmaksi lukukokemukseksi, vaikkei se aivan täydellinen kirja minulle ollut. Suosittelen silti, jo kirjan mielenkiintoisen juonikuvion ja jahtikonseptin takia.</div></div><div><br /></div><div><ul><li><b>Tuula Kallioniemi - Pitkä ja komee & Sari Luhtanen - Tuhkimo tennareissa</b></li></ul><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqg9cNTNFnxvHU7jMtetXAOSE-Yx2YyQMXkO7knUfuxOA4GxfQXI9sCiyks7HE0-KWeDj1W0LuW_P-yyaVAHMUDQWZNRnCQ78gsufg8OSFf2zjHzxdJzszGF8FdNejVxUz-uEFeQTjreJPco0Fb3b1Sr0HGnfDosDtlMDLQszKBcanmBZxzFWrkko_/s3780/717D60C9-FCEE-4597-882A-AA7663886B5F.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3780" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqg9cNTNFnxvHU7jMtetXAOSE-Yx2YyQMXkO7knUfuxOA4GxfQXI9sCiyks7HE0-KWeDj1W0LuW_P-yyaVAHMUDQWZNRnCQ78gsufg8OSFf2zjHzxdJzszGF8FdNejVxUz-uEFeQTjreJPco0Fb3b1Sr0HGnfDosDtlMDLQszKBcanmBZxzFWrkko_/s320/717D60C9-FCEE-4597-882A-AA7663886B5F.jpg" width="256" /></a></div>Siitä on pitkä aika, kun olen lukenut viimeksi nuorille suunnattua romantiikkaa. Sain Otavalta arvostelukappaleena heidän uuden<b> LOVE</b>-sarjansa kaksi aloittavaa osaa, jotka oli Kallioniemen <i>Pitkä ja komee</i> sekä Luhtasen <i>Tuhkimo tennareissa</i>. LOVE-sarja kertoo erilaisia rakkaustarinoita ja monenlaisista erilaisista rakkauksista. </div><div><br /></div><div>Kallioniemen <i>Pitkä ja komee</i> kertoo Vennusta, joka joutuu muuttamaan vanhempiensa työn takia toiselle paikkakunnalle ja jättämään taakseen kaveriporukkansa sekä ensirakkautensa Viivin. Kirja vei minut takaisin omiin teinivuosiin ja siihen tunteiden myllerrykseen. Kallioniemi kuvaa nuorten tunnemyrskyjä aidon eläväisesti ja uskon että monen nuoren on helppo samaistua Vennuun sekä hänen kavereihinsa. Pidin erityisesti siitä, että kirjan päähenkilönä oli nimenomaan poika ja varsinkin poika, joka kokee ulkonäköpaineita. Kirja tarttuu tunnemyrskyjen ohella tärkeisiin teemoihin, Vennusta on rankkaa aloittaa kaikki alusta ja etäsuhteenkin ylläpito tuntuu liian hankalalta. Mustasukkaisuus ja luottamuspula alkaa kalvamaan Vennun ja Viivin välillä hyvin pian. Uusien kavereiden saaminen on myös työlästä, eikä Vennu tunne heti kuuluvansa joukkoon. Lyhyt tarina Vennusta oli helppo ahmaista yhdeltä istumalta ja aikakin kului kirjan parissa aivan huomaamatta.</div></div><div><br /></div><div>Luhtasen <i>Tuhkimo tennareissa</i> iski vielä kovempaa kuin Kallioniemen <i>Pitkä ja komee</i>. Erityisesti Luhtasen pureva huumori sai hymyn kareilemaan huulilla tämän nuorille suunnatun chic litin parissa. Luhtanen tuo Tuhkimon nykyaikaan Sini-Ella Tuhkalan muodossa, joka kärsii uusperheen mukana tuomista sisarpuolista ja uudesta arjesta. Sini-Ellalla on kesäksi kuitenkin kolme tavoitetta - saada kesätöitä, löytää täydellinen kulmakynä sekä poikaystävä. Tehtävä osoittautuu luultua hankalammaksi, varsinkin kun poikaystäväehdokas Joonaksen kanssa kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja sisarpuoletkin ärsyttävät. Tämäkin oli nopeasti luettava ja ihanan kesäinen kirja, joka käsittelee nuorten ihmissuhdesolmujen lisäksi uusperheen arjen haasteita nuoren näkökulmasta. Sini on myös ihailtavan itsevarma päähenkilö, jolla on asennetta! Tykkäsin tästä kirjasta ja sen makean kesäisestä tunnelmasta kovasti. <i>Tuhkimo tennareissa</i> sopii hyvin jo varhaisnuorille.</div><div><br /></div><div><ul><li><b>Tiffany D. Jackson - Rajaton</b></li></ul><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnro6bxcSiqqnyYbjWXeot8Gaf34nSoZHhoQOOPAknFPgYrTvG_D9sK1qecW_2TUzX1lCVqRVbd2bb2p46FK_HQQCdiFNo6M4Uo1S0QiivXNBuNyLK9u0p05znNpWjAMmyWgQbTw2NafNSOHboP6o9eFu-M7sUcRcqef1SJ7OCIN3RBGPATbczX1EF/s4032/IMG_2222.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnro6bxcSiqqnyYbjWXeot8Gaf34nSoZHhoQOOPAknFPgYrTvG_D9sK1qecW_2TUzX1lCVqRVbd2bb2p46FK_HQQCdiFNo6M4Uo1S0QiivXNBuNyLK9u0p05znNpWjAMmyWgQbTw2NafNSOHboP6o9eFu-M7sUcRcqef1SJ7OCIN3RBGPATbczX1EF/s320/IMG_2222.JPG" width="240" /></a></div>Tässä on ehdottomasti ja kiistatta kuukauden paras ja kuohuttavin lukukokemus. <i>Rajaton</i> kertoo Chantedista, joka halajaa tähdeksi. Kun legendaarinen R&B-tähti Korey Fields huomaa koe-esiintymisessä Chantedin ja ottaa tämän siipiensä suojaan, on Chanted heti tämän lupauksien ja luksuselämän lumoissa. Pian unelma muuttuu kuitenkin painajaiseksi.</div><div>Jacksonin nuorille aikuisille suunnattu mysteeri veti suorastaan sanattomaksi. Myös alun sisältövaroitukset olivat aivan paikallaan, sillä kirjaa ja sen raffejakin kohtauksia oli ajoittain hyvinkin ahdistavaa lukea. Aikuisen miehen harjoittama väkivalta sekä hyväksikäyttö alaikäistä ja sinisilmäistä Chantedia kohtaan on aiheena varoittava sekä ajankohtainen. Kirjailija kertoo myös saaneensa inspiraation tarinalleen oikeasta tarinasta musiikkimaailmasta, jossa varmasti nuorten tähdeksi halajavien ihmisten hyväksikäyttö on totisinta totta. Pelottavaa siitä tekee hiljainen hyväksyntä ja se miten rahalla voi ostaa ihmisiä hiljaiseksi. </div></div><div><br /></div><div>Se mikä teki tästä kirjasta niin uskomattoman hyvän oli se kuinka tulenpalavasti vihasin jokaisella solullani Koreyta. Kunnon törkykasa! Mutta <i>Rajaton</i> myös koukuttaa. Luimme tätä yhdessä lukupiirin kanssa ja minähän en voinut pidätellä itseäni kirjan kanssa ja luin loppuun jo ennen aikojani. Onneksi en ollut ainoa, joka ei malttanut pidätellä itseään kirjan suhteen. Jo alussa heitetään ilmoille koko kirjan läpi kantava cliffhanger - kuka murhasi Korey Fieldsin - ja koko ajan on vain pakko saada tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Tämä kirja herätti niin paljon tunteita, että välillä oikein kihisin kaikkien tunteiden ja ajatusten voimasta. Minua oksetti aikuisen miehen harjoittama hyväksikäyttö, suututti se miten rahaa ja valtaa voi käyttää väärin omiin tarkoitusperiin ja raivostutti virkavallan suhtautuminen asioihin. Olikin mahtavaa, että luimme kirjan lukupiirissä, jossa näistä kaikista ajatuksista pääsi keskustelemaan muiden kanssa. Älyttömän hyvä kirja, lukekaa ihmiset tämä jos joku!</div><div><br /></div><div><ul><li><b>Sebastian Fitzek - Sielunmurskaaja</b></li></ul><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUHXK7b7YrGIZbqQv7aN5ObRYtdyjWMP8dNMzqatB2eg52Yngv-1mADYLCsPMqI63z8IR3f04EJsBOzWFJoxIIUsSqbDglJztWpqgcP2ws-3jutvldsU4dh002SdbUws_D0ECKLU87iFW6hdVB0Zg3ELQtqezqMK4DZGLelIH3Fl6e3HMm1uguFfyq/s4032/IMG_2249.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUHXK7b7YrGIZbqQv7aN5ObRYtdyjWMP8dNMzqatB2eg52Yngv-1mADYLCsPMqI63z8IR3f04EJsBOzWFJoxIIUsSqbDglJztWpqgcP2ws-3jutvldsU4dh002SdbUws_D0ECKLU87iFW6hdVB0Zg3ELQtqezqMK4DZGLelIH3Fl6e3HMm1uguFfyq/s320/IMG_2249.JPG" width="240" /></a></div>Rakastan Fitzekin kirjoja! Luen enää vähän trillereitä, koska oikein mikään ei enää yllätä. Fitzek kuitenkin tekee poikkeuksen ja luen kaiken mitä häneltä julkaistaan. Enkä ole lukenut vielä yhtään huonoa kirjaa häneltä. <i>Sielunmurskaajassa</i> oli samaa tunnelmaa kuin <i>Potilaassa</i>, sillä tämän suljetun paikan mysteerin tapahtumapaikkana toimii syrjäinen parantola, jossa myrskyisenä yönä pääsee riehumaan sarjamurhaaja vapaana. Kuulostaa kliseiseltä, mutta elokuvamaisesti etenevä juoni saa puristamaan kirjaa rystyset valkoisina samalla, kun kirjaa pitää ahmia eteenpäin henkensä hädässä. Piinaavaa jännitystä on siis luvassa, kun päähenkilö taistelee aikaa ja kuolemaa vastaan. Fitzek oli loppuratkaisun kanssa jälleen minua askeleen edellä, sillä kuvittelin olevani kerrankin oikeilla jäljillä, mutta ei. Motiiveja osasin arvata, mutta syylistä en. Fitzek hallitsee kutkuttavien psykotrilleireiden kirjoittamisen ja osaa kertatoisensajälkeen vetää maton jalkojeni alta, vaikka tiedän että se on sieltä tulossa. Mutta siksi kai rakastankin näitä kirjoja niin tulenpalavan kovasti. Ja vaikka Fitzek käyttää kirjoissaan hyödyksi jännäreiden perinteisiä kliseitä ja juoniratkaisuja, niin hän erottuu edukseen trillereiden massasta nimenomaan sillä, miten hän niitä käyttää ja miten hän yhdistää ne vatsanpohjassa kutkuttavaan jännityksen tuntuun. Olen liittynyt Fitzek-fanikerhoon ja olen sen ylpeä ja vannoutunut jäsen. Tänä vuonna ilmestyy muuten kaksi uutta Fitzekin kirjaa, en malta odottaa!</div></div></div><p></p>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-91888096937392658902023-03-25T18:40:00.001+01:002023-03-25T18:40:14.989+01:00Kirjoja vahvoista naisista<div style="text-align: justify;">Kuulin tässä taannoin somea selatessani aivan loistavan uuden kappaleen, joka kertoo naisten alisteisesta asemasta ja joka onkin aivan oikeutetusti saanut naiset jakamaan kappaletta ja herättänyt ylisukupolvista feminististä raivoa. Aloin miettimään naisten asemaa ja heti mieleeni nousi kirjoja, joissa on ollut tavalla tai toisella vahvoja naispäähenkilöitä ja fiktiivisiä kirjoja, jotka kertovat todellisista historiallisista naisista jotka ovat muuttaneet maailmaa tai eivät ole mahtuneet ennalta määrättyyn naisen muottiin. Minusta tällaisten kirjojen lukeminen on aina kaksin verroin mielenkiintoisempaa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Madeline Miller; Kirke</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQk9xUZPGY81U1NGu-0j1EestOpqpah9Lanm8W_LuKpZ6xdghg93gTt9UdoSjk2cZ8fXISTtT2RpmaCszsNtM0j86_b-PFah_dV-hXYcaKgfNx4R9Cw70130merPu0htK5HBdTzA0AoNgzwZqFTjgh745K_qY1jGsSmcRP1FfoepEWNHxFV_lNufsQ/s418/Kirke.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="265" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQk9xUZPGY81U1NGu-0j1EestOpqpah9Lanm8W_LuKpZ6xdghg93gTt9UdoSjk2cZ8fXISTtT2RpmaCszsNtM0j86_b-PFah_dV-hXYcaKgfNx4R9Cw70130merPu0htK5HBdTzA0AoNgzwZqFTjgh745K_qY1jGsSmcRP1FfoepEWNHxFV_lNufsQ/s320/Kirke.jpg" width="203" /></a></div><div style="text-align: justify;">Kirke tunnetaan naisena, joka voimillaan muutti Odysseuksen miehet sioiksi. Auringonjumalan tyttärenä, joka karkotettiin asumaan saarelle pois perheensä luota. Kirke ei koskaan tunne olevansa kotonaan jumalten seurassa ja ihmisten maailmassa hän löytää todellisen voimansa. Häntä pidetään pahamaineisena noitana, mutta hän on myös äiti ja nainen. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Madeline Millerin <i>Akhileen laulu</i> on muodostunut eräänlaiseksi somehitiksi ja olihan se hyvä tarina, joka ammensi inspiraationsa Iliaasta. Kreikan mytologiasta ammentaa myös tämä Millerin uudempi teos, joka oli mielestäni paljon parempi kuin Akhileen laulu. Miller on nostanut Homeroksen Odysseiasta kiinnostavan naishahmon keskiöön ja hyödyntänyt myös Kirkestä kertovia muita lähteitä. Tässä kirjassa Odysseista tuttu noita saa oman äänensä ja mahdollisuuden kertoa oman versionsa tutuista tapahtumista. Miller antaa noidalle, naiselle, puheenvuoron sekä toisenlaisen näkökulman, josta katsottuna tapahtumat saavat erilaisen version. Miller on tuonut kirjaan myös moderneja naiseuden teemoja esimerkiksi äitiyden muodossa. Kirja on uskollinen suuren seikkailukertomuksen tapahtumille, mutta nostaa esiin uudenlaisia nyansseja, joita ei vain ennen ole osattu huomata. Feministisellä otteella kirjoitettu aikuisten satu lumosi minut ja erityisen mielenkiintoisen omasta lukukokemuksesta teki se, että luin ensin Homeroksen Odysseian ja sitten heti perään tämän. Pääsin myös vertailemaan näitä kahta tarinaa sekä Millerin representaatiota koulutehtävän muodossa. Kirken vahva ja kiinnostava henkilöhahmo on jäänyt mieleen, vaikka lukemisesta on kulunut jo pari vuotta. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Marie Benedict; Rouva Einstein & Lady Churchill</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiu2C-zl0bbMMKKi2K3uyKRxWsJ6_oF4j-zXAO0tYyrIP8302oFlV_r7mzuXeaMO3nNqvtm9WpQ8zhN0vr4HzfSSmdjwuGIymjIIFbD7tacxfmbndoCIR8gnJaWnFR77aLBAFx1LOu3Vk_jyCA-elehXlbWM69GiAwKhaoQ-u59sCvIQw0fA81DvV2/s510/rouva%20einstein.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="329" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiu2C-zl0bbMMKKi2K3uyKRxWsJ6_oF4j-zXAO0tYyrIP8302oFlV_r7mzuXeaMO3nNqvtm9WpQ8zhN0vr4HzfSSmdjwuGIymjIIFbD7tacxfmbndoCIR8gnJaWnFR77aLBAFx1LOu3Vk_jyCA-elehXlbWM69GiAwKhaoQ-u59sCvIQw0fA81DvV2/s320/rouva%20einstein.jpg" width="206" /></a></div>Marie Benedict kirjoittaa upeita fiktiivisiä romaaneja naisista suurmiesten takana. Hän myös nostaa esille näiden naisten mahdollisen osuuden näiden miesten menestyksen takana. Kirjoja lukiessa pakostakin pohtii kuinkahan nämä ihmiset olisivat edenneet elämässä, jos eivät olisi olleet naisia tai jos he olisivat syntyneet toisena aikana.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><i>Rouva Einstein</i> kertoo Albert Einsteinin vähemmän tunnetusta ensimmäisestä vaimosta Milevasta. Albertin ja Milevan rakkaustarina ei anna kovin mairittelevaa kuvaa tuosta tiedemiesnerosta, vaan enemmänkin hänestä saa käsityksen pesunkestävänä narsistina. Mielenkiintoisen kirjasta tekee se että historian saatossa on paljon spekuloitu sitä kuinka suuressa roolissa Mileva oli suhteellisuusteorian syntymisessä, sillä hän oli itse myös kouluja käynyt ja taitava tiedenainen. Albertin ja Milevan välisiä kirjeitä löydettiin 80-luvulla, mikä herätti aikoinaan paljon keskustelua tiedepiireissä - mikä oli itsensä Albertin aikaansaannosta ja mikä Milevan? Olisiko suhteellisuusteoria koskaan syntynyt ilman Milevan apua? Mileva oli upea päähenkilö ja jäi ikävästi kuuluisan miehensä varjoon. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLOXAkZh4On7Uk266HWv8gnCsjGWJ_I1JwI8ocUC5TOT_ClIRqDsHc-atHL1Plif47x4ZdJF8GI9ax3KvFCVAEHktXiM4VAvrjMrbNPyXBB_MkGi6bAJ00TAGzzATYnGk15G0EK2wxLPVEmcSxC3g6amPmbHpZcQTb-2TJQuBbLhYOfxvnNQsI0tBb/s3916/KOLORO_1648804293627.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3916" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLOXAkZh4On7Uk266HWv8gnCsjGWJ_I1JwI8ocUC5TOT_ClIRqDsHc-atHL1Plif47x4ZdJF8GI9ax3KvFCVAEHktXiM4VAvrjMrbNPyXBB_MkGi6bAJ00TAGzzATYnGk15G0EK2wxLPVEmcSxC3g6amPmbHpZcQTb-2TJQuBbLhYOfxvnNQsI0tBb/s320/KOLORO_1648804293627.jpg" width="245" /></a></div><div style="text-align: justify;">Samalla radalla jatkaa Benedictin <i>Lady Churchill</i>, sillä Winston Churchillin menestyksen takanakin on nainen. Clementine Churchill on päämäärätietoinen nainen, joka seisoi miehensä rinnalla horjumatta läpi historian myrskyisimpien ja synkimpien aikojen. Benedict on loihtinut tositapahtumiin pohjautuvan fiktiivisen kuvan naisesta, joka toisena aikana olisi varmasti luonut itse menestyvää poliittista uraa. Kirjaa lukiessa herää väkisinkin taas kysymys - olisiko Winston menestynyt politiikassa niin hyvin ilman vaimonsa apua ja tukea? Epäilenpä.</div><div style="text-align: justify;">Clementinen tarinassa näkee selvästi naisen rooliin haastavuuden, mutta myös ajan ahtaan lokeron naiselle, varsinkin politiikassa. Clementine kamppailee avioliitossaan erittäin vaativan miehen kanssa, jonka ura on pariskunnan yhteisen elämän keskiössä. Clementine on miehensä vankkumattomana tukena, pelastaa tämän lukemattomia kertoja, tekee ne työt joita Winston ei itse kerkeä sekä siloittelee tietä miehelleen. Tämän työn lisäksi Clementinen harteilla painaa myös vaimon, emännän ja äidin roolien vaativa ja raskas paino. Kuinka voi yksi nainen riittää kaikkeen? Kirja kuljettaa sotien väliseen Britanniaan ja politiikan keskiöön. Päiväkirjamaisesti etenevä tarina vie mukanaan ja Benedictin kerronta maalaa inhimillisen sekä päämäärätietoisen kuvan rouva Churchillistä. Olisin lukenut mielelläni vielä enemmänkin tämän naisen elämästä Benedictin kertomana. <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></div><div style="text-align: justify;"><b>Natasha Lester; Ranskalainen valokuvaaja</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHpdI9OLsroBS1oqrTHl9qWIAac5b-Eq5GpBGVeltuLRnGstCF-yDQJ2e9fR1gnZxkIS258MwkV5bETzCMv4Ng6Vg-gWl9V2TtuOPdWaN9ivzMzV70Sbf0beGLxrHo1Izt2LveqMsPtwHPtevZ9tjCgVQtXSWGm_zixxQhv4VMAEIob6R5ON2z5Jts/s277/ranskalainen%20valokuvaaja.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="277" data-original-width="182" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHpdI9OLsroBS1oqrTHl9qWIAac5b-Eq5GpBGVeltuLRnGstCF-yDQJ2e9fR1gnZxkIS258MwkV5bETzCMv4Ng6Vg-gWl9V2TtuOPdWaN9ivzMzV70Sbf0beGLxrHo1Izt2LveqMsPtwHPtevZ9tjCgVQtXSWGm_zixxQhv4VMAEIob6R5ON2z5Jts/w210-h320/ranskalainen%20valokuvaaja.jpg" width="210" /></a></div><i>Ranskalainen valokuvaaja</i> kertoo Jessica Maysta, joka toimii kuvajournalistina toisen maailmansodan aikaan Euroopassa. Hänen hahmonsa perustuu Lee Milleriin ja hänen kiinnostavaan elämäänsä. Ennen mallinuraa luonut Jessica saapuu Eurooppaan aikomuksenaan raportoida sodan kauhuista työnantajalleen Voguelle. Jessica joutuu kuitenkin huomaamaan, että juttuja jakavien miesten mielestä naisille sopivia jutun aiheita ovat muoti, sairaanhoitajat sekä muut stereotyyppisesti naisille mielletyt aiheet. Heidän mielestään naisten herkkää mieltä on suojeltava sodan brutaalilta puolelta. Teräväkielinen Jessica ei kuitenkaan tällaista lokerointia purematta niele ja joutuukin silmätikuksi heti Eurooppaan saavuttuaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Lesterin johdolla sukelletaan naisreportterien työhön toisen maailmansodan aikana, jolloin naisen asema oli heikommissa kantimissa kuin nykyään. Jessica oli mielenkiintoinen henkilöhahmo, ja kirjassa historiassa kulkeva aikataso olikin ehdottomasti oma suosikkini. Historialliselle fiktiolle tunnusomaisesti tarina kulkee kahdessa aikatasossa, mutta selkeästi kuitenkin keskiöön nousee Jessica ja hänen työnsä. Aikatasot punoutuvat tässä kirjassa yhteen melkoisen sotkuisessa ihmissuhdedraamassa, joten viihdearvoakin tältä romaanilta löytyy. Jessin ja Danin slow burn -romanssi oli myös kutkuttavaa seurattavaa. </div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Kate Quinn; Koodinimi Alice, Metsästäjätär, Ruusukoodi & Timanttisilmä</b></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ0qbPk1jG0t0kAYN3ZzkWKuQ9hiSAFXl_62T-yvh6EZxTjyNYLBvJZ60HN9VQ6nHVexe7_wUjjLCC9lBWoMWxEeE_ZazVOpp69x6EIhHAvYRzqoMivgrJRn_kw05a3oxZB8gw9lAr7ZFw_hx69mdYvpmhBuP7EyDoJU7BRvd27kUpkPfAc7bukMNx/s312/koodinimi%20alice.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="312" data-original-width="201" height="312" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ0qbPk1jG0t0kAYN3ZzkWKuQ9hiSAFXl_62T-yvh6EZxTjyNYLBvJZ60HN9VQ6nHVexe7_wUjjLCC9lBWoMWxEeE_ZazVOpp69x6EIhHAvYRzqoMivgrJRn_kw05a3oxZB8gw9lAr7ZFw_hx69mdYvpmhBuP7EyDoJU7BRvd27kUpkPfAc7bukMNx/s1600/koodinimi%20alice.jpg" width="201" /></a></div>Kate Quinn kirjoittaa myös historiallista fiktiota, joka on saanut inspiraationsa ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana toimineista rohkeista, poikkeuksellisista naisista, joilla on ollut merkittävä rooli sodan kulussa, mutta joista ei puhuta samalla tavalla kuin miesten urotöistä sodan aikana. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><i>Koodinimi Alice</i> kertoo ranskalaisesta vakoojaverkostosta, joka oli aikansa tuotteliaimpia ja joka toi ilmi elintärkeitä vihjeitä vastapuolen toiminnasta. Poikkeuksellista verkostossa oli se, että siinä toimivat yksinomaan naiset. Eve Gardner palaa halusta päästä ensimmäisen maailman sodan aikaan taistelemaan saksalaisia vastaan. Siihen tarjoutuu yllättäen tilaisuus vakoojana. Hänet lähetetään vihollisten miehittämään Ranskaan, jossa häntä ryhtyy kouluttamaan vakoojien kuningattarena tunnettu Lili. Lili luo vakoojien laajan verkoston suoraan vihollisten silmien alle. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämäkin tarina kulkee kahdessa aikatasossa, joista toinen aikataso sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan ja jonka keskiössä on Charlie, joka on tullut Eurooppaan selvittämään sodassa kadonneen serkkunsa kohtaloa. Charlie ja Eve ovat kummatkin rikkinäisiä henkilöhahmoja, mutta samaan aikaan erittäin vahvoja naisia. Vakoojattarista kertovat osiot olivat historiannälkäiselle mieluista luettavaa, mutta fiktiivisten tapahtumien lomassa kirja kertoo historiallista faktaa myös muistakin historian tapahtumista. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSiH6Y4VQLaSkXLKJGG4fP3Jgc5EN5u_lrVSgCTb2nw9SKzWHRaqW1vn0Yxovvjwd5_oCjsCr0_8Gy-GM7KUxQX30yx01ml4KolFC0s4rR46QtXdjKdLkIzjHW03zDbpGQ_crcIfEChJGNtMUX9U22Ez0--NUWuhUwgW88jbN6IH_9gJRT2siOA6co/s276/mets%C3%A4st%C3%A4j%C3%A4t%C3%A4r.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="276" data-original-width="183" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSiH6Y4VQLaSkXLKJGG4fP3Jgc5EN5u_lrVSgCTb2nw9SKzWHRaqW1vn0Yxovvjwd5_oCjsCr0_8Gy-GM7KUxQX30yx01ml4KolFC0s4rR46QtXdjKdLkIzjHW03zDbpGQ_crcIfEChJGNtMUX9U22Ez0--NUWuhUwgW88jbN6IH_9gJRT2siOA6co/w133-h200/mets%C3%A4st%C3%A4j%C3%A4t%C3%A4r.jpg" width="133" /></a></div><div style="text-align: justify;"><i>Metsästäjätär </i>ei lukeudu omiin suosikkeihini Quinnin kirjoista. Mutta yksikään Quinnin kirja ei ole ollut huono tähän mennessä, joten tätäkin uskaltaa suositella, vaikka omaan makuun muuten mielenkiintoinen tarina oli turhan pitkäksi venytetty. Metsästäjätär kertoo fiktiivisen tarinan, joka jälleen pohjautuu todellisiin ihmisiin ja tapahtumiin. Nina Markova on venäläinen naishävittäjälentäjä, joka yhdistää voimansa englantilaisen kirjeenvaihtajan kanssa löytääkseen toisen maailmansodan jälkimainingeissa mystisen Metsästäjättären. Metsästäjätär on natsien sotarikollinen, joka on piiloutunut Amerikkaan. Yönoidiksi kutsuttiin hävittäjälentäjäryhmää, jossa lentäjinä toimivat vain naiset. Heistä oli mielenkiintoista lukea ja päästä sukeltamaan sodan aikaisiin tapahtumiin myös tästä näkökulmasta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFdLaPSOZh_gjGLjFEFVLlPc8Q4jm63ekbjfwuKnThrkz4caTPzgDdulNXDmXDkD-WjeR98guPEGKStUJPfHNgejMfZg5ytwwoJnGMo8lfD5Wu8SnvvUi6T5pch6j4421Z7pu7qsoWhXFnf7jzCx61ug-igTj38WPL3PU2R8v5ukZyzRYn1OV4lSlR/s280/ruusukoodi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="280" data-original-width="180" height="280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFdLaPSOZh_gjGLjFEFVLlPc8Q4jm63ekbjfwuKnThrkz4caTPzgDdulNXDmXDkD-WjeR98guPEGKStUJPfHNgejMfZg5ytwwoJnGMo8lfD5Wu8SnvvUi6T5pch6j4421Z7pu7qsoWhXFnf7jzCx61ug-igTj38WPL3PU2R8v5ukZyzRYn1OV4lSlR/s1600/ruusukoodi.jpg" width="180" /></a></div><div style="text-align: justify;"><i>Ruusukoodi</i> on ehdottomasti oma suosikkini Quinnin kirjoista tällä hetkellä. Ja tämän kirjan jälkeen olin vakuuttunut, että rakastan Quinnin tyyliä kirjoittaa ah niin miehisille sotahistorian kertomuksille haastajia ja kertoa naisista sodassa. Ruusukoodissa lennähdetään sodan aikaiseen Iso-Britanniaan, jossa Bletchley Parkissa työskentelee harvoja ja tarkoin valittuja naisia koodinpurkajina. Kartanossa puretaan Saksan armeijan koodeja ja pyritään paljastamaan vihollisen salaisuudet. Bethistä, jonka ujous kätkee taakseen terävän älyn, tulee yksi Bletchley Parkin kryptoanalyytikoista. Päivisin Parkissa työskentelevät naiset uurastavat koodinmurtajakoneen parissa ja iltaisin he elävät tavallista elämää. Bletchley Parkin toiminta on kuitenkin äärimmäisen salaista, edes osastojen välillä ei ole lupaa puhua viestien sisällöistä tai omasta työstä sen tarkemmin. Kaikki tulee pitää omana tietona tai joutuu syytteeseen maanpetoksesta. </div><div style="text-align: justify;">Ruusukoodin henkilöhahmoista osa perustuu myös todellisiin historiallisiin henkilöihin. Yksi näkökulmahenkilöistä kirjassa on Osla Kendall, jonka henkilöhahmo perustuu prinssi Philipin ensimmäiseen tyttöystävään Osla Benningiin. Quinn on tehnyt loistavaa taustatyötä historiallisten faktojen osalta herättäessään Bletchley Parkin toiminnan henkiin kirjansa sivuilla.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZUpzdOj5nheetDVKcfZ32MsYHQviOIWgi8IuPzSMHvLrP8wI-ynWK6Y8NaIsJRj-ZPvU-HWPHXpXNS0854zSc3nNkTiYaHg6Vr21gtt7lzz2PkBwGjBk3m3bExOfbCCbUuZennVrxXDULdVuETTxXK0NgmrBt2G_zHR3s9nyEtmEnLbfxdGQu4Wpj/s3452/IMG_0661.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3452" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZUpzdOj5nheetDVKcfZ32MsYHQviOIWgi8IuPzSMHvLrP8wI-ynWK6Y8NaIsJRj-ZPvU-HWPHXpXNS0854zSc3nNkTiYaHg6Vr21gtt7lzz2PkBwGjBk3m3bExOfbCCbUuZennVrxXDULdVuETTxXK0NgmrBt2G_zHR3s9nyEtmEnLbfxdGQu4Wpj/s320/IMG_0661.JPG" width="280" /></a></div><div style="text-align: justify;"><i>Timanttisilmä</i> on uusin suomeksi ilmestynyt Quinnin teos, joka kertoo ukrainalaissyntyisestä, Neuvostoliiton yhdestä pahamaineisimmasta tarkka-ampujasta. Rouva Kuolemana tunnettu nainen on Mila Pavlitsenko, joka on kiovalaisen kirjaston virkailija. Hitlerin hyökkäys Venäjälle kääntää hänen elämänsä suunnan ja hänet lähetetään kiväärinsä kanssa taisteluun. Milasta tulee kansallissankaritar, joka repäistään taistelukentiltä hyväntahdonkiertueelle Yhdysvaltoihin, jossa hän ystävystyy Eleanor Rooseveltin kanssa. Timanttisilmä on kertomus äidistä, josta tulee tarkka-ampuja ja kirjastovirkailijasta, joka omalta osaltaan vaikutti historian kulkuun.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Quinn myöntää tämän kirjan loppusanoissa ottaneensa jonkin verran taiteellisia vapauksia Milasta kertoessaan, mutta sen avulla hän on kyennyt luomaan koukuttavan ja eheän fiktiivisen tarinan Rouva Kuolemasta. Kuten aina, tarina kuitenkin pohjautuu faktaan sekä kertoo todellisista historiallisista tapahtumista. Quinn antaa tarinoidensa naisille inhimillisen sävyn, mikä tekeekin hänen kirjoistaan erityisen hyviä. Sen lisäksi, että Quinnilla on kertomisenlahja hyppysissään ja hänen kirjansa ovat juonellisesti hyvin rakennettuja.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Pirkko Soininen; Valosta rakentuvat huoneet</b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX9ZEJtlGen8U50HXIJeM9sCGqHiXywefuOmicVNz9HdCCP5jpuOq3HH3Xcla_Ra07iLuSBNSZhjSnQEvORZO3s5PczK9aIMjfQzwbxtD4MtRmXN71SDNjEcxLN_Q0fh2LN-cmIkWO7R0nlTUFtzO6odkiuYlPKL3bwiaTtF-k2gA3L4Q_YXcARUKe/s3150/KOLORO_1613202728283.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3150" data-original-width="2362" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX9ZEJtlGen8U50HXIJeM9sCGqHiXywefuOmicVNz9HdCCP5jpuOq3HH3Xcla_Ra07iLuSBNSZhjSnQEvORZO3s5PczK9aIMjfQzwbxtD4MtRmXN71SDNjEcxLN_Q0fh2LN-cmIkWO7R0nlTUFtzO6odkiuYlPKL3bwiaTtF-k2gA3L4Q_YXcARUKe/s320/KOLORO_1613202728283.jpg" width="240" /></a></div><i>Valosta rakentuvat huoneet</i> kertoo Wivi Lönnistä, joka oli ensimmäinen omaa yritystä pyörittänyt suomalainen naisarkkitehti. Sen lisäksi hän on suunnitellut monia kuuluisia rakennuksia Suomessa. Hänen nimensä on kuitenkin vähemmän tunnettu kuin monen hänen aikana eläneen miesarkkitehdin, vaikka Wivi oli taidoiltaan aivan yhtä ansioitunut. Wivi oli myös aikalaisekseen poikkeuksellinen nainen, sillä hän ei liemin välittänyt avioitumisesta, vaan laittoi työnsä ja intohimonsa etusijalle. Hän ei muutenkaan suostunut taipumaan yhteiskunnan ahtaaseen naisenmuottiin. Ei, vaikka monet paheksuivat hänen päätöksiään. Wivi jakoi suurimman osan aikuiselämästään toisen naisen kanssa. Hanna Parviainen oli Wivin läheinen ystävä ja lopulta elämänkumppani. Heidän sopimaton suhteensa aiheutti paljon puheita selän takana, mutta Wivi ja Hanna olivat vahvasti oman tiensä kulkijoita. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Soininen vietti kaksi vuotta tutkien Wivin elämän vaiheita, joten pohjatutkimus kirjaa varten on tehty kunnolla. Sen huomasi jo mittavasta lähdeluettelosta. Kirja on kronologisesti etenevä dokumenttiromaani, joka muodostaa aikajanan Wivin elämästä. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Virginia Woolf; Oma huone</b><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWanr52pLvei9k_8MAmcqT2xtlt5LoJavT7gmN7rF48d0Xvv9YewP7DeYwPlJMjDTv_YhVHTFdsaWwEu0pOmBarDmJvtnbvaRv5bKBU4HEaPvIM3GtbDGPX7Sk4JBOk98pZL7eA3styVvOaIbHJaSrN3Uu9sAS1x6nQJaQA30Q0EysKEnKuZOp0W1x/s4000/KOLORO_1624692595314.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWanr52pLvei9k_8MAmcqT2xtlt5LoJavT7gmN7rF48d0Xvv9YewP7DeYwPlJMjDTv_YhVHTFdsaWwEu0pOmBarDmJvtnbvaRv5bKBU4HEaPvIM3GtbDGPX7Sk4JBOk98pZL7eA3styVvOaIbHJaSrN3Uu9sAS1x6nQJaQA30Q0EysKEnKuZOp0W1x/s320/KOLORO_1624692595314.jpg" width="240" /></a></div>Vahvoista naisista ei voi puhua jos ei nosta esille tätä Woolfia ja hänen upeaa <i>Oma huone</i> teosta. Oma huone on Woolfin feministinen klassikko naistenasemasta ja kirjoittamisesta. <span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; font-size: 16px;">"</span><i style="background-color: white; font-size: 16px;">Naisella tulee olla omaa rahaa ja oma huone, jos hän aikoo kirjoittaa fiktiota</i><span style="background-color: white; font-size: 16px;">" kuuluu Woolfin elämään jäänyt lausahdus, joka on tästä kirjasta. Olemme tulleet paljon eteenpäin niistä ajoista, kun naisten kirjoittaminen oli aliarvostettua ja mahdollista vain harvoille. Emme silti ole valmiita tässäkään asiassa. Vieläkin moni nainen kirjoittaa ja tekee työtään lapsiperheen arjen keskellä, pienissä erissä jatkaen aina kun velvollisuudet on hoidettu. Nykylukijakin voi siis ammentaa vielä paljon tästä Woolfin puheenvuorosta, vaikka se kiinnittyykin vahvasti omaan aikaansa. </span></span></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Oma huone on essee, joka pohjautuu kahteen esitelmään, jotka Woolf piti vuonna 1928 Cambridgen yliopiston naisten collegeissa ja se saa edelleenkin pohtimaan asioita nimenomaan tasa-arvon näkökulmasta. Kirjan lopussa sijaitsevat kääntäjä Simonsuuren loppusanat avasivat teosta vielä syvällisemmin. Tämä on merkittävä teos feminismille, mutta myös kirjallisuuden historialle. Oma huone pitää sisällään ajattoman ja tärkeän sanoman naisista, jotka elävät patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Se onkin yksi omista lempiklassikoista. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Laura Baldacci: Uuden ajan opettaja</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZSpxM36Sh_ZZIDan6Eb7qGOinumV2ZYfPa1AQTM3MeZxdYL7uaAjvy8CjLCiWOYlNnkWfpHas89gq3AoB19pxQ5iEbpgR6rfJNwC1_06AWoLYYFqFQufXKwfjna_XwTTgAlb_EosRPnwU_tDt6nWQtyHw9Asi6KU2ilvLdMWh6iny26vzSGPP95dN/s4000/KOLORO_1657262623897.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZSpxM36Sh_ZZIDan6Eb7qGOinumV2ZYfPa1AQTM3MeZxdYL7uaAjvy8CjLCiWOYlNnkWfpHas89gq3AoB19pxQ5iEbpgR6rfJNwC1_06AWoLYYFqFQufXKwfjna_XwTTgAlb_EosRPnwU_tDt6nWQtyHw9Asi6KU2ilvLdMWh6iny26vzSGPP95dN/w240-h320/KOLORO_1657262623897.jpg" width="240" /></a></div><i>Uuden ajan opettaja </i>kertoo italialaisesta Maria Montessorista, joka kehitti urallaan vielä nykypäivänäkin vaikuttavan montessori-pedagogiikan. Hän eli aikana, jolloin naisen opiskelu yliopistossa ei ollut itsestäänselvyys ja siksi hän joutuikin tekemään kahta enemmän töitä kuin miesopiskelijat, todistaakseen olevansa aivan yhtä pätevä. Maria mursi niin kotimaassaan kuin muuallakin Euroopassa lasikattoja, teki menestyksekkään uran ja ajoi naisasiaa eteenpäin. Myös hän joutui elämässään useammin kuin kerran törmäämään naiselle asetetun ahtaan yhteiskunnallisen roolin tuomiin haasteisiin. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Maria oli kiehtova henkilöhahmo ja hänen työstään lasten parissa olisi mieluusti lukenut paljon enemmänkin. Uuden ajan opettaja on vetävä lukuromaani naisesta, joka jätti jälkensä historiaan eikä suostunut taipumaan siihen, mitä yhteiskunta häneltä odotti. Ainut moitteen sana kirjalle on se, että se tuntui loppuvan hieman yllättäen ja jättävän osan Marian elämästä lukijalle pimentoon. Olisin tosiaan halunnut lukea enemmänkin.<br /><b><br /><br /><br /></b></div>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-7259183228981215632023-03-18T15:11:00.003+01:002023-03-18T15:11:48.169+01:00Kotimainen YA jyrää!<p style="text-align: justify;">Olen lukenut viime aikoina aivan kertakaikkisen upeita kotimaisia YA -kirjoja. Olen ollut aivan häikäistynyt siitä miten upeaa ja tasokasta nuorille aikuisille suunnattua kirjallisuutta Suomessa ilmestyy, sillä ne tarjoavat todellisen haastajan kansainvälisille YA -kirjoille. Listaan nyt kolme vastikään lukemaani tähän postaukseen, sillä nämä kirjat ansaitsevat kaikki mahdolliset nostot, näkyvyyden ja kunnian mikä niille kuuluukin. </p><p style="text-align: justify;"><b>Elina Pitkäkangas; Sang</b></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguOnHjQNyytRgYbPXN5Ma4fNfIaTl6scP28TAYeRg8B0bbsHht7DhkqL5eB5LsN-ryNbtHbx8Y3oBGS15TWunTxEunAnnrqEf2bMnSUgA07On2eyYjso1fF5BqZRbDHFhuFHLKoSwlqzGPtyYW-P-Dquy7cvsr_-qqS0j1NomUmoAME0BYeW646EqG/s4032/IMG_2116.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguOnHjQNyytRgYbPXN5Ma4fNfIaTl6scP28TAYeRg8B0bbsHht7DhkqL5eB5LsN-ryNbtHbx8Y3oBGS15TWunTxEunAnnrqEf2bMnSUgA07On2eyYjso1fF5BqZRbDHFhuFHLKoSwlqzGPtyYW-P-Dquy7cvsr_-qqS0j1NomUmoAME0BYeW646EqG/s320/IMG_2116.JPG" width="240" /></a></div>Sang on YA -fantasiaa, joka oli ehdottomasti jopa kansainvälistä tasoa. Pidin tästä kirjasta niin paljon, että tuntui vaikealta luopua kirjan maailmasta viimeisen sivun käännyttyä. Mutta onneksi meitä Sang -faneja hemmotellaan syksyllä, kun sarjan toinen osa ilmestyy. <p></p><p style="text-align: justify;">Sang kertoo orvoista Kongin veljeksistä Daweista ja Qirenistä, jotka asuvat tulevaisuuden Itä-Aasiaan sijoittuvassa maailmassa pienessä vuoristokylässä. Veljekset tienaavat elantoaan salakuljettajina maailmassa, jossa ihmisarvo mitataan rahassa. Jokaiselle kansalaiselle on määritelty kansalaisvelka, joka tulee tiettyyn määräaikaan mennessä kuitata tai suuntana on työleirit. Veljekset koittavat maksaa kasvattisisarustensa sekä omaa velkaansa salakuljetuksesta saamilla rahoillaan. Onnettoman tapahtumaketjun seurauksen Dawei joutuu pidätetyksi ja maan pääkaupunkiin, jota hallitsee julma matriarkka. Kun mitään ei ole enää menetettävänä Dawein ainoa päämäärä on päästä takaisin vuoristokylään niiden ihmisten luo, joita hän eniten rakastaa.</p><p style="text-align: justify;">Minä suorastaan hengitin tämän kirjan tahdin mukaan. Myötäelin vahvasti jokaisen kirjan tapahtuman, näin miljöön elävänä silmieni edessä, niin suurella taidolla Pitkäkangas on herättänyt maailmansa henkiin. Läpi kirjan lukijaa kalvaa jännitys siitä mitä kaikille henkilöhahmoille tulee tapahtumaan. Eikä Pitkäkangas suinkaan päästä päähenkilö Daweita tai lukijaa helpolla. Surin, olin vihainen, jännitin, innostuin ja tunsin koko tunteiden kirjon Dawein mukana koko vaiherikkaan tarinan ajan. Juoni oli koukuttava ja pidin erityisesti siitä, ettei tarina ollut ennalta-arvattava, vaan tarjosi yllätyksiä. Päähenkilö Dawei oli kirjan lukuisista mielenkiintoisista hahmoista kiehtovin. Hän oli monikerroksinen ja aidosti kiinnostava tyyppi. Hän kuuluu maansa vähemmistöön köyhänä ja hiljaisuusvalan vannoneena, mutta myös seksuaalisensuuntautumisensa puolesta. Kirja on myös sateenkaareva ja vie ihmisten monimuotoisuuden myös fantasiamaailmaan toimivasti. </p><p style="text-align: justify;">Pitkäkankaan luoma maailma on itämaisista kulttuureista ja erityisesti Kiinasta vaikutteita ottanut, mutta ei kuitenkaan jäljittele mitään täydellisesti. Pitkäkankaan oma mielikuvitus on luonut elementeistä omanlaisensa tulevaisuuden näkymän, joka on uniikki sekä UPEA! Maailmanrakennus oli mielestäni ensiluokkaista ja Pitkäkangas on osannut kuvailla miljöötä elävästi, kuten aiemmin mainitsinkin. Fantasia maailmaan on kungfun ja kiinalaisen energiaopin lisäksi tuotu dystopian aineksia sekä scifin elementtejä - kansalaisten ranteissa on rannekkeet, joiden avulla tapahtuu kaikki maksuliikenne sekä yksilöiden seuraaminen. Ilman ranneketta yksilöt eivät voi toimia yhteiskunnassa mitenkään itsenäisesti. Kansalaisvelka asettaa köyhät asukkaat eriarvoiseen asemaan, jos velkaa ei ole varaa maksaa on kohteena työleirit. Olen aistivinani tässä polarisoivassa asettelussa hieman myös yhteiskuntakritiikkiä tiettyjä itämaisia hallintoja kohtaan.</p><p style="text-align: justify;">Sang oli rohkea, toiminnantäyteinen, vimmainen ja mieleenpainuva tarina. Ajoittain jopa hyvin väkivaltainen ja väkivallankuvaukset olivat hyvin graafisia. Silti se oli sopivasti linjassa kirjan hengen sekä maailman kanssa. Onneksi väkivallan ja lohduttomuuden vastapainona oli myös ystävyyttä sekä yhteisöllisyyttä, rakkautta tietenkään unohtamatta.</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"><b>Oona Pohjalainen ja Adile Sevimli; Kärsimyskukkauuteaddiktio</b></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiszQCt3gusTfVXuDZyB7Sg8Qtf2zQiM14Jr_7MTUqxowRC3nC4kZQcLmfnI-JWN20LaoSpRr1iPdJBY0o5pUEyShKI4GxTHc2kFOAE4zOu1SPj1eeMQScxX39nzSjchhtPWHBMxlMQbHz5mf8_aXWKWnzjnrLketPFSfZRnjBKV80oioOPCMXcQfE1/s3780/6F0E3AF2-FBC3-49B4-92CD-FB194EAB6ABB.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3780" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiszQCt3gusTfVXuDZyB7Sg8Qtf2zQiM14Jr_7MTUqxowRC3nC4kZQcLmfnI-JWN20LaoSpRr1iPdJBY0o5pUEyShKI4GxTHc2kFOAE4zOu1SPj1eeMQScxX39nzSjchhtPWHBMxlMQbHz5mf8_aXWKWnzjnrLketPFSfZRnjBKV80oioOPCMXcQfE1/s320/6F0E3AF2-FBC3-49B4-92CD-FB194EAB6ABB.jpg" width="256" /></a></div>Taisin tästä kirjasta enemmän kirjoittaa tammikuun luettujen postauksessa, mutta nostetaan tämä uudestaan esille vielä tämän otsikon alla. Koska upean kannen lisäksi tämän kirjan sisällys oli myös hieno. Minua kiehtoo kaikki noituuteen liittyvä ja tietokirjojen ohella uppoaa myös fiktiivset tarinat. Pohjalaisen ja Sevimlin romaani tarttuu tähän aiheeseen, joka on trendannut viime aikoina. Tai ainakin minusta tuntuu että noituus, new age, spiritualismi, henkisyys ja muut tähän kategoriaan linkittyvät aiheet ovat olleet enemmän esillä sosiaalisessa mediassa ja muuallakin. En tiedä elänkö itse jossain kuplassa asian suhteen, mutta koska aihe kiinnostaa minuakin, niin siksipä tähän kirjaan tarttuminen tuntui luonnolliselta.<p></p><p style="text-align: justify;">Kärsimyskukkauuteaddiktio kertoo kahdesta nuoresta - maalta kaupunkiin muuttaneesta Junosta, joka on joutunut aikaisemmin salailemaan noituuttaan sekä kaupungissa asuvat Sadistaa joka tuntee vetoa pelättyyn mustaan magiaan. Juno liittyy kaupungissa noitapiiriin ja tutustuu Sadiin. Elämä kaupungissakin osoittautuu kuitenkin karuksi, sillä ihmiset tuhoavat noidille elintärkeää luontoa kiihtyvällä vimmalla, mikä uhkaa luonnosta kumpuavaa valkoista magiaa. Luonnonenergian ehtyessä tuonpuoleisesta energiansa saava musta magia houkuttaa Junonkin mukaansa. Onko valkoinen magia lopulta niin viatonta kuin sen väitetään olevan ja onko musta niin pahaa kuin maineensa perusteella voisi olettaa?</p><p style="text-align: justify;">Noituuden ohella kirja käsittelee oman paikkansa löytämistä, ulkopuolisuuden tunnetta sekä ystävyyttä. Valkoinen ja musta magia on asetettu vastakkain ja ne koettelevat toistensa rajoja, kun noidat kärsivät yhteiskunnan vähemmistönä. Myös luontokatoon otetaan kantaa ihmisten tuhotessa elintärkeää luontoa kaupungistumisen tieltä. Samaistuin vahvasti luonnon hakkaamisen ja tuhoamisen aiheuttamaan tuskaan .Luontokato on iso ongelma ja luontoa tarvitsevat kaikki, siksi se onkin tärkeä teema ja myös ajan hermolla. Pidin myös siitä miten kirjassa oli kuvattu noituutta ja sen lisäksi myös henkilöhahmot olivat onnistuneita. Loppuratkaisu oli ehkä turhan hätiköity, kun aikaisemmin kirja oli nojannut rauhalliseen kerrontaan sekä tunnelmaan, mutta kokonaisuutena kirja vakuutti ja viihdytti. Toivoisin, että saisin lukea Junosta ja Sadista enemmänkin. Noitien kulttuurista ja noituudesta ylipäätään olisi voitu kertoa enemmänkin, joten aineksia seuraavaan kirjaankin olisi.</p><p style="text-align: justify;"><b>Annukka Salama; Ripley - nopea yhteys</b></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh98gJladgbmhECEXlBnQnMh_30KWBdYZ6jqcN6a8PqEXLCwZIITucG3veHxRNUj7wHv1RsKLbfRCTj7HS7WPOFeW0i_2fLktsPvGkRJ4aofh7XOIJP_rxsDjod23Q-MEDGCIrMX3SUEQKbpEodMQCnb0JTNDgj3G9dJE1b4kasRvRhdI978Fea1siF/s4032/IMG_1760.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh98gJladgbmhECEXlBnQnMh_30KWBdYZ6jqcN6a8PqEXLCwZIITucG3veHxRNUj7wHv1RsKLbfRCTj7HS7WPOFeW0i_2fLktsPvGkRJ4aofh7XOIJP_rxsDjod23Q-MEDGCIrMX3SUEQKbpEodMQCnb0JTNDgj3G9dJE1b4kasRvRhdI978Fea1siF/s320/IMG_1760.JPG" width="240" /></a></div>Tätäkin olen hehkuttanut aikaisemmin, mutta nyt kun kirja valittiin Blogistania Kuopuksen voittajaksi, on hyvä nostaa kirjaa vielä uudestaan. Tämähän oli oikea herkkupala kirjaksi. Ensinnäkin Salaman kieltä ja henkilöhahmojen välistä nokkelaa sanailua oli erittäin nautinnollista lukea, mutta samaan aikaan Islan ja Antonin hitaasti kehittyvää slow burn -romanssia oli niin kutkuttavaa seurata, että kirjaa on lähestulkoon mahdotonta laskea käsistään.<p></p><p style="text-align: justify;">Gamereiden maailmaan sijoittuvassa tarinassa lukiota käyvä Isla tunnetaan pelipiireissä nimellä Ripley. Damien on hänen online-kaverinsa, josta on tullut Islalle läheinen ja tärkeä. Islalla on kuitenkin periaate - hän ei halua tietää kuka Damien on IRL, sillä hän ei halua pilata pelisessioita ja juttelua sillä, että he saisivat tietää toistensa henkilöllisyydet. Damien kuitenkin vetää Islaa puoleensa kuin magneetti ja mahdollisuus tavata hänet Gameconissa kummittelee Islan mielessä. Kun Islan lukiossa aloittaa samaan aikaan raivostuttavan itsekeskeinen Anton, jonka kanssa Islan välit lämpenee, ei hän tiedä enää voiko verkossa syntyvä ystävyys ja yhteys päihittää tosielämän tunteet.</p><p style="text-align: justify;">Itse en ole gamer, ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Tykkään kyllä pelata, mutta en online -pelejä. Tunnistin suurimman osan kirjassa mainituista peleistä, mutta en kaikkea gamer -huumoria. Se ei silti haitannut, sillä opin kirjaa lukiessa valtavasti uutta ja oikeastaan aiheen vähäinen tunteminen ei haitannut lukukokemusta ollenkaan. Kirjassa pysyy kyllä mukana ja sen huumori puree noobeillekin. Enemmän kirja kuitenkin keskittyy ihmissuhteisiin ja Islan sekä Antonin suhteen rakentumiselle, vaikka pelaaminen onkin olennainen osa kirjan teemaa sekä juonta. Sitä ei kuitenkaan kannata jännittää tai ajatella, ettei lue kirjaa kun ei ymmärrä pelaamisesta mitään. Tämän voi lukea, vaikka ei asiasta tosiaan paljoa tiedä, kaikkihan nyt kuitenkin ainakin teoriassa tietää mitä pelaaminen on ja kirja kertoo kyllä lopun tarvittavan.</p><p style="text-align: justify;">Salama on taidokas kirjoittaja, tätä kirjaa oli nautinnollista ja niin kutkuttavaa lukea, että kirja tekee mieli aloittaa alusta heti loppuun päästyään. Vaikka juoni oli paikoitellen ennalta-arvattava, kaikki kutina syntyykin siitä miten oletettavaan loppuratkaisuun päädytään, mikäli edes arvaa oikein. Tälle kirjalle kyllä iso suositus. Niinkuin myös kummallekin yllä mainitulle.<br /><b><br /></b></p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"><b><br /></b></p><p style="text-align: justify;"><b><br /></b></p>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-71205433369902470112023-03-09T14:59:00.004+01:002023-03-09T15:41:19.356+01:00Hyvää mieltä feelgood -romaaneista<p style="text-align: justify;">Feelgood on uusi tai uudehko alakäsite viihdekirjallisuudessa. Sillä tarkoitetaan hyvän mielen tuovia viihdekirjoja, joissa tavoite on leppoisa tunnelma ja tarina, joka saa hymyn nousemaan huulille. Feelgood -romaanit ovat helppolukuisia, tunnelmaltaan kepeitä, mutta ne voivat käsitellä tärkeitäkin teemoja rivien välissä. Olen ihastunut feel good -romaaneihin genrenä, sillä sitä aidosti kaipaa välillä kirjoja, jotka nostavat hymyn huulille ja ovat helppoja sekä viihdyttäviä. Feelgood -romaanit jaotellaan usein romanttisten kirjojen alakategoriaksi, mutta feelgoodia voi mielestäni olla myös sellaiset romaanit, jotka eivät varsinaisesti painota romanttista juonta. Ehkä olen hakoteillä ja varmasti feelgoodista on erilaisia käsityksiä, onhan se kuitenkin alakategoriana suhteellisen uusi käsite kirjallisuuskentällä, mutta näin olen itse käsitteen alle lukeutuvat kirjat ymmärtänyt. Feelgood ja hyvänmielen kirjat tuntuu kuitenkin olevan trendinä varsinkin kirjojen markkinoinnissa. Eikä ihme, maailma on ollut melkoisen masentava paikka viime vuosien uutisten valossa. Jokainen meistä kaipaa välillä piristystä elämäänsä, vaikka sitten feelgood -romaanien parissa. Vinkkaanpa siis muutamia omia suosikkeja hyvänmielen kirjoista!</p><p style="text-align: justify;"><b>Johanna Schreiber; Rakkautta rivien välissä</b></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhBZqiDWb76Y-dgSw-GpFDwSuwVGYoCNSsTM-BHrNbd5NRlKt7d6I8ZOjXJHWcuwoTNzhcRDxaP2985pjLVvBlHA9rLppxwa2zON3iIg0ffLMZAivKY3V-DrrY3SIRqMs5YAvp1Vmk3n2qu-XVvAP1x_elnupmMIgouoe9BLrAFORsEiHGrSKcompR/s3780/95D9426B-1CC9-4FD5-A87F-7ADEF3277C68.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3780" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhBZqiDWb76Y-dgSw-GpFDwSuwVGYoCNSsTM-BHrNbd5NRlKt7d6I8ZOjXJHWcuwoTNzhcRDxaP2985pjLVvBlHA9rLppxwa2zON3iIg0ffLMZAivKY3V-DrrY3SIRqMs5YAvp1Vmk3n2qu-XVvAP1x_elnupmMIgouoe9BLrAFORsEiHGrSKcompR/s320/95D9426B-1CC9-4FD5-A87F-7ADEF3277C68.jpg" width="256" /></a></div>Ruotsalaiseen kirjakustantamoon sijoittuva kirja on romanttinen, mutta ei onneksi nojaa siihen perinteiseen juonenkaareen romantiikan osalta. Ihastuinkin kirjan päähenkilö Emilyyn sekä hänen aitouteen. Tapahtumien taustana toimii ihana kesäinen Tukholma ja kirjakustantamo tapahtumien keskiössä on tällaisen kirjanörtin unelma. Itse olen ainakin unelmoinut töistä kirjakustantamossa salaisesti jo varmaan kymmenen vuotta, joten Emilyn työ kustantamon viestinässä on varsin mielenkiintoinen.<p></p><p style="text-align: justify;">Kirjan tunnelma on hyvin lempeä, vaikka se sivuaa tärkeitä teemoja. Emily kamppailee elämänsä kanssa, sillä avioero ja erovanhemmuus sekoittavat Emilyn arkea häiritsevän paljon. Eikä kuvioon mukaan astuva hurmaava Herman helpota yhtään Emilyn kaoottiseksi ajautuvaa arkea. Herman tarjoaa ihanaa kesäistä huumaa, mutta samaan aikaan työrintamalla Emily alkaa kokemaan ylikuormittumista ja hän tuntee ettei riittää kaikkeen. Romahduksen tullessa Emily ryhtyy miettimään itseään ja mahdollisuutta voisiko hänellä olla ADHD. Juoni tarjoaa yllätyksiä ja pidin erityisesti aidoista henkilöhahmoista. Mainitsinkin jo että arvostin suuresti myös sitä ettei juonenkuljetuksessa sorruta niihin oletusarvoisiin ratkaisuihin romantiikan saralla ja minusta oli myös erityisen hienoa kirjan ADHD aspekti. Se on nimittäin tärkeä aihe, johon ei kovin tiheään törmää kaunokirjallisuudessa. Mutta, vaikka kirja käsittelee tärkeitä ja vakaviakin teemoja, niin silti tämä vetävästi kirjoitettu romaani saa tunnelmansa sekä lempeän huumorinsa ansiosta hymyn nousemaan huulille.</p><p style="text-align: justify;">Kirjan sain arvostelukappaleena kustantamolta.</p><p style="text-align: justify;"><b>Mary Ann Shaffer & Annie Barrows; Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville</b></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPgk3T4_tE4cQHZbdK-fJ7N_mi0w9VGrbccGTnOjn0Uvn5L4Ho4YMzV_bW7ifRuEl33j2NXHHn6w7j6ZSmWoU0wg5TLXxmqQzcemK76pJGLRmO2XUR80_8DREk97RU09hyj--_smtxLlXfkgqnNiCuvaj6g8_Jq1b9sxhNxsxyqwc0Cr4pZq31F03I/s4032/IMG_0647.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPgk3T4_tE4cQHZbdK-fJ7N_mi0w9VGrbccGTnOjn0Uvn5L4Ho4YMzV_bW7ifRuEl33j2NXHHn6w7j6ZSmWoU0wg5TLXxmqQzcemK76pJGLRmO2XUR80_8DREk97RU09hyj--_smtxLlXfkgqnNiCuvaj6g8_Jq1b9sxhNxsxyqwc0Cr4pZq31F03I/s320/IMG_0647.JPG" width="240" /></a></div>Tämä kirja oli kerrassaan ihastuttava! En edes osannut tämän kirjan olevan hyväntuulen romaani, sillä kirjassa käsitellään toista maailmansotaa ja sitä miten se vaikutti Guernseyn saaren asukkaisiin. Aiheeseen otetaan kuitenkin sopiva etäisyys, jolloin henkilöhahmot, heidän välisensä suhteet sekä heidän ihastuttava kirjakerhonsa nousevat keskiöön. Oman mausteensa kirjaa tuo vielä se, että <i>Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville</i> on kirjeromaani, joten kaikki aukenee lukijalle päähenkilö Julietin ja saaren asukkaiden välisestä kirjeenvaihdosta. <p></p><p style="text-align: justify;">Kaikki saa alkunsa, kun Juliet saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn saarelta. Dawsey Adamsiksi itseään kutsuva mies on saanut käsiinsä Julietin vanhan kirjan. Dawsey kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin, joka syntyi saksalaisten miehityksen aikana, kun joukko saarelaisia jäi kiinni ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta railakkaan porsaspaisti-illallisen jälkeen. Juliet kirjoittaa Dawseylle ja lopulta muillekin kirjallisuuspiirin jäsenille. Kirjeiden kautta hän saa kuulla hätkähdyttäviä tarinoita ja matkustaa toimittajan ominaisuudessa saarelle tekemään juttua kirjallisuuspiiristä ja sen omintakeisista jäsenistä.</p><p style="text-align: justify;">Rakastin sitä miten kirja vain vilisee intertekstuaalisia viittauksia toisiin kirjoihin ja kuinka kirjoihin sekä lukemiseen suhtauduttiin valtavalla lämmöllä. Guernseyn saareen ja sen asukkaisiin ei voi olla ihastumatta, oli jopa haikeaa painaa takakansi kiinni ja jättää hyvästi saarelle ja sen asukkaille. Romantiikkaakaan ei ollut unohdettu, mutta oikeastaan romanttinen juonipolku oli minulle enemmän toissijainen, mutta se sopi hyvin kirjan henkeen. Enemmän olin kuitenkin kiinnostunut saarelaisten tarinoista ja saksalaisten miehityksestä. Tätä kirjaa lukiessa ei voi olla hymyilemättä ja lämminhenkinen kirja saa hyväntuulen aallot läikehtimään sisimmässä. Kirjasta tehty elokuva ei ollut puoleksikaan niin hyvä kuin kirja!</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"><b>Lucy Diamond; Uusien alkujen talo</b></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbLNZ6erPslg6ntsLKTb8YRHy9puSg45u9jEZT6bmLQ1JoMggkOPewwLxxhCCtAAWyiNaN021oGhlAh1RRfiPeeWG4gzE88tm4lnRtGwX6YxvXvfWXk9UqGe7P7BacGjF5MLEIUPy1r0pjbk5kQwWsKURvLNtCm9zafuZ7fmDEDd-Zv05YHbiMPVaf/s3684/KOLORO_1662367153276.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3684" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbLNZ6erPslg6ntsLKTb8YRHy9puSg45u9jEZT6bmLQ1JoMggkOPewwLxxhCCtAAWyiNaN021oGhlAh1RRfiPeeWG4gzE88tm4lnRtGwX6YxvXvfWXk9UqGe7P7BacGjF5MLEIUPy1r0pjbk5kQwWsKURvLNtCm9zafuZ7fmDEDd-Zv05YHbiMPVaf/s320/KOLORO_1662367153276.jpg" width="261" /></a></div><i>Uusien alkujen talo</i> on myös lempeätunnelmainen romaani, joka on kevyttä luettavaa, vaikka käsittelee ihan vakaviakin aiheita. Ystävyyden kantava voima ja pirskahteleva huumori kevensivät tunnelmaa juuri sopivasti. Siksipä tätä voi hyvällä omalla tunnolla kutsua hyvänmielen kirjaksi, sillä minut ainakin tämän lukeminen teki hyvälle tuulelle. Kaikkeen tähän, kun yhdistää vielä jouhevan kerronnan kirja sujahtaa loppuun aivan silmissä. Lopputulos on sopivan kevyt, mutta samaan aikaan vakuuttava.<p></p><p style="text-align: justify;"><i>Uusien alkujen talo</i> kuvaa kolmen naisen ystävystymistä kesänä, joka muuttaa heidän kaikkien elämänsä. Brightonin rantakaupungissa sijaitsevaan taloon muuttaa kolme naista; toimittajan urasta haaveileva Georgie muuttaa Brightoniin puolisonsa työn perässä, menneisyyden tragediaa pakeneva Charlotte haluaa vetäytyä uuden asuinpaikkansa suojiin ja ihmissuhdekriisin moukaroima Rosa vaihtaa lontoolaiselämän paikallisen ravintolan keittiössä raatamiseen. Kun nämä kolme naista löytävät turvan ja tuen toisistaan, alkaa heidän jokaisen elämässä uusi vaihe. </p><p style="text-align: justify;">Jokaisella kolmesta päähenkilöstä on omat ongelmansa ja haaveensa, joista koskettavin oli ehdottomasti Charlottella. Kuitenkin ystävyys sekä Brightonin kaupungin lempeät tuulet korjaavat hiljalleen jokaista naista, he valavat toisiinsa uutta uskoa elämään ja saavat uutta puhtia ottaessaan ohjia omiin käsiinsä. Rakastuin tämän kirjan nousujohteiseen tunnelmaan, ystävyyden kuvaukseen ja mukaansatempaavaan kerrontaan. Tämän jälkeen on ollut tarkoitus tutustua Lucy Diamondin <i><b>Rantakahvila</b></i> -sarjaankin, jota olen kuullut myös kehuttuvan. </p><p style="text-align: justify;"><b>Sarah Morgan; Perhe-elämää aloittelijoille</b></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPpRbsBT7gfDvrr8XtNL8Y0uc7vm-iu4H9ggtTrzsdJN_ItTamtKnCebZQpthnYSiMdhA-djuluIgVHLICtp9Me-mYE-URgIcjk39hi3AQNnWDqrteQlds-9RGdz-H3b0IkJGAmfn7yGl7Cp9UWy4qKvMvxHlhklBVFgnqtw71D3pDtcSwha_IHh-v/s4000/KOLORO_1655180123680.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPpRbsBT7gfDvrr8XtNL8Y0uc7vm-iu4H9ggtTrzsdJN_ItTamtKnCebZQpthnYSiMdhA-djuluIgVHLICtp9Me-mYE-URgIcjk39hi3AQNnWDqrteQlds-9RGdz-H3b0IkJGAmfn7yGl7Cp9UWy4qKvMvxHlhklBVFgnqtw71D3pDtcSwha_IHh-v/s320/KOLORO_1655180123680.jpg" width="240" /></a></div>Tämä kirja oli niin ihana! Sarah Morganin kirja oli osa pr-yhteistyötä. Kirjailija oli minulle aivan uusi tuttavuus, enkä oikein tiennyt mitä kirjalta voisi odottaa. Se kuitenkin hurmasi minut täysin. <i>Perhe-elämää aloittelijoille</i> oli feelgoodia parhaimmillaan, vaikka tämäkin sivusi vakavia teemoja aina surusta uusperheen muodostamisen haasteisiin.<p></p><p style="text-align: justify;">Floran kuplivan optimismin takan kytee salaisuus. Hän on yksinäinen. Lapsena orvoksi jäänyt Flora ei ole koskaan tuntenut kuuluvansa mihinkään, ei ennen kuin hän tapaa Jack Parkerin. Jack on ensimmäinen mies, joka tuntuu näkevän Floran kokonaan. Jackillä on kaksi tytärtä, joista varsinkin teini-ikäinen Izzy on kova pala purtavaksi. Äitinsä kuoltua Izzy on huolehtinut isästään ja siskostaan, mikä on tuonut Izzylle lohtua ja turvaa. Kun Izzy saa selville, että isällä on uusi tyttöystävä, tuntuu Izzystä kuin hän olisi joutunut keskelle painajaista. Hän ei tarvitse mitään äidin korviketta. Floran osallistuessa heidän perheen kesälomareissulle, tuntuu Izzystä että hän on saanut tarpeekseen. Floran sydän särkyy Izzyn vuoksi, mutta samaan aikaan hän haluaa saada suhteen Jackin kanssa toimimaan.</p><p style="text-align: justify;">Kirja on kerrassaan koukuttava, tämän äärellä ei voi olla viihtymättä. Kirja olikin yksi parhaista viime vuonna lukemistani kirjoista. Ihanan kevyttä, mutta ei liian höttöistä. Flora on henkilöhahmo, johon ei voi olla tykästymättä ja jonka asenne saa väkisinkin hymynkareen välkehtimään suupielessä. Tätä suosittelen lämpimästi, vaikka edessä häämöttävän kesän rantalukemiseksi.</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;">Muita feelgoodia kirjoittavia kirjailijoita on mm. Jenny Colgan, jonka "lunni ja leipä" -sarja on minusta iki-ihana! Sarjan ensimmäinen osa on nimeltään<i> <b>Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua</b></i>, mutta Colganilta on ilmestynyt myös kaksi muuta sarjaa. Myös Clare Pooleyn <i><b>Totuushaaste</b></i> on kirja, jonka lukeminen sai minut hyvälle tuulelle. Pooleylta ilmestyi nyt alkuvuonna uutuusromaani <i><b>Joka päivä laiturilla 5</b></i>, jota odottelen kirjastosta saapuvaksi. Kotimaiselta kentältä feelgoodina uskaltaa vinkata Amanda Vaaran <i><b>Majatalo Villa Venla</b></i> -sarjaa, joka itselläni on toiminut erinomaisesti myös äänikirjaformaatissa.</p><p style="text-align: justify;">Mitä feelgood -romaania sinä suosittelisit?<br /><br /></p>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-2005954821195341242023-02-24T09:33:00.001+01:002023-02-24T09:33:57.022+01:00Kun unelmista tuli totta<p style="text-align: justify;">Minun oli tarkoitus kirjoittaa romanttisista tarinoista ja feel good kirjoista postaus melkein pari viikkoa sitten ystävänpäivän aikaan. Mutta, alkuvuosi toi yllättäen eteen varsin perustavanlaatuisen elämänmuutoksen, joka eteni sellaista pikavauhtia, että hatusta sai pitää kiinni. Vielä tammikuun alussa emme mieheni kanssa osanneet edes aavistaa, että yksi meidän suurimmista unelmista toteutuu helmikuun alussa. Niinpä some, kirjat ja blogikin sai väistyä sivuun hetkeksi kokonaan. Nyt on kuitenkin hullunmylly rauhoittunut ja ajattelin kerrankin puhua ohi kirjojen ja kertoa teille, mitä kaikkea ehti tapahtua muutaman viikon aikana.</p><p style="text-align: justify;">Mieheni lähetti minulle tammikuun alkupuolella linkin Etuovi.comin linkkiin. Olimme etsineet puoliaktiivisesti omakotitaloa jo jonkin aikaa, mutta haastavaksi oikean talon löytymisen teki se, että vaadimme sen sijaitsevan kyllin lähellä lasten nykyistä koulua, makuuhuoneita tulisi olla vähintään neljä ja tontin oma. Eli halusimme talon sijaitsevan samalla kylällä, jossa olimme asuneet viimeiset kolme vuotta. Haastavan sijainnista teki se, että taloja tuli myyntiin melko harvoin ja suurin osa niistä oli sellaisia tikittäviä aikapommeja, joihin ei uskaltanut sekaantua, vaikka remontointiin olimme toki varautuneet. Isokaan remontti ei olisi haitannut, kunhan talo olisi asuttavassa kunnossa edes osittain. Osa taloista oli sitten taas liian kalliita meidän budjettiimme. Linkki innosti minut selailemaan Etuovea vaihteeksi ja silloin silmiini pisti taas ilmoitus talosta, jota olin käynyt vilkuilemassa jo parin kuukauden ajan, mutta jonka hintapyynti oli liian korkea. Nyt hintaa oli laskettu ja oltiin lähellä meidän kipurajaa. Olin jo miehelle puhunut kyseisestä talosta unelmatalonani, jota olen viimeisen kolmen vuoden aikana ihaillut koiranulkoilutuslenkeillä. Talo sijaitsi nimittäin vain 400m päässä ja kuljin talon ohi lähes viikoittain. Talon kaunis pihapiiri ja itse talon kauneus oli kiinnittänyt huomioni. Sanoin miehelleni, että menemme katsomaan nyt myös unelmataloa ja hän suostui. Oikeastaan en antanut edes vaihtoehtoa.</p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIbIXLLvkGyGuvZkY5oad44Oy-N2Bkh4Ti1a5dElbcxwrU09Hs2xxiLmg4EdGiUo6y9YrJl-ZlxsMFbiGHe0rJGZGG-d0GAR5KJpVZn59DVO5IJCw8xYmaOkebrL_5OUtsElA-8xxKJD7SDfCj-pSCKr42ovO2N-sRa3oYsJhnoQ0UO2UvF-9gWRMW/s4032/IMG_1954.HEIC" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIbIXLLvkGyGuvZkY5oad44Oy-N2Bkh4Ti1a5dElbcxwrU09Hs2xxiLmg4EdGiUo6y9YrJl-ZlxsMFbiGHe0rJGZGG-d0GAR5KJpVZn59DVO5IJCw8xYmaOkebrL_5OUtsElA-8xxKJD7SDfCj-pSCKr42ovO2N-sRa3oYsJhnoQ0UO2UvF-9gWRMW/s320/IMG_1954.HEIC" width="240" /></a></div>Kävimme katsomassa samana päivänä toistakin taloa, mutta unelmatalo veti puoleensa. Heti sisään astuessa tuntui kodilta. Mieheni kävi tarkasti joka nurkan läpi ja kuntoraportti vaikutti hyvältä. Parhaalta mitä olimme siihen mennessä nähneet ja olimme nähneet monta. Talo oli käynyt mittavat remontit läpi, vesiputket oli uusittu, ikkunat vaihdettu, katto uusittu, julkisivuremontti tehty. Mieheni ei saanut allergisia oireita sisäilmasta, joka on aika hyvä indikaattori ollut talonäytöissä. Jätimme tarjouksen, johon myyjä suostui. Nopealla aikataululla saimme oman osakkeen myytyä ja uudesta talosta kauppakirjat tehtyä. Sitten alkoi vimmattu pakkaaminen ja viikossa olin saanut koko viisihenkisen perheemme omaisuuden pakattua laatikoihin ja muutamassa päivässä oli rivitalo-osake tyhjänä varastoja myöten. Odottamassa uutta asukasta. <p></p><p style="text-align: justify;"></p><div style="text-align: justify;">Kirjoitan tätä uudessa kodissani, keittiönpöydän ääressä. Leivinuunin suloinen lämpö lämmittää mukavasti pakkasen paukkuessa ulkona ja nurkissa. Yli 70-vuotias talovanhus on kaunis ja teemme tästä oman näköisen hiljalleen, talon ikää sekä vanhoja rakennusperinteitä kunnioittaen. Olen lukenut paljon kuluneen viikon aikana, mutta en romaaneja. Olen opiskellut rintamiestalojen remontoinnista ja sielunelämästä. Mutta talo on ihana näinkin, mitään kiirettä ei ole. Kuuntelemme ja katsomme mitä talo meille kertoo ja näyttää. Suunnitelmat teemme sen mukaan. Ensimmäisenä pääsee käsittelyyn tyttären huone, sillä hänen ehdoton toiveensa oli vaaleanpunaiset seinät. Nykyiset harmaat ovat kuulemma ankeat. Tänään siis suuntammekin maalikaupoille.</div><p></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnJhUCSALfQLIVFJHerLvjk5zE4wPtCYGMqJsIx5NXf_CFQ2dAT0jHROfnFPFPDSH89L4MMYBHXVy8geQ8D2ZyMGTAMANw7d_4hJh5BVWI1BBtm-BHv_TskIrj0HlqK1KTNixIgyELW9oowcZAms1JCGZLVIlNVfVhkAhcvgFhrsmcljfbZAS_ni6Q/s4032/IMG_1938.HEIC" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnJhUCSALfQLIVFJHerLvjk5zE4wPtCYGMqJsIx5NXf_CFQ2dAT0jHROfnFPFPDSH89L4MMYBHXVy8geQ8D2ZyMGTAMANw7d_4hJh5BVWI1BBtm-BHv_TskIrj0HlqK1KTNixIgyELW9oowcZAms1JCGZLVIlNVfVhkAhcvgFhrsmcljfbZAS_ni6Q/s320/IMG_1938.HEIC" width="240" /></a></div>Erityisesti rakastan tässä talossa olohuoneen vihreitä seiniä.