Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija

Hiram, plantaasinomistajan ja orjan jälkeläinen, kasvaa Virginiassa kahden maailman välissä, tietoisena isänperinnöstä, joka ei koskaan voi olla hänen, kadonnutta äitiä kaivaten, orjaväestön ja herrasväen rajalla tasapainoillen. Aikuisuuden lähestyessä Hiram alkaa ymmärtää, miten sortoon perustuva yhteiskunta murenee ympärillä ja tuo hänen kaltaisilleen vain lisää kärsimystä. Kun hän pelastuu hukkumiskuolemalta selittämättömällä tavalla, ainoana muistikuvana outo sininen valo, alkaa vaarallinen matka kohti vapautta, vastuuta ja sisäistä voimaa. HIramin on löydettävä sisältään ikiaikainen kyky, jonka avulla hän voi pelastaa myös läheisensä.

Ta-Nehisi Coatesin Vesitanssija kiinnitti huomioni jo Tammen kevään katalogista ja varasinkin sen kirjastosta jo rutkasti ennen ilmestymistä. Silti tovin jouduin kirjaa jonottamaan. Viimeaikaisten tapahtumat huomioon ottaen, kirja olikin äärettömän ajankohtainen, sillä se käsittelee rotukysymyksiä historian valossa - kirjan tapahtumat sijoittuvat plantaasinomistajien ja orjien aikaiseen Amerikkaan. Hiram on plantaasin omistajan sekä orjan lapsi. Hiramin äiti myydään pois, kun poika on vielä hyvin pieni, niinpä Hiram ei muista äitiään ja hänet kasvattaa samalla kadulla asuva lapseton nainen, joka on kokenut oman osansa menetyksistä ja orjakaupasta. Ollessaan tarpeeksi vanha Hiram kutsutaan kartanoon isänsä luo, jossa isä ottaa pojan kasvattaakseen hänestä palvelijan veljelleen. Hiram elää kahden maailman välissä, ja vaikkei hänellä ole muistoja äidistään, hän on perinyt tältä jotain merkittävää - kyvyn, joka tulee myöhemmin pelastamaan Hiramin hengen.

Hiram ja hänen veljensä joutuvat Goosejoen armoille. Hiram selviää, mutta valkoinen veli ei. Tapahtuma herättää Hiramin pohtimaan itseään, omaa asemaansa, rikottuja perheitä sekä sortoa, jota orjat joutuvat kokemaan joka päivä epäoikeudenmukaisessa yhteiskunnassa. Alkaa seikkailu, joka vie nuoren Hiramin maanalaisen vapautusliikkeen toimintaan mukaan. 

Sortoon perustuvan yhteiskunnan kuvailun lukeminen oli sydäntä särkevää. Miten ihminen voi olla toiselleen peto! Kuinka surutta perheitä rikottiin - lapsilta vietiin vanhemmat, vanhemmilta lapset ja joskus aviopuolistokin erotettiin toisistaan. Orja oli valkoiselle isännälle vain omaisuutta, materiaa ja valuuttaa. Kaikista kallisarvoisinta mitä tuohon aikaan saattoi omistaa oli toinen ihminen, orja. Karkureita ja vapaita orjia kohdellaan kuin riistaa, jahdataan sekä metsästetään. Surullista luettavaa, koko orjayhteiskunta on valtava häpeätahra ihmiskunnan historiassa. Silti kaikessa kipeydessään Vesitanssija on silmiäavaava lukukokemus ja suosittelenkin tutustumaan tähän jo pelkästään sen erittäin mielenkiintoisen tarinan vuoksi.

Coatesin kerronta on melko vähäeleistä, välillä hieman jaarittelevuuteen sortuvaa. Olisin toivonut hieman vetävämpää kerrontaa, sillä ajottain lukeminen alkoi hieman puuduttaa. Näin hieman lukujumin keskellä kärvistellessä tälläinen aikaa ja paneutumista vaativa kirja ei ollut aivan nappi valinta. Olisin nimittäin halunnut pitää tästä enenmmän. Mutta, minkäs teet kun kirjaston eräpäivät paukkuu niskaan ja kirja piti saada seuraavalle varaajalle matkaan. Vesitanssija oli kuitenkin juonellisesti hyvin ennalta-arvaamaton, en pystynyt arvaamaan mitä kohti tarina oli menossa. Asiaa auttoi varmaan, että tiesin hyvin vähän mitään kirjan juonesta etukäteen, vaikka tiesin että siinä käsitellään orjuutta sekä rotukysymyksiä. Yllätyksellisyys oli kuitenkin voima, joka sai jatkamaan kirjan parissa, vaikka välillä nukahdin auttamatta kirja kädessä sohvan mutkaan ja aurinkotuoliin. 

Annan kirjalle 3 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Tammi

Ilmestynyt suomeksi: 2020

Alkuteos: The Water Dancer (2019)

Sivuja: 540

Suomentanut: Einari Aaltonen

Mistä minulle: Kirjastosta