maanantai 21. lokakuuta 2013

Nick Cave: Bunny Munron kuolema

Bunny Munro on vakavasti alkoholisoitunut perheellinen kaupparatsu ja pahemman luokan pelimies. Miehen työmatkat tuntuvat olevan viinanhuuruisia naisseikkailuita. Lopulta Bunnyn vaimo kyllästyy miehensä pettämiseen ja tekee itsemurhan. Bunnylle jää Bunny Junior, jonka hän ottaa matkoilleen mukaan opettelemaan isänsä ammatin. Nyt matkaa ja Bunnyn mieltä vaivaa syylisyydentunto, mutta minkä tiikeri raidoilleen voi.

En tiedä olenko koskaan törmännyt yhtä inhottavaan päähenkilöön lukiessani. Tuo ällöttävä vanha juoppo ei nää naiset kuin tavarana. Hän luulee olevansa kaikkien naisten unelma ja on vielä keksinyt hyvän keinon päästä yksinäisten kotirouvien pöksyihin. No, ainakin hänen itsekeskeinen panomiehen olemuksensa vaikuttaa kirjassa melkoiseen joukkoon naisia, joita Bunny päätyy paneskelemaan. Bunnyn elämä tuntui olevan enemmän kukasta kukkaan lentämistä kuin mitään muuta. Bunny herätti hahmona syvän halveksunnan tunteita, sillä jos lähimailla ei ollut halukasta naista raottamaan haarojen väliään mies purki seksuaaliset paineensa masturboimalla vaikka vaimonsa hautajaisissa.

Kirja saattaa näiden sanojen johdatteleman vaikuttaa melko törkyiseltä romaanilta. Ja kyllähän se sitäkin on, mutta rivien välistä voi löytää paljon syvempiä merkityksiä. Bunnylla on vaikea suhde isäänsä, joka heijastuu Bunnyn käytöksessä. Hän tuntuu toteuttavan käytösmallia, jonka on perinyt jo isältään. Lisäksi Bunnyn seksuaalinen yliaktiivisuus vaikuttaa oireelta käsittelemättömille asioille. Vaimon itsemurhan aiheittama suru ja yhtäkkinen vastuu lapsesta tuntuu syöksevän Bunnyn melkoiseen syöksykierteeseen, josta ei ole enään tietä ylöspäin. Syyllisyydentunto ja tiukassa istuvat tavat saavat Bunnyn harkintakyvyn ja lopulta todellisuuden tajun pettämään pahemman kerran. 

Kaikista surullisinta kirjassa oli kuitenkin Bunny Juniorin sokea rakkaus ja vilpitön kunnioitus rappioitunutta isäänsä kohtaan. Äitinsä kuoleman jälkeen Bunny Juniorin ei tarvitse mennä enään kouluun, vaan hän lähtee, ennen niin etäisen isänsä kanssa matkaan, oppimaan isänsä jaloa ammattia. 

En kuitenkaan voi sanoa juurikaan pitäneeni kirjasta juuri tuon törkyosuuden takia. Se sai tosissaan nousemaan karvani pystyyn. Ja koska inhosin päähenkilöä syvästi alusta loppuun, oli jotenkin kutkuttavaa seurata hänen matkaansa pohjalle, niin kamalalta kuin se kirjotettuna näyttääkin. :D

Annan kirjalle arvosanaksi 2 / 5 pistettä

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Like
Ilmestynyt: 2009
Alkuteos: The Death of Bunny Munro (2009)
Sivuja: 239
Suomentanut: Jukka Jääskeläinen

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, kansi pisti silmään ja kirja vaikutti mielenkiintoiselta.


5 kommenttia:

  1. Minäkään en tälle kirjalle lämmennyt. Pidän Nick Caven biiseistä ja sanoituksista ja odotin jotain ihan muuta - siis aiheeltaan ja etenkin kieleltään. Karsea pettymys olikin sitten lukea parisataa sivua viinanarkkarisekoilua ja jatkuvaa stondista.

    VastaaPoista
  2. Minä pitkään harkitsin lukevani tämän, mutta en ole kuullut tästä mitään positiivista, joten taitaa jäädä lukematta :D

    VastaaPoista
  3. Minä pidin tästä surullisesta kirjasta. Ja tosiaankin: Tämä ei ole vain yököttävä rappiokirja, vaan sisältää syviä, pimeitä merkityksiä.

    VastaaPoista
  4. Minä olen poiminut tämän eräänkin kerran ostoskoriini verkkokirjakauppojen aleista, mutta poistanut sen sieltä joka kerran. En tiedä onko se sitten tuo kansi mikä kiinnostaa vai joku muu.

    VastaaPoista
  5. pidin kirjasta kovasti mustaahuumoria ja ahdistusta jos kirjaa vertaisi johonkin caven kappaleeseen päätyisin stagger leehen

    VastaaPoista