<br /> Mikä on hauska sattuma sinänsä, koska olen jo vuoden verran puhunut miehelleni, että haluaisin vihreät seinät tai edes vihreän tehoste seinän. Ne löytyivät unelmatalosta ihan omasta takaa. Kaupan päälle leivinuunin ohella yläkerrasta löytyy kevyttakka, jonka asentamisesta rivitalo-osakkeeseen olimme tehneet lupapyynnön aikaisemmin talvella talonyhtiölle. Nyt sellainenkin löytyy unelmatalosta. Nyt on myös neliöitä tuplasti enemmän, joten saan suunnatta Ikeaan ostamaan lisää kirjahyllyjä. Saan viimein kaikki kirjani hyllyihin, eikä niitä ole sullottuna laatikoihin sänkyjen alle tai varastoon odottamaan parempia päiviä. Monta isoa ja pientä unelmaa toteutui siis kerralla, aina omasta talosta, lisätilasta, vihreistä seinistä ja tulisijoista myös pihan perällä komeilevaan hirsisaunaan, jossa pääsee oikeisiin kunnon puukiukaan tarjoamiin pehmeisiin löylyihin. On iso piha, jossa lapsilla on tilaa leikkiä ja koiralla temmeltää. Vihjasipa myyjä lumen alta löytyvän mansikka- ja pottumaankin, mikä ilahdutti kovasti lavakaulusviljelijän sydäntäni. Kaikki maistuu aina paremmalta itse kasvatettuna. <p></p><p style="text-align: justify;">Tässäpä tarina, joka halusi tulla kirjoitetuksi. Minun oli tarkoitus tosiaan kirjoittaa postaus feel good kirjoista ja romantiikasta, mutta sormista ja sielusta lähtikin tämä teksti. Seuraavassa postauksessa lupaan palata takaisin kirja-aiheiden pariin ja kirjoittaa niistä feel good -kirjoista ja romantiikasta. Helmikuun luettujen postaus tulee olemaan melko laiha, mikä on melko poikkeuksellista minulle. Toisaalta on ollut aivan virkistävää lukea välillä vähemmän ja keskittyä aivan muuhun.<br /></p>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-24040320497226394742023-02-02T09:54:00.008+01:002023-02-02T09:54:55.166+01:00Tammikuun luetut<p style="text-align: justify;">Tammikuu mennä humisteli ohi aivan varkain. Tammikuussa palattiin loman jälkeen takaisin arkeen ja eihän se mitenkään ongelmitta sujunut kolmen lapsen kanssa, kun he olivat aivan lomamoodissa ja tottuneet, että joka päivä pääsee laskettelemaan ja saa nukkua niin pitkään, kun unta riittää (mikä tarkoittaa nuorimman ja keskimmäisen lapsen kohdalla, että jos he nukkuivat seitsemään oltiin jo voiton puolella). Mutta niin sitä selvittiin takaisin arkeen ja nyt odotetaan kuumeisesti hiihtolomaa.</p><p style="text-align: justify;">Tammikuussa olen odottanut aurinkoa, piteneviä päiviä ja kevään ensimerkkejä. Olen sadatellut pakkaskelejä, palellut ja tehnyt hampaat irvessä lumitöitä. En ole talvi ihminen, vaikka olen yrittänyt opetella talvesta pitämään. Tammikuussa olen suorittanut kirjallisuudentutkimuksen teorian kurssia, aloittanut jälleen bloggaamisen ja jatkanut edelleen kirjasomen tekemistä. Tammikuussa olen lainannut liikaa kirjastosta kirjoja, neulonut villasukkia, siivonnut kaappeja ja lukenut yhteensä kymmenen kirjaa. Kaikki kirjat oli fyysisiä kirjoja, äänikirjapalvelut päätin irtisanoa, koska en kuuntele tällä hetkellä niin paljon, että kannattaisi maksaa kallista kuukausimaksua. Yhden kirjoista luin iltasaduksi, yhden lukupiirin kanssa ja loput omaksi iloksi.</p><p style="text-align: justify;">Mitkä kymmenen kirjaa sitten luin? </p><p style="text-align: justify;"></p><div><b>Kiera Cass; Kihlattu</b></div><div><b><br /></b></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRVtcWlwIojNkfOWVzcVhZpGp1GBis0tXjYaSSbP2DWye4tqhPY5oYj2qpmT0MOI6UIgpl18Jz-IMBZppGJWeTjt-KBXr8Y_qk6-hBOy5PAF-Js0VMnaBwnXEk7860mI1LjToKJNwubO77k4arxUuuuXUYN7UX35I4L3bbKYaSwmAPzBql8QlQ-VHE/s4032/IMG_1545.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRVtcWlwIojNkfOWVzcVhZpGp1GBis0tXjYaSSbP2DWye4tqhPY5oYj2qpmT0MOI6UIgpl18Jz-IMBZppGJWeTjt-KBXr8Y_qk6-hBOy5PAF-Js0VMnaBwnXEk7860mI1LjToKJNwubO77k4arxUuuuXUYN7UX35I4L3bbKYaSwmAPzBql8QlQ-VHE/s320/IMG_1545.JPG" width="240" /></a></div><div style="text-align: justify;">Vuoden ensimmäinen luettu kirja oli Kiera Cassin uuden duologian ensimmäinen osa <i>Kihlattu</i>. Kihlattu oli hyvin samanhenkinen kuin Cassin <i>Valinta</i> -sarja, vaikka juoni sinänsä oli aivan eri tyyppinen. Mutta fantasiamaailma, jossa hovissa tapahtuu - rakastutaan ja hoidetaan ulkopoliittisia suhteita, ihmissuhteet joutuu koetukselle, kieroillaan ja kaikkea mitä nyt voit kuvitella hovissa tapahtuvan. <i>Kihlattu</i> kertoo Hollisista, joka on saanut kuninkaan huomion. Kaikki haluavat olla se tyttö, jonka nuori ja komea kuningas lopulta kihlaa ja kun kuningas lopulta julistaa rakkautensa Hollisiin, odottaa Hollis elämänmittaista onnenhuumaa. Esimakua kuningattaren velvollisuuksista saatuaan Hollis alkaa epäilemään tulevaa rooliaan ja kun Hollis tapaa aatelittoman miehen, jonka katse porautuu syvälle hänen sisimpäänsä, Hollis huomaa haaveilevan aivan toisenlaisesta elämästä kuin se mikä hänelle olisi tarjolla.</div></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämän kirjan loppuratkaisu sai minut ihan raiteiltaan, en ollut valmis siihen, että Cass murskaa julmasti sydämen jo ensimmäisessä osassa. Miksi, oi miksi? En selkeästi ole vieläkään päässyt yli tästä, kun ajatteleminenkin puristaa sydäntä. Kirja oli kevyt, helppolukuinen ja yllättävä, varsinkin yllättävä. Viihdyin kirjan parissa loistavasti, vaikkei tämä kuitenkaan mikään täyden viiden tähden lukukokemus ollut, mutta viihdyttävä kuitenkin. Ehkä olisi maailmanrakentelun, henkilöhahmojen ja juonen osalta toivonut enemmän syvyyttä, mutta annan tästä lopullisen mielipiteen, kun olen lukenut toisen osan ja nähnyt miten se limittyy täydentämään ensimmäistä osaa.</div><div style="text-align: justify;"><i>Kihlattu</i> on YA-fantasiaa, mutta sopii erinomaisesti aikuisillekin lukijoille, kuten tällaiselle reilu kolmekymppiselle romantiikan nälkäiselle lukijalle. Fantasiaelementit on oikeastaan hyvin vähäiset, ne toteutuvat lähinnä vain maailman osalta, joka on täysin fiktiivinen. Eli, jos kaipaat kevyttä ja nopeaa luettavaa, jonka parissa viihtyy ja ehkä tirauttaa pari kyyneltäkin, kannattaa tarttua tähän. Ja suosittelen kyllä myös Cassin <i>Valinta</i>- sarjaa tai ainakin kolmea ensimmäistä osaa, sen jälkeen menee vähän laskusuuntaisesti tason kanssa, mutta kolme ensimmäistä on timanttisia!</div><p></p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"><b>Jojo Moyes; Yömusiikkia</b></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQHio8tSZl0GALx8qP0TABMWfYduyyk7R1Z4QQO7KJSCcJRVE3yJd7nwRj68eRaZ7B1slkEOmaOuM6bUZfGSQNSw_XJ2Bpf6bv20Aydl7fxumObqOMlBZcgIM13xGHNlvWzhwCT7gxJXF47RaYEB9aGHe5k8PZarfD8T8hMfSL4kVAXmH7RDP44_IS/s4032/IMG_1588.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQHio8tSZl0GALx8qP0TABMWfYduyyk7R1Z4QQO7KJSCcJRVE3yJd7nwRj68eRaZ7B1slkEOmaOuM6bUZfGSQNSw_XJ2Bpf6bv20Aydl7fxumObqOMlBZcgIM13xGHNlvWzhwCT7gxJXF47RaYEB9aGHe5k8PZarfD8T8hMfSL4kVAXmH7RDP44_IS/s320/IMG_1588.JPG" width="240" /></a></div><div style="text-align: justify;">Moyesin tuotanto on jotenkin kammottavan epätasaista. Olen kyllä pitänyt jokaisesta hänen kirjastaan, mutta toiset hänen teoksistaan jättävät ikuisen jäljen ja niitä muistelee vielä aikojenkin päästä, ja sitten on näitä, jotka lukee ja unohtaa melkein saman tien. Olen lukenut nyt kolme Moyesin teosta, jotka eivät ole säväyttäneet suuremmin, vaikka olen ihan viihtynyt niiden parissa. Yksi niistä on tämä <i>Yömusiikkia</i> (kaksi muuta <i>Morsiantenlaiva</i> ja <i>Hopealahti</i>, teitä kuitenkin kiinnostaa). </div><div style="text-align: justify;">Isabel Delancey on elänyt ylellistä elämää ja tottunut pitämään elintasoaan itsestäänselvyytenä. Kun Isabelin aviomies kuolee, häneltä jää kamalat velat Isabelin niskaan. Isabelin täytyy luopua Lontoon asunnosta ja muuttaa lapsineen ränsistyneeseen hökkeliin maaseudulle. Isabel on perinyt talon sukulaiseltaan ja muuttaessaan sisään rapistuvaan jo lähes romahtamaisillaan olevaan taloon, hän nostaa pelkällä läsnäolollaan naapureissa kaunoja pintaan. Isabelin viimeisetkin rahat uhkaavat hukkua mittavaan remonttiin ja yrittäessään tehdä talosta kotia hänen perheelleen, löytää nainen aivan uuden puolen itsestään.</div><p></p><p style="text-align: justify;"><i>Yömusiikkia</i> oli ennalta-arvattava. Samalla tavalla ennalta-arvattava kuin romanttiset viihteelliset jenkkileffat, joita katsotaan kun halutaan heittää aivot narikkaan ja rentoutua. Viihteellisenä romaanina tämä olikin ihan mukiin menevä, mutta jos haluaa kirjalta hieman enemmän syvyyttä kannattaa ehkä tarttua johonkin muuhun kuin tähän. En syttynyt yhtään sille, miten typeräksi hahmoksi Isabel oli kirjoitettu ja se ärsytti ihan suunnattoman paljon! Miten ei aikuinen ihminen osaa käyttää yhtään omaa järkeään? Kirjan alku oli hidas ja ihmettelin hieman, että alussa mukana on useampi kertojanäkökulma, jotka kuitenkin jäävät marginaaliin tarinan edetessä ja Isabelin näkökulman noustessa etualalle. Ehkä eheyden kannalta olisi ollut järkevää käyttävää vaikka kahta näkökulmaa... Loppua kohden tarina pääsee kuitenkin kunnolla käyntiin ja imaisi kyllä mukaansa. Ei parasta Moyesia, mutta viihdytti ja oli suhteellisen nopeasti ahmaistu kuitenkin. Ei paska kirja missään nimessä, mutta ei aivan sitä Moyesia, jota rakastan.</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"><b>Katri Kauppinen; Laakson linnut, aavan laulut</b></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhygFGZWmI6V668Nmj2FE13EU8sUymvgfYvfkky-st5BhRPjaSYwoRetpq7WUeYYfAkAzSxduJ8OQPmqUUxY-8Pp3XO8piPAFAAp0mzP2ciLBDZhrqCQPqBLZOKS69nMHa7-tez9AKD6BOVxaAFkVFpVcRu6IKe_4i4NYL7DZjQOxQJylPrkiXsPKFC/s3108/IMG_1587.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3108" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhygFGZWmI6V668Nmj2FE13EU8sUymvgfYvfkky-st5BhRPjaSYwoRetpq7WUeYYfAkAzSxduJ8OQPmqUUxY-8Pp3XO8piPAFAAp0mzP2ciLBDZhrqCQPqBLZOKS69nMHa7-tez9AKD6BOVxaAFkVFpVcRu6IKe_4i4NYL7DZjQOxQJylPrkiXsPKFC/s320/IMG_1587.JPG" width="311" /></a></div><div style="text-align: justify;">Kauppisen <i>Laakson linnut, aavan laulut</i> sijoittuu muinaissuomalaiseen maailmaan, joka on ainakin minun mielestä kiehtova ajanjakso ja maailma. Siksi olen huomannut tarttuvani näihin muinaissuomalaisiin maailmoihin sijoittuviin kirjoihin hanakammin kuin ennen. Kauppisen kirja kertoo kahdesta kylästä - Aavan kylässä laulut ovat hajonneet ja kansa kärsii nälkää, kun Laakson tuvissa eletään kylläisinä sammon turvin. Aavan päällikön poika Lemek lähtee Laakson pyytämään sammon voimia avuksi, mutta vastaanotto ei ole lämmin. Laakson kylässä Pihlaja on saanut viestin linnulta lähestyvästä vaarasta, mutta hänen on kuitenkin vaikea vastustaa Laakson tummaa poikaa. Pihlaja ja Lemek solmivat salaisen sopimuksen, joka muuttaa molempien elämän ja uhkaa ajaa Laakson ja Aavan kansat sotaan keskenään.</div><p></p><p style="text-align: justify;">Rakastin Kauppisen lyyristä ja kaunista kieltä. Tämä kirja kannattaa lukea jo ihan pelkästään sen takia. <i>Laakson linnut, aavan laulut</i> on nuorille aikuisille suunnattu fantasiakertomus, jossa luonto on vahvasti läsnä. Lyhyet luvut takaavat sutjakan etenemisen Kauppisen kauniin kielen kuljettaessa tarinaa eteenpäin. Omalla kohdalla tarina ja henkilöhahmot jäivät harmillisen etäiseksi, kun lyhyet ja hyppäävät luvut aiheutti sen etten päässyt maailmaan ja sen henkilöihin kunnolla sisälle. Ehkä kokemukseen vaikuttaa myös se, että henkilöiden nimissä mukana pysyminen vei luvattoman kauan aikaa. Mulla on surkea nimimuisti ja kun kirjan lähes jokainen henkilöhahmo on Sammal, Puolukka, Pihlaja, Paju, Joki tai muu vastaava, niin ne kaikki on iloisesti sekaisin, enkä pystynyt yhdistämään useinkaan oikeaa henkilöä ja nimeä toisiinsa. Tämä on ehkä enemmän sellainen ongelma, joka on enemmän minusta itsestä lähtöisin kuin puhtaasti kirjan vika. Muuten tarina etenee mukavassa rytmissä kuljettaen lukijaa mukanaan hyvän ja pahan kamppaillessa keskenään. </p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"><b>Julia Quinn: Hurmurin valloitus</b></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAqc9zU5OygkbwQgdKQEslD_G1BPFne_Mzqi8-GKJx9X7l4ZzfmKHsriDCMIOXjSrtLwI1x51zAeaCPBJzgA5t5qwAF_mjjTMRdVQyvPhIn_p-iYa107vZv3Av0QQPfq5kdKG3Lpy2G1c-P1BVYhXNdl9YBvFXNdPv_uDokjcTH8FqiotHh7Zp6bdS/s3800/IMG_1674.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3800" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAqc9zU5OygkbwQgdKQEslD_G1BPFne_Mzqi8-GKJx9X7l4ZzfmKHsriDCMIOXjSrtLwI1x51zAeaCPBJzgA5t5qwAF_mjjTMRdVQyvPhIn_p-iYa107vZv3Av0QQPfq5kdKG3Lpy2G1c-P1BVYhXNdl9YBvFXNdPv_uDokjcTH8FqiotHh7Zp6bdS/s320/IMG_1674.JPG" width="255" /></a></div><div style="text-align: justify;">Bridgerton -sarja kuuluu minun lemppareihin, niin ruudulla kuin kirjoina. Ihanaa historiallista romanttista fiktiota. Ruudulla yksi sarjan yksi parhaista hahmoista on ehdottomasti ollut Penelope Featherington, joten olin aika innoissani, kun tajusin <i>Hurmurin valloituksen</i> kertovan Penelopen ja Colinin tarinan, ja nimenomaan noin päin, että Penelope tulee ensin, koska hänen näkökulmansa nousee enemmän keskiöön tässä Bridgertonien sisaruksista kertovan sarjan neljännessä osassa. Colin on Bridgertonien sisaruksista se hurmuri, joka ei meinaa millään asettua aloilleen. Penelope on salaa rakastanut Colinia jo vuosia, mutta mies ei ole koskaan nähnyt häntä muuna kuin pikkusiskonsa ystävänä. Palatessaan reissuiltaan takaisin Lontooseen innokkaat debytantit ja saaliinhimoiset äidit piirittävät Colinia ja mukava Penelope tarjoaa hetken hengähdystaukoja ahdistavista piirittäjistä. Kukaan ei odota Colinin kosivan vanhaa piikaa, jollaiseksi naimattomaksi jäänyt Penelope jo lasketaan. Kaikkein vähiten sitä osaa odottaa Colin itse. </div><p></p><p style="text-align: justify;">Näissä kirjoissa on aina alusta asti selvää ketkä päätyvät keskenään naimisiin, mutta koko jännitys syntyy siitä, että miten. Minusta tämä neljäs osa oli kerrassaan ihana ja tähän mennessä lukemistani sarjan osista paras <i>Salaisen sopimuksen</i> ohella. Tartun Bridgerton -sarjan kirjoihin aina kun kaipaan jotain takuulla viihdyttävää ja hyvää luettavaa. Kerta toisensa jälkeen huomaan viihtyväni Bridgertonien parissa. Pidän kirjojen kepeästä tunnelmasta, helppolukuisuudesta ja vetävyydestä, historiallisesta miljööstä sekä tietenkin romantiikasta, jonka kirjoittamisen Quinn taitaa. Bridgertonien perhe on myös vallan ihana! <i>Hurmurin valloitus</i> oli kuitenkin erityisen koukuttava kahteen aikaisempaan osaan verrattuna. Romantiikka kasvaa hiljalleen ja kutkuttaa mukavasti vatsan pohjassa. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja nyt päästään pureutumaan vielä Lady Whistledownin mysteeriin. Myös Penelopen henkilöhahmo saa enemmän ansaitsemaansa syvyyttä, mistä pidin myös kovasti. Tv-sarja on kyllä huomattavasti runsaampi ja vivahteikkaampi näihin kirjoihin verrattuna, mutta pidän molemmista. Julia Quinnin kirjat tuntuvat olevan luottokirjoja, kun mieli halajaa jotain sellaista luettavaa, joka ei varmasti töki ja mikä pitää otteessaan. </p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"><b>Claire Alexander; Meredith, yksin</b></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXpgcG2o0QjV09QoNEUNqAFwWSvPn-VeYmEItoTLb2WpqE1Fij8gQq3YuIhUU7CJeCasZMYgV6gXZT2u_jGYsOF7xIfu0YKU37reCIbqTub8VVDTzpAVBeyYUnX9fWnD892mcE4_tDJ3rwODQUwAvFrsITU-KgQfqA3XM2KffPtxK1VDhw1bH_Z3dR/s3500/IMG_1681.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3500" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXpgcG2o0QjV09QoNEUNqAFwWSvPn-VeYmEItoTLb2WpqE1Fij8gQq3YuIhUU7CJeCasZMYgV6gXZT2u_jGYsOF7xIfu0YKU37reCIbqTub8VVDTzpAVBeyYUnX9fWnD892mcE4_tDJ3rwODQUwAvFrsITU-KgQfqA3XM2KffPtxK1VDhw1bH_Z3dR/s320/IMG_1681.JPG" width="276" /></a></div><div style="text-align: justify;">Tätä kirjaa hehkutettiin niin paljon kirjasomessa, että päädyin lopulta varaamaan sen kirjastosta. Kirja lojui lainapinossa aina siihen asti, että uusimisrajat paukkui. Vasta sitten sain aikaiseksi tartuttua kirjaan. Jotenkin en innostunut kirjasta juonenkuvauksen perusteella ja ehkä olisi kannattanut luottaa omaan intuitioon siinä, ettei kirja innosta minua niin paljon kuin voisi olettaa. Nimittäin kehujen perusteella olisi voinut odottaa jotain tajunnanräjäyttävää, mutta minun mielestä tämä oli ihan ok psykologinen kertomus naisesta, joka ei omien traumojensa takia ole pystynyt poistumaan kotoaan yli kolmeen vuoteen. Meredith elää kotonaan hyvin rutinoitunutta elämää, jossa hän tekee töitä etänä, leipoo ja kokoaa palapelejä sekä pyrkii pitämään muuten itsestään huolta, vaikka ei ulko-oven toiselle puolelle uskallakaan astua. Maailma kuitenkin tulee Meredithin luo hiljalleen, mikä saa hänet pohtimaan pitäisikö hänen uskaltaa ottaa ensimmäinen askel. </div><p></p><p style="text-align: justify;">Kirja käsittelee tärkeitä aiheita, mutta ei onnistunut koskettamaan pintaa syvemmältä. Meredithin toipumistarina on koskettava, mutta aivan liian pitkäksi venytetty. Ehdin kyllästyä liian monta kertaa, mikä esti eläytymästä 100% kirjan tapahtumiin. Koin juonen myös hyvin poukkoilevana, sillä aikataso hyppii nykyisen ja menneen välillä hyvin sattumanvaraisesti. En aina saanut ihan heti kiinni mistä ajanjaksosta Meredithin elämässä menneisyyden osalta puhuttiin, sillä takaumat eivät kulje kronologisesti. Menneestä ja nykyisestä kuitenkin rakentuu hiljalleen traaginen tarina, joka valottaa miksi Meredith on omaan kotiinsa linnoittautuneena. Meredith on kuitenkin henkilöhahmona ihana - inhimillinen ja aito. Jollakin tasolla pystyin myös samaistumaan Meredithin kokemiin tunteisiin. Kirjan tunnelma on myös toiveikas, mikä keventää muuten raskasta aiheitta sopivasti. Moni on tästä kirjasta pitänyt todella paljon, joten en antaisi minun ei niin ylistävän arvion kuitenkaan estää itse tarttumasta tähän kirjaan. Olen nykyään tosi ronkeli, mitä kirjoihin tulee.</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"><b>Eli Brown; Kummat</b></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHFb0NTsJVUBwhNC_lvxefPRu40JFlCOU21lNefZhKguZedE-c9zfihRWL0mhL1V4lHPAD5lcAIt_ifWgrRO5UJL-ru4YsJeSrNIPWqhtzk7UPYWcSa_GqdWQCv0U8Te_nso2nHA2rUd9W2VLkhR31f7Q7KVETvCw7XHF5I_BxZQw5uGkmduvRvTOR/s4032/IMG_1691.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHFb0NTsJVUBwhNC_lvxefPRu40JFlCOU21lNefZhKguZedE-c9zfihRWL0mhL1V4lHPAD5lcAIt_ifWgrRO5UJL-ru4YsJeSrNIPWqhtzk7UPYWcSa_GqdWQCv0U8Te_nso2nHA2rUd9W2VLkhR31f7Q7KVETvCw7XHF5I_BxZQw5uGkmduvRvTOR/s320/IMG_1691.JPG" width="240" /></a></div><div style="text-align: justify;">Luin tämän kirjan pojilleni ääneen iltasatuna ja huhuh, miten hyvä nuortenromaani! <i>Kummat</i> yhdistää länkkäriä ja fantasiaromaania nokkelasti yhteen. Aivan uskomattoman koukuttava ja hyvin kerrottu seikkailu, jossa myös maailma on vallan kiehtova. Brownin teoksessa on ikään kuin vaihtoehtoinen todellisuus, jossa on maagisia esineitä ja olioita, joilla on erikoisia kykyä - koukku, joka pystyy jäädyttämään järven, teekannu, josta ei lopu koskaan tee, nukke, jolla on epäinhimilliset voimat sekä kukko, joka toimii armeijan komentajana. Kummissa seurataan Cloverin tarinaa. Clover näkee isänsä surmattavan ja joutuu pakenemaan henkensä edestä roistoja, jotka ovat riistäneet hänen isänsä hengen. Mukanaan Cloverilla on vain isänsä lääkärinlaukku, salaperäinen kumma sekä nimi, jonka isä kuiskaa hetkenä ennen kuolemaansa. Clover joutuu seikkailuun, jossa hän joutuu kasvokkain sekä menneisyytensä että vallassa olevien ihmisten ahneuden kanssa.</div><p></p><p style="text-align: justify;">Meillä pojat tykkäsi tästä kanssa, joten tämä ei ole vain äiti-ihmisen yletöntä kehumista kirjasta, joka iski aivan eri tavalla kuin moni muu nuorille suunnattu romaani. Ensinnäkin tämä oli sopivan vauhdikas, joten lapset jaksoivat olla kiinnostuneita alusta loppuun, mutta myös jännittävä. <i>Kummat</i> tarjoaa hurjia juonenkäänteitä, joten ehken aivan herkimmille lukijoille tätä suosittelisi. Sanoisin että <i>Kummat</i> sopii hyvin 11-12-vuotiaille ja sitä vanhemmille lukijoille, jotka kaipaavat erinomaista seikkailukertomusta. Brown on rakentanut <i>Kummat</i> taidolla, joten kirja pitää otteessaan myös varttuneempaa lukijaa. Odotimme yhteisiä iltasatuhetkiä ihan eri innolla, kun tämä kirja oli kesken. Onneksi sarjalle on jatkoa, joten pääsemme palaamaan Cloverin pariin vielä uudelleen. Plussaa myös kuviutksesta, jossa oli ihan oma tunnelmansa.</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"><b>Stephanie Garber; Finale</b></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggZAssK36nEg0XweB7dXeZ7ZrCYt8hCspF5VmLCyCwkpvNOfLDYMDLXjv5KWTTgN2YlAZ-Ga0M10q8UOS3uDCNe0bmrR7CNDMFVmXJaLaiDvNPRungeq8vVTM9HgubcCid4p7COZZThBrsiYO3qKXbqDfUwpPsKwLUAQLoz6KCcvSJo__6ivn0jlHB/s4032/IMG_1713.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggZAssK36nEg0XweB7dXeZ7ZrCYt8hCspF5VmLCyCwkpvNOfLDYMDLXjv5KWTTgN2YlAZ-Ga0M10q8UOS3uDCNe0bmrR7CNDMFVmXJaLaiDvNPRungeq8vVTM9HgubcCid4p7COZZThBrsiYO3qKXbqDfUwpPsKwLUAQLoz6KCcvSJo__6ivn0jlHB/s320/IMG_1713.JPG" width="240" /></a></div><div style="text-align: justify;">Caraval -trilogia tuli päätökseen Finalen myötä. Hurmaannuin Caravalista ensimmäisen kirja ansiosta, se oli kiehtova ja erilainen. Minusta Caraval oli mukavan kujeileva peli ja tuota kujeilevuutta jäin kaipaamaan <i>Finalessa</i> erityisesti. Legendistä on tulossa kuningas, mutta Kohtalot ovat edelleen vapaalla jalalla. Samaan aikaan Tellan on tehtävä päätös aikooko hän Kohtaloiden uhatessa luottaa Legendiin vai vanhaan viholliseen. Scarlettille paljastuu uusia asioita hänen menneisyydestään ja hän joutuu mahdottoman tehtävän eteen. Vaikka Caraval on ohi joutuvat Tella, Scarlett ja jopa Legend peliin, jollaista he eivät ole koskaan elämässään nähneet. </div><p></p><p style="text-align: justify;">Kerronta ja juonenkuljetus ei ollut ehkä niin sulavaa kuin olisin toivonut, mutta pystyin antamaan sen anteeksi, sillä kirjan kolmiodraama viehätti ja viihdytti samaan aikaan. Tellan ja Legendin kiihkeä, mutta edestakaisin soutava suhde oli herkullista luettavaa, mutta kun soppaa tulee hämmentämään vielä Herttaprinssi, eli Jacks, niin on kunnon liemi koossa. Pidin Jacksista edelleen, kiinnostava ristiriitainen hahmo. Hän onkin mukana Garberin uudessa samaan maailmaan sijoittuvassa sarjassa, jonka aloitusosa <i>Olipa kerran särkynyt sydän</i> odottaa kirjastopinossa. Mutta palatakseni vielä tähän trilogiaan, niin räjähdysmäisestä aloituksesta huolimatta, kaksi seuraavaa osaa eivät yllä samalle tasolle mitenkään. Garberin luoma fantasiamaailma on kyllä kiehtova ja olen kyllä viihtynyt kirjojen parissa erittäin hyvin, joten ei Caraval -trilogiaa voi huonoksikaan sanoa. <i>Finale</i> pitää loppujenlopuksi hyvin otteessaan ja tarjoaa Tellan ja Scarlettin tarinalle arvoisensa lopun. Itse jäin pohtimaan, että jos Garber jatkaa samaan maailmaan sijouttuvien kirjojen kirjoittamista, niin olisi kiinnostavaa kyllä lukea Paradisen tarina aivan omana kirjanaan!</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"><b>Charlotte McConaghy; Täällä oli susia</b></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRhXXVULBJZK4rnm2ESDvyf9Xntkr5Dd6WdJd99PTi-B0Ee8cgeixYcULi0aMCPWYGCCFmOp0BMcmFzWVCDXjvQez6C8kM3J2eU11192CLaGtueeHlOyw1ksy22DbpTDr-pqqJB-sbj9lVICp4rIMG7MjAip6XCI-3iVn-TVn4YPU6DDW42stEIb9W/s4032/IMG_1718.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRhXXVULBJZK4rnm2ESDvyf9Xntkr5Dd6WdJd99PTi-B0Ee8cgeixYcULi0aMCPWYGCCFmOp0BMcmFzWVCDXjvQez6C8kM3J2eU11192CLaGtueeHlOyw1ksy22DbpTDr-pqqJB-sbj9lVICp4rIMG7MjAip6XCI-3iVn-TVn4YPU6DDW42stEIb9W/s320/IMG_1718.JPG" width="240" /></a></div><div style="text-align: justify;">Luimme tämän kirjan yhdessä pienen lukupiirin kanssa ja tämä oli kiistatta tammikuun paras luettu kirja! Rakastin McConaghyn edellistä suomennettua teosta, <i>Viimeiset muuttolinnut</i>, joka kertoi sukupuuttoon kuolevista linnuista ja niiden tutkijasta. <i>Täällä oli susia</i> jatkaa luonto- ja lajikadon tiellä ja suunnaten tällä kertaa Skotlantiin, jonne joukko tutkijoita on palauttamassa sudet osaksi luontoa ja ekosysteemiä. Alueella asuvat eivät ole kuitenkaan innoissaan susista, sillä alueen pääelinkeino on karjatalous ja asukkaat pelkäävät susien hyökkäävän karjan ja lapsien kimppuun. Tutkimusta johtaa Inti Flynn, joka suhtautuu intohimoisesti susiin ja seuraa tarkasti niiden sopeutumista luontoon. Samalla hän tutustuu kyläläisiin ja varsinkin kylän komeaan poliisipäällikköön. Kun eräs maanviljelijä katoaa yllättäen jälkiä jättämättä kohdistuu katseen susiin ja sitä myöten Intiin.</div><p></p><p style="text-align: justify;">Raju, vimmainen, koskettava, upea, häkellyttävä, vaikuttava. Tuntuu ettei sanat riitä kuvamaan miten vahvasti koin tämän tarinan. Pidin luonnon läheisyydestä, luonto on vahvasti läsnä tässä tarinassa. Aivan kuin esimerkiksi <i>Suon villissä laulussa</i> (joka on myös loistava kirja, kannattaa lukea). Pidän miten McConaghy nostaa ekologisia teemoja esille, mutta liittäen ne koukuttavasti kerrottuun tarinaa. Tämän lisäksi yksi kirjan tärkeistä teemoista on lähisuhdeväkivalta ja kirja sisältääkin rajua väkivaltaa. Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia ja jokainen rikki omalla tavallaan. Kompleksiset henkilöhahmot kiehtovat minua enemmän kuin sellaiset, joilla on aina kaikki hyvin. Näiden henkilöiden välillä koetaan traagisia ihmissuhteita, joita kuvataan hienosti. Eläydyin Intin tarinaan jokaisella solulla, mutta myös susien sopeutumiseen uudessa asuinympäristössään. Juoni tarjoaa yllätyksiä ja itse itkeä pillitin välillä ihan kunnolla. Pidin kerronan temmosta ja juonenkuljetuksesta, miten koko ajan tapahtui paljon kaikkea ja juonikoukkuja heitellään pitkin tarinaa niin ettei kirjaa voi olla ahmimatta. On aivan pakko saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Osa lukupiiriläisistä koki loppuratkaisun vähän antikliimaksina ja irrallisena muuhun tarinaan nähden, mutta itse pidin siitä tosi paljon. Annoinkin tälle kirjalle täydet viisi tähteä!</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"><b>Annukka Salama; Ripley - Nopea yhteys</b></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-JZ7F7mIuAKHV8L6CHSZUB550OGGqLW9Yf0ErkyIMzP1hvwDJX34ipNW7p6VMnimv-AlTCkXQ5aDtekrTW43BuYcLFCg0JHNqZRM9XD2foL4ydPw-HQsUBQHaoE4yF5c6MGfc3AYAmXSJLCFmgLwH3LuYw7nhl5H89NA68oJG9QASpXTjngoLIdmJ/s4032/IMG_1760.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-JZ7F7mIuAKHV8L6CHSZUB550OGGqLW9Yf0ErkyIMzP1hvwDJX34ipNW7p6VMnimv-AlTCkXQ5aDtekrTW43BuYcLFCg0JHNqZRM9XD2foL4ydPw-HQsUBQHaoE4yF5c6MGfc3AYAmXSJLCFmgLwH3LuYw7nhl5H89NA68oJG9QASpXTjngoLIdmJ/s320/IMG_1760.JPG" width="240" /></a></div>Näin @tarinanuppuja Ullan tiktok-tilillään hehkuttavan tätä kirjaa kovasti ja päätin sitten lainata sen kirjasota, kun se sattui uutuushyllyssä nököttämään. Enpä osannut arvata kuinka voi ihastua johonkin kirjaan näin paljon! Kiitos Ulla suosituksesta, muuten olisi saattanut jäädä tämä helmi hyllyyn kirjastossa. <i>Ripley - Nopea yhteys</i> on gamer romanssi vailla vertaa. Ensinnäkin tämä nuorille aikuisille ja nuorille suunnattu romaani on ajanhermolla ja sen nokkelalla huumorilla sävytetty sanailu iskee kovaa ja naurattaa aidosti. Samalla romaani käsittelee kuitenkin myös tärkeitä teemoja ja nuoruuden kasvukipuja. Isla on gamer, joka tunnetaan pelipiireissä nimellä Ripley. Damien on hänen online-kaverinsa, josta on kuin varkain tullut Islalle tärkeä. Islalla on kuitenkin yksi periaate nettiystävänsä kanssa: hän ei halua pilata pelisessioita ja tuntikausien chattaamista tapaamalla Damienia oikeassa elämässä. Hän ei halua tietää missä Damien asuu, mikä hänen oikea nimensä on eikä saada tietää mitään, mikä helpottaisi hänen oikean henkilöllisyyden paljastumista. Damien kuitenkin kiehtoo Islaa valtavasti ja mahdollisuus tavata Damien oikeasti Gameconissa pyörii Islan mielessä. Islan lukiossa aloittaa kuitenkin uusi poika, jonka kanssa tunteet roihahtavat takkuisesta alusta huolimatta ja Isla joutuu punnitsemaan voittaako tosielämän tunteet verkossa syntyneen yhteyden.<p></p><p style="text-align: justify;">Minähän siis arvasin tämän juoniasetelman jo siinä vaiheessa, kun Anton ensimmäisenä päivänä räyhää Islalle lukion pihalla. Mutta ei se haitannut, sillä nautin jokaisesta lukemastani lauseesta. Salama osaa kirjoittaa ihan eri tavalla vetävää tekstiä. Islan ja Antoni slow burn gamer romanssin mukana oli ihanaa myötäelää. Tuli aivan omat teiniajat ja suuret tunteiden palot mieleen. Harvoin mikään kirja pystyy palauttamaan niin elävästi siihen vimmaan ja tunteeseen, mitä silloin nuorena koki. Islan kommunikointia ja nokkelaa sanailua oli niin nautinnollista lukea. Gamer vitseistä mulla meni suurin osa ihan ohi. Tykkään itsekin pelata, mutta en online -pelejä, joten termistö oli osittain outoa, vaikka huomasin kuitenkin tietäväni ainakin puolet kirjassa mainituista peleistä. Luin muutamia pätkiä kirjasta miehelleni ääneen, joka on enemmän gamer kuin mitä itse olen, ja olin hämmentynyt kun se nauroi joillekin kohdille silleen: "hyvä heitto" kun itsellä ei ollut edes hajua että sellainen heitto edes siinä seisoo. Mutta onneksi hän osasi valistaa minua, vaikka itse enemmän keskityin kirjan ihmissuhteiden dynamiikkaan ja henkilöhahmojen tarinoihin, kuin gamer ulottuvuuteen. <i>Ripley - Nopea yhteys</i> pitää otteessaan ja suosittelen kyllä lukemaan tämän. Tässä oli kirja, jonka ahmin melkein yhdeltä istumalta, niin hyvä se oli! Täytyy sanoa, että Salama on todella taidokas kirjailija. Minulta löytyy Salaman <i>Faunoidit</i> -sarjan kaksi ensimmäistä osaa kirjahyllystä, joten täytyy ehdottomasti ottaa nekin lukuun.</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"><b>Johanna Schreiber; Rivien välissä</b></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhduxOFsq6GW9CVjyR-PbnOyJ3Eklky3Zple-Up2mufF4wLjPAZHUjWK4hnkPiqEhfWrG2uk1y6C1xZ3nRsli-77f2ETph8yrn9pru6ZJCibzApmK__iYXQs5ADACsUmb91RLid8LKBLs9tSQOb4doub4WiSgNbrt7ExXXinX-Yyekzj6XC0ZoyU8kc/s4032/IMG_1792.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhduxOFsq6GW9CVjyR-PbnOyJ3Eklky3Zple-Up2mufF4wLjPAZHUjWK4hnkPiqEhfWrG2uk1y6C1xZ3nRsli-77f2ETph8yrn9pru6ZJCibzApmK__iYXQs5ADACsUmb91RLid8LKBLs9tSQOb4doub4WiSgNbrt7ExXXinX-Yyekzj6XC0ZoyU8kc/s320/IMG_1792.JPG" width="240" /></a></div><div style="text-align: justify;">Sain tämän kirjan yllätyspostina S&S kustantamolta muutama viikko sitten ja halusin heti tarttua tähän kirjaan, sillä romanttinen feel good -romaani, joka sijoittuu kustantamo maailmaan houkutti luvattoman paljon. Kirja aloittaa uuden sarja, joka kertoo Emilystä ja kustantamo Schantzista. Schantz on tukholmalainen kirjakustantamo, joka on perheyritys ja jäänyt sen perustajan kuoleman jälkeen hänen lapsilleen Jackille ja Bealle, joilla on täysin erilaiset visiot kirja-alan ja kustantamon tulevaisuudesta. Vasta eronnut Emily työskentelee kustantamon pr-vastaavana ja joutuu ikävään välikäteen hänen esimiestensä valtataistelussa. Uuden arjen pyörittäminen tuottaa haasteita Emilylle, sillä äitiyden, työn ja erovanhemmuuden yhdistäminen on rankkaa, eikä asiaa helpota Jackin jatkuvasti Emilyn harteille sälyttämät työtehtävät. Kustantamon juhlissa Emily tapaa hurmaavan Hermanin ja elämä alkaa näyttää hetken aikaa valoisammalta.