sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Antti Holma - Kauheimmat runot

Antti Holma esittelee teoksessaan Kauheimmat runot neljä runoilijasuuruutta, joiden tuotantoa ei koskaan päässyt Kauneimmat runot -teoksiin. Sirsi Sunnas, Reino Leino, Karin Toisiks-Paraske ja Edith Södermalm avaavat lukijan eteen ihmiselon koko kirjon.

En ole runojen lukija. Kosketukseni runoihin rajoittuu lähinnä, kun etsin korttien taakse jotain kirjoitettavaa ja kun jossain netin syövereissä sattumalta törmään satunnaisiin runoihin. Antti Holman "toimittamasta" runoantologiasta tunsin kolme neljästä runoilijasta, jotka ovat näiden hahmojen esikuvia. Sen verran tunnen heidän tuotantoaan kuitenkin, että voin sanoa Holman olleen heidän tyyleilleen uskollinen. On Reino Leino, joka runoilee perinteisellä mitallisella runoilla, hänen tuotantoaan on poimittu mm. teoksista nimeltä Velkahirsiä ja Alla kassein Kaikkivallan. Sirsi Sunnas on lastenrunouteen keskittyvä riimittelijä, jonka tunnetuimpia teoksia on Tittiäisen satiainen ja Tittiäisen tippurimylly. Edith Södermalm on runouden ydin on modernismissa, kun taas Karin Toisiks-Paraske runoilee itse muotoilemalla lounaismurteella. 

Runot on ronskeja kirosanoja, alapäähuumoria ja alkoholismia viliseviä pastisseja, joiden joukosta löytyi myös muutama helmi. Ainakin tälläisen runojenvieroksujan oli helppo tarttua tähän kokoelmaan ja sain kyllä nauraa niin että vatsaan sattui. Minun oli ihan pakko lukea miehellenikin ääneen muutamia runoja, sillä ne olivat niin hulvattomia. Kirjassa runot on jaettu osiin aihepiirin mukaan - lukija voi löytää runoja juhlahetkiin, ylioppilaille, ystäville sekä rakkaille, elämän kolhimalle ja matkalle tuon puoleiseen, mutta myös runokukkasia. Omaksi suosikeiksi talven inhoajana nousi talviaiheiset runot sekä Toisiks-Parasken runo rakkaudesta. Vakavamielisenä tätä ei kannata lukea, vaan ottaa huumorilla. On taitoa osata kirjoittaa myös huonoa runoutta ja silti Holman runojen kepeyden alle kätkeytyy paljon enemmänkin. Varoituksen sanana kuitenkin, että ne ihmiset joihin tämän kaltainen huumori ei uppoa voi kokea Kauheimmat runot vastenmielisenä ja mauttomana lukukokemuksena. 

Kannattaa vilkaista tarkemmin myös kirjan kantta. Aloin lukemaan kauniilla kukkasilla kuvitettua kirjaa, mutta tarkempi tarkastelu paljasti karumman totuuden. Kansi kuvaa hyvin Reino Leinon tuotantoa, jossa kaunis luontokuvaus paljastuu lopulta joksikin ihan muuksi. 

Suosittelen kyllä lukemaan tämän, mutta avoimin mielin huumorilla. Osallistun kirjalla Helmet -lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan kotimaisesta runokirjasta. Haaste oli itseasiassa se syy, miksi tähän kirjaan tartuin. Halusin saada kohdan kuitatuksi ja ajattelin tämän olevan helppo runokirja sellaiselle ihmiselle, joka ei runoja lue. Olin oikeassa ja mielessäni tämän jälkeen pilkahti ajatus tutustua Eino Leinoon paremmin. Ja aion ehdottomasti lukea Kauheimmat joululaulut, kun ajankohta on teemaan sopivampi!

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2015
Sivuja: 189

Mistä minulle: Kirjastosta

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

YA-lukuhaaste

Sivujen välissä -blogin Hanna polkaisi käyntiin helmikuun alusta alkavan Young Adult-lukuhaasteen, johon minunkin on pakko osallistua. Olen viime aikoina enemmän löytänyt tieni taas nuorten aikuisten kirjallisuuden pariin ja mikäs sen hauskempaa kuin lukiessa koittaa napata samalla bingo.

Käsite Young Adult -kirjallisuus on noussut vasta viimeaikoina tapetille enemmän. YA-kirjallisuus ei ole sitä perinteisintä nuorten kirjallisuutta, vaan tyypillisesti kirjojen päähenkilöt ovat nuoria aikuisia tai aikuisuuden kynnyksellä olevia eli yleensä noin 15-20-vuotiaita.  Kirjoissa käsitellään teemoja ja ongelmia, jotka ovat tuolle ikähaarukalle tyypillisimpiä. Kirjat ovat siis enemmän suunnattu nuorille aikuisille.

