Nina George. Pieni kirjapuoti Pariisissa

"Pariisilainen kirjakauppias Jean Perdu löytää jokaiselle asiakkaalleen juuri tämän mielialaan sopivan kirjan. Hänen kaunokirjallisuusapteekistaan, pienestä Seinessä kelluvasta kirjakauppalaivasta, saa kirjoja kaikkiin vaivoihin. Perdu on herkkävaistoinen ihmistuntija, mutta itseään hän ei osaa hoivata. Hänen sydämensä on särkynyt kaksikymmentäyksi vuotta sitten, ja entisen tyttöystävän Manonin lähettämä kirje on edelleen avaamatta.
Eräänä kesänä Perdu vihdoin lukee kirjeen, ja tuo kesä muuttaa kaiken. Perdu irrottaa laivansa kotilaiturista ja lähtee proomullaan unohtumattomalle jokiseikkailulle kohti menneisyyttä ja Provencen sydäntä ja kohti elämää. Matka on täynnä tuoksuja ja aistimuksia, rakkautta ja surua."

Seinessä kelluva pieni ja sympaattinen kirjakauppalaiva, jonka ikääntynyt omistaja löytää jokaiselle oikean kirjan lääkkeeksi, paitsi itselleen. Miten sympaattinen ajatus kirjaksi. Kansi henkii romanttisvivahteista hyväntuulen kirjaa ja nimi mannaan kirjadiggarille. Olin toki innoissani kirjaviittauksista, varsinkin lopussa olevasta Perdun kaunokirjallisesta ensiapupaukkauksesta. Reseptitkin oliva ilahduttavia, mutta lopulta kaunokirjallinen ensiapupakkaus ja reseptit olivat minun mielestäni kirjan paras anti. Muuten tämä ei ollut minun kirjani yhtään. Puolet ajasta odotin kirjan loppuvan, sivut olivat täynnä vain korulauseista liirumlaarumia, joka ei hetkauttanut minua suuntaan tai toiseen.
En päässyt yhtään sisälle kirjan hahmoihin, jokainen heistä jäi minulle etäiseksi. En käsittänyt miksi Perdu loukkaantui niin syvästi Manonin jätettyä hänet, ettei edes lukenut tämän kirjettä. En saanut kiinni Manonin ajatuksesta naida Luc, joka oli hänen paras ystävänsä. Kirja pursuilee elämänfilosofiaa, joka vaikutti minusta lähinnä teennäiseltä ja kliseiseltä. Kun yhdistää tähän sivutolkulla hapatusta, niin lukukokemus oli pitkästyttävä ja jopa paikoittain vastenmielinen. Ei minun juttuni ei!

Moni on toki pitänytkin tästä kirjasta ja varmasti tällekkin kirjalle on oikea paikka ja aika... Ainakin joillekkin ihmisille, jos tykkää tämän tyylisestä kirjallisuudesta. Kirja on palkittu Saksassa ja tämä ranskalainen rakkaustarina nousi kansainväliseksi bestselleriksi, joten pakosta tästä on tykättykin. Nina George on saksalainen kirjailija ja journalisti, joka on julkaissut jo 25 teosta.

Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan kirjasta, jossa luetaan kirjaa. 

Annan kirjalle 1 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar
Ilmestynyt suomeksi: 2016
Alkuteos: Das Lavendelzimmer (2013)
Sivuja: 351
Suomentanut: Veera Kaski

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Hei, kiitos kivasta kirjablogista! Jäin oikein pitkäksi aikaa selailemaan näitä vähän vanhempiakin postauksia. Jotennkin huojentavaa löytää joku, joka on samaa mieltä Nina Georgesta. Tätä kirjaahan kehuttiin, ja minä jopa haksahdin ostamaan sen matkalukemiseksi. Oli todella pitkäveteinen ja siirappinen, ja yhdessä äitini kanssa (joka on vaativa lukija) kummasteltiin sen suosiota. Yritin antaa mahdollisuuden vielä toiselle Georgelle, jooka oli HS:n Viikon kirjana eli ilmaiseksi luettavissa lehtitilauksen tehneille, mutta se jäi kesken. ENnalta-arvattavaa ja minusta lukijoiden aliarvioimista. Mutta ilmeisesti en vain ole kohderyhmää. Tykkään kirjoista joissa on sentään vähän enemmän pureskeltavaa.

    VastaaPoista
  2. Täysin samaa mieltä: ennakkohypetystään paljon heikoimpi esitys.
    Vaikka jopa Pariisissa olenkin käynyt usein, tämä kirja upposi minulta Seineen.
    Pitkäveteinen kikkaileva tyyli kirjailijalla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti