Hyvää mieltä feelgood -romaaneista

Feelgood on uusi tai uudehko alakäsite viihdekirjallisuudessa. Sillä tarkoitetaan hyvän mielen tuovia viihdekirjoja, joissa tavoite on leppoisa tunnelma ja tarina, joka saa hymyn nousemaan huulille. Feelgood -romaanit ovat helppolukuisia, tunnelmaltaan kepeitä, mutta ne voivat käsitellä tärkeitäkin teemoja rivien välissä. Olen ihastunut feel good -romaaneihin genrenä, sillä sitä aidosti kaipaa välillä kirjoja, jotka nostavat hymyn huulille ja ovat helppoja sekä viihdyttäviä. Feelgood -romaanit jaotellaan usein romanttisten kirjojen alakategoriaksi, mutta feelgoodia voi mielestäni olla myös sellaiset romaanit, jotka eivät varsinaisesti painota romanttista juonta. Ehkä olen hakoteillä ja varmasti feelgoodista on erilaisia käsityksiä, onhan se kuitenkin alakategoriana suhteellisen uusi käsite kirjallisuuskentällä, mutta näin olen itse käsitteen alle lukeutuvat kirjat ymmärtänyt. Feelgood ja hyvänmielen kirjat  tuntuu kuitenkin olevan trendinä varsinkin kirjojen markkinoinnissa. Eikä ihme, maailma on ollut melkoisen masentava paikka viime vuosien uutisten valossa. Jokainen meistä kaipaa välillä piristystä elämäänsä, vaikka sitten feelgood -romaanien parissa. Vinkkaanpa siis muutamia omia suosikkeja hyvänmielen kirjoista!

Johanna Schreiber; Rakkautta rivien välissä

Ruotsalaiseen kirjakustantamoon sijoittuva kirja on romanttinen, mutta ei onneksi nojaa siihen perinteiseen juonenkaareen romantiikan osalta. Ihastuinkin kirjan päähenkilö Emilyyn sekä hänen aitouteen. Tapahtumien taustana toimii ihana kesäinen Tukholma ja kirjakustantamo tapahtumien keskiössä on tällaisen kirjanörtin unelma. Itse olen ainakin unelmoinut töistä kirjakustantamossa salaisesti jo varmaan kymmenen vuotta, joten Emilyn työ kustantamon viestinässä on varsin mielenkiintoinen.

Kirjan tunnelma on hyvin lempeä, vaikka se sivuaa tärkeitä teemoja. Emily kamppailee elämänsä kanssa, sillä avioero ja erovanhemmuus sekoittavat Emilyn arkea häiritsevän paljon. Eikä kuvioon mukaan astuva hurmaava Herman helpota yhtään Emilyn kaoottiseksi ajautuvaa arkea. Herman tarjoaa ihanaa kesäistä huumaa, mutta samaan aikaan työrintamalla Emily alkaa kokemaan ylikuormittumista ja hän tuntee ettei riittää kaikkeen. Romahduksen tullessa Emily ryhtyy miettimään itseään ja mahdollisuutta voisiko hänellä olla ADHD. Juoni tarjoaa yllätyksiä ja pidin erityisesti aidoista henkilöhahmoista. Mainitsinkin jo että arvostin suuresti myös sitä ettei juonenkuljetuksessa sorruta niihin oletusarvoisiin ratkaisuihin romantiikan saralla ja minusta oli myös erityisen hienoa kirjan ADHD aspekti. Se on nimittäin tärkeä aihe, johon ei kovin tiheään törmää kaunokirjallisuudessa. Mutta, vaikka kirja käsittelee tärkeitä ja vakaviakin teemoja, niin silti tämä vetävästi kirjoitettu romaani saa tunnelmansa sekä lempeän huumorinsa ansiosta hymyn nousemaan huulille.

Kirjan sain arvostelukappaleena kustantamolta.

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows; Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Tämä kirja oli kerrassaan ihastuttava! En edes osannut tämän kirjan olevan hyväntuulen romaani, sillä kirjassa käsitellään toista maailmansotaa ja sitä miten se vaikutti Guernseyn saaren asukkaisiin. Aiheeseen otetaan kuitenkin sopiva etäisyys, jolloin henkilöhahmot, heidän välisensä suhteet sekä heidän ihastuttava kirjakerhonsa nousevat keskiöön. Oman mausteensa kirjaa tuo vielä se, että Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on kirjeromaani, joten kaikki aukenee lukijalle päähenkilö Julietin ja saaren asukkaiden välisestä kirjeenvaihdosta. 

Kaikki saa alkunsa, kun Juliet saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn saarelta. Dawsey Adamsiksi itseään kutsuva mies on saanut käsiinsä Julietin vanhan kirjan. Dawsey kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin, joka syntyi saksalaisten miehityksen aikana, kun joukko saarelaisia jäi kiinni ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta railakkaan porsaspaisti-illallisen jälkeen. Juliet kirjoittaa Dawseylle ja lopulta muillekin kirjallisuuspiirin jäsenille. Kirjeiden kautta hän saa kuulla hätkähdyttäviä tarinoita ja matkustaa toimittajan ominaisuudessa saarelle tekemään juttua kirjallisuuspiiristä ja sen omintakeisista jäsenistä.

