Briitta Hepo-oja: Sydämiä seireeneille

Lynx on menettänyt ritariarvonsa, aatelisnimensä, sukunsa ja varallisuutensa. Syypää siihen on hänen opiskelukaverinsa ja entinen ystävänsä Magdalena, joka on paljastunut noidaksi. Lynx on rakastunut erisäätyiseen Timiin, joka on menettänyt muistinsa. Muistinmenetyksessäkin Magdalenalla on sormensa pelissä.

Lynxin on lähdettävä Helsingistä etsimään noitaa, joka voi palauttaa Timin muistin. Lynx varastaa auton ja ylittää luvattomasti Etelä-Suomen ja Botnian rajan. Se on vasta alkusoittoa sille, mikä tyttöä Kuusamon erämaassa odottaa.

Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille lumosi minut minut viime kesänä. YA-fantasian kentälle oli tärähtänyt todella vahva haastaja käännösromaanien rinnalle. Ja millainen kirja se olikaan - vaihtoehtoinen Suomi, jossa maata hallitsi monarkia ja fantasianelementit oli ujutettu osaksi tarinaa sulavasti. Tuossa Suomessa oli samaan aikaan jotain niin tuttua, mutta kuitenkin niin vierasta. Nyt pääsin jatkamaan tarinaa tutuissa maisemissa, kun tartuin sarjan jatko-osaan Sydämiä seireeneille. Tässä osassa Lynx matkaa Botniaan, eli pohjoiseen Suomeen, aikomuksenaan löytää noita, joka voisi palauttaa Timin muistin. Botnia on kuitenkin vaarallinen, taianomainen ja villi paikka, jossa varomattomat kulkijat voivat päästä hengestään nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa. Botnian metsissä lymyää voimia, villieläimiä sekä myyttisiä taruolentoja. Pääsekö Lynx hengissä perille Kuusamoon, jossa noitien puhutaan asustavan? Miten käy häntä pelastamaan lähteneelle joukkiolle? Voivatko he enää koskaan palata Uudellemaalle, sillä rajan ylittäminen ilman lupaa on vakava rikos?

Botniassa fantasiaolennot tulevat tutummaksi kuin ensimmäisessä osassa, sillä tähän mennessä suomenkieltä ymmärtämätön lohikäärme tuntuu yhtä tavalliselta kuin juoksupyörässä juokseva hamsteri ja noitiakin voi ihan loogisesti olla olemassa, kun tätä kirjaa lukee. Botnia on kuitenkin alue, jossa ikiaikaiset voimat vielä elävät ja perinteiset kansanuskomukset sekottuvat dystooppisiin sekä moderneihin vivahteisiin. En voi lakata ihastelemasta Hepo-ojan luomaa maailmaa, se on kerrassaan upea, lumoava, kiinnotava ja oivaltava samaan aikaan. Se on myös loppuun asti hiottu, eikä se tunnu ontolta tai persoonattomalta, vaan runsaan täyteläiseltä sekä uskottavalta, sillä Hepo-oja on tuonut maailmaansa niin monia osa-alueita onnistuneesti. Tässä osassa on luvassa vähemmän poliittista juonittelua, sillä villissä Botniassa poliittisilla juonilla ei ole niin suurta painoarvoa. On tärkeämpää pitää haltijat tyytyväisinä ja olla varuillaan.

Ihan ensimmäsen osan tasolle ei vetävyydessä ylletty, mutta ei tästäkään osasta missää nimessä puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Juoni ei edes ole tässä se, mikä tekee kirjasta nautittavan, vaan nimenomaan henkilöhahmot sekä maailma! Lukija saakina olla huolissaan lähes ystäviltä tuntuvista henkilöhahmoista sekä heidän henkirievuistaan, kun Botnian erämaat ja myyttiset olennot uhkaavat viedä voiton heistä. Lukija tutustuu nyt myös uusiin henkilöhahmoihin, joiden olisi kyllä ollut parempi pysyä kuolleena, jos minulta kysytään. Edelleen kirja on helppo- ja nopealukuinen siinä missä Suomea lohikäärmeillekin oli. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mihin suuntaan Hepo-ojan tarinansa vie seuraavassa osassa.

Jos jostain syystä tämä sarja ei ole vielä tuttu, suosittelen lämpimästi tutustumaan!

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Otava

Ilmestynyt suomeksi: 2020

Sivuja: 346

Mistä minulle: Kirjastosta