</div><p></p><p style="text-align: justify;">Rakastin tietenkin sitä maailmaa mihin kirja sijoittui, eli nimenomaan kustannusmaailmaa. Ei toki kesäinen Tukholmakaan pahitteeksi ollut myöskään, mutta kukapa kirjatoukka ei rakastaisi kirjoja ja sitä pyhättöä, joka meille uutta luettavaa tuottaa joka vuosi. Lempeä tunnelmainen romaani operoi siis sillä ammatillisella kentällä, joka itseäni valtavasti kiehtoo, joten kirjan maailmaan oli ihanaa upota. Ilahduin kun kirjassa mainittiin kirjasomen ja kirjavaikuttajien merkitys, koska onhan se kiistaton tosi asia, että meillä kirjasomettajilla on vaikutusta siihen mitä luetaan. Kirjan tunnelma oli kuin kesäisen lämmin päivä, vaikka kirjassa käsiteltiin myös vakavia teemoja kuten vanhemmuutta, työuupumusta ja adhd:ta. Kirja oli kuitenkin sellainen, joka saa hyvälle tuulelle ja pidin erityisesti siitä minkä suunnan tarina ottaa loppuratkaisun kannalta, eikä sorru siihen perinteiseen romanttisten romaanien juonenkaareen, jossa prinsessa saa prinssinsä. Rivien välissä on modernimpi rakkaustarina, jossa tärkeintä on valita itsensä ennen muita. Juoni tarjoaa yllätyksiä ja jättää koukun seuraavaa osaakin ajatellen, mutta juonen ohelle Rivien välissä tarjoaa aidon oloisia henkilöhahmoja ja ihmissuhteita, joiden kehittymistä on kiinnostavaa seurata. Vetävästi kirjoitettu tarina nostaa hymyn huulille, vaikka on samaan aikaan vakavasävyisellä tasollaan ajanhermolla kertomassa juuri niistä ongelmista, joiden kanssa useat kolmekymppiset naiset tällä hetkellä elämässään voivat painia. Vahva suositus tälle uutuusromaanille ja kiitos kustantamolle arvostelukappaleesta!</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;">Mikä oli sun tammikuun paras lukukokemus? </p>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-57366834772321588582023-01-24T18:12:00.003+01:002023-01-24T18:12:54.396+01:00Keltainen projekti<p style="text-align: justify;">Mulle ei siis riitä, että yritän tahkota läpi Boxallin 1001 kirjan listaa ja siinä sivussa Rory Gilmoren lukuhaastetta. Ei toki. Haluan lukea myös kaikki Keltaisen kirjaston kirjat, koska pitäähän sitä elämässä olla listoja ja haasteita mitä suorittaa. Mulla ei varmaan tule elinikä riittämään näiden kaikkien suorittamiseen, mutta en anna sen häiritä. Koska tänne postaamisessa tuli niin pitkä tauko, niin tehdään pikakelaus Keltaisen kirjaston kirjoihin, joita olen lukenut viimeisen vuoden aikana.</p><p style="text-align: justify;"></p><h3><ul><li><b>Ernest Hemingway; Vanhus ja meri</b></li></ul></h3><div>No tästä mä ränttäsin jo ihan kiitettävän paljon klassikkopostauksessa, joten jos kiinnostaa miksi en tykännyt tästä ikivihreästä klassikosta, niin löydät postauksen <a href="https://kirjoihinkadonnut.blogspot.com/2023/01/kaikki-klassikoista.html" target="_blank">täältä</a>.</div><div><br /></div><div><h3><b>Brit Bennett; Mikä meidät erottaa</b></h3><div></div></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><div><div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3fSL9bHHsFNemv4-tzLIANFz7bn92ooXWYvy6UJbK6WbDzCMmaiPajMXo579h3VvSRmcLYaZWGVlDsW4nbKKlS1PUIjYEhFV1Zd_M8uqQQe5axO-QyhY6lF6Ff_cc63Y5vFVR3iuz4Pwt7rsEti1GE2BATMSXzZl8M2obZAvr9AQSGKTfgBBmpAOZ/s3000/KOLORO_1644820778973.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="2250" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3fSL9bHHsFNemv4-tzLIANFz7bn92ooXWYvy6UJbK6WbDzCMmaiPajMXo579h3VvSRmcLYaZWGVlDsW4nbKKlS1PUIjYEhFV1Zd_M8uqQQe5axO-QyhY6lF6Ff_cc63Y5vFVR3iuz4Pwt7rsEti1GE2BATMSXzZl8M2obZAvr9AQSGKTfgBBmpAOZ/w240-h320/KOLORO_1644820778973.jpg" width="240" /></a></div></div></div></div></blockquote><p> </p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><div><div><div style="text-align: justify;">Melankolinen romaani identtisistä kaksosista, joista toinen elää mustana ja toinen valkoisena. Stella ja Desiree Vignes syntyvät 1930-luvun yhdysvaltalaiseen pikkukaupunkiin, jonka mustat asukkaat ihannoivat ja tavoittelevat mahdollisimman valkoista hipiää. Varttuessaan kaksoset lähtevät elämissään eri suuntiin: toinen päättää elää valkoisena, kun taas toinen saa lapsen mustaihoisen miehen kanssa. 50 vuotta myöhemmin heidän tyttärensä joutuvat kohtaamaan edellisten sukupolvien painolastin.</div></div></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Brit Bennett on tuonut romaaniinsa paljon teemoja ja välillä se tuntui liian tukahduttavalta. Oikeastaan kaiken runsaus sai aikaan rönsyilevän efektin, mikä vähän alensi omalla kohdalla lukukokemusta. Vaikuttava tarina kuitenkin, joka on jäänyt elämään mieleen hyvin vahvana, joka on omalla kohdalla laadukkaan romaanin merkki! Mikä meidät erottaa on sukupolvitarina, jossa keskiössä on rasismi ja kolorismi, jotka ovat aina ajankohtaisia ja tärkeitä aiheita. Bennett kirjoittaa tunteisiin vetoavasti ja kirjan tunnelma on ainutlaatuinen. Tarina itsessään on jo niin omaperäinen, että kannattaa lukea jo aivan senkin takia. Tätä kyllä suosittelen lämpimästi ja odotankin jo innolla Bennettin uusinta suomennosta, Äidit, joka ilmestyy nyt keväällä.</div></blockquote><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Orhan Pamuk; Nimeni on punainen</h3><p style="text-align: left;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5HOc3U6IVjpLX1i_ETOFkhOQrTdsRdkw5r-cs4c8XdqEU9Td1mixoeaWL3W8m76d5LoJEinkTUTsjWxHWGhGLThieKdLfyYkJ_9rjFhKBffg_5sHZ54hYCnp8mDafpEh5GI6Iu5gh9nUQkzYeHnJGH8QJKVClUn62ao09RICDzR5vkPxucjLlHhT9/s3000/KOLORO_1646559168041.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="2658" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5HOc3U6IVjpLX1i_ETOFkhOQrTdsRdkw5r-cs4c8XdqEU9Td1mixoeaWL3W8m76d5LoJEinkTUTsjWxHWGhGLThieKdLfyYkJ_9rjFhKBffg_5sHZ54hYCnp8mDafpEh5GI6Iu5gh9nUQkzYeHnJGH8QJKVClUn62ao09RICDzR5vkPxucjLlHhT9/s320/KOLORO_1646559168041.jpg" width="284" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Yhdeksän lumista talvipäivää vuonna 1591 osmanivaltakunnan hallitsemassa Istanbulissa. Sulttaani Murat III on alkanut kehittämään suhteita länteen ja haluaa lahjoittaa Venetsian dogelle länsimaiseen tyyliin kuvitetun kirjan osmanien valtakunnasta. Hanke on kuitenkin vaarallinen, sillä islam kieltää ihmisten ja eläinten realistisen kuvaamisen. Niinpä työhön ryhtyvät neljä miniatyyrimaalaria eivät saa nähdä toistensa töitä ollenkaan. Kuvitustyö jää kesken, kun yksi miniatyyrimaalareista murhataan. Pian käy ilmi, että murhaaja on yksi kolmesta muusta maalarista. Istanbuliin palannut Kara alkaa selvittämään murhaa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Taisin törmätä kirjan nimeen kirjallisuudenopinnoissa, kun käsittelimme kertojia. Olinkin aluksi aivan valtavan innoissaan tästä kirjasta. Ihailin varsinkin sen kertojatoteutusta, jossa kertojana saattoi toimia vaikka puu tai täysin eloton asia, kuten väri. Pamuk käyttää muutenkin runsaasti erilaisia minäkertojia, joista osa saa näkökulmansa toistuvasti kuuluviin, mutta kertojaääni annettaan tosiaan myös yllättäville tilanteen tarkkailijoille, kuten vaikka juuri puulle. Kaikista kertojista muodostuu ikään kuin kollektiivinen kertoja, jonka näkökulmasta lukija saa käsityksen tapahtumista, joissa murha johtaa toiseen. Kertojaratkaisu oli rohkea veto, mutta onnistuneesti toteutettu ja pidin siitä todella paljon. Minusta oli myös kiehtovaa, miten aluksi pääjuonelta vaikuttanut murha olikin lopulta vain sivujuoni, kun keskiöön nouseekin kuoleva miniatyyritaide, jota frankkien henkilökuvausta edustava maalaustaiteen muoto uhkaa. Kirjassa oli myös paljon taidefilosofista pohdintaa siitä saako taide esittää oikeita ihmisiä. Ja tähän keskeisesti myös murha liittyy, kun sulttaanille ollaan maalaamassa jotain, mikä sotii kaikkia miniatyristien kuvataidearvoja vastaan. Kaiken lisäksi työn tekeminen katsotaan olevan syntiä. Loppujen lopuksi koin kirjan kuitenkin turhan pitkäksi ja tarina oli liian pitkäksi venytetty. Enkä syttynyt pidemmän päälle myöskään filosofiselle pohdinnalle, filosofia on muutenkin ihan plaah.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Kazuo Ishiguro; Pitkän päivän ilta</h3><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih7z0QDZW3vQMMbC-2zpq8vEpHKPMLy0YNocnhReknutEbw9DUw2H_-gDp22gHBEvCd-AZ5M_zt_GGPv6Jg8Dy1AZajXD7YzBmfOV_L07oNG8lCqxii9YvAg32LNXDPnvgPjMtURqVPNypIYL0ZX5z0w5dMcs_fD0cJ2C3e1SxYY2rXsXprfHQBnpb/s4000/KOLORO_1647345909454.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih7z0QDZW3vQMMbC-2zpq8vEpHKPMLy0YNocnhReknutEbw9DUw2H_-gDp22gHBEvCd-AZ5M_zt_GGPv6Jg8Dy1AZajXD7YzBmfOV_L07oNG8lCqxii9YvAg32LNXDPnvgPjMtURqVPNypIYL0ZX5z0w5dMcs_fD0cJ2C3e1SxYY2rXsXprfHQBnpb/s320/KOLORO_1647345909454.jpg" width="240" /></a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta kertoo hovimestari Stevensistä, joka lähtee matkalle vapaapäivänään. Matkaa taittaessa hän tekee samalla matkaa menneisyyteensä ja itseensä. Stevens on hyvin jäykkäniskainen ja kaavoihin kangistunut tapaus. Lukija pääsee sukeltamaan Stvensin silmin Darlington Hallin elämään palveluskunnan silmin, mutta kuinka luotettava kertoja Stevens lopulta on? Kehyskertomuksessa Stevens taittaa matkaa autolla tapaamaan neiti Kentonia, mutta kiinnostavinta antia ovat Stevensin muistelot. Kirja kuvaa brittiläisen yläluokan elämää sotien välisenä aikana sekä hovimestarin moninaisia velvollisuuksia, joihin Stevens suhtautuu äärettömän intohimoisesti ja joka ovn hiljalleen katoava perinne. Näennäisesti kirjassa ei tunnu tapahtuvan juuri mitään, mutta samaan aikaan siinä tapahtuu kuitenkin valtavan paljon kaikkea. Nautin tämän kirjan lukemisesta valtavan paljon. Tunnelma on melankolinen ja lumoava. On kuitenkaan vaikea sanoa mitään tiettyjä asioita, joista erityisesti nautin tässä, sillä nautin koko kokonaisuudesta. Stevens oli hyvin mielenkiintoinen ja monitahoinen henkilöhahmo, joka oli hyvin rakennettu. Hän suhtautuu työhönsä sairaalloisen pakkomielteisesti ja epäterve suorittaminen täydellisyyttä tavoitellen sulkee häneltä elämässä ovia toisilta osa-alueilta. Jälkikäteen asioita mielessään puidessa avautuu hänestä aivan uusi puoli lukijalle ja kuoren alta paljastuukin aivan toisenlainen mies, mitä aluksi annettiin olettaa. Tätä kirjaa voin kyllä suositella lämpimästi kaikille!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Don DeLillo; Hiljaisuus</h3><div style="text-align: justify;">Tämä kirja oli minun mielestä niin huono, etten ole tainnut ottaa siitä kuvaa edes Instagramiin. Hiljaisuus kertoo maailmasta, jossa teknologiset yhteydet katoavat. Pariskunta Jim ja Tessa ovat palaamassa Euroopan matkalta Amerikkaan, kun lentokone joutuu tekemään hätälaskun teknologisen häiriön vuoksi. He selviytyvät kaaoksesta ja matkaavat ystäviensä luo katsomaan super Bowl -tapahtumaa. Yhteydet kuitenkin lakkaavat siltäkin osin toimimasta. Ei televisiota, ei internettiä, ei sosiaalista mediaa. Kaikki yhteydet maailmaan katkeavat. Ihmiset ovat eksyksissä ilman digitaalisia yhteyksiä ja sen luomia yhteyksiä ihmiskuntaan. DeLillon dystopia on eittämättä pelottava ja samaan aikaan uskottava. Aihe on mielenkiintoinen ja ajankohtainen, mutta ei tämäkään DeLillon romaani kolahtanut mitenkään erityisesti, vaan jäi harmillisen etäiseksi. Voisin kai todeta ettei DeLillon tuotanto ole minua varten.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Eduardo Louis; Kuka tappoi isäni</h3><div style="text-align: justify;">Pidin valtavasti Louisin Ei enään Eddy autofiktiivisestä romaanista ja Kuka tappoi isäni jatkaa samalla henkilökohtaisella linjalla. Romaani on puheenvuoro sorrettujen puolesta. Se on hyökkäys Ranskan luokkayhteiskuntaa vastaan sekä kädenojennus isälle, johon Louisilla on vaikea suhde. Hän tutkii isäänsä ja sitä miten tämän elämästä tuli niin suuri pettymys. Hän kohdistaa katseensa Ranskan valtioon ja poliittiseen johtoon, kuinka nämä ovat hylänneet työväenluokan. Kuinka hänen isänsä on jo viisikymppisenä loppuun ajettu ja valmis hautaan. Hän on systeemille hyödytön yksilö. Louis tavoittaa isäänsä kohtaan uuden ymmärryksen ja muistelee niitä rakkauden ja hellyyden hetkiä, joita isällä ja pojalla kaikista huolimatta oli.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kuka tappoi isäni oli koskettava ja hyvin kiteytetty kuvaus kompleksisesta isäsuhteesta. Kerronnasta välittyy henkilökohtainen syvyys, joka onnistuu koskettamaan sisintä. Toisaalta siitä tuli myös olo, että tirkistelee jotain liian henkilökohtaista. Kirja täydentää kirjailijan aiempaa Ei enää Eddy teosta, joka on myös autofiktiivinen teos kirjailijan omasta elämästä. Kiinnostavimmaksi tässä teoksessa kuitenkin nousi sen yhteiskuntapoliittinen puoli, miten se otti kantaa Ranskan vähäosaisten olojen realiteetteihin. Näinkin lyhyeksi kirjaksi sen kannet kätkivät sisäänsä hyvin suuren tarinan ja erittäin painavaa asiaa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Jhumps Lahiri; Kaima</h3><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK8tlvDsuVxvUzS_1FZ5GdFZtNHhazXeuB_cQ6DdsFfgW2b7g_JPxzyfbE1cObTcjUlBbQKEftDAZkNP0QF2Qjhkx5453AfG0wouDWuTzfveL1l72K0RHDpyyHju2ayJ8snUnfnqojHbCJRzBCXrVMMGkkfa3PcBE8mIbn7CTAWxrhF9VoHw-Wb_vq/s4000/KOLORO_1649948200504.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK8tlvDsuVxvUzS_1FZ5GdFZtNHhazXeuB_cQ6DdsFfgW2b7g_JPxzyfbE1cObTcjUlBbQKEftDAZkNP0QF2Qjhkx5453AfG0wouDWuTzfveL1l72K0RHDpyyHju2ayJ8snUnfnqojHbCJRzBCXrVMMGkkfa3PcBE8mIbn7CTAWxrhF9VoHw-Wb_vq/s320/KOLORO_1649948200504.jpg" width="240" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Lahirin Kaima käsittelee siirtolaisuutta, kulttuurien yhteentörmäystä, sopeutumisen haasteita sekä sukupolvien välillä ammottavaa kuilua valovoimaisella tavalla. Se on kertomus identiteetin rakentumisesta sekä perheen sisäisestä dynamiikasta. Bostonissa asuva Gangulin perhe on muuttanut Yhdysvaltoihin Bengalista, eikä heidän sopeutumisensa uuteen maahan ole ollut helppoa. Kotiutuminen käy vähitellen ja eri tahtiin kunkin jäsenen kohdalla. Tarina alkaa vuodesta 1968 jolloin vastavihityille Ashimalle ja Ashokelle syntyy poika, joka saa nimekseen Gogol suuren venäläisen kirjailijan mukaan, sillä tämän teos on pelastanut kerran Gogolin isän hengen. Ashoke saa töitä yliopistolta ja tuntuu sopeutuvan elämään uudessa maassa helposti, mutta perheen äiti Ashima ei pääse eroon muukalaisuuden tunteesta. Kaima on Gogolin kasvukertomus, jossa kuvataan hänen ahdistusta, jota hän tuntee perhetaustansa vuoksi. Gogolin matkassa kuljetaan tämän kolmekymppisiin asti vuosituhannen vaihteeseen ja samalla lukijalle avautuu miten kipeä ja pitkä voi olla matka itsensä löytämiseksi.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämä kirja oli todella hyvä. Annoin tälle täydet viisi tähteä. Lahiri tarjoaa erinomaisen tarinan siirtolaisperheen lapsesta, joka kasvaa Yhdysvalloissa modernissa länsimaisessa kulttuurissa, mutta on samaan aikaan perheensä kautta osa bengalilaista kulttuuria. Nämä kaksi kulttuuria törmäävät toisiinsa usein ja näiden kahden kulttuurin puristuksissa Gogol kasvaa aikuiseksi. Lahiri kirjoittaa upeaa proosaa, joka ei niiaile mihinkään suuntaan, vaan kertoo Gogolin tarinaa rehdin aidosti juuri sellaisenaan kuin se on. Mitään ei ole liikaa, eikä liian vähän. Kaima onnistuu olemaan vähäeleisessä runsaudessaan upea ja ravisuttava teos, joka on kirjoitettu tyylikkäästi. Gogolin tarina vie mukanaan pohtimaan kuka hän oikein on. Kantavina teemoina on siirtolaisuus ja amerikkalainen keskiluokka sekä nimet ja niiden merkitys. Gogolin tarina tuntuu sinänsä tavanomaiselta tarinalta, joka ei tapahtumien eksoottisuudella revittele, mutta Lahiri saa lukijan silmien edessä avautumaan kokonaan uudenlaisen näkökulman elämään, jossa toisessa vaakakupissa painaa länsimainen hyvinvointi ja toisessa Intia ja sen rikas kulttuuriperintö. Tämä on ehdottomasti minulle yksi Keltaisen kirjaston helmistä!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Kerstin Ekman; Suden jälki</h3><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5pENZNcK775VnrmA-UjAJmXOloecG62jGiGr__i1ZwaTQzU4uZm2HgnkP5Wr-aT7sJV3lrKlu4UyZdQ61wvbL6OCsT6jIbS4I6wX2crt9H1nLFY4d0bM4WvnS8MEYl89bfFbuBErtRMD9ArtAVtr4na-mENrKG4M_jIYsTWY6Bqg6veO6CQmN1zhy/s4032/IMG_0749.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5pENZNcK775VnrmA-UjAJmXOloecG62jGiGr__i1ZwaTQzU4uZm2HgnkP5Wr-aT7sJV3lrKlu4UyZdQ61wvbL6OCsT6jIbS4I6wX2crt9H1nLFY4d0bM4WvnS8MEYl89bfFbuBErtRMD9ArtAVtr4na-mENrKG4M_jIYsTWY6Bqg6veO6CQmN1zhy/s320/IMG_0749.JPG" width="240" /></a></div><br /><div><br /></div><div style="text-align: justify;">Suden jälki kertoo ihmisen ja suden kohtaamisesta, mutta samaan aikaan myös vanhenemisesta, rakkaudesta ja luonnosta. Se on myös synkkä mysteeri. Pian eläkkeelle jäävä metsästyksenjohtaja Ulf näkee syntymäpäivänään suden ja tuo hetki muuttaa kaiken. Ulf alkaa pohtimaan luontosuhdettaan ja elämäntyötään eettisyyden näkökulmasta, joka kehkeytyy häntä järisyttäväksi identiteettikriisiksi. Hänen pientä elämänpiiriään järisyttävät tapaukset aina metsäpalosta, karhun hyökkäykseen ja sairastumiseen. Tapahtuu myös rikos. Susikysymykseen sekoittuu dekkaria, ikääntymisen kipua ja rakkautta. Teoksessa on yhteiskunnallinen sanomaa ja ihmissuhdekuvausta taidokkaasti kokoon keitettynä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tykkään aina, kun kirjan päähenkilö on +70 vuotias mies. Pidin siis myös Ulfista, miehestä, joka on ikänsä metsästänyt ja toiminut pitkään metsästysseuran puheenjohtajana. Suden nähdessään hän alkaa pohtimaan uudestaan suhdettaan metsästykseen ja tappamiinsa eläimiin. Ei varmasti kovin yleistä, mutta pidin juuri tästä sävystä romaanissa. Myös kirjassa oleva avioliiton kuvaus oli upeaa. Kirja ei kuitenkaan noussut mitenkään järisyttäväksi lukukokemukseksi kaikista sen hyvistä puolista huolimatta. Ehkä asiaan vaikutti se, ettei kirja ollut kovin pitkä, eikä se siten kyennyt menemään ehkä niin syvälle henkilöhahmojen ja Ulfin sielunelämään kuin mitä olisin toivonut.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sellaisia Keltaisia on tullut luettua viimeisen vuoden aikana. Seuraavat odottavat jo kirjastopinossa ja uusiakin ilmestyy koko ajan. Keltaisen kirjaston kirjat ovat parhautta ja niiden joukosta helmien etsiminen on ollut ihana seikkailu mitä erilaisempien kirjallisten taidonnäytteiden parissa. Mutta tällä tahdilla Keltaisen läpikäymiseen ei taida riittää minulla edes kaksi ihmisikää. :D</div><p></p><p></p>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-81956468023691268222023-01-12T08:18:00.000+01:002023-01-12T08:18:03.902+01:00Kevään 2023 kiinnostavimmat uutuudet<p style="text-align: justify;">Mun tbr-lista on asia, josta ei kannata puhua. Mutta, silti olen aina yhtä palavan innoissaan uusista kirjoista, jotka ilmestyy. Uutuudet kasvattavat jo ennestään pullistelevaa tbr-listaa GR:ssä, mut rakastan kirjoja, joten jokainen ilmestyvä kiinnostava uutuus aiheuttaa lähinnä lämpimän läikähdyksen rinnassa. Jokainen kirja on aina potentiaalinen mahdollisuus huikeaan lukuelämykseen. Mikäs siis sen parempi aihe postaukselle kuin kevään 2023 kiinnostavimmat kirjauutuudet!</p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-sUbqyeEYMDwwZBf_lMbv1Uume1K6PbW_o4ckfn_9spMRrX--NHAxow22jL4dsn9DIy8RibNZPAQlU3MbVk8rC5kPpcx1rXQdFnknsU-YZ5vASD1JJAVzsCLs34-Sb8vJriFnr64V5WUKHHPIMx2C3CfE1hjN2ihmyJXKhLvmsip3EPXvwsfLA7Vr/s2080/BEEBE4FC-7420-4F6F-8B1E-2C421D26F775.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2080" data-original-width="1170" height="227" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-sUbqyeEYMDwwZBf_lMbv1Uume1K6PbW_o4ckfn_9spMRrX--NHAxow22jL4dsn9DIy8RibNZPAQlU3MbVk8rC5kPpcx1rXQdFnknsU-YZ5vASD1JJAVzsCLs34-Sb8vJriFnr64V5WUKHHPIMx2C3CfE1hjN2ihmyJXKhLvmsip3EPXvwsfLA7Vr/w180-h227/BEEBE4FC-7420-4F6F-8B1E-2C421D26F775.jpg" width="180" /></a></div><b>tammikuu:</b><p></p><p style="text-align: justify;"></p><ul><li>Celeste Ng; <i>Kadonneet sydämemme </i>(Gummerus)</li><li>Stephen King; <i>Satumaa </i>(Tammi)</li><li>Svetlana Aleksijevits; <i>Sinkkipojat </i>(Tammi)</li><li>Clare Pooley; <i>Joka päivä laiturilla 5 </i>(WSOY)</li><li>Ruth Ware; <i>Huonetoveri </i>(Otava)</li><li>Fiona Barton; <i>Yksi meistä katoaa </i>(Bazar)</li><li>Leonardo Padura; <i>Mies joka rakasti koiria </i>(Like)</li></ul><br /><div><br /></div><div><br /></div><p></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpqHrrX_NNgTBjlF3ESX-Tr2-BvSHqrLORE9NppvGME0I-f6BR2Xxe4jPNDuRB0_fQ4_xk5-nm_-12uZwH30tU2exAhsu-AoZ7t9-tBsrd_ocvDDhxRgCBuqfl6rwfKC96zEPpjMMq8DIAdnnP58IhK89S4IyTldKXmqY2gYvSl-s_BTiJCMSRoegd/s2080/4F6D7F56-041D-4755-8E33-72F2CBA3890D.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2080" data-original-width="1170" height="204" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpqHrrX_NNgTBjlF3ESX-Tr2-BvSHqrLORE9NppvGME0I-f6BR2Xxe4jPNDuRB0_fQ4_xk5-nm_-12uZwH30tU2exAhsu-AoZ7t9-tBsrd_ocvDDhxRgCBuqfl6rwfKC96zEPpjMMq8DIAdnnP58IhK89S4IyTldKXmqY2gYvSl-s_BTiJCMSRoegd/w180-h204/4F6D7F56-041D-4755-8E33-72F2CBA3890D.jpg" width="180" /></a></div><b>helmikuu:</b><p></p><p style="text-align: justify;"></p><ul><li>Ann-Christin Antell; <i>Puuvillatehtaan kilpailija </i>(Gummerus)</li><li>C. J. Tudor; <i>Rovio </i>(WSOY)</li><li>Kiera Cass; <i>Petetty </i>(WSOY)</li><li>Meri Mort & Katinka Sarjanoja; <i>Neulotut loitsut </i>(Otava)</li><li>Anna Larsson; <i>Etusivun aineksia </i>(Bazar)</li><li>Gu Byeong-Mo; <i>Nainen ja veitsi </i>(Bazar)</li></ul><p style="text-align: justify;"><br /></p><br /><div><br /></div><p></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHU9LpK5B1sRxTWUUO5OwABBBPa5mVlSgN6c4dAqk5rO7rgYI0NCRq0zPSjHKflIbKSoOqDRObXNejn5LCMIqp21ZzHNaVSwCFsFgZEtyuUPNiRPCC7oyfLYutq_EjTIOYmG52qtjzOmzppUZcau_SG-CGZSGBTerWYKs5QJxoBf5SyMNv7h8FUTsI/s2080/12A5A00E-79EF-432E-8514-B3447CAD58C4.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2080" data-original-width="1170" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHU9LpK5B1sRxTWUUO5OwABBBPa5mVlSgN6c4dAqk5rO7rgYI0NCRq0zPSjHKflIbKSoOqDRObXNejn5LCMIqp21ZzHNaVSwCFsFgZEtyuUPNiRPCC7oyfLYutq_EjTIOYmG52qtjzOmzppUZcau_SG-CGZSGBTerWYKs5QJxoBf5SyMNv7h8FUTsI/w180-h225/12A5A00E-79EF-432E-8514-B3447CAD58C4.jpg" width="180" /></a></div><b>maaliskuu:</b><p></p><p style="text-align: justify;"></p><ul><li>Jenny Colgan; <i>Suolaisten tuulten saari </i>(Gummerus)</li><li>John Ajvide Lindqvist; <i>Ystävällisyys </i>(Gummerus)</li><li>Freida McFadden; <i>Kotiapulainen </i>(Otava)</li><li>Lucinda Riley; <i>Kuolema sisäoppilaitoksessa </i>(Bazar)</li><li>Jessa Maxwell; <i>Kultainen lusikka </i>(Bazar)</li><li>Lynn Messina: <i>Murha paremmissa piireissä </i>(Aula & co)</li><li>Ruth Druart; <i>Hetki ennen lähtöä</i> (Sitruuna)</li></ul><br /><div><br /></div><div><br /></div><p></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN25bZEgQRWZFkYZhyzlG1vWNZGmLPBSMyCiryFwvQcRv_2cioky7jrJgKCrwBRi9kwkZVLUg4VkdXbc0BWyp-TMT2JHj1FjRf87COOH3YqsK0SuRYIPtmE1lkF181KisPkeRtAz--PHEbggAbeHsUApA1e_-iuziLf1Far_HM2XgUfnpmcCmWLnBy/s2080/D553A77F-B09C-46B5-8508-1B6EB7281F30.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2080" data-original-width="1170" height="228" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN25bZEgQRWZFkYZhyzlG1vWNZGmLPBSMyCiryFwvQcRv_2cioky7jrJgKCrwBRi9kwkZVLUg4VkdXbc0BWyp-TMT2JHj1FjRf87COOH3YqsK0SuRYIPtmE1lkF181KisPkeRtAz--PHEbggAbeHsUApA1e_-iuziLf1Far_HM2XgUfnpmcCmWLnBy/w180-h228/D553A77F-B09C-46B5-8508-1B6EB7281F30.jpg" width="180" /></a></div><b>huhtikuu:</b><p></p><p style="text-align: justify;"></p><ul><li>Mia Myllymäki; <i>Huomistarhuri </i>(Gummerus)</li><li>Britt Bennet; <i>Äidit </i>(Tammi)</li><li>Liane Moriarty; <i>Kolme toivetta </i>(WSOY)</li><li>Enni Mustonen; <i>Kasvattitytär </i>(Otava)</li><li>Kate Morton; <i>Takaisin kotiin </i>(Otava)</li><li>Edith Södergran; <i>Maailma on minun </i>(S&S)</li><li>Maggie O'Farrel; <i>Lucrezian muotokuva </i>(S&S)</li><li>Marion Zimmer Bradley; <i>Perijätär</i> (Jalava)</li></ul><br /><div><br /></div><p></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBisPyE4eL2-3IV45aQlDZQKr8nw1ANJp5ykj2DZhyr-1OAF8SsI7ZplvG_ZLmnk1wifMR3dA1xQ8ZgeFkrJOrnDvgSIwXfjNmYXoqCms6krUe25hL8GGK8wYp1DlmfgZEl8VZeL9mL3Y1p3RnL9Px-3_8p0_5gtFNMZTiCqBbZxh_YPOeOzzfUQaO/s2080/734E2240-F3AC-420D-A477-02F3C055FF2A.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2080" data-original-width="1170" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBisPyE4eL2-3IV45aQlDZQKr8nw1ANJp5ykj2DZhyr-1OAF8SsI7ZplvG_ZLmnk1wifMR3dA1xQ8ZgeFkrJOrnDvgSIwXfjNmYXoqCms6krUe25hL8GGK8wYp1DlmfgZEl8VZeL9mL3Y1p3RnL9Px-3_8p0_5gtFNMZTiCqBbZxh_YPOeOzzfUQaO/w180-h225/734E2240-F3AC-420D-A477-02F3C055FF2A.jpg" width="180" /></a></div><b>toukokuu:</b><p></p><p style="text-align: justify;"></p><ul><li>Sarah J. Maas; <i>Maan ja veren huone </i>(Gummerus)</li><li>Saara Turunen & Petra Maisonen; <i>Suurteoksia II </i>(Tammi)</li><li>Ella Paija; <i>Soita minulle karusellin kelloa </i>(Tammi)</li><li>Valérie Perrin; <i>Vettä kukille </i>(WSOY)</li><li>Lucinda Riley & Harry Whittaker; <i>Atlas - Papa Saltin tarina </i>(Bazar)</li><li>Sebastian Fitzek; <i>Soittolista </i>(Bazar)</li><li>Hope Adams; <i>Vaaralliset naiset </i>(Sitruuna)</li></ul><div><br /></div><br /><div><br /></div><div><b>kesäkuu</b></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3lVNiKSWUKk53t9_v5wQv_Hwey4pWWBfj8hVnhMJcGY_D_OhAtGBDK8iqZCsfkeIIfA6EwAJQk4DF84c10aSVJj2yifClckDltfob0ujffNTs5KReqpeEI3-eYsOYAhW4EnuFJXZyoEXXpWiC_lvDlTo4keIiXwR-fgerYyyIi0F9r2esSsKYd4Fg/s2080/2F8376E5-D7CD-4D5F-B197-0F257D7B297D.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2080" data-original-width="1170" height="197" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3lVNiKSWUKk53t9_v5wQv_Hwey4pWWBfj8hVnhMJcGY_D_OhAtGBDK8iqZCsfkeIIfA6EwAJQk4DF84c10aSVJj2yifClckDltfob0ujffNTs5KReqpeEI3-eYsOYAhW4EnuFJXZyoEXXpWiC_lvDlTo4keIiXwR-fgerYyyIi0F9r2esSsKYd4Fg/w180-h197/2F8376E5-D7CD-4D5F-B197-0F257D7B297D.jpg" width="180" /></a></div><ul><li>Stephen King & Richard Chizmar; <i>Gwendy </i>(Tammi)</li><li>Gillian McAllister; <i>Väärässä paikassa väärään aikaan </i>(WSOY)</li><li>Alice Winn; <i>In memoriam </i>(WSOY)</li><li>Sophie Irwin; <i>Seurapiirineidon opas onnenongintaan </i>(Bazar)</li><li>Elodie Harper; <i>Sudenluola </i>(Bazar)</li><li>Beth Cowan-Erskine; <i>Loch Down Abbey </i>(Bazar)</li><li>L. M. Montgomery; <i>Runotyttö </i>(Art House)</li></ul><br /><div><br /></div></div><p></p><p style="text-align: justify;"><b><br /></b></p><p style="text-align: justify;">Huikeita uutuuksia taas luvassa koko keväälle. En ehkä malttaisi odottaa! Ja unohdin aivan varmasti jonkun kustantamon listauksesta. Joka vuosi käy myös niin, että ajattelen etten ole kiinnostunut jostain kirjasta, mutta sitten näen siitä kehuvia arvosteluja ja lisään sen sittenkin kirjaston varauslistalle. Mun varauslistalla on tällä hetkellä pidossa melkein 40 parin viime vuoden uutuutta ja muutama vähän vanhempikin kirja, jotka haluan lukea. Kirjastolainoja on lähemmäs 70, mutta puolustuksekseni sanon, että varmasti yli puolet on lasten kirjastolainoja. Kaikki ei sentään ole minun, vaikka kyllä tuossa kirjastokasassa on luettavaa moneksi viikoksi. Omista hyllyistä puhumattakaan. Voisipa aina vaan lukea ja onneksi on kirjoja!</p><p style="text-align: justify;">Mitkä kevään uutuudet muita kiinnostavat? Mitä odotat erityisen paljon? </p>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-24118361825047517942023-01-07T13:44:00.000+01:002023-01-07T13:44:37.109+01:00Kaikki klassikoista <p style="text-align: justify;">Kaikki viime vuonna lukemistani klassikoista. Niitä tuli nimittäin luettua ihan mukava määrä. Klassikot on siinä mielessä kiinnostavia, että vaikkei ne ihan iskekään, niin klassikkoasema on ansaittu ja kirjoja on kiinnostavaa peilata siihen statukseen ja se tekee usein lukemisesta merkityksellisempää kuin sellaisen romaanin lukeminen, joka on vain ns. "ihan tavallinen".</p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDYz0o5nE_cQ_YQEscNuKXvGvwK-OCW19EFlInDbKjRqUrLDasHATaJtBFOGxXWQ_ILYguWedKUDI0oNqs1yAXzAyhBtHda9K89Y5SLy1lGo5ofESlGkGSCY0yi6mId_fhNcqJGUBsl98OQ-dTfO8fr_oYqpsV2Ku3C4yb_7dN2Z7auA6RTuOH54Zo/s3760/KOLORO_1645343154585.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3760" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDYz0o5nE_cQ_YQEscNuKXvGvwK-OCW19EFlInDbKjRqUrLDasHATaJtBFOGxXWQ_ILYguWedKUDI0oNqs1yAXzAyhBtHda9K89Y5SLy1lGo5ofESlGkGSCY0yi6mId_fhNcqJGUBsl98OQ-dTfO8fr_oYqpsV2Ku3C4yb_7dN2Z7auA6RTuOH54Zo/s320/KOLORO_1645343154585.jpg" width="255" /></a></div>Ensimmäinen lukemani klassikko on enemmänkin kulttiklassikko ja sellainen vähemmän tunnettu klassikko. Tai kirjasta tehty elokuva on enemmän tunnettu kuin kirja. Kyseessähän on <b>William Peter Blattyn</b> <i>Manaaja</i>. Juonta tuskin tarvitsee suuremmin avata, eiköhän tarina paholaisen riivaamasta Reaganista ole kaikille ainakin pääpiirteissään tuttu. Leffa mukailee melko tarkasti kirjaa, sillä Blatty toimi itse leffan ohjaajana ja käsikirjoittajana, mutta koin että kirja pääsee hiukan syvemmälle mitä elokuva. Ainakin kirja vastaa paremmin siihen kysymykseen, miksi juuri Reagan. Kirja on jännittävä ja koukuttaa kyllä lukijansa. Tunnelma on hyvin intensiivinen, mutten kokenut sitä pelottavana, vaikka kauhukirjasta onkin kyse. Harvat kauhukirjat ovat oikeasti pelottavia. Lähinnä demoni on ällöttävä ja tunsin itse valtavaa sääliä pientä tyttöä kohtaan, joka joutuu demonin uhriksi. Reagan ei ole muutenkaan päässyt kovin helpolla, hänellä on takana vanhempien ero ja hyvin erilainen lapsuus elokuvatähden tyttärenä. Kirjan saattoi hyvin lukea myös vertauskuvauksellisena tarinana murrosiän puhkeamisesta, kun ennen niin enkelimäinen lapsi muuttuu kuin demonin riivaamaksi. <p></p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpNceu7LpQaC4YtiwvJXyEYSmTwIt1A-jgY9VsDO-JHcCHTKc8aNOmEQl1BhJCHQCz2FocQ9coFNBl8GQ-g7e3d6WWbNSgdZfBiD8Hv6U_oAE28HadR7rPIG4Lb0XFdxhXVVC_qI3JEMoWg6RB9SQsKRx8KFqx4C2fe5ZVzIe6FmnAE0OtoMIerqvC/s4000/KOLORO_1645877541105.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpNceu7LpQaC4YtiwvJXyEYSmTwIt1A-jgY9VsDO-JHcCHTKc8aNOmEQl1BhJCHQCz2FocQ9coFNBl8GQ-g7e3d6WWbNSgdZfBiD8Hv6U_oAE28HadR7rPIG4Lb0XFdxhXVVC_qI3JEMoWg6RB9SQsKRx8KFqx4C2fe5ZVzIe6FmnAE0OtoMIerqvC/s320/KOLORO_1645877541105.jpg" width="240" /></a></b></div><b>Ernest Hemingwayn </b><i>Vanhus ja meri</i> jäi minulle kirjastopinoon Syksyn keltaiset lehdet -haasteesta ja ajattelin sen lukaista, kun varsinkin kirjallisuuden opinnoissa Hemingwayn nimi tulee usein vastaan. Muutamia hänen novellejaan olin jo aikaisemmin lukenut, mutta <i>Vanhus ja meri</i> on varmasti yksi Hemingwayn tunnetuimpia teoksia, joten halusin tietää mistä on kyse. Olisi pitänyt vain luottaa siihen omaan tunteeseen, ettei Hemingway ole minua varten. Hänen novellinsa eivät olleet tehneet minuun sen suurempaa vaikutusta, eikä kyllä tehnyt tämä pienoisromaanikaan. Kirjan päähenkilö on vanha kuubalainen kalastaja, joka ei ole saanut saalista viikkokausiin. Mies on yksinäinen ja ainoa seuralainen on poika, joka seilaa hänen kanssa merillä ja pitää vanhuksesta huolta. Eräänä päivänä vanhus lähtee tapansa mukaan merille ja avomerellä hän saa siimansa kalan, joka on pidempi kuin vene. Alkaa kamppailu elämästä ja kuolemasta. Hohhoijaa, mä nukahdin niin luvattoman monta kertaa tätä lukiessa, että olisin voinut harkita ilta melatoniinista luopumista ja käyttää tätä unilääkkeenä. Mä en oo koskaan arvostanut näitä miesten kalastustarinoita, joissa aina puolet on kalavaletta ja mulla tuli juuri sellaiset tarinat tästä kirjasta mieleen - "Kuule Markku, nyt oli sellainen vonkale, että oli pidempi ku vene". Klassiko tai ei niin tämän kirjan tarina elämän ja olemisen perusteista, kamppailun merkityksestä ja haaveiden sekä todellisuuden suhteesta ei oikein lähtenyt.<p></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7WsHS9kl6GbjX5tIj--m94MJvlQagcjP1Q7KGj7WpD92C9Gb7fKbJGlNFa-98EQgLhbno1EqMMGw3tDmXVl6r_DXj0AXv78dEKuJfWThZueDlxM4Ed5LUyPVx0uLC_q3GrF6UfsAYkxjiujbN6oeNKNU2aL9O1kyEMPDZEMjhzrlmPpjndKenRVOZ/s4000/KOLORO_1646045974203.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7WsHS9kl6GbjX5tIj--m94MJvlQagcjP1Q7KGj7WpD92C9Gb7fKbJGlNFa-98EQgLhbno1EqMMGw3tDmXVl6r_DXj0AXv78dEKuJfWThZueDlxM4Ed5LUyPVx0uLC_q3GrF6UfsAYkxjiujbN6oeNKNU2aL9O1kyEMPDZEMjhzrlmPpjndKenRVOZ/s320/KOLORO_1646045974203.jpg" width="240" /></a></div>Luin toissa kesänä kirjallisuuden opintoja varten <b>Minna Canthin</b> novellikokoelman ja häikäistyin jo silloin kuinka upeasti Canth kirjoittaa. Miten minulta olikin mennyt aivan ohi omien ennakkoluulojen takia näin upea kotimainen kirjailija. Omia ennakkoluuloja koeteltiin jälleen, kun opintoja varten luin Canthin näytelmän <i>Anna Liisa</i>. En normaalisti lue näytelmiä, koska olen ajatellut, että ne on jotenkin vaikeita sisäistää. Sain kuitenkin huomata, että näytelmää lukiessa hyvin nopeasti unohtaa edes lukevansa näytelmää! Tilanteet heräsivät eloon mielikuvissani aivan hyvin dialogienkin kautta ja Anna Liisa oli ehdottomasti Helmikuun paras lukemani kirja! Anna Liisa on sydämeenkäyvä tragedia, jossa Anna Liisa joutuu Mikko nimisen miehen hyväksikäyttämäksi ja pelinappulaksi. Anna Liisalla ei tunnu olevan minkäänlaista sanavaltaa omaan elämäänsä, kunnes hän lopulta päättää ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä. Feministinen sanoma on Canthille hyvin tyypillistä ja se löytyi tästäkin puhuttelevasta teoksesta. Naisen miehelle alisteinen asema nousi keskiöön näytelmän tapahtumien keskeltä. Lapsenmurha on toinen näytelmän kantavista teemoista, mutta minulle se oli enemmän sivujuoni, joka kääräisee kaiken nätisti pakettiin. Tämän innoittamana aion kyllä lukea enemmänkin Canthin näytelmiä ja muitakin teoksia, jahka saan kerättyä inspiraatiota. <p></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfhjtksYhBOofJ1_mQzurTkxI-BT7QclWGoYBa7mJ1b_XUHrE1n0Ryo8S11gxB4vu3HkjwfQpBoWtn4syJM1qA-aoP7C-l4tmUSVyjy89sLAHwRgRTfjfhNQCssF2fqpsy6MPq1w-uCaXPJ4DvrbKvqtGMMR2fkCMY2p-g3JKTy1gMctg3IJ00grYD/s4000/KOLORO_1646559262227.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfhjtksYhBOofJ1_mQzurTkxI-BT7QclWGoYBa7mJ1b_XUHrE1n0Ryo8S11gxB4vu3HkjwfQpBoWtn4syJM1qA-aoP7C-l4tmUSVyjy89sLAHwRgRTfjfhNQCssF2fqpsy6MPq1w-uCaXPJ4DvrbKvqtGMMR2fkCMY2p-g3JKTy1gMctg3IJ00grYD/s320/KOLORO_1646559262227.jpg" width="240" /></a></div>Olen osallistunut melko aktiivisesti viime vuonna Klassikkolukupiirin kirjojen lukemiseen, vain <b>Salman Rushidien</b> <i>Saatanalliset säkeet</i> jäi kesken. Luin sen kyllä silmäillen ja harppomalla loppuun, mut en vain tajunnut kirjaa. Mutta ensimmäinen kirja, jonka luimme viime vuonna oli <b>Gabriel García Márquezin</b> <i>Sadan vuoden yksinäisyys</i>. Tää kirja ei oo jättänyt mua rauhaan sen jälkeen, kun luin tämän. Sadan vuoden yksinäisyys oli kaikessa runsaudessaan hyvin hämmentävä lukukokemus, mutta samaan aikaan niin vaikuttava, että se pyörii mielessä vielä vuosi lukemisen jälkeenkin. Kirjassa oli todella paljon kaikkea. Juoni on runsas ja tapahtumarikas kaikessa kauheudessaan ja ironiassaan. Sadan vuoden yksinäisyys on tuhdein sukukronikka, mitä olen koskaan lukenut, vaikka se ei ole paksuin sellainen. Buendian perheen asuttama ja perustama kylä Macondo on kaikkien tapahtumien polttopiste ja siitä tulee yksi kirjan keskeisistä henkilöhahmoista. Kaikkea ryydittää maaginen realismi ja ajalle tyypillisesti kertoja ei ota kantaa mihinkään kirjan tapahtumista - kaikki vain tapahtuu, koska ne tapahtuu ja kertojan tehtävä on vain raportoida ne lukijalle sellaisenaan. Tämä oli hyvin hätkähdyttävää varsinkin brutaalimpien tapahtumien kohdalla. Loppuratkaisua arvostin erityisesti, se korjasi kyllä koko potin, vaikka se jättikin jälkeensä tuntemuksen häntäänsä syövästä käärmeestä. Kerronta on tuhtia ja tapahtumia tykitetään sellaisella voimalla, ettei henkeä ehdi välissä vetää. Tapahtumat haastavat lukijan järkeä, moraalintajua ja huumoria samaan aikaan. Haastetta luku-urakkaan tuo se, että kirja vilisee samannimisiä henkilöhahmoja. Lukuelämys oli kuin limbo, joka haastoi minua monesta suunnasta yhtä aikaa. Välillä tipuin kärryiltä ja raavin päätäni, kunnes totesin että tässä on kirja, jonka mukaan täytyy vain antautua sen syvempiä miettimättä. Hyvin ristiriitainen kirja, joka jätti muhun syvemmän jäljen kuin tuolloin maaliskuussa osasin edes odottaa.<p></p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmOILxCkLge5SefNpDUBABy60lpjaOcLFxF1U2nsTedFHys5gkv81wuGBC9yCBx469tB_sDNa1QGGcNuxm8kmFQC9yVbi98PGzG97X43AagTYTJ1Rv-_gvDm98-f5Tm3afoBwYJWrPYfxWKIjX9bCrgsGPyaoS_LZ5_ik4A7Pt6j9MTDaRiXnAZAFw/s4000/KOLORO_1652775591828.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="2982" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmOILxCkLge5SefNpDUBABy60lpjaOcLFxF1U2nsTedFHys5gkv81wuGBC9yCBx469tB_sDNa1QGGcNuxm8kmFQC9yVbi98PGzG97X43AagTYTJ1Rv-_gvDm98-f5Tm3afoBwYJWrPYfxWKIjX9bCrgsGPyaoS_LZ5_ik4A7Pt6j9MTDaRiXnAZAFw/s320/KOLORO_1652775591828.jpg" width="239" /></a></div>Katsottiin, en nyt muista enää milloin, mun miehen kanssa Amerikan psyko ja siitä sain kimmokkeen, että täytyypä lukea kirjakin, sillä Batemanin henkilöhahmo vaikutti leffan perusteella kiinnostavalta. En yleensä sano näin, mutta tässä tapauksessa leffa oli parempi kuin kirja. <b>Bret Easton Ellisin</b> <i>Amerikan psyko</i> oli ristiriitainen ja brutaali teos. Ymmärsin kirjassa alleviivatun kapitalismin kritiikin, jonka vuoksi Bateman oli pakkomielteinen ja haki edes jotakin tunnetta murhaamalla kylmästi ihmisiä. Pintaliitoinen kulttuuri, jonka keskellä Bateman elää on kylmää ja kolkkoa, pelkkää vaurauden vertailua sekä oman statuksen kiillottamista. Bateman on psykoottinen henkilöhahmo, joka alkaa hiljalleen menettämään otetta omasta elämästään. Mitä enemmän mies murhaa, sitä vainoharhaisemmaksi hän käy. En voinut olla pohtimatta mitkä tapahtumat tapahtuvat todella ja mitkä vain miehen pään sisällä. Bateman vaikuttaa olevan epäluotettava kertoja. Kirjan ensimmäinen kolmannes oli kamalan puuduttava. Lähinnä elitistisen elämän kuvausta, brändilistausta toisen perään. Sitten sävy muuttuu ja Bateman alkaa murhaamaan kiihtyvällä tahdilla, sen jälkeen lähinnä oksettaa. Murhat ovat toinen toistaan kamalampia. Liian yksityiskohtaisia kuvauksia brutaaleista teoista, mikä sai vatsani kääntymään ympäri moneen kertaan lukiessa. Aivan hirveä kirja!<p></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjKodYZtahSItya__N8eTLXWnrzkqXVWQ3F13dVo7_YwRyUyg0gOOKPRmAwWsASSksHiNrQ4ESBJpFAXJtmfOohPKVqfpye4tzpzfoHG_U80Iqdj1mtOMWCxW8eZp3llUJVVVYfqBKO4vTo6FoyhPpbBr3otsszI8LAvIElQuVgfPaNFqMfYgZpK8r/s4000/KOLORO_1653668539749.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjKodYZtahSItya__N8eTLXWnrzkqXVWQ3F13dVo7_YwRyUyg0gOOKPRmAwWsASSksHiNrQ4ESBJpFAXJtmfOohPKVqfpye4tzpzfoHG_U80Iqdj1mtOMWCxW8eZp3llUJVVVYfqBKO4vTo6FoyhPpbBr3otsszI8LAvIElQuVgfPaNFqMfYgZpK8r/s320/KOLORO_1653668539749.jpg" width="240" /></a></div>Seuraavaksi luimme Klassikkolukupiirin kanssa kotimaisen klassikon ja kirjaksi valikoitui Maria Jotunin Huojuva talo. Olin vähän pettynyt, että tämä kirja voitti äänestyksessä, sillä en uskonut sen olevan hyvä. Miten väärässä olinkaan! Huojuva talo sukeltaa suoraan ihmismielen pimeimpiin sopukoihin säälimättömällä avioliiton ja perheväkivallan kuvauksellaan. Leea jää avioliittonsa vangiksi, kun hän joutuu alistumaan avioliittohelvetissään. Kirja onnistui sukeltamaan suoraan ihon alle ja välillä lukeminen teki suorastaan pahaa. Olin niin vihainen ja välillä jopa turhautunut, kun Leea ei laita yhtään vastaan. Ennustelin mielessäni tälle kirjalle jopa surkeampaa, traagisempaa loppua, joten loppuratkaisu sai minut hämmentymään. Mutta enemmän ehkä positiivisesti Leean ja lasten kannalta, vaikka loppuratkaisu tuntui olevan eri linjassa muun tarinan kanssa. Hieno kotimainen klassikkoteos, joka onnistui yllättämään positiivisesti. Jotuni kirjoitti todella tarkkanäköisesti avioliitosta ja tilanteesta, joka on ajankohtainen edelleen. Olen tyytyväinen, että päätin lähteä mukaan lukemaan tätä, vaikka aluksi olinkin skeptinen kirjaa kohtaan. En ymmärrä miksi suhtautumiseni kotimaisiin klassikkoihin välillä niin nihkeää?<p></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi19WLEQf-f9zr6SxHsFh0zurhW5SYud9d3WEj7GRmEYlPO1V5EHD4KiAzZ22PKUDRVGJAgktcVm3TCbSWaNG2tTy681eIe6rSAFNbhFWAtTcH4upfl0Dexw4iX0ys6F-mGwe1FSevLTen5_6zlKsRKTOIAy7gWz5dHB5AtFO2yOpYgMx_SEwN2Ktup/s3862/KOLORO_1656571587574.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3862" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi19WLEQf-f9zr6SxHsFh0zurhW5SYud9d3WEj7GRmEYlPO1V5EHD4KiAzZ22PKUDRVGJAgktcVm3TCbSWaNG2tTy681eIe6rSAFNbhFWAtTcH4upfl0Dexw4iX0ys6F-mGwe1FSevLTen5_6zlKsRKTOIAy7gWz5dHB5AtFO2yOpYgMx_SEwN2Ktup/s320/KOLORO_1656571587574.jpg" width="249" /></a></div>Lasten kanssa luimme yhdessä tai siis luin heille iltasaduksi pari omaa lapsuuden suosikkikirjaa, jotka sain Art House kustannukselta. <b>L. Frank Baumin</b> <i>Ihmemaa Ozin</i>, joka kerrassaan lumosi minut, kun olin ala-asteella sekä <b>Frances Hodgson Burnettin</b> <i>Pikku prinsessan</i>. Minusta oli ihanaa palata lapsuudesta rakkaiden kirjojen maisemiin. Vielä ihanampaa oli matkata niihin yhdessä lapsien kanssa. <i>Ihmemaa Ozin</i> taianomaisuus puri myös omiin lapsiini, sen huomasi siitä, että kirja herätti paljon kysymyksiä, varsinkin 8v kuuntelijassa. Olin myös erityisen ylpeä esikoisesta, joka kommentoi kirjan loputtua, että vaikutti siltä kuin kirjan loppu olisi hutaisten kirjoitettu, kun sitä vertasi kirjan alkuun. Eli hänen mielestään matka kvanttulien maahan suoritettiin turhan nopeasti ja selittelemättä asioita sen kummemmin. Itse en ollut tätä koskaan ajatellut, mutta pojalla on pointtinsa ja myönnän hänen olleen oikeassa. <i>Pikku prinsessa</i> on minulle vielä rakkaampi kuin <i>Ihmemaa Oz</i>. Tai rakastin sitä lapsena jokaisella solullani, mutta näin aikuisena se ei enää tehnyt yhtä suurta vaikutusta kuin lapsenmieleeni aikoinaan. Tarina kuitenkin kosketti lapsia ihan yhtä suuresti kuin minuakin, sillä onhan <i>Pikku prinsessan</i> kansien väliin kätkeytyvä tarina surullisen kaunis. Lapseni rakastavat <i>Kirjamatkaajat</i> -sarjaa, jonka päähenkilö on Saran sisko, monen mutkan kautta kylläkin. Kirjoissa, varsinkin ensimmäisessä osassa, on paljon intertekstuaalisia viittauksia tähän teokseen, joten heistä oli kiinnostavaa kuulla alkuperäinen tarina. Vanhin poikani kuitenkin totesi, että klassikot on ihan kivoja, mutta miksi ne on niin hitaasti kerrottuja. Selkeästi hän on enemmän nopeamman kerronnan ja tapahtumarikkaiden tarinoiden ystävä. Klassikoissa on mielestäni kuitenkin opetus aina selkeämmin esillä kuin useimmissa nykykirjallisuuden teoksissa, kuten Pikku prinsessassa, jossa opetus on selkeästi se, että ystävällisyydellä ja hyvällä käytöksellä pääsee pitkälle, kun Ihmemaa Oz opettaa ystävyydestä ja ennakkoluulottomuudesta. Nämä Art Housen painoksen on niin kauniita, vielä olisi lukematta Peter Pan ja Heidi heidän sarjastaan.<p></p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7FB6-2BVlCTCUku6cnvBwCRV6rpLD_bJrHRtfMN0jnJBuVPEx2jei0nVR_yDwCNcAN-g7z8IninHIsgS3QaSw_2Sa-J2zL_ECUyGqjt3mF08lRy-XzTGLkGQaNFLExkmQbkux04r-ee0lwUtxroEX6xU8-e4yhNidZ10jmflga4ZjkeVFXUgabgoz/s3288/KOLORO_1660107459642.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3288" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7FB6-2BVlCTCUku6cnvBwCRV6rpLD_bJrHRtfMN0jnJBuVPEx2jei0nVR_yDwCNcAN-g7z8IninHIsgS3QaSw_2Sa-J2zL_ECUyGqjt3mF08lRy-XzTGLkGQaNFLExkmQbkux04r-ee0lwUtxroEX6xU8-e4yhNidZ10jmflga4ZjkeVFXUgabgoz/s320/KOLORO_1660107459642.jpg" width="292" /></a></div>Syksyllä suoritin Yleisen kirjallisuuden tuntemuksen kurssin, jonne täytyi lukea kaksitoista klassikkoa. Voin kertoa, että urakka oli niin hillitön, että sen jälkeen ei ole tullut klassikoihin tartuttua. Toki aion tänä vuonna taas klassikoita lukea, sillä Klassikkolukupiiri on edelleen aktiivinen ja onhan näitä projekteja itselläkin mm. Boxallin 1001 kirjan lista, josta voisin tehdä aivan oman postauksen. Mutta niihin klassikoihin. Ensimmäisenä luin <b>Mary Shelleyn</b> <i>Frankensteinin</i>, joka on Shelleyn nuorena kirjoittama goottilaisen kauhun merkkiteos. Kauhua ehkä, mutta ei missään nimessä pelottava, paremminkin moraalisesta näkökulmasta katsottuna mielenkiintoinen teos. Populaarikulttuurissa hirviö kantaa nimeä Frankenstein, vaikka itse teoksessa hirviöllä ei ole nimeä. Frankenstein on tohtori Victor Frankenstein, joka kunnianhimoissaan luo hirviön, jonka päätyy kauhuissaan hylkäämään heti ensi kättelyssä. Teos haastaa pohtimaan kumpi todella on enemmän hirviö - hirviö itse, joka on rujon ulkomuotonsa takia pelätty, hyljeksitty ja jopa vihattu vai tohtori, joka epäeettisesti luo olennon elämään elämää, joka on pelkkää kärsimystä, eikä ota vastuuta luomuksestaan, vaan dumppaa sen oman onnensa nojaan. Hirviöllä on kuitenkin inhimilliset tunteet, muttei mitään mahdollisuutta kokea inhimillistä ystävyyttä tai rakkautta, mikä ajaa lopulta ikävien kokemusten saattelemana kostamaan luojalleen. Minun mielestä hirviö oli koko kirjan inhimillisin olento. Pahan ja hyvän vastakkainasettelu on siis häilyväistä tässä teoksessa, joka samalla pyrkii kritisoimaan sitä mihin kaikkeen tiede on kykeneväistä ja irvailee tieteen uusille prometheuksille. Kriittisen linssin alle joutuu myös yhteiskunnan ennakkoluuloiset asenteen, naisten asema ja toisten ihmisten kohteleminen. Kirjan rakenne on myös mielenkiintoinen ja mainitsemisen arvoinen, sillä se on kuin venäläinen maatuskanukke, jossa tarinan sisällä on tarina, jonka sisältä löytyy vielä kolmaskin tarina. Hyvä kirja, suosittelen!<p></p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKzgHY6tLR18y8tuNj2duytfoOH11vt_ptrCJxlk6zs7WLyIgfOf7fMjH0KtVka_eRts9rGsbwhQR6g6P9STeta8tCyZudGjKNIkI_beaPk7HdXdQBMmBcmIP5cGxFrUFX76WaFe7wRyY4z0KAoiggk3QXfWoq6w9if3y0gyHzF7r4vjWKqIuerbsw/s3000/KOLORO_1661754578666.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="2250" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKzgHY6tLR18y8tuNj2duytfoOH11vt_ptrCJxlk6zs7WLyIgfOf7fMjH0KtVka_eRts9rGsbwhQR6g6P9STeta8tCyZudGjKNIkI_beaPk7HdXdQBMmBcmIP5cGxFrUFX76WaFe7wRyY4z0KAoiggk3QXfWoq6w9if3y0gyHzF7r4vjWKqIuerbsw/s320/KOLORO_1661754578666.jpg" width="240" /></a></div>Pääsin myös lukemaan uudestaan yhden omista suosikkiklassikoista, nimittäin <b>Emily Brontën</b> <i>Humisevan harjun</i>. Luin kirjan viimeksi vuonna 2021, kun Klassikkolukupiiri aloitti. <i>Humiseva harju</i> taisi olla meidän ensimmäinen yhteinen kirja. Tämä on niin tunnettu klassikko, että juonen luulisi olevan tuttu kaikille. Minua edelleen naurattaa, miten kokemus tästä kirjasta muuttui täysin, kun luin tämän uudelleen näin oikeasti aikuisena. Minulla oli mielikuva <i>Humisevasta harjusta</i> jotenkin romanttisena tarinana, mutta todellisuudessa kirja pitää sisällään hyvin toksisen rakkaustarinan, jossa Catherine ja Heathcliff molemmat kohtelevat toisiaan kaltoin ja huonosti. Paremminkin taina on kuvaus täyttymättömästä rakkaudesta. <i>Humiseva harju</i> on realisminajan klassikko ja tunnelmaltaan hyvin synkkä. Sen jokainen henkilöhahmo on enemmän ja vähemmän epämiellyttävä, mutta hyvällä ajatuksia herättävällä tavalla. Brontëlla on todella mielenkiintoinen psykologinen ote ja realismille tyypillisesti kirja pohtii, mikä on kodin ja ympäristön vaikutus yksilön kehitykselle, mikä näkyykin hyvin niin Catherinessa kuin Heathcliffissä. Teoksesta löytyy yhteiskuntakritiikkiä ja kun on realismista kyse, niin teos pyrkii kuvaamaan kaiken mahdollisimman totuudenmukaisesti fiktiivisessä maailmassa, niin ettei lukija ajattelisi lukevansa fiktiivistä teosta. Mä niin tykkään tästä, riipivä kertomus ja mun lempikohtaus on ehdottomasti alussa oleva kummitelukohtaus, josta Kate Bushkin on saanut inspiraationsa kuuluisalle kappaleelleen.<p></p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCniNJY2axf-qAiOj8dRjZAZdlfH9nQod6U7B3li-X2QbEPGDaFs64bFbjU2TXkTD45LjUcH0srgSREspsf1dKAgwhwm3UyAcUHKMTngAi4B9MsLvoReY3o2Hd02fIxk6ZpnsbINaba-X2ioNPLS_ziu0cft5SIiIMsy5JSMDs06Y3cW13kRBRYy6C/s3908/KOLORO_1661579423841.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3908" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCniNJY2axf-qAiOj8dRjZAZdlfH9nQod6U7B3li-X2QbEPGDaFs64bFbjU2TXkTD45LjUcH0srgSREspsf1dKAgwhwm3UyAcUHKMTngAi4B9MsLvoReY3o2Hd02fIxk6ZpnsbINaba-X2ioNPLS_ziu0cft5SIiIMsy5JSMDs06Y3cW13kRBRYy6C/s320/KOLORO_1661579423841.jpg" width="246" /></a></div>Dostojevksin Rikos ja rangaistus pelotti mua valtavasti etukäteen, sillä teos on paksu ja ajattelin sen olevan hirveän puuduttava. Venäläiset klassikot ei yleensä saa mua lämpenemään. Anna Karenina katson sinuun! Mut Rikos ja rangaistus oli todella mielenkiintoinen kuvaus mielen murenemisesta. Kirjan päähenkilö Raskolnikov tekee murha, testatakseen omaa teoriaansa yli-ihmisestä ja että voiko hän selvitä murhasta jäämättä siitä kiinni. Yllättäen kuitenkin syyllisyys alkaa kalvamaan hitaasti Raskolnikovin mieltä ja hän päätyy kissa ja hiiri leikkiin tapausta tutkivan rikoskomissaarin kanssa. Kirja siis kertoo nimensä mukaisesti rikoksesta ja siitä seuraavasta rangaistuksesta. Raskolnikov voi saada vapautuksen tuskastaan vain tunnustuksen kautta. Dostojevksi osaa kyllä luoda ristiriitaisia ja kiinnostavia henkilöhahmoja. Teos on kuin tutkielma ihmismielestä ja ihmisenä olemisesta. Olihan tämä toki tuhti ja paikoin melko jaarittelevakin teos, lauseet olivat täynnä tilkesanoja ja asiaan pääseminen otti välillä turhan kauan aikaa. Raskolnikov on kuitenkin mieleenpainuva hahmo, hän on houreinen ja hänen mielensä heilurimaista liikettä kuvataan viiltävän tarkasti. Mieleenpainuvia oli kuitenkin muutkin hahmot, tietynlaista levottomuutta tai epämiellyttävyyttä löytyi monesta keskeisestä hahmosta, joten kirja onnistui herättämään vahvoja tunteita. Jokainen henkilöhahmo tuntuu olevan myös jonkun aatteen ruumiillistuma. Yhteiskuntakritiikki on myös tässä realisminajan klassikko esillä, varsinkin yhteiskuntaluokkien erot on selkeästi näkyvissä katukuvassa. Paksuutta ei kannata säikähtää, sillä kirja veti yllättävän hyvin ja teki kyllä vaikutuksen.<p></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi98uP5mzwFfGB_M2614WGAogOJrz7MiRLXeXdUmk9QP3nvdADNcLQ6NxLgFNX_8KGqmryLlcm8pfWx-NdF6VKUbXn9wHFzX00xsEKSi9ZYm5QLnUC926StPq3Of0y8d8YfMGqL1ablAt-QJEcIaKo57FBw8hmP_X202MAY_Bi6coXBuyDolVgi5pKh/s3888/KOLORO_1661932991180.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3888" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi98uP5mzwFfGB_M2614WGAogOJrz7MiRLXeXdUmk9QP3nvdADNcLQ6NxLgFNX_8KGqmryLlcm8pfWx-NdF6VKUbXn9wHFzX00xsEKSi9ZYm5QLnUC926StPq3Of0y8d8YfMGqL1ablAt-QJEcIaKo57FBw8hmP_X202MAY_Bi6coXBuyDolVgi5pKh/s320/KOLORO_1661932991180.jpg" width="247" /></a></div>Sitten klassikko, josta en tajunnut varmaan puolikaan. Voltairen Candide oli kirja, joka oli ohut, mutta sen lukeminen oli työn ja tuskan takana. Välillä musta tuntui, että haluan polttaa mun aivot ettei tarvisisi kärsiä yhtään enempää kirjan parissa. Valistusfilosofi Voltaire kirjoitti satiirisen romaaninsa jo hieman kypsemällä iällä, kun hänen oma näkemyksensä maailmasta oli jo kiteytynyt. Romaanin naiivi sankari seikkailee ympäri maailmaa ja kohtaa matkoillaan kaiken pahan, mitä siihen aikaan ihmisen nyt saattoi kuvitella kohtaavansa. Kirja irvailee nimenomaan sinisilmäiselle optimismille, joka ei Candiden henkilöhahmossa ota millään murtuakseen ja muuttuu lopuksi uskoksi työn siunauksellisuuteen. Kerronnassa ei juurikaan mitään vaivauduta selittämään, asioita vaan tapahtuu, henkilöhahmoja kuolee ja sitten Voltaire herättää ne henkiin, kun niitä yhtäkkiä tarvittiinkin. Koitin lukiessa kuitenkin pitää mielessä aikakauden, jolloin kirja on kirjoitettu. Kirja oli aikoinaan rajoja rikkova satiiri, jossa myös yhteiskuntakritiikkiä. Mut ei ollut mun juttu yhtään, en suosittele.<p></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaVjQy8woF_gyfYZATpX-xtnDKQTqrbMnk6Vke-mBFruGpfZ7jojHjwpWMeVtSuPYgjj-4SGL1BtmjNnQl-Z6_o1jrtbq7yZXfpAkIITvg4SEUbYO7mIMI7kadB3IhsDG55pGKFG9AITkUWBhAIsl5utEDDGIZKWyfjJxMU2-SsAgGSu8AWZ4ekgIs/s3000/KOLORO_1662724342451.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="2250" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaVjQy8woF_gyfYZATpX-xtnDKQTqrbMnk6Vke-mBFruGpfZ7jojHjwpWMeVtSuPYgjj-4SGL1BtmjNnQl-Z6_o1jrtbq7yZXfpAkIITvg4SEUbYO7mIMI7kadB3IhsDG55pGKFG9AITkUWBhAIsl5utEDDGIZKWyfjJxMU2-SsAgGSu8AWZ4ekgIs/s320/KOLORO_1662724342451.jpg" width="240" /></a></div>Näytelmiä jouduin jälleen lukemaan, kun luettavien listalta löytyi <b>Sofokleen</b> <i>Kuningas Oidipus</i>. Eli antiikin näytelmä, joka löytyi yhteisniteenä <b>Sofokleen</b> <i>Antigonen</i> kanssa. Luin molemmat, vaikka tarvi perehtyä vain <i>Kuningas Oidipukseen, </i>joka on tunnettu tarina kuninkaasta, joka tulee kohtalon määräämänä surmaamaan isänsä ja naimaan äitinsä, vaikka Oidipus kuinka koittaa taistella hänelle ennustettua kohtaloa vastaan. <i>Kuningas Oidipus</i> on varmasti tunnetuimpia antiikin tragedioita. Mulle nousi hyvin haasteelliseksi kimurantti antiikin runokieli. En kerta kaikkiaan meinannut millään päästä sisälle siihen, kunnes päätin lukea kirjaa ääneen koiralleni. Pikku hiljaa aivot suostuivat ymmärtämään runokieltä ja tarinat alkoivat avautumaan silmieni edessä. Kumpikin oli kiinnostavia ja hyviä tarinoita, minulle kylläkin jo entuudestaan tuttuja, mikä varmasti helpotti kärryillä pysymistä. Oman näkemyksen mukaan antiikin aikaan haluttiin asiat pitää yksinkertaisina ja tarinat itsessään ovat simppeleitä kaikessa mielikuvituksellisuudessaan. Ne on helppo ymmärtää ja omaksua opetuksineen päivineen. Varsinkin Kunigas Oidipus nostaa esille moraalisia kysymyksiä - tekikö Oidipus väärin, kun ei tiennyt tekevänsä väärin? Myös kohtalon ja ihmisen vapaantahdon välinen ristiriita on yksi kantavia teemoja häpeän lisäksi, sillä Oidipus häpeää valtavasti sitä mitä on tehnyt. Kuningas Oidipus oli varsinainen jännitysnäytelmä.<p></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinSjT3sAaXdPJA4yX5FdnbP7rJ9LmgA8Zg52Cx_x81TnISvRvKTRCM303IjbwzGsdu0ltzjzkVLz0nYor9z7ucWVkfhQkHV7Y9BqHfNeuQEaUeBNHFxVllk_KQAuvb4hNbiisd_qORqCe1tG6vXxJgI2hbdTSruybgh8QWDn6u9AFIrlWRkITLuhFB/s3192/KOLORO_1662724540045.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3192" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinSjT3sAaXdPJA4yX5FdnbP7rJ9LmgA8Zg52Cx_x81TnISvRvKTRCM303IjbwzGsdu0ltzjzkVLz0nYor9z7ucWVkfhQkHV7Y9BqHfNeuQEaUeBNHFxVllk_KQAuvb4hNbiisd_qORqCe1tG6vXxJgI2hbdTSruybgh8QWDn6u9AFIrlWRkITLuhFB/s320/KOLORO_1662724540045.jpg" width="301" /></a></div><b>Albert Camusin</b> <i>Sivullinen</i> putosi lukukokemuksena siihen kategoriaan, että olisin pärjännyt vallan mainiosti elämässä, vaikka en olisi koskaan aikaani tuhlannut moiseen teokseen. Toki teoksella on omat faninsa, onhan se merkittävä teos, mutta minä en saanut minkäänlaista yhteyttä tähän teokseen. Eksistentialismia edustava teos jätti kylmäksi ja oli mulle yhtä herttaisen yhdentekevä, kuin kirjan päähenkilölle tuntui olevan kaikki elämässä. Paitsi sitten lopussa, kun mikään ei enää ollutkaan hänelle yhdentekevää. Sivullinen kertoo nuoresta algerianranskalaisesta miehestä, hyvin vaatimattomasta konttorirotasta, joka onnettoman sattuman seurauksena tulee tappaneeksi miehen ja joutuu oikeuteen tämän johdosta. Päähenkilön asenne on kaikkeen sellainen "ihan sama" ja juuri tähän asenteeseensa hän joutuu törmäämään oikeudessa. Kirja on lyhyt, moderniklassikko, mutta ei uponnut minuun. Onneksi se oli nopeasti luettavaa lajia!<p></p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDqYCmL-a0N0YVRGgS4bqEyzGnaaou-uoPRdaPP2yLElt_fevqDvsSYZRuL2B6FemkQ4LIVlb_FojVCn61eu-nfFuK4xqG-P6Xwv_lRy1DcMSmyXknhSTb4C41TAtBmzAS76DkuupELcckNhnN1gBjzB97uAF7WMDBUdZ4G08LRop8CudgmbFfH-sU/s3568/KOLORO_1663654132856.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3568" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDqYCmL-a0N0YVRGgS4bqEyzGnaaou-uoPRdaPP2yLElt_fevqDvsSYZRuL2B6FemkQ4LIVlb_FojVCn61eu-nfFuK4xqG-P6Xwv_lRy1DcMSmyXknhSTb4C41TAtBmzAS76DkuupELcckNhnN1gBjzB97uAF7WMDBUdZ4G08LRop8CudgmbFfH-sU/s320/KOLORO_1663654132856.jpg" width="269" /></a></div>Nopeasti luettavaa lajia ei ollut <b>Cervantesin</b> <i>Don Quijote</i>, joka on edelleen yksi mun inhokkiklassikoista, ja jonka jouduin lukemaan nyt uudelleen pitkin hampain. Alkuunhan teos vaikuttaa varsin lupaavalta, naurattava teos, joka irvailee ritariromaaneille. Oikein hauskalta vaikuttava veijaritarina miehestä, joka lukee liikaa ritariromaaneja ja kuvittelee itse olevansa kiertävä ritari Don Quijote. Don Quijote hulluudessaan menee ja tekee itsestään idiootin kerta toisensa jälkeen, mikä tulee erittäin selväksi, kun tämä episodeista koostuva romaani alkaa toistamaan itseään. Loppupuoli tästä valtavasta tiiliskivestä kerrotaan sitten muiden tarinoita, joilla ei sinällään vaikuta olevan painoarvoa itse Don Quijoten tarinan kanssa, vaikka niiden tarkoitus on tukea ja täydentää päätarinaa. Joka kerta, tai siis kaikilla kahdella kerralla, tämän kirjan lukeminen on ollut niin puuduttavaa, etten halua enää ikinä joutua kasvokkain tämän klassikon kanssa. Minun mielipide on, että jos tämä olisi puolet lyhyempi teoksen huumori olisi säilyttänyt teränsä ja kirja olisi pysynyt mielenkiintoisena. Hauskuus kirjassa syntyy siitä, kun Don Quijoten fantasiamaailma kohtaa reaalimaailman, ritari itse vaikuttaa olevan hyvinkin onnellinen harhakuvitelmissaan, mutta muun maailman on vaikea ymmärtää Don Quijotea hänen kuvitellessa asioita toiseksi kuin ne ovat. Kirjallisuushistoriallisesti merkittävä teos kyllä, sisältää paljon kerronnallisia elementtejä ja on ensimmäinen merkittävä henkilöromaani. Poikkeuksellista renessanssinkirjallisuudessa oli myös teoksen sisältämä kaikkitietävä kertoja.<p></p><p style="text-align: justify;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH9GdgX95FsgjxolmUu3JMJA1XcBrspk68iKIKUyNzun00q3-jRu2-qwyLrOhfkoNQ0SV1s76gD22PswLYNoaWHLyMQc-ZtKZjNohIxmeDdhNH2P-dGh9o8gPwnwM2-UyYgo7FScve_H_8NjZaqq2He-YwjTCyPWJvTEsjQdu6GygpS24q-torL5Gj/s3782/KOLORO_1663745269350.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3782" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH9GdgX95FsgjxolmUu3JMJA1XcBrspk68iKIKUyNzun00q3-jRu2-qwyLrOhfkoNQ0SV1s76gD22PswLYNoaWHLyMQc-ZtKZjNohIxmeDdhNH2P-dGh9o8gPwnwM2-UyYgo7FScve_H_8NjZaqq2He-YwjTCyPWJvTEsjQdu6GygpS24q-torL5Gj/s320/KOLORO_1663745269350.jpg" width="254" /></a></i>Runoklassikoihin sain kosketuksen <b>Baudelairen </b><i>Pahan kukkien</i> muodossa. Mä rakastuin <i>Baudelairen </i><span style="text-align: left;">runoihin niin kovaa! Baudelairen synkkä tunnelma ja rappioromantiikka puhutteli mua niin syvältä, ettei mikään runoteos ole vielä yltänyt samaan. Osa runoista ja säkeistä tuntui puhuvan suoraan minulle, kertaavan minun oman elämän säkeistöjä. Ja se kyynisyys, se ampaisi suoraan ihon alle. Samaistuin niin paljon osaan runoista, että minun oli pakko lukea niitä puolisolleni ääneen. Ja kuinka hyvin runot ovat kestäneet aikaa. Tässä on varmaan ainoa runoteos, jonka haluan omaan hyllyyn, jotta voin palata runojen pariin uudestaan ja uudestaan. Baudelaire yhdistää groteskejakin aiheita symbolisen kauniiseen kieleen. Dekadenssia, melankoliaa, kyynisyyttä, taiteilijuutta, tummanpuhuvia aiheita. Omia henkilökohtaisia suosikkeja oli teoksen osiot </span><i style="text-align: left;">Masennus ja ihanne</i><span style="text-align: left;"> sekä </span><i style="text-align: left;">Kuolema</i><span style="text-align: left;">. Baudelaire sai aikanaan kritiikkiä paljon tästä teoksesta, sillä hän käsitteli hyvin avoimesti seksuaalisuutta ja joidenkin runojen pääosassa on esimerkiksi prostituoituja ja muita alempien yhteiskuntaluokkien edustajia. Teos on kirjoitettu 1800-luvun loppupuolella, joten aika on ollut hyvin ahdasmielistä nykymaailmaan verrattuna ja teoksen vastaanotto oli siksikin hyvin nihkeää. Teos on kuitenkin merkittävä juurikin rajojen rikkomisen suhteen ja on lisäksi omalta osaltaan vienyt runouden modernismia eteenpäin.</span></p><p style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;"><br /></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4FAJ5w53VuzptairNklNRLQgrT-ft1GE1OorJdiDomPmvYVp1Kb-RHMQH1TgF86Rs2FhIdQK9H3cr2vdf-XTb-aKET5RSQPoc1Dpxbw2MNvBxoqoLfY4m8d-yaXVi2QVm5oq5f-6PKXBpV-NPngjnzSWf9C9YJolWfnmNwYRX8nXWmgfgegDP50mP/s4000/KOLORO_1664952860795.