Kyseessä on siis bingotyyppinen lukuhaaste ja tarkoituksena on lukea kuusi peräkkäistä haaste kohtaa. Haaste on voimassa 1.2-1.8.2018, joten bingon saamiseksi vaaditaan luettavaksi yhtä kirjaa kuukaudessa. Enemmänkin saa lukea ja ahkerimille lukijoille on ilmeisemmin luvassa jokin arvonta/palkinto Sivujen välissä -blogissa.


Haasteessa käytetyt kirjat voi joko suunnitella etukäteen tai lukea ns. sokkona ja toivoa, että saa täytettyä kirjalla jonkin kohdan. Itse lähden varmaan tavoittelemaan bingoa sokko tyylillä. Samaa kirjaa ei saa kuitenkaan käyttää useammassa haastekohdassa, joten yhdellä kirjalla saa ruksattua vain yhden kohdan. Haasteen hastag on #YAhaaste2018, jos haluaa seurata muiden etenemistä.

Jos haluat ilmottautua mukaan haasteeseen se tapahtuu Hannan blogin kautta haasteen omaan julkaisuun eli TÄÄLTÄ

Tekaisen tälle haasteelle välisivun kuten Helmet-haasteelle, jos haluatte seurata etenemistäni haasteen kanssa. 

Wish me luck!

maanantai 22. tammikuuta 2018

Nina George. Pieni kirjapuoti Pariisissa

"Pariisilainen kirjakauppias Jean Perdu löytää jokaiselle asiakkaalleen juuri tämän mielialaan sopivan kirjan. Hänen kaunokirjallisuusapteekistaan, pienestä Seinessä kelluvasta kirjakauppalaivasta, saa kirjoja kaikkiin vaivoihin. Perdu on herkkävaistoinen ihmistuntija, mutta itseään hän ei osaa hoivata. Hänen sydämensä on särkynyt kaksikymmentäyksi vuotta sitten, ja entisen tyttöystävän Manonin lähettämä kirje on edelleen avaamatta.
Eräänä kesänä Perdu vihdoin lukee kirjeen, ja tuo kesä muuttaa kaiken. Perdu irrottaa laivansa kotilaiturista ja lähtee proomullaan unohtumattomalle jokiseikkailulle kohti menneisyyttä ja Provencen sydäntä ja kohti elämää. Matka on täynnä tuoksuja ja aistimuksia, rakkautta ja surua."

Seinessä kelluva pieni ja sympaattinen kirjakauppalaiva, jonka ikääntynyt omistaja löytää jokaiselle oikean kirjan lääkkeeksi, paitsi itselleen. Miten sympaattinen ajatus kirjaksi. Kansi henkii romanttisvivahteista hyväntuulen kirjaa ja nimi mannaan kirjadiggarille. Olin toki innoissani kirjaviittauksista, varsinkin lopussa olevasta Perdun kaunokirjallisesta ensiapupaukkauksesta. Reseptitkin oliva ilahduttavia, mutta lopulta kaunokirjallinen ensiapupakkaus ja reseptit olivat minun mielestäni kirjan paras anti. Muuten tämä ei ollut minun kirjani yhtään. Puolet ajasta odotin kirjan loppuvan, sivut olivat täynnä vain korulauseista liirumlaarumia, joka ei hetkauttanut minua suuntaan tai toiseen.
En päässyt yhtään sisälle kirjan hahmoihin, jokainen heistä jäi minulle etäiseksi. En käsittänyt miksi Perdu loukkaantui niin syvästi Manonin jätettyä hänet, ettei edes lukenut tämän kirjettä. En saanut kiinni Manonin ajatuksesta naida Luc, joka oli hänen paras ystävänsä. Kirja pursuilee elämänfilosofiaa, joka vaikutti minusta lähinnä teennäiseltä ja kliseiseltä. Kun yhdistää tähän sivutolkulla hapatusta, niin lukukokemus oli pitkästyttävä ja jopa paikoittain vastenmielinen. Ei minun juttuni ei!

Moni on toki pitänytkin tästä kirjasta ja varmasti tällekkin kirjalle on oikea paikka ja aika... Ainakin joillekkin ihmisille, jos tykkää tämän tyylisestä kirjallisuudesta. Kirja on palkittu Saksassa ja tämä ranskalainen rakkaustarina nousi kansainväliseksi bestselleriksi, joten pakosta tästä on tykättykin. Nina George on saksalainen kirjailija ja journalisti, joka on julkaissut jo 25 teosta.

Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan kirjasta, jossa luetaan kirjaa. 

Annan kirjalle 1 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar
Ilmestynyt suomeksi: 2016
Alkuteos: Das Lavendelzimmer (2013)
Sivuja: 351
Suomentanut: Veera Kaski

Mistä minulle: Kirjastosta

torstai 18. tammikuuta 2018

Affinity Konar: Elävien kirjat

"Kun 12-vuotiaat kaksossiskot Pearl ja Stasha saapuvat Auschwitziin, he tekevät sopimuksen. Pearlin tehtävä on muistaa menneisyys, Stasha keskittyy tulevaisuuteen.