Rakastin sitä miten kirja vain vilisee intertekstuaalisia viittauksia toisiin kirjoihin ja kuinka kirjoihin sekä lukemiseen suhtauduttiin valtavalla lämmöllä. Guernseyn saareen ja sen asukkaisiin ei voi olla ihastumatta, oli jopa haikeaa painaa takakansi kiinni ja jättää hyvästi saarelle ja sen asukkaille. Romantiikkaakaan ei ollut unohdettu, mutta oikeastaan romanttinen juonipolku oli minulle enemmän toissijainen, mutta se sopi hyvin kirjan henkeen. Enemmän olin kuitenkin kiinnostunut saarelaisten tarinoista ja saksalaisten miehityksestä. Tätä kirjaa lukiessa ei voi olla hymyilemättä ja lämminhenkinen kirja saa hyväntuulen aallot läikehtimään sisimmässä. Kirjasta tehty elokuva ei ollut puoleksikaan niin hyvä kuin kirja!

Lucy Diamond; Uusien alkujen talo

Uusien alkujen talo on myös lempeätunnelmainen romaani, joka on kevyttä luettavaa, vaikka käsittelee ihan vakaviakin aiheita. Ystävyyden kantava voima ja pirskahteleva huumori kevensivät tunnelmaa juuri sopivasti. Siksipä tätä voi hyvällä omalla tunnolla kutsua hyvänmielen kirjaksi, sillä minut ainakin tämän lukeminen teki hyvälle tuulelle. Kaikkeen tähän, kun yhdistää vielä jouhevan kerronnan kirja sujahtaa loppuun aivan silmissä. Lopputulos on sopivan kevyt, mutta samaan aikaan vakuuttava.

Uusien alkujen talo kuvaa kolmen naisen ystävystymistä kesänä, joka muuttaa heidän kaikkien elämänsä. Brightonin rantakaupungissa sijaitsevaan taloon muuttaa kolme naista; toimittajan urasta haaveileva Georgie muuttaa Brightoniin puolisonsa työn perässä, menneisyyden tragediaa pakeneva Charlotte haluaa vetäytyä uuden asuinpaikkansa suojiin ja ihmissuhdekriisin moukaroima Rosa vaihtaa lontoolaiselämän paikallisen ravintolan keittiössä raatamiseen. Kun nämä kolme naista löytävät turvan ja tuen toisistaan, alkaa heidän jokaisen elämässä uusi vaihe. 

Jokaisella kolmesta päähenkilöstä on omat ongelmansa ja haaveensa, joista koskettavin oli ehdottomasti Charlottella. Kuitenkin ystävyys sekä Brightonin kaupungin lempeät tuulet korjaavat hiljalleen jokaista naista, he valavat toisiinsa uutta uskoa elämään ja saavat uutta puhtia ottaessaan ohjia omiin käsiinsä. Rakastuin tämän kirjan nousujohteiseen tunnelmaan, ystävyyden kuvaukseen ja mukaansatempaavaan kerrontaan. Tämän jälkeen on ollut tarkoitus tutustua Lucy Diamondin Rantakahvila -sarjaankin, jota olen kuullut myös kehuttuvan. 

Sarah Morgan; Perhe-elämää aloittelijoille

Tämä kirja oli niin ihana! Sarah Morganin kirja oli osa pr-yhteistyötä. Kirjailija oli minulle aivan uusi tuttavuus, enkä oikein tiennyt mitä kirjalta voisi odottaa. Se kuitenkin hurmasi minut täysin. Perhe-elämää aloittelijoille oli feelgoodia parhaimmillaan, vaikka tämäkin sivusi vakavia teemoja aina surusta uusperheen muodostamisen haasteisiin.

Floran kuplivan optimismin takan kytee salaisuus. Hän on yksinäinen. Lapsena orvoksi jäänyt Flora ei ole koskaan tuntenut kuuluvansa mihinkään, ei ennen kuin hän tapaa Jack Parkerin. Jack on ensimmäinen mies, joka tuntuu näkevän Floran kokonaan. Jackillä on kaksi tytärtä, joista varsinkin teini-ikäinen Izzy on kova pala purtavaksi. Äitinsä kuoltua Izzy on huolehtinut isästään ja siskostaan, mikä on tuonut Izzylle lohtua ja turvaa. Kun Izzy saa selville, että isällä on uusi tyttöystävä, tuntuu Izzystä kuin hän olisi joutunut keskelle painajaista. Hän ei tarvitse mitään äidin korviketta. Floran osallistuessa heidän perheen kesälomareissulle, tuntuu Izzystä että hän on saanut tarpeekseen. Floran sydän särkyy Izzyn vuoksi, mutta samaan aikaan hän haluaa saada suhteen Jackin kanssa toimimaan.

Kirja on kerrassaan koukuttava, tämän äärellä ei voi olla viihtymättä. Kirja olikin yksi parhaista viime vuonna lukemistani kirjoista. Ihanan kevyttä, mutta ei liian höttöistä. Flora on henkilöhahmo, johon ei voi olla tykästymättä ja jonka asenne saa väkisinkin hymynkareen välkehtimään suupielessä. Tätä suosittelen lämpimästi, vaikka edessä häämöttävän kesän rantalukemiseksi.

Muita feelgoodia kirjoittavia kirjailijoita on mm. Jenny Colgan, jonka "lunni ja leipä" -sarja on minusta iki-ihana! Sarjan ensimmäinen osa on nimeltään Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua, mutta Colganilta on ilmestynyt myös kaksi muuta sarjaa. Myös Clare Pooleyn Totuushaaste on kirja, jonka lukeminen sai minut hyvälle tuulelle. Pooleylta ilmestyi nyt alkuvuonna uutuusromaani Joka päivä laiturilla 5, jota odottelen kirjastosta saapuvaksi. Kotimaiselta kentältä feelgoodina uskaltaa vinkata Amanda Vaaran Majatalo Villa Venla -sarjaa, joka itselläni on toiminut erinomaisesti myös äänikirjaformaatissa.

Mitä feelgood -romaania sinä suosittelisit?