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4FAJ5w53VuzptairNklNRLQgrT-ft1GE1OorJdiDomPmvYVp1Kb-RHMQH1TgF86Rs2FhIdQK9H3cr2vdf-XTb-aKET5RSQPoc1Dpxbw2MNvBxoqoLfY4m8d-yaXVi2QVm5oq5f-6PKXBpV-NPngjnzSWf9C9YJolWfnmNwYRX8nXWmgfgegDP50mP/s320/KOLORO_1664952860795.jpg" width="240" /></a></div>Baudelairen kaltaisesta täysosumasta soudettiin sitten taas sinne toiseen ääripäähän, kun luin <b>Franz Kafkan</b><i> Oikeusjutun</i>. Oikeusjuttu on hyvin absurdi romaani, joka irvailee byrokratialle ja sille kuinka pieni ihminen on järjestelmän höykyteltävänä. Siinä mielessä teos on edelleen ajankohtainen ja pystyin hyvin samaistumaan päähenkilö Josef K:hon kohtauksessa, jossa hän juoksee ovelta toiselle etsiessään oikeuskäsittelynsä paikkaa. Hänelle kun on ilmoitettu vain osoite ja aika, muttei oikeaa ovea. Naapurit yrittävät ohjata miesparkaa oikeaan paikkaan, oikeastaan kuitenkaan tietämättä kuka vastauksen tietää. Kuulostaa hyvin tutulta. Kirjahan siis kertoo Josef K:sta, joka pidätetään ja hänelle kerrotaan että hänen tapauksestaan alkaa oikeusjuttu. Koko kirjan aikana ei kuitenkaan selviä, mikä miehen väitetty rikos on ja mies joutuu byrokratian hampaiden jauhamaksi. Koko oikeusjärjestelmä on yhteiskunnan varjomaailmasta käsin toimiva systeemi, josta oikein kenelläkään ei ole ollut mitään hajuakaan. Koko oikeusjärjestelmä on hyvin arvoituksellinen ja absurdi. Teos irvailee ajan oikeusjärjestelmälle ja on hyvin yhteiskuntakriittinen, mutta nykylukijakin voi löytää yhtymäkohtia teoksen ja nykyajan välillä. Oikeusjuttu oli omituinen teos, mutta Kafkaa pidetäänkin absurdismin edelläkävijänä. Kafka ei koskaan saanut tätä teosta loppuun ennen kuin kuoli, joten olisi ollut mielenkiintoista tietää millainen kirja olisi ollut valmiina. Olisiko se ollut juuri tälläinen?<p></p><p style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitCUql60vgfAvQaSJpswH6_W5a-nMoZtah9-0YMMEDh-kk4sINbw58SiSf6mOLCJclLsFe0k7PmmHqZjGpfFJ7rYl4ZJZ-A9FtowPqsZsaVbcmv0tkbO2wnYxya-DBVSoMnF8333G9RUYYiggq-LJ-molYHGDK2h61oRlHBFbgDpD_XyDCDuHTcYhd/s4000/KOLORO_1665644831151.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitCUql60vgfAvQaSJpswH6_W5a-nMoZtah9-0YMMEDh-kk4sINbw58SiSf6mOLCJclLsFe0k7PmmHqZjGpfFJ7rYl4ZJZ-A9FtowPqsZsaVbcmv0tkbO2wnYxya-DBVSoMnF8333G9RUYYiggq-LJ-molYHGDK2h61oRlHBFbgDpD_XyDCDuHTcYhd/s320/KOLORO_1665644831151.jpg" width="240" /></a></div>Seuraavaksi palasin taas vanhan tutun kirjan pariin eli Boccacion Decameronen, josta tällä kertaa ei tarvinnut lukea kaikkia tarinoita, vaan kolmen päivän aikana kerrotut. Decamerone siis koostuu kehyskertomuksen lisäksi sadasta tarinasta, jotka vuonna 1348 mustaa surmaa paennut 10 hengen seurue kertoo toisilleen ajanvietteenä kymmenen päivän aikana. Jokaiselle päivälle on oma teemansa ja joka päivä seurue valitsee parhaan tarinan. Kirjan tarinat ovat hauskoja, jopa hyvin rohkeita ja eroottisiakin. Itse pidin erityisesti siitä, että kirkon edustajia pyrittiin maallistamaan ja tuomaan tavallisten ihmisten tasolle inhimillistämällä heitä ja heidän toimiaan. Kertomukset kertovat pääasiassa tavallisten ihmisten tavallisesta arkielämästä tuohon maailman aikaan. Decamerone loi pohjan novellikirjallisuudelle ja Boccacio kansanomaisti kertomakirjallisuutta ja toi proosamuotoisen kerronnan esille. <span style="text-align: left;">Luin kirjan ensimmäisen kerran lukiossa ja pidin siitä silloin, mutta kyllä tarinat upposi nyttenkin. Voisi kai sanoa, että olen aina viihtynyt Decameronen parissa, mutta en suosittele lukemaan tarinoita yhteen putkeen. Toimii paremmin vähin erin nautittuna.</span><p></p><p style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTvq9uEu175MG4_Xd3n-CloGKh8r3JnspXiJgeyN0hkuCpCYoKJuzhSGx8v3GW0B-N-0G1aj1kRtLn76IedcrCQ8CWW4Ercybv3h_v_Fff5Fa4I3MfRQVvixYpHMuLiT2wZr1mxT6Di_Mzs1dfAgNZFvZwYzo0XtqpdIUALQ6rA9_Rz3pr1_2M7W3u/s4000/KOLORO_1666852912818.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTvq9uEu175MG4_Xd3n-CloGKh8r3JnspXiJgeyN0hkuCpCYoKJuzhSGx8v3GW0B-N-0G1aj1kRtLn76IedcrCQ8CWW4Ercybv3h_v_Fff5Fa4I3MfRQVvixYpHMuLiT2wZr1mxT6Di_Mzs1dfAgNZFvZwYzo0XtqpdIUALQ6rA9_Rz3pr1_2M7W3u/s320/KOLORO_1666852912818.jpg" width="240" /></a></div>Sitten vuoden viimeinen klassikko; <b>Gustave Flauberti</b>n <i>Rouva Bovary</i>. Edelleen ajankohtainen tarina, joka kertoo armottomasti ihmisten halujen varjopuolista, pintaliitoisen elämän negatiivisista seurauksista sekä sukeltaa avioliittokulissien taakse kuvaten realistisen rehellisesti epäonnista avioliittoa. <i>Rouva Bovary</i> kertoo nimensä mukaan Emma Bovarysta, turhautuneesta maalaislääkärinvaimosta, jolla on epärealistiset odotukset romantiikalta osittain romanttistenromaanien vuoksi. Emma yrittää epätoivoisesti tavoitella elämäänsä onnea ja romantiikkaa, joita kirjan sivuillakin on, mutta mikä johtaa lopulta vain traagiseen tunteiden kierteeseen. Emma Bovaryn henkilöhahmo oli ajaton ja puhutteleva. Hän hakee sisäiseen tyhjyyteensä täyttymystä shoppailulla ja syrjähypyillä, aiheuttaa valtavat velat miehelleen maksettavaksi ja ajaa koko perheensä perikatoon. Ilmiö, jota voi todistaa vielä nykypäivänäkin. Halutaan näyttää ulospäin vauraammilta kuin ollaan, kadehditaan sitä mitä muilla on keskittymättä ollenkaan siihen, mikä itsellä mahdollisesti on hyvin. Pyritään tavoittelemaan toisten elämiä keinolla millä hyvänsä tai kurkotetaan sitä idylliä kohti, jonka on itse luonut muiden elämistä oman päänsä sisällä, seurauksista välittämättä. Huonostihan siinä useimmiten käy, ennemmin tai myöhemmin. Hyvin puhutteleva teos, joka teki kyllä vaikutuksen. <i>Rouva Bovary</i> kuvaa puolia ottamatta aviorikoksia, itsemurhaa ja naisen seksuaalisuutta, mikä aiheuttikin kohua kirjan ilmestymisen aikoihin. Kirja ruotii myös kirjallisuutta itsessään, sillä se on kertomus naisesta, joka hullaantuu liikaa lukemastaan, vähän niinkuin Don Quijote. Emma Bovary on kuitenkin mieskirjailijan näkemys naisten huikentelevaisuudesta ja siitä kuinka naisen heikkoluontoisuus ajaa naisen lopulta turmioon. Silti osuvia yhtymäkohtia nykyaikaan, että kai Flaubertilla pointtinsa on näkemyksessään, vaikka pieni feministi minussa haluaakin tämän näkemyksen tuomita. Kyllähän vastaava on mahdollista sukupuoleen katsomatta.<p></p><p style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxNi4VwspuevXmUpIdY6-4uJ9T5xk4mCSuMZwFEjxeGI8HS910lE_d9us_ttzAQoZMpsVXZ04dNFwy_aX8e8v3GCDMYsJwdjIV12NtSbtnjDMbzKY8wl2EeisYHyjnARVyCvoqxWpAjxlRXNMMVjuWOCurWj2EWxo7uGKarMUdljxnQqgcPnxqnfb7/s3264/KOLORO_1667813261657.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3264" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxNi4VwspuevXmUpIdY6-4uJ9T5xk4mCSuMZwFEjxeGI8HS910lE_d9us_ttzAQoZMpsVXZ04dNFwy_aX8e8v3GCDMYsJwdjIV12NtSbtnjDMbzKY8wl2EeisYHyjnARVyCvoqxWpAjxlRXNMMVjuWOCurWj2EWxo7uGKarMUdljxnQqgcPnxqnfb7/s320/KOLORO_1667813261657.jpg" width="294" /></a></div>Eiku hei, sori. Luulitte jo, että tää tavattoman pitkä klassikkopostaus loppuu, mutta luinhan minä vielä yhden klassikon yhdessä Klassikkolukupiirin kanssa. Se oli vähän vähemmän tunnettu klassikko, nimittäin <b>Diana Wynne Jonesin</b> <i>Tuli ja myrkkykatko</i>. Kirja luettiin extrana Halloweenin aikaan ja vaikka teos oli haastava modernisointi Tam Linin balladista, niin mä kyllä rakastuin tähän ihan päätä pahkaa. Melkein harmitti lukiessa, etten törmännyt tähän nuorena nuorten osastolla, sillä tämän kirjan tunnelma olisi puhutellut teini-Johannaa valtavasti. Mutta kirja lumosi minut nyttenkin omintakeisella maagisella tunnelmallaan, joka huokui myös melankoliaa. Kirja kertoo Pollysta, jonka muistissa on aukko. Yhtäkkiä hän kuitenkin rupeaa muistamaan menneisyydestään jotain, ajasta yhdeksän vuotta sitten, kun Polly meni kuokkimaan eräisiin hautajaisiin ja tutustuu Tom Lynniin. Tom antaa Pollylle valokuvan tulesta ja myrkkykatkonkukista. Mutta mitä on tapahtunut tuon hetken ja tämän hetken välisinä vuosina? Miten Polly on voinut unohtaa Tomin, josta tulee yksi Pollyn läheisimmistä ystävistä? Totuuden etsinnästä tulee kuitenkin elämän ja kuoleman kysymys. Tarina on hyvin arvoituksellinen ja vaatii kyllä Tam Linin tarinan tuntemista, joten pikainen googlettaminen auttaa kirjan salojen ratkaisemisessa ja tulkinnassa. Päähenkilö Pollyn henkilöhahmo on upea ja syvyyttä siihen tekee hänen vanhempiensa kylmäävä välinpitämättömyys sekä pompottelu vanhemmalta toiselle eron jälkeen. Nykyaikana Polly olisi ollut lastensuojelunasiakas, mutta eletään eri aikoja ja Pollyn turvasatamana toimii isoäiti sekä Tom. Tämä koko kirja pursusi merkityksiä, joten tämä täytyy varmasti lukea vielä uudestaan. Veikkaan, että jokaisella lukukerralla kirja antaa jotain uutta, niin taianomainen tämä tarina oli.<p></p><p style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Nyt ei enää yhtään klassikkoa tähän postaukseen. Tästä tulikin aika laaja kattaus klassikoita, mut klassikot on <3</span></p><p></p>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-16160443705243863832023-01-03T11:01:00.007+01:002023-01-03T11:05:25.380+01:00Helmet -lukuhaaste 2022<p style="text-align: justify;">Olen osallistunut Helmet -lukuhaasteeseen jo useampana vuonna. Viime vuoden haastetta en kuitenkaan saanut täysin valmiiksi. Olen yleensä täsmä lukenut viimeisiin kohtiin kirjat loppuvuodesta. Siis niihin kohtiin, joihin en ole saanut sovitettua lukemiani kirjoja mitenkään päin. Viime vuonna loppuvuodesta kuitenkin tuntui etten halua lukea väkisin mitään. Päätin olla itselle armollinen, koska mulla on paha tapa ottaa joskus nämä haasteet liian vakavasti ja koko hommasta katoaa iloa. Sitä en halua lukuharrastukselta kuitenkaan, lukeminen on minun arjen eskapismia ja lukujumit on syvältä. En halua ehdointahdoin sellaista saada itselle aikaan. No, sain kuitenkin melkein kaikki kohdat täytettyä, joten hyvä minä kuitenkin. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0-Fu-ufQ7Yg6BHivM80ugescqwLUwS0qR7S_0RPLoGLHS6VUc8YdvZDlN00MZQR4UgvizbfhU5zSqL92iA-SZK1vOsZXV5F_pxtTWgOts8uHI9z9Rytvyk_JV6RxhLuln3hJxMxe8_91PKHOU0wJ5z4gVcRR1R4w9eT7ntFvCKFZPPfleex111yUv/s4000/KOLORO_1665644831151.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0-Fu-ufQ7Yg6BHivM80ugescqwLUwS0qR7S_0RPLoGLHS6VUc8YdvZDlN00MZQR4UgvizbfhU5zSqL92iA-SZK1vOsZXV5F_pxtTWgOts8uHI9z9Rytvyk_JV6RxhLuln3hJxMxe8_91PKHOU0wJ5z4gVcRR1R4w9eT7ntFvCKFZPPfleex111yUv/w300-h400/KOLORO_1665644831151.jpg" width="300" /></a></div><br /><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;">Vuoden 2022 lukuhaasteeni näyttää tältä:</p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b>Ann-Lisa Mesterton & Carl Mesterton; Hovimäki - <i>Ruotsin vallan iltarusko</i></b></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Camilla Sten - <i>Perijä</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b>Julia Quinn - Bridgerton 2 - <i>Yllättävä rakkaus</i></b></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-family: inherit;">Anne Swärd - <i>Jackie</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">5. Kirjassa sairastutaan vakavasti</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b>William Peter Blatty - <i>Manaaja</i></b></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b>Tuire Malmsted - <i>Lasitarha</i></b></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">7. Kirja kertoo ystävyydestä</span></p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b>E. Lockhart - <i>Me olimme valehtelijoita</i></b></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Lucinda Riley - <i>Vaarallinen kirje</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span style="font-size: inherit;">9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><b>Bernardine Evaristo - <i>Tyttö, nainen, toinen</i></b></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Don DeLillo - <i>Hiljaisuus</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b>Paolo Giordano - </b><i><b>Jopa taivas on meidän</b> </i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Kaija Rantakari - <i>Salit</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Eva Frantz - <i>Ruukin salaisuus</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b>Heather Morris - <i>Kolme sisarta</i></b></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Anette Hess - <i>Tulkki</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">16. Kirjan luvuilla on nimet</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Matt Haig - <i>Radleyn perhe</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><b>Maria Jotunin - <i>Huojuva talo</i></b></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Ernest Hemingway - <i>Vanhus ja meri</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span style="font-size: inherit;">19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Simona Ahrnstedt - <i>Vain yksi mahdollisuus</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><b>Sarah J. Maas - <i>Siiveniskujen valtakunta </i></b></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">21. Kirja liittyy lapsuuteesi</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Astrid Lindgren - <i>Mio, poikani Mio</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b>Colleen Hoover -<i> It ends with us</i></b></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">23. Pieni kirja</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b>Minna Canth; <i>Anna Liisa</i></b></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li>Orhan Pamuk: <i>Nimeni on punainen</i></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">25. Kirjan nimessä on ilmansuunta</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">-</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Piia Heikkinen;<i> Ekotrippi</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b>Meg Mason - <i>Murhe ja autuus</i></b></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b>Veera Salmi - <i>Oboin kirja</i></b></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Stephen King - <i>Billy Summers</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b>Jhumpa Lahiri - <i>Kaima</i></b></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b>Ann-Christin Antell -<i> Puuvillatehtaan perijä</i></b></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b>Britt Bennet - <i>Mikä meidät erottaa</i></b></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><b>Alexandra Andrews - <i>Kuka on Maud Dixon?</i></b></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">34. Kirjailijan nimessä on luontosana</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Anne-Maija Aalto - <i>Mistä valo pääsee sisään</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">35. Kirjassa on oikeudenkäynti</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Joyce Carol Oates - <i>Elämäni rottana</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Gabriel Garcia Marquez: <i>Sadan vuoden yksinäisyys</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b>Marie Benedict - <i>Lady Churchill</i></b></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li>Jojo Moyes - <i>Morsianten laiva</i></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">39. Novellikokoelma</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Angie Thomas & muut - <i>Blackout</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li>Sofokles- <i>Kuningas Oidipus</i></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">41. Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><b>B. B. Alston- <i>Amari ja yön veljet</i> </b></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Susanna Alakoski - <i>Pumpulienkeli</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">Emma Stonex - <i>Majakanvartijat</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><b>Taylor Jenkins Reid - <i>Juhlat Malibussa </i></b></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">45. Palkittu esikoisteos</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li>Tommy Orange - <i>Ei enää mitään</i></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li><b>Aiden Thomas - <i>Hautausmaan pojat</i></b></li></ul><p></p><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">47.-48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul style="text-align: left;"><li><span style="font-family: inherit;"><b>Emily Brontë - <i>Humiseva harju</i></b></span></li><li><span style="font-family: inherit;"><i>-</i></span></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">49. Kirja on julkaistu vuonna 2022</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><ul><li>Alba de Cespedes - <i>Kielletty päiväkirja</i></li></ul><p></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-4852b2a9-7fff-27e3-0447-99613603aacb" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä<br /></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><p style="text-align: justify;"></p><p style="text-align: left;"></p><p></p><ul style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: "Times New Roman"; font-size: medium; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: left; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-decoration-thickness: initial; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;"><li><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b>Merja Mäki - <i>Ennen lintuja</i></b></span></li></ul><div><i><br /></i></div><div style="text-align: justify;">Ilmansuunta kohta jäi täyttämättä. En tiedä, jos olisi lähtenyt tutkimaan luettujen kirjojen alkuperäisiä nimiä tai englanninkielisiä nimiä, että olisiko sitten tärpännyt. 47-48 kohtaan mulla oli suunnitelmana lukea uudestaan Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani, mutta syksyn klassikkorupeama sai aikaan klassikkoähkyn, joten kohta jäi vähän vaiheeseen. Mutta puoliksi tehty kuitenkin. Nyt lähden mielenkiinnolla toteuttamaan tämän vuoden haastetta. Vaikutti ihan hauskalta jälleen. Rennoin ottein kuitenkin, fiiliksen pohjalta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Lihavoin listasta kirjat, jotka olivat minun mielestä erityisen hyviä ja joita mielellään suosittelen. Jos vaikka lukuvinkkejä kaipaa, niin siitä vain kirjaamaan muistiin.</div>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-83317829236649517912022-12-31T13:42:00.003+01:002022-12-31T13:42:32.729+01:00Paluu blogiin ja kirjavuosi 2022<p style="text-align: justify;">Olen pitänyt nyt vuoden taukoa blogin kirjoittamisesta. Kirjallisuuden opinnot yhdistettynä lapsiperheen arkeen aiheutti sen, että helpoin tapa kertoa lukemistani kirjoista oli kirjasomekanavat eli Instagram ja Tiktok. Kumpikin alusta on tarjonnut helpon ja nopean tavan julkaista sisältöä kirjoista, mutta olen kaivannut blogin pariin jo hetken ajan. Sen lisäksi somealustojen arvaamattomuus, kuten on viime aikoina saanut huomata, sai minut pohtimaan, että blogiani ei voi kukaan noin vain poistaa ja täällä voin aina vapaasti ja omilla ehdoilla kirjoittaa kirjoista ja lukemisen ihanuudesta. Sen verran ajattelin kuitenkin rajata, etten kirjoita enää jokaisesta kirjasta erikseen. Vain niistä, joista erityisesti haluan päästä kirjoittamaan yksityiskohtaisesti. Muuten teen varmaan enemmän eri aihealueisiin keskittyviä postauksia, joissa puhun useammasta kirjasta tai jostain kirjamaailman ilmiöstä tai trendistä enemmän.</p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikP2yeHiz1NugmgIvKqAKG5va8rlBcpNZ7T_Tc1G1F9PzS2cmrDSRqyo_M-ss5qpqsQr9h92Ar2VGt_xSOUqbV0lQvDYONHuGRsHY5_pR46qL1LZZkan1Ot7DL1htYZAq4Hzp-hhxo_rXskFk17wTwJC-YFEHPm8GnKdsy_1VQTaUF1We5dE-43rtQ/s4000/KOLORO_1643006280486.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikP2yeHiz1NugmgIvKqAKG5va8rlBcpNZ7T_Tc1G1F9PzS2cmrDSRqyo_M-ss5qpqsQr9h92Ar2VGt_xSOUqbV0lQvDYONHuGRsHY5_pR46qL1LZZkan1Ot7DL1htYZAq4Hzp-hhxo_rXskFk17wTwJC-YFEHPm8GnKdsy_1VQTaUF1We5dE-43rtQ/s320/KOLORO_1643006280486.jpg" width="240" /></a></div>Elämme nyt vuoden viimeistä päivää, joten ajattelin katkaista hiljaiseloni lyömällä kirjavuoteni pakettiin. Eli mitä luin vuonna 2022 ja mitkä oli parhaat kirjat?<p></p><p style="text-align: justify;">Yhteensä luin 156 kirjaa GR:n mukaan ja tavoitteeni oli 150 kirjaa, joten pääsin yli oman henkilökohtaisen tavoitteeni. Luin kuitenkin vähemmän kuin viime vuonna, jolloin luin yli 160 kirjaa. Lyhyin lukemani kirja oli Eduardo Louisin <i>Kuka tappoi isäni</i>, paksuin suosikkisarjana kolmas osa eli Sarah J. Maasin <i>Siiveniskujen valtakunta</i>. Suosituin kirja, jonka luin oli Colleen Hooverin <i>It Ends With Us</i>, joka on trendannut paljon booktokissa ja ilmestyy suomeksikin ensi keväänä. Ensimmäinen kirja, jonka luin tänä vuonna oli anne Swärdin <i>Jackie</i>, joka oli melkoisen riipaiseva aloitus kirjavuodelle parisuhdeväkivallan kuvauksellaan.</p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRWfI6T8-COUsXlYLn_qLcd5MgC9z2-7nw1Xp2oAlb1Ahm5EGdsrya-J6w-9Q3xxLAVV3Gew4z7tyF8LaZuMsV3sioiwL6hZJv_qRBxSuEw1qOGQlbKoQw9BUcwSPaXkdO-cVRqqz4OAR6oPVTn59exzHET9OddTgOXhmh6Jk6lTyHu9NPH6fsPeJ5/s4032/IMG_0878.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRWfI6T8-COUsXlYLn_qLcd5MgC9z2-7nw1Xp2oAlb1Ahm5EGdsrya-J6w-9Q3xxLAVV3Gew4z7tyF8LaZuMsV3sioiwL6hZJv_qRBxSuEw1qOGQlbKoQw9BUcwSPaXkdO-cVRqqz4OAR6oPVTn59exzHET9OddTgOXhmh6Jk6lTyHu9NPH6fsPeJ5/s320/IMG_0878.JPG" width="240" /></a></div>Paras kirja oli ehdottomasti Patrick Rothfussin <i>Tuulen nimi</i>. Aivan ihana kirja, jonka tunnelmaan ja maailman haluaisin palata samantien takaisin! Se onkin kirja, joka on saanut kaikista parhaimmat arvostelut Goodreadsissa, nimittäin 4.29 tähteä viidestä. Enkä yhtään ihmettele miksi - <i>Tuulen nimi</i> on yksi parhaimmista fantasiakirjoista, joita olen koskaan lukenut! Fantasiaa en muuten lukenut niin paljon kuin olisin halunnut. Eniten taisin lukea historiallista fiktiota, joka on ehdottomasti yksi lempigenreistäni. Luin enimmäkseen suomeksi, mutta myös muutamia kirjoja englanninkielellä. Vähiten luin tietokirjoja, niitä tulee luettua hävettävän vähän. Luin myös paljon YA -kirjoja, joista on tullut yksi suosikki genre viime vuosina. Niissä nimenomaan kerronnan helppous viehättää. Myös romantiikkaa luin aiempaa enemmän, kun taas dekkarit ja trillerit ovat jääneet vähemmistöön. Tuntuu ettei rikosgenren kirjoissa oikein mikään enää säväytä. Niitä on tullut luettua niin paljon, että vähän kaikkea on tullut luettua ja koettua. Harvoin sattuu kohdalle enää kirja, joka tosissaan yllättää ja imaisee mukaansa. Tänä vuonna kuitenkin Tuire Malmstedin <i>Metso ja Vauramo</i> -sarja ansaitsee erityismaininnan, sillä sarjan kaksi ensimmäistä osaa, jotka sain arvostelukappaleina kustantamolta, teki todella suuren vaikutuksen. Varsinkin <i>Lumihauta</i> sai kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Myös Sebastian Fitzek on tarjonnut taattua laatua trilleireillään ja voin suositella lämpimästi hänen kirjojaan rikoskirjojen ystäville. <p></p><p style="text-align: justify;">Annoin 5 tähteä seuraaville kirjoille:</p><p style="text-align: justify;"></p><ul><li>Sarah Morgan; <i>Perhe-elämää aloittelijoille</i></li><li>Emily Brontë;<i> Humiseva harju</i></li><li>Tuire Malmsted: <i>Lumihauta</i></li><li>Ulpu-Maria Lehtinen; <i>Kalmanperhon kutsu</i></li><li><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5y248Uju9g0uVuqDfiNfRwqDAM1iKrn5flyHXC7koVDhs0wFYAi_M15kmFFbQ9mI1fzTDFjrHrWC4QlNagoh6kK6EJbR4tHOQ2xsGcNfI3S3BCS8j06-1WVcKhXLiaXmmrIEdE5Mg48U466RKOfg5ApOwPfrS6o6WcfwwFQ6oeKCD6PCz0QAyWtmD/s3000/KOLORO_1661063745776.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="2398" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5y248Uju9g0uVuqDfiNfRwqDAM1iKrn5flyHXC7koVDhs0wFYAi_M15kmFFbQ9mI1fzTDFjrHrWC4QlNagoh6kK6EJbR4tHOQ2xsGcNfI3S3BCS8j06-1WVcKhXLiaXmmrIEdE5Mg48U466RKOfg5ApOwPfrS6o6WcfwwFQ6oeKCD6PCz0QAyWtmD/s320/KOLORO_1661063745776.jpg" width="256" /></a></div>Ruth Druat; <i>Viimeinen yö Pariisissa</i></li><li>Jeanine Cummins; <i>Amerikan maa</i></li><li>Kate Quinn; <i>Timanttisilmä</i></li><li>Colleen Hoover; <i>It Ends With Us</i></li><li>C. J. Tudor; <i>Ne muut</i></li><li>William Peter Blatty; <i>Manaaja</i></li><li>Minna Canth; <i>Anna-Liisa</i></li><li>Meg Mason; <i>Murhe ja autuus</i></li><li>Jhumpa Lahiri; <i>Kaima</i></li><li>B.B. Alston; <i>Amari ja yön veljet</i></li><li>M. L. Rio; <i>If We Were Villains</i></li><li>Akwaeke Emezi; <i>Vivek Ojin kuolema</i></li><li>Charlotte McConaghy; <i>Viimeinen muuttolintu</i></li><li>Taylor Jenkins Reid; <i>Juhlat Malibussa</i></li><li>Patrick Rothfuss; <i>Tuulen nimi</i></li><li>Alex Michaelides; <i>Neidot</i></li><li>Susanna Clarke; <i>Piranesi</i></li><li>Casey McQuiston; <i>Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä</i></li><li>Miranda Cowley Heller; <i>Paperipalatsi</i></li><li>Tomi Adeyemi; <i>Koston ja kunnian lapset</i></li><li>Diana Wynne Jones; <i>Tuli ja myrkkykatko</i></li><li>Holly Jackson; <i>Kiltin tytön murhaopas</i></li><li>Ashley Elston; <i>10 x sokkotreffit</i></li></ul><div>Luin tänä vuonna paljon klassikoita, osittain liittyen kirjallisuuden opintoihin, mutta niiden ajattelen ansaitsevan ihan kokonaan oman postauksensa. Samoin kuin luetut Keltaisen kirjaston kirjat. </div><div><br /></div><div>Nautin kirjani pääasiassa painettuina kirjoina, e-kirjoja en lukenut yhtään, mutta äänikirjoja tuli kuunneltua jonkin verran. Varsinkin näin joulukuussa tuli kuunneltua paljon jouluisia kirjoja samalla kun tein käsitöitä. Osallistuin Helmet -lukuhaasteeseen, jota en ihan saanut valmiiksi. Pari kohtaa jäi tyhjäksi, sillä en halunnut lukea mitään mikä niihin olisi sopinut. Teen kuitenkin haasteesta postauksen vielä erikseen. Nyt kovasti pohdin lähdenkö Helmet -haasteeseen mukaan ensi vuonna. Osallistuin alkuvuodesta myös Lukumatka menneisyyteen -lukuhaasteeseen Instan puolella. Hyllynlämmittäjä pinon tein jälleen, enkä lukenut siitä yhtään, taaskaan... Nyt suoritan Ihanat kirjat -haastetta niin kirjojen kuin leffojen osalta. Olen oppinut hieman rajaamaan intoani haasteiden osalta. Osallistuin vuonna 2022 lukupiireihin ja kimppalukuihin. Varsinkin Hovimäki -sarjan kimppaluku jäi positiivisena kokemuksena mieleen. Sarjan kirjat oli ihan huippu hyviä!</div><div><i><br /></i></div><p></p>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-67359088705244810572022-01-15T10:16:00.001+01:002022-01-15T10:16:00.222+01:00Seikkailuja Keltaisen kirjaston parissa<p></p><div style="text-align: justify;">Yksi niistä lukemattomista ikuisuusprojekteista, joita olen itselleni asettanut on Keltaisen kirjaston kirjojen lukeminen. Siis kaikkien julkaistujen Keltaisten lukeminen. Tällä hetkellä on ilmestynyt 519 kirjaa ja joka vuosi ilmestyy uusia, mikä ei tee urakasta yhtään helpompaa. Marraskuussa kirjagramissa oli käynnissä hauska yhteinen tempaus, jonka johdosta kirjagrammaajat lukivat yhdessä Keltaisen kirjaston kirjoja ja yhdessä luimme huikean määrän kirjoja. Parhaimmat kymmeniä kirjoja kuukauden aikana. Itse osallistuin potin kasvattamiseen muutamalla kirjalla myös. Sain näin ollen ruksittua yli 500 kirjan listalta muutaman kirjan taas yli ja tällä hetkellä listalta on luettuna 53 kirjaa. Vielä on runsaasti luettavaa edessä.</div><h3 style="text-align: left;"> John Irving: Garpin maailma</h3><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgzExuekqjpTYO9WeZuVh26IKTyeazq18wFYA8sXoxKA4aBmv7ua1mgD8-fmL0Z1pwKay3XkvPRwPCsRGD3f7DvKJuKTXNDkuRxqVKkOd6AzrxmTCiDea6DgBAYizT9GO5FbA8nVlEnAr-x7_NWSmI86ua4Dl0kxPaSLhCnE6Sz9AfuTJe_3wkYdNHQ=s1694" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1694" data-original-width="1440" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgzExuekqjpTYO9WeZuVh26IKTyeazq18wFYA8sXoxKA4aBmv7ua1mgD8-fmL0Z1pwKay3XkvPRwPCsRGD3f7DvKJuKTXNDkuRxqVKkOd6AzrxmTCiDea6DgBAYizT9GO5FbA8nVlEnAr-x7_NWSmI86ua4Dl0kxPaSLhCnE6Sz9AfuTJe_3wkYdNHQ=w340-h400" width="340" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tammi, 2011</td></tr></tbody></table><p></p><div class="book-content" itemprop="description" style="box-sizing: border-box;"><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; font-family: Lora, serif; line-height: 1.4em; margin: 0px 0px 1.5em;"></p><div style="background-color: white; font-family: Lora, serif; text-align: center;"><i>Jenny Fields, kenkämiljonäärin perheen musta lammas ja miestenvihaaja, kirjoittaa omaelämäkerran. Kirjasta tulee hänen tarkoittamattaan feministiliikkeen raamattu. Jenny omistaa elämänsä miesten maailmassa vääryyttä kärsineiden siipirikkojen hoivaamiseen, apunaan</i></div><div style="background-color: white; font-family: Lora, serif; text-align: center;"><i>lähes kaksimetrinen Roberta, joka ennen sukupuolenvaihdosleikkaustaan oli amerikkalaisen jalkapalloliigan kuuluisin keskikenttämies.</i></div><p style="background-color: white; font-family: Lora, serif;"></p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; font-family: Lora, serif; line-height: 1.4em; margin: 0px 0px 1.5em; text-align: center;"><i>Jennyn avioton poika T. S. Garp on hölkkääjä, painimestari ja valmentaja. Hän on myös kirjailija, joka koko ikänsä turhaan pyrkii yltämään omanesikoisteoksensa tasalle, ja aviomies, joka ei voi jättää rauhaan sieviä lastenvahteja, vaikka rakastaakin vaimoaan yli kaiken. Perheen sisällä hänen yliherkkä huolensa lasten turvallisuudesta johtaa murhenäytelmään toisensa jälkeen.</i></p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; font-family: Lora, serif; line-height: 1.4em; margin: 0px 0px 1.5em; text-align: justify;">Garpin maailma oli lojunut omassa hyllyssä lukematta jo pari vuotta, joten ajattelin että vihdoin on aika, kun kerran Syksyn keltaiset lehdet -haastekin oli sopivasti käynnissä. Garpin maailma on jo modernin klassikkon maineeseen noussut teos Garpista, joka saa alkunsa hieman kyseenalaisesti, toimii piinattuna kirjailijana feministi äitinsä varjossa, eikä kykene pysymään uskollisena vaimolleen, vaikka rakastaakin tätä kovasti. Pidin Irvingin sarkastisesta kirjoitustyylistä ja mustasta huumorista, silloin kun se ei ollut mautonta. Kirja oli myös erinomaisesti kirjoitettu, Irving ei ole turhaan tunnettu kirjallisista meriiteistään. En kuitenkaan kokenut Garpin maailmaa täydellisen hienona teoksena, vaikka siinä omat hienoutensa olikin ja viihdyin sen parissa vallattoman hyvin. Minua kuitenkin häiritsi kaikki se miehinen öyhötys ja äijäily. Toki Garpin henkilöhahmon on tarkoitus olla sellainen, joka herättää ajatuksia, mutta Garpin kaksinaismoralismi oli ihan kamalaa. Kun äijäilyä luki monta sataa sivua, alkoi kaikki maskuliinisuus pursuta jossain vaiheessa yli äyräiden. </p><p style="background-color: white; box-sizing: border-box; font-family: Lora, serif; line-height: 1.4em; margin: 0px 0px 1.5em; text-align: justify;">Eniten minua suututti se, kuinka Garp kävi köyrimässä kaikki lapsenvahdit ja piti suhdetta ystäväpariskunnan vaimon kanssa. Garpin oletusarvo oli, että vaimon tulee hyväksyä kaikki ja matelemalla mies saikin aina kaiken periksi. Mutta auta armias kun Garpin vaimolla on avioliiton ulkopuolinen suhde. Garpin maailma kaatuu, murtuu, eikä mikään ole koskaan entisellään. Tämä taisi olla minulle se viimeinen niitti, koska en pitänyt Garpin harjoittamasta toksisesta maskuliinisuudesta. Garpin maailmassa naiset tuntuvat olevan mukana joko objekteina tai hankalina feministeina. Joten anteeksi vain sinä kehuja kerännyt moderni klassikko, joka löydyt myös Boxallin 1001 kirjan listalta, mutta et ollut niin hieno kirja kuitenkaan. Kaiken kukkuraksi kirja olisi kaivannut myös hieman typistämistä.