Tytöt ovat leirillä erityisasemassa. Identtisistä kaksosista kiinnostunut tohtori Mengele varmistaa heidän henkiinjäämisensä, mutta alistaa heidät epäinhimillisiin kokeisiin, tavoitteenaan murtaa kaksosten välinen lojaalius.

Eräänä päivänä Pearl katoaa. Kun venäläiset vapauttavat leirin pari kuukautta myöhemmin, Stasha lähtee epätoivoiselle matkalle sodan raunioittaman maan halki. Hän on päättänyt löytää siskonsa ja kostaa Mengelelle. "

Olen lukenut useita teoksia natsien kauheuksista, jokainen niistä on ahdistavaa luettavaa, sen puolesta kuinka paljon ihmiset ovat joutuneet kärsimään. Elävien kirja ei ole poikkeus, Mengele teki kauheuksia - koitti muutta silmien väriä siniseksi erilaisilla kemikaaleilla, kaatoi kiehuvaa vettä korvaan ja seurasi kuuroutumista, ompeli siamilaiset kaksoset kahdesta kaksosesta käsin yhteen, poisti elimiä ja katsoi kuinka kauan uhri säilyi hengissä. Mengele onkin saanut lempinimen kuolemanenkeli, joka kuvaa tuota setä tohtoria varsin hyvin. Kaikki Mengelen koehenkilöt kaksosista kääpiöihin ja albiinoihin oli sijoitettuna Auschwitzissa Tarhaa, jonka Mengele oli itse imartelevasti nimennyt. Hän pyrki pitämään kaksoset elossa, mutta kaikkiaan Auschwitzin 1500 kaksosesta vain 200 selvisi hengissä. Suurimpanan mielenkiinnon kohteena Mengelellä oli kaksossiteen katkaiseminen.
Pearlin ja Stashan välillä on poikkeuksellisen vahva side, jos toiseen sattuu toinen tuntee hänen kipunsa. He voivat myös nähdä toistensa ajatukset. Kun Pearl katoaa, on Stasha hukassa ilman toista puolikastaan. Venäläisten saapuessa Auschwitziin Stasha joutuu mukaan kuolemanmarssille, josta selvittyään alkaa matka läpi sodan runnomien kaupunkien. Päämääränä Stashalla on löytää Mengele ja kostaa hänelle kaikki se kipu, tuska ja vääryys, mitä Auschwitzissa olleet ovat joutuneet kärsimään. 

Konar on tehnyt mittavan pohjatyön kirjaansa varten, kirja on siis faktaan perustuvaa fiktiota. Konarin kirjoitustyyli on kevyttä ja runollista. Kauheuksilla ei mässäillä, vaan lukija voi itse kuvitella loput minkä Konar on kirjoitamalla aloittanut. Painopiste kaikista raakuukista huolimatta on toivolla, jota tytöt pitävät yllä, ja joka kantaa takapakeista huolimatta. Ajoittain kirja saa maagisia vivahteita, kun kuvataan aikaa tyttöjen kelluessa sikiövedessä tai kun heidän mielensä irtaantuvat todellisuudesta selvityäkseen kaikesta kokemastaan. On aivan normaalia, että kaiken Aucshwitzin tarjoamien raakuukisen jälkeen mieli murenee ja etääntyy todellisuudesta, joka on antanut vain sellaista julmuutta, jota me hyväosaiset emme voi kuvitellakaan. Konair on osannut tuoda sen hyvin osaksi tarinaansa. 

Kirja jakautuu kahteen osaan - aikaan keskitysleirillä sekä aikaan sen jälkeen. Ensimmäinen puolikas kirjasta on onnistunut. Se vangitsee lukijansa tasapainoilemalla julmuuden ja hyvän välillä. Toisen puolikkaan kohdalla tarina menettää sen otteen, jonka onnistui luomaan ja sortuu välillä epäuskottavuuteen. En silti pidä loppua huonona, jotkut repsottavat langanpäät vain jäivät häiritsemään muuten niin onnistuneessa kokonaisuudessa. 

Kirja toi minulle taas uutta perspektiiviä tuohon historian tummaan ajanjaksoon, sillä kirja pureutui osa-alueeseen, josta en ole aiemmin lukenut. Aina tästä aiheesta lukeminen kauhistuttaa, mutta joka kerta olen kiitollinen siitä, että olen uskaltanut tarttua kirjoihin. 

Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen ja sijoitan sen kohtaan selviytymistarina, sillä sitä tämä kirja nimenomaan on!

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo:WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2017
Alkuteos: Mischling (2016)
Sivuja: 457
Suomentanut Hanna Tarkka

Mistä minulle: Kirjastosta

maanantai 15. tammikuuta 2018

Clare Mackintosh - Annoin sinun mennä

"Äiti päästää irti pienen poikansa kädestä, auto ilmaantuu kuin tyhjästä, ja silmänräpäyksessä kaikki muuttuu.

