Karin Slaughter: Kadotettu

Kadotettu on Grand County -sarjan viides osa.  No, minä nyt etenin nurinperin väärinpäin ja luin tämän ihka ensimmäisenä Karin Slaughterin teoksena. Ei se minusta kuitenkaan vaikuttanut lukukokemukseen ainakaan negatiivisesti, pysyin ihan hyvin kärryillä. Halusin ehdottomasti tutustua kirjailijaan ja kirjastossa oli jatkuvasti ensimmäinen osa lainassa, niin lainasin sitten viidennen osan.

Patologi ja lastenlääkäri Sarah Linton ja poliisipäälikkö Jeffrey Tolliver löytävät sattumalta metsästä maahan arkussa haudatun ruumiin. Näyttää siltä, että nuori tyttö on haudattu maahan elävältä. Kaikki johtolangat viittaavat lähellä toimivaan uskonnoliseen yhteisöön, johon tytön perhe kuuluu. Kun murhatun tytön sisar katoaa, juttu osottautuukin monimutkaiseksi ja vaaralliseksi. Samalla Jeffrey ja Sarah yrittävät selvittää välejään ja etsivä Lena Adams toipuu tekemästään abortista ja yrittää päästä irti väkivaltaisesta parisuhteestaan. 

Kirja käsitteli melko rankkoja aiheita kuten perheväkivaltaa, huumeriippuvuutta, uskonnollisia lahkoja ja aborttia. Kuvaukset olivat minusta joskus niin karmaisevan yksityiskohtaisia, että se sai niskakarvani nousemaan pystyyn. Kirja oli jännittävä, joskus jopa hieman yllättäväkin, mutta ei saanut minussa aikaan oikeen minkäänlaisia tunteita ja ajatuksia ällötystä lukuunottamatta. Päähenkilöt olivat kuitenkin realistisia ja painivat nykyaikaan kuuluvien arkisten asioiden parissa. He olivat helposti lähestyttäviä ja heihin oli helppo samaistua. Toki vastaavanlaisia tapahtumia ei kuitenkaan satu ihan jokaiselle Matti Meikäläiselle, mutta tuskastuttavan usein abortti, väkivaltainen parisuhde ja perheväkivalta, pettävä aviomies ja huumeongelmat ovat ihmisten arkipäivää.

Voisin sanoa että tämä putoaa sinne viihteellisten rikosromaanien liigaan, mukavaa ajanvietettä, muttei kuitenkaan niitä sävähdyttävimpiä teoksia, joita lukee enemmän kuin mielellään. Samoin kuin rakkauslällynlää romaaneilla, myös viihteellisillä rikosromaaneilla voi aukaista mukavasti lukusolmuja sekä  ne sopivat luettavaksi silloin kun haluaa lukea jotain ns. helppoa. Voisin kuvitella lukevani vastaavanlaisia kirjoja juna- tai lentomatkalla, rannalla tai vain viihteelliseksi välipalaksi. Itselläni tämä ainakin toimi arjen pakokeinona koiran lopettamisrumban keskellä.  Jostain syystä minulla kuitenkin tuli koko ajan mieleen amerikkalaiset rikos telvisiosarjat, samoja kliseitä vilisi kirjassakin. Ja jotenkin amerikkalaisuus ilmeni myös yksinkertaisuudessa, siis minkälainen poliisi ei tiedä mikä on hepatiitti?

Ehkäpä vielä jonakin päivänä innostun lukemaan enemmänkin Slaughterin teoksia, mutta kyllä enemmän pohjoismaiset dekkarit vetoavat minuun tiukalla ja asiantuntevalla otteellaan. Annan Kadotettulle arvosanaksi 2,5 / 5. 

-Aletheia