</p><h3 style="background-color: white; box-sizing: border-box; font-family: Lora, serif; line-height: 1.4em; margin: 0px 0px 1.5em; text-align: justify;">Yoko Ogawa; Muistipoliisi</h3><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="background-color: white; font-family: Lora, serif; margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhpK5y1SDBzGLJOModH37a3N19rNfmkyO0V0FDnoG6vUMTlCOXxNUtJ29sBo2C0ofocxXSk-_JtK6yXUf7Ymr5DruGZvcQw7Tb_PiZQh7Vx7HhSkjNdcheYMQwY3DE7M7zy1jfTMFGitTzgkPYYcRNWGTFydEd4U-J9msoB7ehj-eg_5cPIFflSvk2H=s4000" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhpK5y1SDBzGLJOModH37a3N19rNfmkyO0V0FDnoG6vUMTlCOXxNUtJ29sBo2C0ofocxXSk-_JtK6yXUf7Ymr5DruGZvcQw7Tb_PiZQh7Vx7HhSkjNdcheYMQwY3DE7M7zy1jfTMFGitTzgkPYYcRNWGTFydEd4U-J9msoB7ehj-eg_5cPIFflSvk2H=w300-h400" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tammi, 2021</td></tr></tbody></table><br /><div style="text-align: center;"><i>Katoavia asioita: linnut ja ruusut, kalenterit ja kartat. Muistipoliisin hallitsemalla saarella asia toisensa jälkeen häviää sekä todellisuudesta että ihmisten mielistä. Muistaa ei enää saa. Nuori kirjailija päättää kuitenkin riskeerata kaiken ja piilottaa kustannustoimittajansa, joka ei osaa unohtaa.</i></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Rakastin aivan valtavasti Yoko Ogawan Professori ja taloudenhoitaja teosta. Kirjan professori on polttanut ikuisesti jälkensä sydämeeni homeisine kenkineen ja muistilapuista kahisevine pukuineen. Muistin kanssa ollaan tekemissä myös tässä Okagawan viime vuonna suomeksi ilmestyneessä Muistipoliisissa, joka kertoo saaresta, jossa asia toisensa perään katoaa. Ne katoavat niin todellisuudesa ja ihmisten mielistä, eikä kadonneita asioita saa enää muistaa. On kuitenkin niitä, jotka edelleen muistavat ja heidän on varottava muistipoliisia, joka pitää saaren asukkaita tiukasti otteessaan.Saarella asuva nimetön päähenkilö yrittää piilottaa salahuoneeseen yhden tälläisen ihmisen, joka ei unohda asioita.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Muistipoliisi on dystooppinen kertomus ja kuvaus totalitarismista. Siinä on hyvin unenomainen ja viipyilevä tunnelma, joka toisaalta sopi erinomaisesti yhteen saaren kanssa, josta lopulta katoaa kaikki. Kirjassa nimetön päähenkilö on kirjailija, joka kirjoittaa kirjassa tarinaa ja kirjan sisällä kulkee myös hänen työstämänsä kirjan tarina, joka täydentää tarinaa mukavasti. Silti kirjan tunnelma ja ajatuksia herättävä, mutta kummallinen juoni ei ollut minun mieleeni. En ole liiemmin koskaan ollut japanilaisille kirjoille tyypillisen unenomaisen tunnelman ja viipyilevän kerronan ystävä. Pidän vain harvoista japanilaisista kirjoista, suurin osa lukemistani ovat jääneet ihan ok -tasolle. Niin jäi tämäkin, vaikka kuvasikin muistia ja muistamista hienosti. En voinut lukiessa olla ajattelematta muistisairauksia ja siitä kärsiviä ihmisiä, tältäkö heistä tuntuu kun asiat vain katoavat ja viedään heidän mielistään, ilma että he voivat vaikuttaa asiaan millään tavalla tai ilman että heidän mielipidettä kysytään. Muistisairaus on kuin totalitaristinen valtio, joka tekee mitä haluaa ja valvoo tuhotyötään bipologisin keinoin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vaikken kerronnan ja tunnelman ystävä ollutkaan on Okigawan omalaatuinen tarina ehdottomasti tutustumisen arvoinen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Elizabeth Strout; Olive, taas</h3><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh5CfyJCwi5PcBIF43sXFdt-60sgpU5nu1NdfmXT9I08mf56e1hj9MzoehtvcRQHSpTb3JLRm-Mlb2tmshyMdFn6kDUksudUyxXL1UrrDxiSSIx8HrGvvk8DNR1fdp9mmr56wtLPiv5KgSuHZj3kYPnFFP3-K3BY2WChC9hIsSrhC8NiUnLfZmxWoae=s3000" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="2250" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh5CfyJCwi5PcBIF43sXFdt-60sgpU5nu1NdfmXT9I08mf56e1hj9MzoehtvcRQHSpTb3JLRm-Mlb2tmshyMdFn6kDUksudUyxXL1UrrDxiSSIx8HrGvvk8DNR1fdp9mmr56wtLPiv5KgSuHZj3kYPnFFP3-K3BY2WChC9hIsSrhC8NiUnLfZmxWoae=w300-h400" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tammi, 2021</td></tr></tbody></table><span style="background-color: white; font-family: Lora, serif; font-size: 19.2px;"><br /></span></div><div style="text-align: center;"><i>Olive Kitteridge on yhtä pisteliäs ja hankala kuin aina, mutta tällä kertaa hänellä on syytä ollakin. Rakas aviomies Henry on kuollut, välit ainoaan lapseen ovat tulehtuneet ja uusi avioliitto on pikemminkin pelastusrengas kuin rakkauden kaunein kukka. Ja aika, se vain tikittää eteenpäin. 13 tarinan verran Olivea ja hänen kotikaupunkinsa asukkaita syväluotaava Elizabeth Strout kuvaa elämän epävarmuutta, epäreiluutta ja sen joskus niin epärealistisen lohdullisia käänteitä. Ikävuodet 70–86 ovat Olivelle täynnä nöyryytyksiä ja nöyrtymisiä, mutta ovatko ne sittenkin hänen parhaansa?</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: justify;">Stroutin Olive Kitteridge oli aivan loistava kirja, joten olihan tämä jatko-osakin pakko lukea heti tuoreeltaan. Ja voi Olive! Hän on ihastuttavan kipakka ja omapäinen tapaus, jonka kovan ulkokuoren alla sykkii pehmeä sydän. Kirjan kolmetoista tarinaa kertovat ihastuttavasti pikku kaupungin elämästä ja avaa sitä useasta eri näkökulmasta. Kaikki kertomukset kuitenkin kulminoituvat Oliveen itseensä, joka on kirjan kiistaton keskushenkilö. Vanheneminen ei ole Olivelle helppoa ja se, sekä siihen liittyvä tunteiden kirjo tuodaan kattavasti esille, yksinäisyyden kuvaus puolestaan nosti palan kurkkuun. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Oli aivan ihanaa päästä palaamaan jälleen Oliven pariin. Hän on noussut kyynärpäitä käyttäen minun lempikirjallistenhahmojen joukkoon. Olivea on oikeastaan edes vaikeaa kuvata mitenkään tyhjentävästi, hän on juuri sellainen tyyppi, että häneen on tutustuttava itse ja antaa hänen tehdä vaikutuksen omilla ehdoillaan. Olivesta kertovat kirjat ovat ehdottomasti Stroutin parhaimmistoa. Esimerksi Nimeni on Lucy Barton ei ollut ollenkaan minun mieleeni, mutta nämä ovat aivan toista luokkaa. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan Olive Kitteridgeen ja sen jälkeen lukemaan vielä tämän jatko-osan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Elizabeth Strout; Pikkukaupungin tyttö</h3><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgQ-_FfDlrpYbwehsT1v8p_X21ODRBM8ltut_lBfsxm6SIwDBORBopmAF9q_9aEbRUd38aBwQ0Dtk4QFiySUmeHRAWO7nZVW0-K3pqf1qyDA2Pe-prsm48f8nTD97853LHjaAc5taMdQrSNqyUo97KfLyO5W6fBOaGm2OaYgCSZYgQ8LCtjVPVYOv_Z=s3750" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3750" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgQ-_FfDlrpYbwehsT1v8p_X21ODRBM8ltut_lBfsxm6SIwDBORBopmAF9q_9aEbRUd38aBwQ0Dtk4QFiySUmeHRAWO7nZVW0-K3pqf1qyDA2Pe-prsm48f8nTD97853LHjaAc5taMdQrSNqyUo97KfLyO5W6fBOaGm2OaYgCSZYgQ8LCtjVPVYOv_Z=w320-h400" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tammi, 2020</td></tr></tbody></table><br /><div style="text-align: center;"><i>Pikkukaupunki, jossa elämänvalhe kukoistaa, on Pulitzer-palkitun Elizabeth Stroutin tuotannon punainen lanka. Aivan ensimmäinen pikkukaupungin tyttö, ennen Lucy Bartonia ja Olive Kitteridgeä, oli Amy Goodrow. Vai oliko se sittenkin hänen äitinsä, Isabelle? Mehevässä esikoisromaanissaan Strout kertoo Amyn ja Isabellen yhteen kesäpäivään huipentuvan tarinan, jonka lukemisen jälkeen on pakko katsoa peiliin. Elänkö elämääni oikein?</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: justify;">Jatketaan Stroutin parissa. Olivesta kertovien kirjojen positiivisesta vaikutuksesta uskalsin tarttua tähän 2020 suomennettuun ja ilmestyneeseen Pikkukaupungin tyttöön. Pikkukaupunki teemalla jatketaan ja kirja olikin todella mielenkiintoinen kuvaus pikkukaupungin tunnelmasta ja ihmissuhteista. Strout käsittelee vaikeita aiheita mm. seksuaalista ahdistelua, johon uhri suostuu, mutta joka ei kuitenkaan tunnu hyvältä sekä äidin ja tyttären kompleksista suhdetta, joka on tuttu aihe jo Lucy Bartonista. Strout kuljettaa lukijansa suoraan ihmismielen kiemuroihin, mutta yllättää romaaninsa lämpimällä tunnelmalla. Kaiken vaikean ja ikävän keskellä, lämmin tunnelma kietoo otteeseensa ja saa viihtymään pikkukaupungissa, josta ei lopulta haluaisi edes lähteä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Romaani puksuttaa eteenpäin vähäeleisesti, mutta tasaisen varmasti. Se kätkee sisäänsä paljon ja jää mileen pyörimään vielä kansien sulkemisen jälkeenkin. Viihdyin kirjan parissa mainiosti ja olen viimein vakuuttunut Stroutin kirjailijan lahjoista. Vaikka Lucy Barton ei ollut mieleeni, niin kolme hyvää Stroutia sen jälkeen puhuu jo kyllä puolestaan. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Don DeLillo: Omegapiste</h3><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi9zS3TrTh28GybeRKpjB_5OV4r7op2-zHsRVUvU67WrJbnWWO4yh_GeOVhURzGV74FxqUA0G6qECmMJnIKFsSMQdHB9uq3fHEEA8sG00lv56fGquM4zTp44DRQ2H-j28wqUfctOnIKZY-EsUIB6SCTtShPtPEgTx_hh3bB1--1rmThKVIvcbo_lio1=s4304" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4304" data-original-width="3456" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi9zS3TrTh28GybeRKpjB_5OV4r7op2-zHsRVUvU67WrJbnWWO4yh_GeOVhURzGV74FxqUA0G6qECmMJnIKFsSMQdHB9uq3fHEEA8sG00lv56fGquM4zTp44DRQ2H-j28wqUfctOnIKZY-EsUIB6SCTtShPtPEgTx_hh3bB1--1rmThKVIvcbo_lio1=w321-h400" width="321" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tammi, 2011</td></tr></tbody></table><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: center;"><i>Onko tuhovietti koodattu kaikkien elävien olentojen DNA:han?</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: center;"><i>Don DeLillon pieni mutta vaikuttava romaani on jälleen Nobel-tasoa. Hänen teoksensa ovat usein olleet jonkinlaisia profetioita, ja uudessa arvoituksellisessa romaanissaan hän tarttuu USA:n sotakoneiston salaisiin suunnitelmiin.</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: justify;">Kuten kaikkia kisoja, joissa kirjojen määrä ratkaisee, on erinomainen taktiikka lähestyä tavoitetta ohuilla kirjoilla. Tai näin ainakin ajattelin, se on kuitenkin sitten asia erikseen ovatko nuo ohuet kirjat mitenkään erityisen hyviä. Mutta en ollut ainoa, joka tätä taktiikka käytti. Tällä taktiikalla luettavaksi valikoitua mm. Don DeLillon Omefapiste, joka oli varsin kummallinen tarina, eikä kyllä omasta mielestäni mitenkään Nobel-tasoa. Vaikka mikäpä minä olen sanomaan, en ole tajunnut yhtäkään nobel-ehdokasta saati voittanutta kirjaa. Se mikä tämän kirjan kanssa myös tökki oli se... unenomainen tunnelma. Miksi kaikessa pitää aina olla unenomainen tunnelma? Mutta jos sivuutettaan tuo häiritsevä seikka, niin kaiken sen unenomaisuusen ja koruttoman kerronan alla piili kuitenkin traaginen ja vihlaiseva tarina. Pienoisromaani kertoo kahdesta miehestä - Richard Elsteristä ja Jim Finleystä. Elster on entinen puolustusministerin neuvonantaja, joka on uransa aikana perehtynyt lukuisiin valtion salaisiin dokumentteihin. Lopulta Elster vetäytyy erämaahan asumaan. Jim Finley haluaa tehdä dokumentin Elsteristä, vain mies ja seinä, ja kaikki otettaisiin purkkiin yhdellä otoksella. Jim matkustaa erämaahan Elsterin luo ja muutaman päivän reissusta tuleekin viikon reissu ja lopulta aika vain kuluu. Elsterin tyttären Jessien saapuminen talolle kuitenkin laittaa koko pakan sekaisin ja potin räjäyttää samaisen tyttären katoaminen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vaikka en ole unenomaisuuden ystävä, niin täytyy nyt kuitenkin myöntää, että DeLillon luomassa tunnelmassa oli jotkain kiehtovaa ja tempauduin tarinan vietäväksi ihan kokonaan kirjan saavuttaessa loppuhuipennustaan. Ja, vaikka alkupää kirjasta sai minut epäileväiseksi, onnistui loppuspektaakkeli korjaamaa käsitystäni kirjasta myönteisemmäksi, mitä se alunpitäen oli. DeLillolla oli myös todella kiinnostavia ja oivaltavia ajatuksia, joita oli mukavaa bongailla lukemisen lomassa. Haluan tutustua ehdottomasti enemmän herran tuotantoon ja ainakin Valkoinen kohina on sellainen kirja, jonka haluan seuraavaksi lukea.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Yasunari Kawabata; Lumen maa</h3><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjnEPDVKNASGZbajCUGP40RqB3ntxDzSFQG9C-0fF0zPSa_2urdLXVALvLyT_UNxdTYkbj_MtCV1xQpn5FXrMjt6DzOvdf-nY-AT6AOf50Wa18QR58lYD-ykjDK3SAn3LEk6TJcXJ6U2eDs5L_CS4FJ0JPc1zCEO-c3RYHfNkAfavGoMDnMc4yugl4P=s4000" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjnEPDVKNASGZbajCUGP40RqB3ntxDzSFQG9C-0fF0zPSa_2urdLXVALvLyT_UNxdTYkbj_MtCV1xQpn5FXrMjt6DzOvdf-nY-AT6AOf50Wa18QR58lYD-ykjDK3SAn3LEk6TJcXJ6U2eDs5L_CS4FJ0JPc1zCEO-c3RYHfNkAfavGoMDnMc4yugl4P=w300-h400" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption"><div style="text-align: center;">Tammi, 1958</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: center;"><i> Lumen maa on rakkausromaani, sen keskeisenä aiheena on syrjäseudun nuoren geishan, Komakon, rakkaus Shimamuraan, pääkaupungista saapuneeseen joutilaaseen uneksijaan. Romaanin tapahtumat sijoittuvat lumisen vuoriston kylpyläkaupunkiin, missä vieraat parantelevat terveyttään kuumien lähteitten äärellä, nauttien karun luonnon kauneudesta ja paikallisten geishojen seurasta. Ympäröivän luonnon vastakkaisuudet - lumen ja jään keskeltä pulppuavat kuumat lähteet - heijastuvat päähenkilöiden suhteessa, jään ja tulen yhteensovittamattomuudessa.</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: justify;">Yasunari Kawabatan Lumen maa on ensimmäinen japanista suomeksi käännetty kirja. Olin varmaan juuri sellainen liian eurooppalainen lukija tälle kirjalle, mitä suomentaja omassa puheenvuorossaan mainitsee, sillä en saanut tästä kirjasta mitään irti. Samaisissa jälkisanoissa sanotaan, että kirja tulisi lukea uudestaan, jotta sen ymmärtäisi paremmin, mutta suoraansanottuna muistan ajatelleeni tuolloin, että käytän aikani mielummin johonkin oikeasti kiinnostavaan. Sen verran tästä hahmotin, että kyeessä oli jonkinlainen rakkaustarina, se riittäköön. Mulla on ongelmani näiden japanilaisten kirjojen kanssa, enkä suoraan sanottuna tiedä miksi kidutan itseä näitä lukemalla. Kai mä ikuisena opportunistina (kirjojen suhteen) haluan uskoa, että ei kaikki oo tätä hienovireistä ja unenomaista runoilua, mutta kai se on niin kiinteä osa japanilaista kirjallisuutta, että tähän kategoriaan kuulumattomat japanilaiset kirjat ovat poikkeus massasta. En suosittele, ellet rakasta unenomaista tunnelmaa tai halua kokea kompuroivaa lukukoemusta tai kaipaa jotain akuuttia lääkettä unettomuuteen. </div></td></tr></tbody></table><div><span style="background-color: white; font-family: Lora, serif; font-size: 19.2px;">.</span></div>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-49688464692991031932022-01-13T10:00:00.000+01:002022-01-13T10:00:00.207+01:00Kaksi Rileyta<h3 style="text-align: left;"> Lucinda Riley; Enkelipuu</h3><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj2NzsMLBLH3lFmP5HG2faQkFHTtQEP2HIjd35Irvw_b8ziQ4XfhaASl1n5hAezqeYhGMKlNrJFY8x-jcBubpzm6L6Bdvv5Hg8i08vepdn1uXhI5lSRAzBYt58s15NCxlFkei9ZF0TvHN6njldhb3LizaTXFkZMN4jNra0mADgGXrIltdZfSsA5UhW0=s4000" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj2NzsMLBLH3lFmP5HG2faQkFHTtQEP2HIjd35Irvw_b8ziQ4XfhaASl1n5hAezqeYhGMKlNrJFY8x-jcBubpzm6L6Bdvv5Hg8i08vepdn1uXhI5lSRAzBYt58s15NCxlFkei9ZF0TvHN6njldhb3LizaTXFkZMN4jNra0mADgGXrIltdZfSsA5UhW0=w300-h400" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Bazar, 2018</td></tr></tbody></table><br /><div><div style="text-align: center;"><i>On kulunut 30 vuotta siitä, kun Greta lähti Marchmontin kartanosta Walesin kukkuloiden syleilyssä. Nyt hän on palaamassa kartanolle joulunviettoon rakkaan ystävänsä Davidin kutsumana. Hän ei muista paikasta mitään, sillä pari vuosikymmentä sitten tapahtunut onnettomuus pyyhki Gretan mielestä koko hänen siihenastisen elämänsä.</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: center;"><i>Kävellessään kartanon mailla Greta löytää hautakiven. Sään pieksemä kaiverrus paljastaa, että paikalle on kauan sitten haudattu pieni poika. Löytö väläyttää Gretan mieleen muistikuvan, ja kadonnut menneisyys alkaa vähitellen hahmottua.</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div><div style="text-align: center;"><i>Yhdessä Davidin kanssa Greta ryhtyy muodostamaan elämänsä palapeliä vuoden 1945 Lontoosta lähtien. Kipeisiin muistoihin liittyy erottamattomasti myös hänen tyttärensä Cheska, joka onnistui enkelimäisen ulkonäkönsä avulla hämäämään kaikkia. On vielä paljon, mitä Greta ei tiedä tyttärestään.</i></div><div style="text-align: center;"><br /></div></div></div><div style="text-align: justify;">Luimme Kirjojen ystävät -kerhon kanssa joulukuun kirjana tämän Lucinda Rileyn vuonna 2018 suomennetun teoksen Enkelipuu. Minä sitä ehdotin joulunteemaisten kirjojen äänestykseen, sillä kirja on lämmittänyt hyllyäni jo luvattoman kauan. Onneksi muutkin innostuivat äänestämään tämän kuukauden kirjaksi, sillä Riley kuuluu lempikirjailijoihin. Hänen kirjansa ovat viihdekirjallisuutta parhaimmillaan, ne vetävät aina mukanaan ja tarjoavat jännittäviä kirjallisia matkoja. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Enkelipuun mukana pääsin tutustumaan Gretaan sekä hänen tyttärensä ja tyttärentyttäreen. Kirjassa seurataan saman perheen naisia kolmessa sukupolvessa. Kun Greta palaa viettämään joulua Marchmontin kartanoon ja hänen muistonsa alkavat palaamaan, ryhdytään Gretan elämää punomaan auki niin sanotusti alusta asti. Sentään Gretan lapsuuteen ei paneuduta, vaan ajassa palataan aina vuoteen 1945, jolloin Greta tapaa Lontoossa amerikkalaisen sotilaan, jonka kanssa hän aikoo mennä vihille. Kun sotilas saa tietää Gretan työstä, hän jättää naisen kuin nallin kalliolle ja Greta jää yksin pinteeseen. Siitä alkaa tarina, joka tarjosi yllätyksiä, romantiikkaa sekä jännitystä. Loppuhuipennuksen lähestyessä en voinut muuta kuin pidättää hengitystä silkasta jännityksestä. Moni sata sivuinen kirja tuntui aivan vilisevän silmissä, kun tempauduin tarinan vietäväksi. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämä oli viihdekirjallisuutta parhaimmillaan. Minä todella viihdyin, kirja herätti paljon ajatuksia ja henkilöhahmot tunteita puoleen ja toiseen. Mukana oli paljon myös vakavia teemoja aina lapsitähteydestä mielenterveysongelmiin ja päihdeongelmiin. Henkilöhahmojen välillä oli jännitteitä ja kahdessa aikatasossa kerrottu tarina tarjosi roppakaupalla yllätyksiä. Tälläisena minä mieluusti kirjani nautin. Näin kirjan tapahtumat kuin elokuvana pääni sisällä, enkä malttanut laskea kirjaa käsistäni. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Lucinda Riley; Vaarallinen kirje</h3><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhg8W69mgWHK7ZLFrG7_7FHOppWxEUVS-Ke6lceUGy-LT7t9zGTN-X4a14-oXuRFP-J2ZERr6nKQh-NAbH3v2g0jz7tOJnoT-9P4Jco3hB_mL3VbdGnmygj7OTiVdbSKxRWVqRyhcP5vzXNd4D5z6upVSZhEG7EqJydnGPJzTjyGeLWAyl9Y07T8jLM=s4000" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhg8W69mgWHK7ZLFrG7_7FHOppWxEUVS-Ke6lceUGy-LT7t9zGTN-X4a14-oXuRFP-J2ZERr6nKQh-NAbH3v2g0jz7tOJnoT-9P4Jco3hB_mL3VbdGnmygj7OTiVdbSKxRWVqRyhcP5vzXNd4D5z6upVSZhEG7EqJydnGPJzTjyGeLWAyl9Y07T8jLM=w300-h400" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Bazar, 2021</td></tr></tbody></table><br /><div><span style="font-size: xx-small;">*</span><span style="font-size: x-small;">Kirja pyydetty arvostelukappale</span></div><div><span style="font-size: xx-small;"><br /></span></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: center;"><i>Journalisti Joanna Haslam hälytetään kiireiselle juttukeikalle näyttelijälegendan hautajaisiin. Kesken kuuluisuuksia kuhisevan seremonian Joannan vieressä istuva vanha nainen näkee jotakin, mikä saa hänet niin kiihdyksiin, että hänen vointinsa heikkenee ja Joannan on saatettava hänet kotiinsa.</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: center;"><i>Pian Joanna saa naiselta kirjekuoren, josta löytyy kiihkeä rakkauskirje ja music hall -ohjelmalehtinen vuodelta 1923. Nainen haluaa kertoa tarinansa Joannalle, mutta pyytää pitämään salassa lähettämänsä aineiston, sillä siinä piilevä skandaali voisi tuhota monen elämän ja järkyttää koko kuningaskuntaa. Joanna kiiruhtaa tapaamaan naista, mutta tämä on jo kuollut. Epäilys kuiskii Joannan korvaan, että kuolemalla oli kätyrit mukanaan.</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: justify;">Luin aluksi rinnakkain näitä kahta Rileyn kirjaa, kunnes tulin lopputulokseen, että jätän tämän odottamaan, kunnes olen saanut lukupiirin kirjan luettua. Miksi? No siksi, että näiden kahden tarinan henkilöt sekoittuivat toisiinsa, samoin kuin osa juonenkäänteitä. Vaikka tarinat ovat aivan täysin erilaiset keskenään, kyllä niiden tunnistaa olevan saman kirjailijan kynästä lähtöisin. Tosin Vaarallinen kirje on Rileyn varhaista tuotantoa, vaikka se suomennettiinkin vasta viime vuonna. Kirjan lopusanoissa Riley kertoo, että kirjoitti Vaarallisen kirjeen 90-luvulla ja julkaisi sen Diana tragedian jälkimainingeissa. Kirjan julkaisu oli riskaabelia, sillä kuningasperheen mukaan ottaminen tarinaan oli hieman kyseenalaista. Kirja melkein tuhosi Rileyn uran, sillä mitä ilmeisemmin kuningasperhe ei ollut ilahtunut kirjasta ja sen sisällöstä. Riley joutui pitämään pakollisen tauon, mutta sai kuitenkin lapsia ja keskittyi heihin sekä perheeseen, ennen kuin jatkoi kirjoittamista. Tuolloin pöly oli jo laskeutunut ja hänen kirjojaan haluttiin taas julkaista. Ja vahingosta viisastuneena hän vaihtoi kirjailijanimeään. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vaarallisessa kirjeessä käsitellään kuningasperhettä, eikä aivan mairittelevassa valossa, mutta on selvää että kirja on täyttä fiktiota. Tarina on kiinnostava, viihdyttävä ja jopa koukuttava, mutta tietty lumovoima siitä puuttuu, joka on taas ollut vahvasti läsnä Rileyn myöhemmässä tuotannossa. Vaarallinen kirje oli ajoittain jopa trillerimäisiä piirteitä saava tarina, kun Joanna ryhtyy selvittämään menneisyyden tarkoin vartioitua salaisuutta. Tietämättään Joanna on sohaissut mehiläispesää ja pian Joanna saa huomata ettei kehenkään voi luottaa. Silti tässäkin oli samat elementit läsnä kuin muissakin Rileyn teoksissa - jännittävä ja monikerroksinen juoni, kiinnostavia ja tunteita herättäviä henkilöhahmoja, koukuttava juoni, joka tarjoaa yllättäviä juonenkäänteitä, hengästyttävän jännittävä loppuhuipennus sekä myös ripaus romantiikkaa ja vakavia teemoja. Pidin tästäkin, vaikkei olekaan Rileyn parhaimmistoa. Silti ehdottomasti tutustumisen arvoinen viihderomaani, jossa päästään kurkistamaan hovin tarkoin varjeltuihin salaisuuksiin. </div>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-4809621079059340902022-01-10T09:53:00.004+01:002022-01-10T09:53:28.958+01:00Vuoden 2021 luetut<p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEipu_ys4E1BlOnAy2VbyHg9aSZfMIpsOizvwUBX-LyENp5AEVdp6gFab9xWuu4l0UCAGuGd_61gWVd-sxBdtzjOPe2FnMuJwa-WkwYDyZKfOpu7vo1ENBMBxbqt_cfCLvO8L-Rge0UITwo46yW2rJW8Kme6gSKi_KubBs9FcSWstg5M29RY_7YJk-zq=s3638" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3638" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEipu_ys4E1BlOnAy2VbyHg9aSZfMIpsOizvwUBX-LyENp5AEVdp6gFab9xWuu4l0UCAGuGd_61gWVd-sxBdtzjOPe2FnMuJwa-WkwYDyZKfOpu7vo1ENBMBxbqt_cfCLvO8L-Rge0UITwo46yW2rJW8Kme6gSKi_KubBs9FcSWstg5M29RY_7YJk-zq=w330-h400" width="330" /></a></div>Täällä blogin puolella on ollut nyt hieman hiljaiseloa kirja-arvotelujen ja muiden kirjajuttujen painottuessa enemmän Instagramin puolelle. Ajattelin kuitenkin listata viime vuonna lukemani kirjat tänne ja merkitä parhaimmat niistä lihavoinnilla, ihan vain itselle muistiin ja teille lukijoille vinkkilistana. Luin viime vuonna yhteensä 157 kirjaa ja pääsiin 100 kirjan lukutaivoitteeseen ja sen ylikin. Osa luetuista kirjoista oli lapsille iltasaduiksi lukemiani lasten- ja nuortenkirjoja, osa opiskeluun liittyviä tieto- ja kurssikirjoja, joita en tänne erikseen listaa. Sain suoritettua myös Helmet-lukuhaasteen, osallistuin loppuvuodesta Instgramissa pyörineeseen tempaukseen, jossa luettiin yhdessä Keltaisen kirjaston kirjoja. Osallistuin myös huikeisiin lukupiireihin, joiden ansioista luin uudeestaan huikeita klassikoita sekä kirjoja, joihin olisin muuten tuskin tullut tarttuneeksi. Mutta sen pidemmittä puheitta, viime vuonna luetut kirjat kuukausittain.<p></p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;">Tammikuu:</p><p style="text-align: justify;"></p><ul><li>Adam Kay: <i>Kolme yövuoroa jouluun on - Nuoren lääkärin jouluiset päiväkirjat</i></li><li>Kazuo Ishiguro: <i>Ole luonani aina</i></li><li>Lucy Foley: <i>Jahti</i></li><li>David Vadermeulen &Yuval Noah Harari: <i>Sapiens - Ihmiskunnan synty</i></li><li>Margaret Rogerson: <i>Kirjojen tytär</i></li><li>Elizabeth Acevedo: <i>Kaikilla mausteilla</i></li><li><b>Thomas Taylor:<i> Gargantis</i></b></li><li><b>Delia Owens: <i>Suon villi laulu</i></b></li><li>Jenny Colgan: <i>Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua</i></li></ul><div>Helmikuu:</div><div><br /></div><div><ul><li><b>B. A. Paris: <i>Suljettujen ovien takana</i></b></li><li>Petronella Grahn: <i>Pomenia - Taikamaailman suuri seikkailu</i></li><li>Siiri Enoranta: <i>Surunhauras, lasinterävä</i></li><li><b>Matt Haig: <i>Keskiyön kirjasto</i></b></li><li>Pirkko Soininen: <i>Valosta rakentuvat huoneet</i></li><li><b>Vera Miettinen: <i>Eerika</i></b></li><li>Rebecca Serle: <i>Viisi vuotta myöhemmin</i></li><li>Simona Ahrnsted: <i>Kaikki tai ei mitään </i></li><li><b>Julia Quinn: <i>Bridgerton - Salainen sopimus</i></b></li></ul><div>Maaliskuu:</div></div><div><br /></div><div><ul><li>Ruth Ware: <i>Lumimyrsky</i></li><li>Hank Green: <i>Ihan mieletön juttu</i></li><li>Kimmo Ohtonen: <i>Soturin tie</i></li><li>Daniel Rýden: <i>Maailman salaperäisin kirja ja muita historian mysteerejä</i></li><li><b>Sarah J. Maas<i>: Throne of Glass - Lasipalatsi</i></b></li><li><b>Sebastian Fitzek: <i>Potilas </i></b></li><li><b>Marjo T. Nurminen: <i>Tiedon tyttäret </i></b></li><li>Jenny Pearson: <i>Freddyn superihmeellinen seikkailu</i></li><li><b>Lisa Wingate: <i>Ennen kuin olimme sinun</i></b></li><li>Candice Carty-Williams: <i>Queenie</i></li><li>Ashley Audrain: <i>Lapsi rakas</i></li><li><b>Cecilia Samartin: <i>Mofongo</i></b></li><li>Emmi Itäranta: <i>Kuunpäivän kirjeet</i></li></ul><div>Huhtikuu:</div></div><div><br /></div><div><ul><li>Tom Percival: <i>Loitsuvaras</i></li><li>Karin Erlandsson: <i>Helmenkalastaja</i></li><li>Anu Holopainen: <i>Filigraanityttö</i></li><li>Meri Luttinen: <i>Myrskynsilmä</i></li><li>Han Kang: <i>Valkoinen kirja</i></li><li><b>Ann-Christin Antell: <i>Puuvillatehtaan varjossa</i></b></li><li><b>Alice Oseman: <i>Heartstopper - Volume 1</i></b></li><li>Arttu Unkari: <i>Isämies ja paha pikkuveli</i></li><li>Seanan McGuire: <i>Evert Heart a Doorway</i></li><li><b>Briitta Hepo-oja: <i>Sydämiä seireeneille</i></b></li><li><b>Evie Wyld: <i>Me olimme susia</i></b></li><li>Natasha Lester: <i>Ranskalainen valokuvaaja</i></li><li><b>Yoko Ogawa: <i>Professori ja taloudenhoitaja</i></b></li></ul><div>Toukokuu: </div></div><div><br /></div><div><ul><li><b>Ilona Tuominen: <i>Ja jollen sinua saa</i></b></li><li><b>Tuutikki Tolonen: <i>Agnes ja huvilan salaisuus</i></b></li><li>Nina Wähä: <i>Perintö</i></li><li>Anna Jansson: <i>Katoavat jäljet</i></li><li>Amanda Vaara: <i>Pientä fiksausta vailla</i></li><li><b>Elizabeth Stroutt: <i>Olive Kitteridge</i></b></li><li>Clare Pooley: <i>Totuushaaste</i></li><li><b>Charlotte Perkins Gilman: <i>Keltainen seinäpaperi</i></b></li><li>Paula Noronen: <i>Lomille lompsis</i></li><li>Stephen King: <i>Mitä enemmän verta</i></li><li><b>George Orwell: <i>Vuonna 1984</i></b></li><li><b>Magdalena Hai: <i>Kurnivamahainen kissa</i></b></li><li>Tuutikki Tolonen: <i>Mörkövahti</i></li></ul><div>Kesäkuu</div></div><div><br /></div><div><ul><li><b>Bea Uusmaa: <i>Naparetki - Minun rakkaustarinani</i></b></li><li><b>Khaleid Hosseini: <i>Tuhat loistavaa aurinkoa</i></b></li><li><b>Elina Backman: <i>Kun kuningas kuolee </i>& <i>Kun jäljet katoavat</i></b></li><li>Vanessa Springora: <i>Suostumus</i></li><li>Elizabeth Acevedo: <i>Maata jalkojen alle</i></li><li>Leigh Bardugo: <i>Saarto ja myrsky</i></li><li>Katherine Mansfield: <i>Puutarhakutsut</i></li><li>Dick King-Smith: <i>Vesihevonen</i></li><li>Ulla Appelsin: <i>Lapsuus lahkon vankina - Leevi K. Laitisen tarina</i></li><li><b>Kate Quinn: <i>Ruusukoodi</i></b></li><li>Emma Cline: <i>Daddy</i></li><li>Tuula Kallioniemi: <i>Kaahailua ja kepposia</i></li><li>Libba Bray: <i>Kauhun ja kauneuden valtakunta</i></li><li><b>Virginia Woolf: <i>Oma huone</i></b></li><li>Amanda Gorman: <i>Kukkula olle kiipeämme</i></li><li>Jenny Colgan: <i>Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita</i></li><li><b>Minna Rytisalo: <i>Lempi</i></b></li></ul><div>Heinäkuu:</div></div><div><ul><li>Stephanie Garber: <i>Valenda</i></li><li>Sally Green: <i>Maailmojen tulet</i></li><li>Paula Nivukoski: <i>Nopeasti piirretyt pilvet</i></li><li>Richard Osman: <i>Torstain murhakerho</i></li><li><b>Jack Meggit-Phillips: <i>Hirviö ja Helmikki</i></b></li><li><b>David Attenborough: <i>Yksi elämä, yksi planeetta</i></b></li><li>Petteri Taalas: <i>Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin</i></li><li>Lisa Jewell: <i>Joka askel jonka otat</i></li><li>Noora Kunnas: <i>Salamanterin Terttu ja minimerirosvot & Salamanterin Terttu ja juustoinen mysteeri & Salamanterin Terttu ja huijareiden kuningas</i></li><li>Silja Annila & Sanna Pekkonen: <i>Tekoja nyt! Maailmanpelastajan käsikirja</i></li><li>Maria Semple: <i>Missä olet Bernadette?