Millainen kuljettaja pakenee onnettomuuspaikalta? Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä. Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa jättää koko entisen elämänsä taakseen, mutta menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin.
"

Lukiessa odotin vain malttamattomana sitä hehkutettua juonenkäännettä, kaikkien aikojen nerokkainta sellaista. Ja olihan se yllättävä, hyvä ja sai sivut kääntymään sellaista vauhtia, etten edes nukkumaan malttanut laittaa. Jäin vain miettimään kuinka tuo juonenkäänne olisi lyönyt ällikällä, jos en olisi osannut varautua siihen ollenkaan etukäteen? Ehdin muodostaa tuota nerokkuuden taidonnäytettä kohtaan jo niin yliluonnolliset odotukset, että sitten en ollutkaan niin yllättynyt, kuin olin kaiken sen hypettämisen perusteella odottanut. Kaiken kaikkiaan Annoin sinun mennä on kuitenkin vaikuttava teos ja puolivälin jälkeen kirjaa on melkein mahdotonta laskea kädestään. 

Lapsen kuolema on aina surullista, sattuu ajatella sen äidin tuskaa, joka näkee lapsensa veren vuotavan pitkin märkää asfalttia. Opetella elämään sen kalvavan tuskan kanssa, joka puristaa siellä missä lapsen paikka sydämessä on. Lapsi on niin suuri osa äitiä, että en voi edes kuvitella miten riipivän kipeää käy kun osa itseä riistetään pois. Miten paha ja kylmäsydäminen ihminen voi vain paeta onnettomuus paikalta? Näihin teemoihin pureudutaan psykologisella tarkkanäköisyydellä tässä romaanissa. Annoin sinun  mennä on nimeomaan psykologinen laatutrilleri ja innostuksen Mackintosh on saanut todellisesta tapauksesta, jota hän työsti ollessaan alkutaipaleella 12 vuotisen poliisiuransa aikana. Ei ihmekkään, että tarina ja sen henkilöt tuntuivat niin uskottavilta. Isona plussana myös tarinan ennalta-arvaamattomuus. Vaikka jotakin osasin aavistella, niin loppuratkaisu löi minut ällikällä odotuksistani huolimatta. Vaikka kirja alku saattaa tuntua enemmän perinteiseltä dekkarilta, joka etenee suhteellisen verkaisesti, niin puolen välin jälkeen vaihdetaan silmään isompaa vaihetta. Hieman tulee mieleen Gillian Flynnin Kiltti tyttö ja psykologinen lataus. Kirjasta on vain mahdotonta puhua paljastamatta siittä liikaa. Haluan, että kaikki muut jotka tarttuvat tähän kirjaan saavat nauttia sen tarjoilemista yllättävistä käänteistä täysin rinnoin.

Suosittelen lämpimästi lukemaan kirjan, uskon tämän kirjan olevan varmasti vuoden lopussa parhaimpien luettujen kirjojen listauksessani. Kirja sai tuntemaan sekä kyyneleet valumaan, en hetkessä pääse yli tästä lukukokemuksesta, niin syvät jäljet se jätti sieluuni. Tällä romaanilla oli hieno aloittaa tämä kirjojen vuosi!

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2017
Alkuteos: I Let You Go (2014)
Sivuja: 416
Suomentanut: Päivi Pouttu-Déliere

Mistä minulle: Kirjastosta

perjantai 12. tammikuuta 2018

Hilkka Ravilo: Mesimarjani, pulmuni, pääskyni



"Sepon ja Soilikin lapsuus on kulunut yhteisissä leikeissä syrjäisen Sääskiveden körttipitäjän pappilassa. Seppo on pappilan piian poika ja Soilikki papin tytär. Nuoret päätyvät yhteen, mutta molempien loppuelämän ylle luo synkän varjon rovasti Rantasen isäjumalainen auktoriteetti. Pappilan rauhaisa idylli kätkee taakseen kammottavan salaisuuden." 

 Luin ensimmäisen ja ainokaisen Raviloni kolme vuotta sitten. Kirja oli Nimeltään Eerika ja pidin siittä todella paljon. Olin aivan otettu, sillä minulla oli vielä monta Ravilon teosta luettavana. Tuntuu siltä, ettei edellisestä Ravilosta voi olla kolmea vuotta aikaa, sillä muistan sen vieläkin niin elävästi. Mesimarjani, pulmuni, pääskyni tarttui minulle kirjastosta mukaan, sillä kirja on ollut jonkun verran esillä seuraamissani blogeissa ja minulle sitä myös suositeltiin. Pidin jälleen Ravilon tyylistä. Nimeltään Eerikan kanssa ihmettelin, miksi sitä tituleerattiin rikosromaaniksi, vaikka rikos ei ollut pääosassa. Mesimarjani, pulmuni, pääskyni voidaan laittaa myös saman väitteen alle. Rikos tapahtuu, parikin itseasiassa, syyllisen kiinni saaminen ja tuomioiden lagettaminen ei ole vain romaanissa se pääasia. 

Painavia asioita käsitellään läpi kirjan, niistä päälimmäisenä insestin sekä traumojen vaikutusta uhrin psyykkeeseen. Oman ulottuvuutensa kaikkeen tuo körttiläisyys, joka oli vahvassa asemassa Sepon ja Soilikin lapsuuden kylässä Sääskivedellä. Kylällä elettiin tiukkojen uskonnollisten normien mukaan. Soilikin isä rovasti Rantanen oli kunnioitetussa asemassa kylän pappina. Näin hän saattoi rauhassa toteuttaa sairasta ja järjestelmällistä tyttärensä raiskaamista. Sepon äiti Maija, pappilan piika, yritti puuttua lapsen hyväksikäyttöön, mutta seinä nousi vastaan nimismiehen luona. Kuka nyt uskoisi 14-vuotiaana aviottoman lapsen saaneen piian sanaan kunnioitettua rovastia vastaan. Maijan oli julmasti raiskannut edellinen kylän pappi, tämän tullessa piiaksi pappilaan nuorena tyttönä, mutta piian asemassa ajateltiin hänen viheliäisen vietelleen hengellisen miehen synnintielle. Soilikin äitikin tietää tilanteen, mutta vaikenee hiljaa. Koko avioliitto oli vain kulissi, jolla pelastettiin rustiinan kunnia, mutta rovasti nai tämän vain saadakseen tyttären. Ainut, joka ei tiedä pappilan tapahtumista tuon taivaallista on Seppo, joka elää lapsuuttaan ihaillen rovastia puuttuvana isähahmonaan. 

Lopulta ollessaan tarpeeksi vanha, Soilikki karkaa kaupunkiin opiskelemaan. Seppo jää vielä pappilaan, mutta muuttaa myöhemmin perässä kaupunkiin töihin ja opiskelemaan. He törmäävät Soilikin kanssa sattumalta ja alkavat seurustelemaan. Aluksi suhde tuntuu aivan normaalilta, mutta pian ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen kaikki muuttuu, eikä Sepon mielestä hyvään suuntaan. Vaimo ei anna ja kun Seppo saa viimein ruikutettua tämän antamaan, Soilikki vain makaa passiivisena miehen käytettävänä ja kääntää katseensa pois. Seppo ei ymmärrä vaimonsa kylmää ja ajottain käsittämätöntä käytöstä, mutta lukija ymmärtää kaiken. Seppo on naiivi olosuhteiden uhri ja ajautunut perheessään asemaan, jossa hänellä ei ole minkäänlaista arvoa. Koko perheen suhteet ovat vinksallaan. Jokainen kirjan henkilö on saanut kantaakseen menneisyyden taakan, joka vaikuttaa myöhemmin aikuisuudessa ihmissuhteisiin. 

Helppoa luettavaa kirja ei ollut, vaikka takakannen perusteella jo osasin varautua aiheeseen, jota on vaikea hyväksyä. Insesti on kuvattu niin raadollisesti, että lukeminen oksetti ja sattui syvälle sydämeen. Kirja oli kuitenkin kaikenkaikkiaa kokonaisuutena hyvä. Jatkan siis edelleen Ravilon parissa. Olen vakuuttunut Ravilon kirjailijanlahjoista ja kehoitan lämpimästi tutustumaan hänen tuotantoonsa. Mesimarjani, pulmuni, pääskyni on Ravilon toinen romaani ja se oli vuonna 1997 myös Finlandia-palkintoehdokkaana.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä! Kirjaa on vaikea pisteyttää, sillä se sai tuntemaan niin paljon, onnistui hienosti psykologisesti, mutta insesti aiheena on jotain sanoinkuvaamattoman ahdistavaa. Ja Seppo oli välillä himokuudessaan ja sokeudessaan melko luotaantyöntävä henkilöhahmo.

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Atena
Ilmestynyt: 1997
Sivuja: 309

Mistä minulle: Kirjastosta

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

#Hyllynlämmittäjät 2018 -haaste

12 lukematonta kirjaa omasta hyllystä 12 kuukauden aikana. Kuulostaa simppeliltä, mutta sitä se ei minulle ainakaan ole. Kirjasto haittaa niin kovasti aina vakaata aikomustani lukea omia kirjoja. Harkitsin ensin tämän ja Helmet-lukuhaasteeseen valitsemieni kirjojen yhdistämistä, mutta sitten minuun iski kai suuruudeen hulluus ja valitsin hyllystäni eri kirjat tähän haasteeseen. Odotukset eivät ole korkealla, mutta jotta muistaisin tavoitteeni raahasin kummankin pinon yöpöydälleni. Siellä ne nyt komeilee ja minimalismia rakastavaa miestäni ärsyttäen.