</i></li><li><b>Maria Grund: <i>Kuolemansynti</i></b></li><li>Risto Isomäki: <i>Ruoka, ilmasto ja terveys</i></li><li><b>Jojo Moyes: <i>Tähtien antaja</i></b></li></ul><div>Elokuu:</div></div><div><ul><li><b>Victor Hugo: <i>Kurja</i></b></li><li><b>Roald Dahl: <i>Matilda</i></b></li><li>Niina Mero: <i>Romanssinsankari</i></li><li>Tahreh Mafi: <i>Rakkaus suurempi kuin meri</i></li><li><b>Stuart Turton: <i>Pimeitten vetten paholainen</i></b></li><li>David O'Connel: <i>Karkkitehtaan kummitus</i></li><li>Zoe Sugg: <i>The Magpie Society - Salaseura</i></li><li>Minna Canth: <i>Ihmisen kuvia - novelleja</i></li><li><b>Aino Kallas: <i>Sudenmorsian</i></b></li><li>Anja Kauranen: <i>Sonja O. kävi täällä</i></li><li><b>Louisa M. Alcott: <i>Pikku naisia</i></b></li><li>J<b>ane Austen: <i>Järki ja tunteet</i></b></li><li>Sun-mi Hwang: <i>Kana joka tahtoi lentää</i></li></ul><div>Syyskuu:</div></div><div><ul><li>Heidi Airaksinen: <i>Viegre Moderne</i></li><li><b>Julia Thurén: <i>Kaikki kuluttamisesta</i></b></li><li>Christy Lefteri: <i>Aleppon mehiläistarhuri</i></li><li><b>Anna James: <i>Tilly ja kirjamatkaajat</i></b></li><li>Irene Vallejo: <i>Papyrus</i></li><li>Arthur Golden: <i>Geishan muistelmat</i></li><li><b>Madeline Miller: <i>Kirke</i></b></li><li>Lewis Caroll:<i> Alicen seikkailut Ihmemaassa</i></li><li><b>Homeros: <i>Odysseia</i></b></li><li><b>Cecilia Ahern: <i>P. S. Rakastan sinua</i></b></li><li><b>Eeva Joenpelto: <i>Vetää kaikista ovista</i></b></li><li><b>Riina Tanskanen: <i>Tympeät tytöt</i></b></li></ul><div>Lokakuu:</div></div><div><ul><li>Yoko Ogawa: <i>Muistipoliisi</i></li><li><b>T. J. Klune: <i>Talo taivaansinisellä merellä</i></b></li><li><b>Kristin Hannah: <i>Alaskan taivaan alla</i></b></li><li>Joël Dicker: <i>Huoneen 622 arvoitus</i></li><li>Sam Lloyd: <i>Muistometsä</i></li><li>Eion Colfer: <i>Artemis Fowl</i></li><li><b>Jessica Townsend: <i>Onttorokko - Morriganin jahti</i></b></li><li>Eeva Joenpelto: <i>Kuin kekäle kädessä</i></li></ul><div>Marraskuu:</div></div><div><ul><li>Anne Mette Hancock: <i>Ruumiskukka</i></li><li><b>Elizabeth Strout: <i>Olive, taas</i></b></li><li><b>Annie Proulx: <i>Brokeback Mountain</i></b></li><li>Catherine Doyle: <i>Ebenezerinkadun ihme</i></li><li>L. M. Montgomery: <i>Annan nuoruusvuodet</i></li><li>Yasunari Kawabata: <i>Lumen maa</i></li><li>John Irving: <i>Garpin maailma</i></li><li>Jacqueline Woodson: <i>Ruskea tyttö unelmoi</i></li><li><b>Anniina Mikama: <i>Myrrys</i></b></li><li><b>Cheryl Strayed: <i>Villi vaellus</i></b></li><li>S. N. Pirnes: <i>Karhunkiertäjä</i></li><li><b>Alice Walker: <i>Häivähdys purppuraa</i></b></li></ul><div>Joulukuu: </div></div><div><ul><li>Vladimir Nabokov: <i>Lolita</i></li><li><b>J. K. Rowling: <i>Harry Potter ja Azkabanin vanki</i></b></li><li>Cara Hunter: <i>Jäljettömiin</i></li><li>Leigh Bardugo: <i>Tuho ja roihu</i></li><li>Matt Haig: <i>Joulupukki ja minä</i></li><li>Colson Whitehead: <i>Maanalainen rautatie</i></li><li><b>Enni Mustonen: <i>Näkijä</i></b></li><li>Nelli Hietala: <i>Maailmanlopun kahvila</i></li><li><b>Lucinda Riley: <i>Enkelipuu</i></b></li></ul><div>Sellaisia kirjoja tuli luettua. Millainen oli sinun kirjavuotesi 2021?</div></div><p></p>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-3943828111903149932021-12-26T08:40:00.001+01:002021-12-26T08:40:38.511+01:00Kaksi uudelleen luettua klassikka<h3 style="text-align: left;"> Louisa May Alcott; Pikku naisia</h3><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifX-mok4PrZNn4rj_83sb1NtvTvqn6IeUBlECgJS-hAmcykPOz867LRcPw0ND3dWkdqbu8BIW7F3F6SiOpbL8kr65O_XFoTrrRxGtoqdjfUrYL66DpM0VCWG5SzVZPHlQX6nIatub9iv4/s4000/KOLORO_1630756181757.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifX-mok4PrZNn4rj_83sb1NtvTvqn6IeUBlECgJS-hAmcykPOz867LRcPw0ND3dWkdqbu8BIW7F3F6SiOpbL8kr65O_XFoTrrRxGtoqdjfUrYL66DpM0VCWG5SzVZPHlQX6nIatub9iv4/w300-h400/KOLORO_1630756181757.jpg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Art House, 2020</td></tr></tbody></table><br /><div style="text-align: center;"><i>Maailmankuulu tyttökirja kuvaa Marchin neljän sisaruksen elämää sisällissodan ajan Yhdysvalloissa. Järkevä Meg, poikatyttö Jo, arka Beth ja pikkuvanha Amy tekevät kotiaskareita, käyvät koulua ja osallistuvat seuraelämään itärannikon pikkukaupungissa. Heidän isänsä on sodassa ja äitinsä työskentelee elättääkseen perheen.</i></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><i>Huolimatta erilaisista luonteistaan ja kiinnostuksistaan tytöt turvautuvat tiukoissa oloissa toisiinsa ja varttuvat yhdessä pikkuhiljaa aikuisuuteen.</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: justify;">Liityin elokuussa ihanaan #kirjojenystävät lukupiirin ja ensimmäinen kirja, johon hyppäsin mukaan oli yksi oma lapsuuden/nuoruuden lempikirjoista. Kirjahan oli siis Louisa M. Alcottin <i>Pikku naisia,</i> joka kertoo Marchin sisarusten elämästä aina nuoruudesta aikuisuuteen sisällissodan aikaisessa Yhdysvalloissa. Elämä ei ole vaurasta, ajat ovat hankalat, mutta rakkautta sekä ystävyyttä ei tyttöjen ympäriltä puutu. Jokainen Marchin perheen sisaruksista on erilainen persoonansa, mutta kirjan ehdoton päätähti on poikatyttö Jo, joka rakastaa kirjoittamista. Sanotaan, että Alcott olisi kirjoittanut Jon hahmoon palan itsestään ja itseasiassa uusin filmatisointi kirjasta nojaakin tähän käsitykseen. Katsoin elokuvan heti kirjan luettuani ja se oli ihana, vaikkei aivan vedäkkään vertoja kirjalle. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan tunnelma on kauttaaltaan ihanan lämminhenkinen ja itselleni se oli kuin pari vanhoja villasukkia - turvallinen, lämmin ja mukava. Oli ihana palata Marchin tyttöjen pariin näin aikuisena, kun edellisestä lukukerrasta on ehtinyt vierähtää jo toistakymmentä vuotta. Tiesin toki, mitä kirja pitää sisällään, mutta silti tarina ylsi vahvasti tunnetasolle asti, eikä etukäteen tietäminen suojannut vahvoilta tunnereaktioilta. Tyttöihin kiintyy jokaisella lukukerralla vain enemmän ja enemmän. Se, mitä nyt aikuisena havaitsin vahvemmin kuin lapsena ja nuorena oli kirjan kasvatuksellinen ote. Marchin tytöt joutuvat erilaisiin kahnauksiin, ristiriitatilanteisiin, vaikeisiin paikkoihin. He toimivat välillä impulsiivisesti ja harkitsemattomasti, joka useimmiten johtaa ikävyyksiin. Tällöin tyttöjen äiti astuu kuvaan ja lempeästi neuvoja antaen ja tyttöjen omaan harkintakykyyn luottaen, jolloin tilanteet ratkeavat tyttöjen löytäessä enemmän ja vähemmän opastettuna itse ratkaisun ongelmiin. Lasten kasvattaminen tuntui olevan yllättävän vaivatonta, ainakin Marchin rouvalle. Olisipa lastenkasvatus tosielämässäkin yhtä vaivatonta. Toki tytöt ovat jo isompia, mutta epäilen ettei teini-ikäisten tyttöjen kasvattamisessa aina lempeät ja viisaat sanat auta. Ainakaan koululaisten kanssa se ei toimi, vaikka sehän olisi se ihanteellisin tilanne. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Luin lukupiiriä varten tämän Art House kustantamolta saamani painoksen, joka on kuin taideteos koko kirja. Ehdottomasti kaunein hyllystäni löytyvä kirja, minkä vuoksi se napottaakin paraatipaikalla kirjahyllyssä. Nide pitää sisällään Pikku naisien ensimmäisen ja toisen osan, joka on kulkee nimellä <i>Viimevuotiset ystävämme. </i>Kirjassa on käytetty Sari Karhulahden 2004 käännöstä kirjasta. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ihana kirja. Rakastin tätä valtavasti 2000-luvun alussa, kun löysin tyttökirjat ja rakastin tätä edelleen. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Jane Austen; Järki ja tunteet</h3><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmfRVF16ta_NOWmQO8jwEvpIxY6rdgaN1furJHBs9qjSyPlxx1cdqqn-FOGBWjRp9M_9j4Pr-TKMHgJUpe-ErRWZvsze3Nwvqr0vgorU1rAQzR3jkFxf8JbxxpsH1SVNG499ctgPNcDEM/s4000/KOLORO_1630135851927.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmfRVF16ta_NOWmQO8jwEvpIxY6rdgaN1furJHBs9qjSyPlxx1cdqqn-FOGBWjRp9M_9j4Pr-TKMHgJUpe-ErRWZvsze3Nwvqr0vgorU1rAQzR3jkFxf8JbxxpsH1SVNG499ctgPNcDEM/w300-h400/KOLORO_1630135851927.jpg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Teos, 2020</td></tr></tbody></table><br /><div style="text-align: center;"><i>Teos kertoo Elinor ja Marianne Dashwoodista, kahdesta naimattomasta sisaresta, jotka kumpikin etsivät onnea ja rakkautta omalla tavallaan. Vanhempi Elinor on pidättyväinen, kun taas Marianne elää jatkuvassa tunteiden myrskyssä eikä voi käsittää tyyntä sisartaan.</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: center;"><i>Isänsä kuoleman jälkeen Dashwoodin neidit ja heidän äitinsä joutuvat muuttamaan mukavasta kodistaan, kun vanhempi veli aikaisemmasta avioliitosta perii koko omaisuuden. Elämä on niukkaa, mutta sulhasehdokkaita ilmaantuu useampiakin</i>.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Olen lukenut tämän ensimmäisen Austenin romaanin noin kymmenen vuotta sitten. Silloin pidin tästä valtavan paljon. Myös elokuva kuuluu omiin suosikkeihin. Toki silloinkin ja edelleen olen sitä mieltä, että Ylpeys ja ennakkoluulo on todella paljon tätä parempi teos. Tämä kuitenkin valittiin #klassikkolukupiirin kanssa luettavaksi ja oli ihan mielenkiintoista palata tuttujen hahmojen pariin. Tällä kertaa voin kuitenkin sanoa, että juonen etukäteen tunteminen laimensi lukukokemusta ja huomasin ärsyyntyväni monista seikoista, jotka eivät olleet aiemmin minua niinkään häirinneet. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><i>Järki ja tunteet </i>on hyvin rauhalliseen tahtiin etenevä tarina kahdesta keskenään hyvin erilaisesta sisaruksesta, jotka yrittävät kumpikin löytää onnen ja rakkauden omalla tavallaan. Marianne on siskoksista se, joka antaa tunteittensa viedä mennessään ja ohjata elämäänsä Elinioria enemmän, joka on hyvinkin pidättäytyvä. Isänsä kuoltua tyttöjen asema heikkenee tyttöjen veljen periessä kaiken. Tytöt ja heidän äitinsä joutuvat muuttamaan mukavasta kodistaan maaseudulle, mutta vaikka tytöt eivät ajan hengen mukaan ole parhain mahdollinen naimakauppa, tuntuu tyttöjen ympärillä sulhasehdokkaita riittävän. Juoni etenee verkaisesti ja varsinkin dialogit ovat hyvin korulauseisia. Toki tuohon aikaan se oli normaalia ja heidän sosiaalinenkoodisto oli aivan eriä kuin nykyaikana. Silti nykylukijasta eli minusta, tuntui että asiaan kyllä pääsisi nopeamminkin ilman turhan aikaista kiertelyä ja kaartelua. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Austenin tyyli on ironisoida maalaisaatelin elämää ja muutamia ironisia piikkejä saattoi havaita suoraan, ja rivien välistä enemmänkin. Olen aina pitänyt Austenin tyylistä kirjoittaa ja siitä kuinka hän nostaa naisen esiin miehisessä maailmassa sekä epäkohdan naisen aseman riippuvuudesta suhteessa mieheen. Austen korostaa myös luokkaeroja ja tässä kirjassa kaikkea tätä käsitellään avioliittopelin kautta, joka oli merkittävä asia tuon ajan nuoren naisen elämässä. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Pidän Mariannesta ja Elinorista, vaikkei tämä vahvinta Austenia olekkaan. Austen on kuitenkin yksi lempikirjailijoitani, kuinka vahvoja teoksia hän on uskaltanut kirjoittaa aikana, jolloin nainen ei ollut juuri mitään. Austenin kirjat ovat ajattomia. Vaikka ne kertovat omasta ajastaan paljon niiden teemat ovat ajattomia ja kykenevät puhuttelemaan nykylukijaa. Naisten asema ei ole itsestäänselvyys vieläkään, vaikka Austenin ajoista on otettu muutama harppaus eteenpäin. Luokkaerotkaan eivät ole niin haihtuneita kuin haluaisimme niiden olevan. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-68993992393793462422021-10-26T12:00:00.001+02:002021-10-26T12:00:07.587+02:00Kolme kotimaista naisen kirjoittamaa klassikkoa<p style="text-align: justify;">Suoritin kesän aikana kirjallisuuden opinnoissa kotimaisen kirjallisuudenhistoria -kurssin ja sen tiimoilta tulin lukeneeksi kolme kotimaisen kirjallisuudenklassikkoa. Lisäksi halusin valita kaanonista nimenomaan naisten kirjoittamia klassikoita ja tutustua niihin. Meidänkin kirjallisuuden kaanon on turhan miehinen ja erittäin pätevät ja loistavat naiskirjailijat ansaitsevat tulla sieltä nostetuksi esille, aina kun siihen on vain mahdollisuus. </p><h3 style="text-align: justify;">Minna Canth: Ihmisen kuvia (toim. Minna Maijala)</h3><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsSPSfM65sL2Ay3kOzTtSOqjbx52HwhSJVaN4wNtrf39YEdU5U6mdi8G92wmhPgFhPzQlb1v8CJ7QAtYQ_QTL5DkCJtU4nawd7BeaZIwcPrKQzEd-ZZnKTtkm7AarqRZ_f2rs5rshIDtc/s4000/KOLORO_1629460100892.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsSPSfM65sL2Ay3kOzTtSOqjbx52HwhSJVaN4wNtrf39YEdU5U6mdi8G92wmhPgFhPzQlb1v8CJ7QAtYQ_QTL5DkCJtU4nawd7BeaZIwcPrKQzEd-ZZnKTtkm7AarqRZ_f2rs5rshIDtc/w300-h400/KOLORO_1629460100892.jpg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Gummerus, 2019</td></tr></tbody></table><br /><div style="text-align: center;"><i>Maijala kertoo kokoelman esipuheessa, kuinka Canthin kertomukset kärsimyksestä pyrkivät tarkoituksellisesti synnyttämään lukijoissa sokkivaikutuksen, jotta he ryhtyisivät vaatimaan yhteiskunnallista muutosta.</i></div><i><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><i>Canthin novellit kuvaavat tavallisen ihmisen arkea aikana, jolloin normeista poikkeaminen johti usein lääketieteelliseen diagnoosiin. Muotidiagnooseja olivat muun muassa melankolia, hysteria ja hermoheikkous. Canth piti aikansa hermostuneisuuden syynä modernin ajan liian nopeaa kehitystä, joka vaati ihmisiltä jatkuvaa olemassaolon kamppailua. Olemmeko vieläkään oppineet hiljentämään tahtia?</i></div></i><div><br /></div><div style="text-align: justify;">Minna Canth on kaiken arvostuksen ansainnut kirjailija, joka aikanaan rikkoi lasikattoja. Hän mm. edisti naisten asiaa maassamme valtavasti ja kirjoitti rohkeasti ja kursailematta kaikeasta kärsimyksestä ja vääryydestä yhteiskunnassa. Sokkivaikutelman avulla hän pyrki siihen, että lukijat ryhtyisivät vaatimaan muutosta. Canthin novellit kuvaavat tavallisen ihmisen elämästä sekä mielenterveydenongelmista aikana, kun tavallisuudesta poikkeaminen johti helposti muotidiagnoosien saamiseen ja samalla antoi leiman otsaan. Muodissa olivat mm. melankolia, hysteria ja hermoheikkous. Hänen novellinsa ovat hyvin realistisia ja realisminajan kirjailijoihin hän lukeutuukin, ja siitä näkökulmasta häntä kurssin puitteissa lähestyinkin. Canthin novellit luovat tarkkaa ja kaunistelematonta kuvaa aikalaisten elämästä ja yhteiskunnasta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Novellikokoelman luettuani ihastuin ehdottomasti Canthiin kirjoittajana sekä kirjailijana. Miksen ole ennen tullut lukeneeksi Canthia? No tähän osaan kyllä vastata - olen ajatellut että Canthin teokset ovat tylsiä ja puuduttavia teoksia, kuten ne klassikkot joita koulussa pakotettiin lukemaan. Esimerkiksi Ilmari Kiannon Punainen viiva oli niin tylsä, että tunsin melkein elämänilon valuvan ulos kehostani. Oli toki typerää ja naivia niputtaa kaikkia klassikkokirjoja ja -kirjailijoita samaan muottiin ja sain taas kunnon korvatillikkan itseltäni omien ahtaiden ennakkoluulojen takia. Canth on ollut monessa suhteessa aikaansa edellä oleva moderni nainen. Hän saikin aikalaisiltaan ankaraa kritiikkiä teoksistaan. Mutta silti hän kirjoitti ja onnistui muuttamaan maailmaa edes hiukan. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Canthin aikana suomi kielenä ei ollut vielä kehittynyt nykyiseen muotoonsa ja on vielä lapsen kengissä. Tai ainakin omasta näkökulmasta se tuntui olevan lapsenkengissä, sillä esimerkiksi Canthin sydämessä on vielä kaksi m-kirjainta. Olikin hauskaa lukiessa nähdä miten Canth on kieltämme käyttänyt, miten se silloin taipui ja kuinka paljon kielemme on kehittynyt noista ajoista. Lisäksi ihastuin Canthiin niin paljon, että haluan ehdottomasti lukea häneltä enemmänkin. En yleensä välitä lukea näytelmiä, mutta taidan Canthin kohdalla tehdä poikkeuksen. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><h3 style="text-align: justify;">Aino Kallas: Sudenmorsian</h3><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0Aim7xkLK5ukq8HlFTc0GhQ6L_ZcaXyYGuDGojsYFsRX1ZA618eHKd90IoXbKpNYI7tCd66lzojgCBVqCMDwDHpkdRVGrF30OUq7EBfUPxhl1Qc62T1UTI3Xqq3t6BpOrYo3AI3aY-Ys/s4000/KOLORO_1629641638304.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0Aim7xkLK5ukq8HlFTc0GhQ6L_ZcaXyYGuDGojsYFsRX1ZA618eHKd90IoXbKpNYI7tCd66lzojgCBVqCMDwDHpkdRVGrF30OUq7EBfUPxhl1Qc62T1UTI3Xqq3t6BpOrYo3AI3aY-Ys/w300-h400/KOLORO_1629641638304.jpg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Otava, 2007</td></tr></tbody></table><br /><div style="text-align: center;"><i>Balladinomainen tarina Aalosta, joka verensä vetoa totellen muuttuu vainotuksi ihmissudeksi.</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: justify;">Sudenmorsian on klassikko, joka on kuulunut jo vuosia varsinkin nuorten naisten lukemistoon. Enkä ihmettele, sen tarina on upea. Se on kuvaus naiseuden kahtiajakautuneisuudesta ja rakkaudesta. Aalo on toisaalta taipuva ja kiltti vaimo, mutta susilauman osana hän löytää yhteyden villiin puoleensa. Aalo elää kaksoiselämää vuoroin vaimona ja äitinä, kun taas öisin hän juoksee metsässä sudenhahmossa villinä ja vapaana. Lopulta aviomies karkoittaa Aalon tyrmistyneenä metsään. Aalo saa maksaa sen, että on paholaisen houkuttelemana astunut ihmisyyden rajojen toiselle puolelle. Tarina on todella ajaton ja Aalon hahmoon on helppo samaistua. Kirja on täynnä upeita ja puhuttelevia kohtauksia. Aalon kohtaloksi ei lopulta edes koidu hänen aviomiehensä, jota Aalo syvästi loukkasi, vaan kyläläisten ennakkoluulot sekä vanhoilliset asenteet. Ennakkoluulot ja tiukassa istuvat käsitykset ovat meidänkin aikana kirous, vaikkei ketään enää polteta rovioilla noitana, erilaisuus on jotain mikä saa aikaan edelleen vastakkainasettelua ja syrjintää. Ihmisen on kautta aikain ollut vaikeaa hyväksyä erilaisuutta ja sitä, että jotkut elävät elämäänsä eri tavalla kuin toiset.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tarina on historialliseen aikaan sijoittuva ja tätä tunnelmaa korostaa osittain haastava arkaainen ja balladimainen kerronta. Lyhyt kirja onkin arkaainen kertomus, joka kätkee sisäänsä kuitenkin upean, feministisen tarinan. Täytyy kuitenkin myöntää, että kirjoitustyyli haastoi aluksi hyvinkin paljon. Alun takkuamisen jälkeen aivot kuitenkin tottuivat erilaiseen kerrontaan ja tarina imaisi mukaansa. Alle 100 sivuisena tämä oli täydellinen. Ei tämän olisi kärsinyt olla yhtään pidempi kuitenkaan. Mutta alle 100 sivua kertoi kaiken olennaisen ja poltti Aalon tarinan ikuisesti osaksi minua. Pidin tästä aivan valtavan paljon.</div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEji2SiOXjC1IdlBK1vfL3IIevrDFpqyXDeL8rndQk7Ttj2b1Rr23tSc6C0mfZIpksEkQOuPBrwI42IFe0SOI1qiMhGkvpFbQhR1PwMQAuj69-ga4Pv4It_79ph1Xgh0bmdzSwnkgFXcfT8/s4000/IMG_20210825_111137.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEji2SiOXjC1IdlBK1vfL3IIevrDFpqyXDeL8rndQk7Ttj2b1Rr23tSc6C0mfZIpksEkQOuPBrwI42IFe0SOI1qiMhGkvpFbQhR1PwMQAuj69-ga4Pv4It_79ph1Xgh0bmdzSwnkgFXcfT8/w300-h400/IMG_20210825_111137.jpg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">WSOY, 1981</td></tr></tbody></table><br /><div style="text-align: center;"><span face="Roboto, sans-serif" style="background-color: white; color: #212529; font-size: 16px;">K</span><i>atujen kasvatti Sonja O. lentää pienen korttelipihan asvalttisuppilosta avaraan valoon, kiitoratoinaan Sörkan kadut, treenisalit, kuppilat, harrastajakirjoittajapiirit, dorkalan pitkät puunatut käytävät, Leningradin öiset ulitsat ja sotaa edeltävän Viipurin iloinen huvielämä…</i></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: justify;">Anja Kaurasen nyk. Snellmanin Sonja O. kävi täällä on postmoderni klassikko, joka kohahdutti valtavasti jo ilmestyessään. Kirja pitää sisällään hyvin kursailemattoman ja seksuaalissävytteisen tarinan Sonjasta. Sonjan kasvutarina on kaikkea muuta kuin helppo ja ajan raameihin sopiva, mutta se on aito ja rikkoo niitä tabuja naiseudesta, naisen seksuaalisuudesta, mielenterveydestä, traumoista ja monesta muustakin teemasta, jotka olivat vahvasti vallalla tuohon aikaan. Sonja O. kävi täällä on vahvasti omaan aikaansa sijoittuva romaani, mutta se iskee edelleen nuoriin naisiin. Kirja on rohkea ja räävitön.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sonja O. oli kirja, jonka ymmärsin olevan merkittävä. Miksi se oli tärkeä rajojen rikkoja niin kirjallisuudessa ja yhteiskunnassa aikanaan, miksi se yhä puhuttelee monia nuoria ja vanhempiakin naisia. Minua se ei kuitenkaan vakuuttanut. Kirjan räävittömyys ei ollut minulle mitään uutta taivaan alla, kyllähän näitä tälläisiä estottomia ja seksuaalisia romaaneja on tähän mennessä tullut luettua monenlaisia. En osannut myöskään näin kolmekymppisenä, tasaisen tylsän arjen tuudittamana äiti-ihmisenä hirveästi löytänyt samaistumispintaa Sonjan kanssa. Kirjan slangipohjainen kieli sekä luettelointi tehokeinona tökkivät myös vahvasti. Ansiokas teos, ehdottomasti, ei vain aivan minun juttuni.</div>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-36751655516020551932021-10-21T09:28:00.001+02:002021-10-21T09:28:00.264+02:00Stuart Turton: Pimeitten vetten paholainen<p> <table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_AcUXEh6IM-uWNuFOaiMD_RY01WgGo1JguHHeSS4Dkg14pHDygIRRCQq8QNDRo4BhFm2SepDgWyURLZQtskxC1T9xWeTdKER-oBBc4kqY4XAUhPIvu7CBT0PiVczBEsD-HU4tqRmwpkc/s3400/KOLORO_1632743260580.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3400" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_AcUXEh6IM-uWNuFOaiMD_RY01WgGo1JguHHeSS4Dkg14pHDygIRRCQq8QNDRo4BhFm2SepDgWyURLZQtskxC1T9xWeTdKER-oBBc4kqY4XAUhPIvu7CBT0PiVczBEsD-HU4tqRmwpkc/w353-h400/KOLORO_1632743260580.jpg" width="353" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Otava, 2021</td></tr></tbody></table><br /></p><div style="font-style: italic; text-align: center;"><i>Vuonna 1634 valtamerilaiva Saardam lähtee matkalle Itä-Intiasta kohti Amsterdamia. Ennen lähtöä satamaan ilmestyy spitaalinen, joka varoittaa aluksen kohtaavan täydellisen turmion.</i></div><div style="font-style: italic; text-align: center;"><i>Aluksella matkaa myös tunnettu mestarietsivä Sammy Pipps, joka on kuitenkin suljettu laivan vankityrmään. Miksi, sitä kukaan ei tunnu tietävän.</i></div><div style="font-style: italic; text-align: center;"><i>Merellä selittämättömät tapahtumat alkavat seurata toisiaan: yössä loistaa outoja valoja, laivaan lastattu karja kuolee kuin salamaniskusta ja yksi matkustajista löydetään murhattuna lukitusta huoneesta. Kykeneekö Sammy Pipps ratkaisemaan mysteerin kammottavasta vankityrmästään käsin?</i></div><div style="font-style: italic; text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: justify;">Stuart Turtonin<i> Pimeitten vetten paholainen</i> oli todellinen yllättäjä. Tässä yhdistyi monta asiaa, joista itse pidän valtavasti. Olen suuri historiallisten kirjojen ystävä ja vaikka Turton itse sanoo kirjan loppusanoissa, että kirja on nimenomaan historiallista fiktiota, eikä kaikki merenkulkuun ja aikaan liittyvät seikat ole varmasti täydellisen paikkansapitäviä, niin itsellä ei kuitenkaan silmiin pistänyt mitään moitetta ajankuvassa. Pääpaino tarinassa on ehdottomasti juonessa ja se vangitsee lukijan fokuksen. Enkä usko, että kovin moni tavallinen tallaaja, joka ei tunne lähemmin 1600-lukua ja sen ajan merenkäyntiä, löytää ajankuvassa ja siihen liittyvissä yksityiskohdissa kovin paljon moitittavaa. Minulle ajankuva toimi aivan kuin väärä raha, se oli oikein onnistunut tausta sekä kulissi kiinnostavalle tarinalle, jonka juoni on koukuttava. <i>Pimeittein vetten paholainen</i> on samaan aikaan suljetun huoneen mysteeri, jossa intiankävijällä alkaa tapahtua kummallisia asioita. Jo ennen matkaa laivaan nouseva mestarietsivä Sammy Pipps ja hänen apulaisensa kuulevat uhkaavan varoituksen, mitä laivalla tulee tapahtumaan, jos se lähtee satamasta. Laiva kuitenkin lähtee ja pian alkaa tapahtumaan selittämättömiä asioita, mystisiä valoja öisellä merellä, karjan joukkokuolema sekä murha lukitussa huoneessa. Kaikkien harmiksi aikansa Sherlock Holmes Sammy Pipps on suljettuna laivan vankityrmään, eikä voi itse tutkia tapausta. Hänen avustajansa saa harteille Pippsin painavan viitan ja yrittää parhaansa mukaan saada selville mitä ihmettä laivalla oikein tapahtuu.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan tunnelma on upea. Samaan aikaan mystinen ja pahaenteinen. <i>Supernatural</i> ja <i>Pirates Of the Carribean</i> kohtaa <i>Sherlock Holmesin</i> samojen kansien välissä. Ja kaikki nuo ohjelmat ja tarinat kuuluvat omien suosikkien joukkoon. Legenda vanha Tomin nimellä kulkevasta paholaisesta oli kutkuttava. Oli hauskaa samaan aikaan arvuutella, mikä oikein on totta ja mikä ei. En osannut yhtään arvata etukäteen, mihin suuntaan kirjailija haluaa lukijansa kuljetaa, mikä teki kirjan lukemisesta yllättävää ja nautittavaa. Laivan matkustajat ja miehistö olivat persoonallisia ja kiinnostavia tyyppejä, en olisi osannut villeimissä unelmissakaan edes arvata totuutta monikerroksisen mysteerin taustalla. Stuart pitää tiukasti nuorat käsissään ja tarina etenee eheänä kokonaisuutena kohti jännittävää loppuaan. Yllättävien juonenkäänteiden lisäksi mukaan mahtuu myös ripaus romantiikkaa, mikä oli vain mukava lisä muuten jo erittäin hyvin onnistuneessa, vauhdikkaassa tarinassa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tässä kirja, joka kannattaa ehdottomasti lukea. Jään innolla odottamaan saadaanko kirjailijalta lisää kirjoja, sillä vaikka Stuartin edellinen kirja<i> Evelynin seitsemän kuolemaa</i> ei ollutkaan aivan yhtä hyvä kuin tämä, niin senkin juoni oli ihastuttavan mielikuvituksellinen ja yllättävä. Stuartin mielikuvituksen tuotteet on kunnioitusta herättäviä. Hänen kynästään lähtevät tarinat on jotain sellaista, mihin ei ole kovin usein aikaisemmin törmännyt. Stuart osaa luoda kiinnostavia henkilöhahmoja ja monimutkaisia juonia, jotka kieputtavat lukijaa kuin vuoristoradassa, joka kutittaa mukavasti vatsanpohjassa. <i>Pimeittein vetten paholaisen</i> jälkisanat olivat niin loistavat, että kirjailija ampaisi samantien arvostusasteikossa korkealle. En hetkeen tiennyt kummasta kirjassa pidin enemmän, kirjailijan jälkisanoista vai itse tarinasta. Ei kannata siis missata jälkisanoja, mikäli normaalisti ne tulisi skipanneeksi. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Annan kirjalle <b>4,5 / 5</b> pistettä!</div>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5110788914896177341.post-53521607971452620502021-10-19T09:27:00.004+02:002021-10-19T09:27:45.789+02:00Tahereh Mafi: Rakkaus suurempi kuin meri<p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiet3aH1-zNrhid6_S9lwrZEpGjrjY_Bir-F86sCfs_gxi-qqAUHtm4Ev8hxIKrzX1d5XPhabWCpVLeKfluxjnbMBXpdYZOl39O3Ffd7RsfTjtMZ5iNt3M1t9t40bZtkEUzxgypoK9dPsU/s4000/KOLORO_1628751416377.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiet3aH1-zNrhid6_S9lwrZEpGjrjY_Bir-F86sCfs_gxi-qqAUHtm4Ev8hxIKrzX1d5XPhabWCpVLeKfluxjnbMBXpdYZOl39O3Ffd7RsfTjtMZ5iNt3M1t9t40bZtkEUzxgypoK9dPsU/w300-h400/KOLORO_1628751416377.jpg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Otava, 2018. Suom. Leena Peltomaa</td></tr></tbody></table><br /><p></p><p style="text-align: center;"></p><blockquote><p style="text-align: center;"><i>Koskettava, ajankohtainen romaani ensirakkaudesta pelon ja ennakkoluulojen maailmassa.</i></p><p style="text-align: center;"><i>16-vuotias muslimityttö Shirin elää New Yorkin terrori-iskujen jälkimainingeissa ja saa kokea päivittäin, millaista on olla ihmisten vihan kohteena. Ainoa keino selvitä on piiloutua kovan kuoren taakse. Vain tanssiessaan iltapäivisin breakdancea Shirin voi olla täysin oma itsensä.</i></p><p style="text-align: center;"><i>Kun Shirin tapaa koulun koripallotähden Oceanin, hänen on vaikea uskoa, että poika oikeasti haluaa tutustua häneen. Voivatko heidän maailmansa kohdata? Ja uskaltaako kovia kokenut Shirin päästää pojan lähelleen</i>?</p></blockquote><p style="text-align: justify;">Tässä kirja, jota en olisi lukenut ilman, että se valittiin meidän #notfastjustfuriousbooks -lukupiirin elokuun kirjaksi. Tahereh Mafin nuorille aikuisille suunnattu teos kertoo Shirinistä, muslimitytöstä, joka saa tuntea rasismin vaikutuksen joka päivä nahoissaan. Hän on kyynistynyt, vihainen ja omaan kuoreensa vetäytynyt, eikä vanhempien jatkuva muuttelu ja siitä johtuva koulujen vaihtaminen helpota yhtään Shirin kokemaa ulkopuolisista sekä ahdistusta.</p><p style="text-align: justify;">Shirin veli perustaa kavereidensa kanssa breakdance-kerhon, mikä tuo helpotusta Shirin ankeaan elämään. Tanssi antaa hänelle voimaa ja merkitystä. Kirja sijoittuu aikaan, kun olin itsekkin teini. Breakdance ja hiphop oli kovassa huudossa. Kirjan lukeminen toi flashbackeja ajasta, kun oma elämäkin pyöri koulun ja poikien ympärillä. Oma elämäni oli vain etuoikeutettua, kun taas Shirin joutuu painimaan arkipäiväistyneen rasismin kanssa, jota vain WTC-iskut ovat pahentaneet. Kirja oli hyvin tyypillistä lukioteinidraamaa. Tyttö tapaa pojan ja niin edelleen. Mutta Ocean on oikeasti ihan mahtava tyyppi! Teki mieli useaan otteeseen huutaa Shirinille, että laske ne muurit ja avaa silmät, ei kaikki elämässä ole vain yhtä paskanjatkumoa. Mutta Shirin haluaa vain jatkaa oman kärsimysnäytelmänsä pääroolissa. </p><p style="text-align: justify;">Oikeastaan, Shirinin ja Oceanin, koulun koristähden, rakkaustarina ei ole kirjassa edes keskiössä. Painopiste on ulkopuolisuuden kokemuksessa, rasismissa, koulukiusaamisessa. Rankkoja teemoja, jotka ovat ajankohtaisia. Tätä kaikkea maustaa vielä Shirinin kyynisyys, teiniangsti ja maailmantuska, joka ainakin minua ärsytti ihan valtavasti ajoittain. Vaikka samaan aikaan tunsin, ettei minulla ole oikeutta ärsyyntyä Shirin käytöksestä, joka selvästi kumpusi kaikesta hänen kokemastaan ikävästä, jollaisesta tälläisella valkoisella länsimaalaisella ei ole mitään hajuakaan. </p><p style="text-align: justify;">Kokonaisuutena <i>Rakkaus on suurempi kuin meri </i>jäi melko keskitasoiseksi parisuhde- ja teinidraamaksi vakavista teemoista huolimatta. Luen YA:ta mieluiten fantasialla tai dystopialla maustettuna, nämä jenkkiläiset teinidraamat ei tahdo oikein enää upota kauhean hyvin. </p><p style="text-align: justify;">Annan kirjalle <b>2,5 / 5</b> pistettä! </p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: center;"></p>Johanna http://www.blogger.com/profile/01482615340651211542noreply@blogger.com2