Viime vuonnakin haasteen järjestäneet Sivumennen-podcastin Jonna ja Johanna polkaisivat haasteen tänä vuonnakin käyntiin. Osallistuin viime vuonnakin, mutta taisin saada luettua kokonaiset kaksi kirjaa listalta. Saa nähdä kuinka tänä vuonna käy.


Nämä valkkasin hyllystäni tämän vuoden haasteeseen:
  • Anne B. Radge - Berliininpoppelit
  • Joyce Carol Oates - Haudankaivajan tytär
  • Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina
  • P. D. James - Syystanssiaiset
  • Rosamund Lupton - Sisar
  • Dan Brown - Enkelit ja demonit
  • Michael Cunningham - Tunnit
  • Suzanne Collins - Matkijanärhi
  • Kate Morton - Hylätty puutarha
  • Khaled Hosseini - Tuhat loistavaa aurinkoa
  • Carlos Ruis Záfon - Enkelipeli
  • Emma Donoghue - Huone 
 Wish me luck!

lauantai 6. tammikuuta 2018

Helmet -lukuhaaste 2018

Olen jo muutamana vuonna ottanut osaa Helmet-lukuhaasteeseen, onnistumatta kertaakaan täyttämään kaikkia haastekohtia. Syy lienee siinä, etten ole viitsinyt yhtään suunnitella etukäteen lukemisiani. Alussa lukemiani kirjoja oli suhteellisen helppo sijoittaa eri haastekohtiin, mutta kun helpoimmat kohdat oli täytetty, homma on käynyt vaikeammaksi. Nyt ajattelin varautua alkaneeseen haasteeseen hyvällä suunnitelulla, sillä sehän on sitten melkein kuin puoliksi tehty. Löysin tieni lukuhaasteen Facebook -sivuille, josta olen löytänyt hyviä vinkkejä joidenkin haastekohtien täyttämiseen. Olen pyrkinyt löytämään mahdollisimman paljon luettavaa omasta hyllystä, jotta saisin luettua kirjoja hyllyjä lämmittämästä. Osa kohdista on sellaisia, että ne saa parhaiten täytettyä, kun kirja on luettu ja huomaa sen sopivan johonkin kohtaan. Siinä mielessä vapaus lainata kirjastosta fiiliksen pohjalta säilyy ja sattumanvarainen tarttuminen oman hyllyn sisältöön. Jotta voin avata enemmän suunnitelmia kurkistetaan ensin tämän vuoden haastekohtiin, jotka näyttävät seuraavalta:

1. Kirjassa muutetaan
2. Kotimainen runokirja
3. Kirja aloittaa sarjan
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja
9. Kirjan kansi on yksivärinen
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja
11. Kirjassa käy hyvin
12. Sarjakuvaromaani
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
16. Kirjassa luetaan kirjaa
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
20. Taiteilijaelämäkerta
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
23. Kirjassa on mukana meri
24. Surullinen kirja
25. Novellikokoelma
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
29. Kirjassa on lohikäärme
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
33. Selviytymistarina
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama
40. Kirjassa on lemmikkieläin
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti
42. Kirjan nimessä on adjektiivi
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle
44. Kirja liittyy johonkin peliin
45. Palkittu tietokirja
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Omasta hyllystä näin alustavasti valkkasin mielenkiintoisen pinon!


Johannan Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi kaavailin haastekohtaan kotimaisesta käännetystä kirjallisuudesta. Sinisalon kirjoja, ja tätä nimenomaistakin, on käännetty useammalle kielelle. Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää on mieheni eli perheenjäsenen minulle valitsema kirja. Yann Martelin Piin elämässä on mukana meri. Gavril Trojepolskin Bim Mustakorva menee kohtaan kirjassa on lemmikkieläin, Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirja menee lapsennäkökulmasta kirjoitettuun ja Fitzgeraldin Kultahatussa kansi on yksivärinen. Paula Hawkinsin Tummiin vesiin nimessä on adjektiivi ja Juuli Niemen Et kävele yksin nimessä sanat ovat aakkosjärjestyksessä. Doris Lessingin Viides lapsi sopii haastekohtaan vanhemmuudesta ja Donna Trattin Jumalat juhlivat öisin käydään koulua. Kamilla Shamsien Kartanpiirtäjä sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyin ja Tolkienin Hobittissa on lohikäärme. Lars Keplerin Hypnotisoija aloittaa sarjan. Kuvasta puuttuu Mary Ann Shafferin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, sillä en ole täysin varma sopiiko se kohtaan kirjasta, jossa luetaan kirjaa. Kertokaa viisammat kirjan jo lukeneet sopiiko vai etsinkö jotain muuta? Toinen jota jäin miettimään on Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirjat kohtaan viittauksia populaarikulttuuriin. Olisin varmasti löytänyt hyllystäni lisääkin haastekohtiin sopivia kirjoja, kuten nimessä on vain yksi sana ja olisin voinut itse valita sokkona jonkun kirjan pinon jatkeeksi. Mutta aloitetaan nyt tämän kasan kaatamisella.

Kirjastosta varasin jo Antti Holman Kauheimmat runot kotimaiseksi runokirjaksi. Baltialaisen kirjailijan kirjoittamaksi kirjaksi kaavailin Aino Kallaksen Sudenmorsianta. Kirja, jossa käsitellään yhteiskunnallista epäkohtaa oli hieman hankala löytää, mutta päädyin laittamaan tähän kohtaan vaihtoehdoksi Ken Keseyn Yksi lensi yli käenpesän. Kirja, joka kertoo elokuvan tekemisestä oli helppo valinta: Alan Bradleyn Filminauha kohtalonkäsissä, joka on seuraava lukematon osa Flavia De Luce -sarjassa. Ernest Clinen Ready Player One täyttäisi haastekohdan kirjasta, joka liittyy peliin ja Agatha Christien Hercule Poirot ja salainen kaava kohtaan kirjasta, jossa keksitään tai luodaan jotakin uutta. Vaikka olen näitä kirjoja suunnitellut lainaavani haastetta varten, pidätän oikeuden muuttaa suunnitelmia, jos keksin jotain vielä parempaa tai satun lukemaan kirjan, joka täyttää kyseisen haastekohdan myös. Tuleva kirjakevät on kutkuttavan mielenkiintoinen ja tarkoitus on tarttua myös uutuuksiin.

Hyviä vinkkejä kirjoista, jotka sopivat kohtiin: sarjakuvaromaani, kirjassa on yksi tai kaksi hahmoa, taiteilijan elämänkerta, sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta, liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan, entisen itäblokin maasta kertova kirja, runo on kirjassa tärkeässä osassa, maahanmuuttajan kirjoittama kirja sekä palkittu tietokirja. Näihin en ole vielä keksinyt mitään kiinnostavia kirjoja, joten hyvät suositukset otan ilomielin vastaan!

Mitäs te olette kaavailleet lukevanne haasteeseen liittyen?

torstai 4. tammikuuta 2018

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu

"Tarinan kertoja, minä ilman nimeä, on tavallinen tokiolaiskaveri, 30-vuotias käännös- ja mainostoimiston osakas, keskivertoa älykkäämpi mutta kokonaan vailla kunnianhimoa. Odottamatta hänen tylsään elämäänsä ilmaantuu nuori nainen, jolla on niin ihmeelliset korvat, että kun hän paljastaa ne, kaikki ympärillä vaikenevat. Ja tämä nuori nainen osaa ennustaa, että kertoja joutuu pian tekemisiin lampaan kanssa.

Siitä alkaa suuri lammasseikkailu, joka vie Hokkaidon jylhille lumisille vuorille, keskelle yksinäisyyttä ja mystisiä kokemuksia, odottamattomia oivalluksia ja paljastuksia."

Suuri lammasseikkailu on Murakamin läpimurtoteos, mutta minusta tähän astisista Murakameista erikoisin. Tarina on vähän kaikkea ja ei mitään. Sen sisään limittyy paljon kaikkea, mutta kokonaisuutena se ei ole ehjä, kirjan loppuratkaisu oli niin omituinen, että jäin vain miettimään ymmärsinkö sittenkään tästä kirjasta yhtään mitään. Selailin kirjaa vielä tovin uudestaan ja kyllä luulen ymmärtäneeni kaiken sinne loppuun asti kunnes herra kirjailija hämmentää soppaa niin, että syntyvät pyörteet saivat pääni aivan sekaisin. 

Kirjan päähenkilö on suhteellisen väritön heppu, joka ei ole elämässään saanut juuri nimeksikkään aikaan. Tai on hän eronnut sopuisasti ja on töissä osakkaana keskivertoisesti toimeentulevassa firmassa. Mutta siinä oli hänen elämänsä pähkinänkuoressa. Lopulta mies tapaa naisen, jolla on niin erikoiset ja lumoavat korvat, että se vetää jalat kertojamme alta. Tämä erikoislaatuinen nainen osaa ennustaa ja ennustaakin kertojallemme, että hän joutuu tekemisiin lampaan kanssa. Tähän asti kaikki on vielä selkeää. Kertojamme viedään  pääkallopaikalle, jossa hän saa Pomon oikealta kädeltä tehtäväksi etsiä lammas, joka on ruskean sävyinen ja jolla on tähtikuvio selässään. Lampaan kerrotaan olevan hyvin erikoislaatuinen ja syy miksi juuri kertojamme joutuu lampaan etsimään on kuvassa, jonka kertoja on saanut ystävältään.  Vihjeitä seuraten kertojamme lähtee tyttöystävänsä kanssa etsimään tuota tarunomaista lammasta ja tie vie Hokkaidon vuorille. Siellä kaikki sitten muuttuukin astetta oudommaksi. Alku ja keskikohta kirjasta oli erittäin nautinnollista luettavaa, mutta loppu lyö ällikällä. En kuitenkaan voi sanoa sen olevan huono, mutta ei mikään iloinen yllätyskään.

Suuri lammasseikkailu on tarina etsimisestä ja löytämisestä ja rakkaudesta sekä yhdessäolosta. Se on myös tarina lampaista ja odottamattomista yllätyksistä. Tarina herättää paljon kysymyksiä, joihin odottaa saavansa vastauksen. Vastauksia ei kuitenkaan ole luvassa kaikkiin kysymyksiin ja se jättää lukijan hämmenyksen valtaan. En ole koskaan lukenut mitään vastaavaa, tuskin tulen lukemaankaan. Murakamin teoksia aina leimaa omaperäisyys ja maaginen-realismi, joka on aivan omalla tasollaan. Silti en osaa edes ajatella mitään vastaavaa, mitä Suuri lammasseikkailu oli. Ensimmäiseksi Murakamiksi tämä ei ehkä ole se ideaalisin teos, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen lukuseikkailu, joka varmasti jää mieleen. Kirja onnistuu kuitenkin pitämään otteessaan alusta loppuun asti ja kiehtoo kummallisuudellaan.

Annan kirjalle 3 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 1993 ja pokkarina 2009
Alkuteos: Hitsuji o meguru bo¯ken (1982)
Sivuja: 351
Suomentanut: Leena Tamminen

Mistä minulle: Kirjastosta

tiistai 2. tammikuuta 2018

Vuosi 2017 pakettiin

Luin viime vuonna 45 kirjaa, joka on 5 kirjaa enemmän kuin asetin tavoitteeksi. Olen tyytyväinen määrään, sillä se on pitänyt sisällään huiketakin lukukokemuksia. Saavutuksestani rohkaistuneena asetin ensi vuodelle tavoitteeksi 45 kirjaa, ja toivon saavani sen rikki ja ylittäväni tavoitteen taas muutamalla kirjalla.

Viime vuonna mieleenpainuvimmat lukukokemukset olivat seuraavat:




  • Gillian Flynn - Teräviä esineitä
  • Suzanne Collins - Nälkäpeli
  • John Green - Arvoitus nimeltä Margo
  • Sue Monk Kidd - Mehiläisten salaisuudet
  • Haruki Murakami - Maailmanloppu ja ihmemaa
  • Liane Mortiarty - Hyvä aviomies
  • Eowyn Ivey - Lumilapsi
  • J.K. Rowling - Harry Potter ja kirottu lapsi
  • Enni Mustonen - Emännöitsijä
  • Joël Dicker - Baltimoren sukuhaaran tradegia
  • Agatha Christie - Eikä yksikään pelastunut
  • Mia Vänskä - Valkoinen aura
Osallistuin viime vuonna jälleen Helmet -lukuhaasteeseen. En saanut kaikkia kohtia täytettyä, mutta sain napattua fiilispohjaisella lukemisella 36 kohtaa 50:stä. Aion osallistua lukuhaasteeseen tänäkin vuonna, mutta yritän hieman valmistautua suunnittelemalla etukäteen haastekohtiin sopivia kirjoja. Yritin myös saada #hyllynlämmittäjät -haasteessa luettua oman hyllyn kirjoja, mutta se tuntuu olevan toivon tehtävä. Suuntaan aina kirjastoon ja lainaan sieltä kirjoja, vaikken aio ja ne kiilaavat edelle. Tänä vuonna yritän jälleen tarttua enemmän oman hyllyn antiin, mutta en tee siittä mitään haastetta itselle. 
Joululahjaksi sain lisätäytettä omaan hyllyyni yhden kirjan verran, nimittäin Dan Brownin uusimman. Muita en toivonutkaan, sillä pyrin hillitsemään kirjahyllyn ylitsetursuamista. Olenkin kovalla kädellä karsinut kirjoja hyllystäni menneenä vuonna ja laittanut jo lukemiani teoksia eteenpäin. Dekkareista ja kotimaisista kirjoista olen vienyt suurimman osan äitipuolelleni luettavaksi, sillä siellä on toinen lukutoukka vailla vertaa. Osan kirjoista olen myynyt kirpputorilla. Itselle olen ostanut kirjoja varsin maltillisesti vuoden aikana. Brownin uutuuden lisäksi olen hommanut Keplerin uusimman sarjan jatkoksi, Paula Hawkinsin Tummiin vesiin, Katja Kallin Yön kantajan ja Kate Mortonin Hylätyn puutarhan.
Nyt katseet kohti uutta lukurikasta vuotta, joka onkin alkanut ihan mukavasti Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä parissa. Mikäs kirja teillä on menossa juuri nyt?
Hyvää uutta vuotta kaikille kirjojen ystäville! Olkoon tarinoiden tuulet teille myötäisiä!