Kesä ja dekkarit ne yhteen soppii! Ja nyt keskellä dekkariviikkoa ajattelin itsekin julkaista muutamia hyväksitodettuja dekkareita, joihin kannattaa tarttua. Omat vinkkini ovat siis hiljattain itse löytämäniä uusia tai uudehkoja rikoskirjallisuuden helmiä. Christietä en siis tällä kertaa vinkkaa, paitsi tässä lauseessa, vaikka hän itsestäänselvää kesälukemista onkin. Itselläkin taas yksi Christie löytyy kesäkirjojen huojuvasta pinosta, sillä ei ole kesää ilman Christietä! Mutta onneksi löytyy muitakin dekkareita nautittavaksi, jos Christiet on luettu tai dekkarikuningattaren taidonnäytteet ei uppoa.
Elina Backman: Kun kuningas kuolee & Kun jäljet katoavat
Tutustuin juuri Elina Backmanin viime vuonna ilmestyneeseen Kun kuningas kuolee dekkariin sekä kaupallisen yhteistyön tiimoilta juuri ilmestyneeseen Kun jäljet katoavat dekkariin. Kumpikin ihan mielettömän hyviä ja koukuttavia rikosmysteerejä, joita ei malttanut laskea käsistään. Kirjat ovat Otavan kustantamia.
Ensimmäinen osa sijoittuu Hartolan pieneen kaupunkiin, jossa toimittaja Saana paneutuu 30 vuotta vanhaan vaiettuun katoamistapaukseen. Samaan aikaan Suomenlinnasta, kuninkaanportilta, löytyy polttomerkitty ruumis. Rikoskomissario Jan Leino pelkää Suomenlinnan murhan olevan vasta alkua. Tarinat lomittuvat upeasti keskenään, eikä Backmanin runsas mielikuvituksen lento ole onneksi jäänyt vain hienon murhamysteerin punomiseen, vaan ihmissuhteilla ja pienellä romanssillakin on oma roolinsa tässä kirjassa.
Kun jäljet katoavat kirja jatkaa siitä mihin ensimmäinen osa jäi, mutta sen voi aivan hyvin lukea myös itsenäisenä romaanina. Edellisen osan lukeneena keskeisten henkilöiden taustat alkoivat kuitenkin mukavasti syvenemään. Backman ei kuitenkaan paljasta tässä ensimmäisen kirjan tapahtumia, joten spoilaantumiseen vaaraa ei ole. Toisen kirjan tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin ja erityisesti Lammassaareen, jotka kummatkin Backman on maalannut taidokkaasti esiin. Aivan kuten hän herätti enismmäisessä osassa Hartolan kaupunkgin eloon niin, että tuntui kuin olisin itse siellä joskus vieraillut.
Kolmen nuoren miehen porukka on ollut Lammassaaressa kuvaamassa dokumenttielokuvaa erakosta, joka asustaa yksin keskellä metsää. Yksi kuvausryhmän jäsenistä löydetään kuitenkin kuoleena keskeltä metsää. Aluksi vaikuttaa, että kuoleman tapaus voisi olla vain onneton sattuma, kunnes toinen kuvausryhmän jäsenistä katoaa jäljettömiin. Saana ryhtyy selvittämään työkaverinsa kanssa tämän veljen katoamista raportoiden edistymistään uuteen true crime -podcastiinsa. Jan Leino puolestaan astuu rikoskomissarion saappaissa tutkimaan Lammassaaren tapausta - mitä pojat ovat löytäneet?
Jälleen rikosmysteerin ohella kuvataan mukavasti myös kolmekymppisten arkielämää ja sen kipukohtia. Lammassaaren tunnelma, juonenkuljetus sekä henkilöhahmot. Koko paketti on niin vangitsevä, ettei lukemista ole mahdollista lopettaa. Backmanin eduksi on myös mainittava, että hän ei kirjoissaan turhia väkivallalla mässäile, joten kirjat sopivat erinomaisesti mös herkemmille lukijoille. Backman on yksi kotimaisen rikoskirjallisuuden nousevista tähdistä, enkä malta odottaa seuraavan kirjan ilmestymistä!
Ilona Tuominen: Ja jollen sinua saa
Ilona Tuomisen hyytävän jännittävä Ja jollen sinua saa nosti iho karvat pystyyn ja sai minut epäluuloisesti pälyilemään ympärilleni lenkkipolilla. Tuomisen esikoisteos on vahva trilleri, joka kertoo tarinan siitä kun rakkauden nälkä muuttuu pimeydeksi.
Elämänsä rutinoinut Riia Haapakorpi löytää eräänä päivänä lenkkipolun varrelta laukun, jonka sisältä löytyy naisen pää. Pian Turkua ravistelee naisten katoamisten ja murhien sarja ja Riian kauhuksi alkaa näyttää, että tapaukset liittyvät jollain tapaa häneen itseensä.
Yllättävä ja viihdyttävä tarina, jossa jännitys tiivistyi mukavasti loppua kohden. Ehdottomasti suosittelen menevien trillereiden ystäville. Tässäkin mukana myös ripaus romantiikaa, joka tuo mukavan säväyksen tarinaan.
Sebastian Fitzek: Potilas
Fitzek vie lukijansa suoraan ihmismielen pimeälle puolelle. Fitzekin ensimmäinen suomennettu teos Potilas nosti ihokarvat pystyyn ja sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Kirjan tunnelma on varsin piinaava ja Fitzek vangitsee lukijan mielenkiinnon jo ensimmäiseltä sivulta ja ujuttautuu salakavalasti myös lukijan pään sisälle.
Pahamaineinen murhaaja istuu tuomiotaan kahdesta murhasta vankimielisairaalassa. Huhutaan kuitenkin, että murhaajan kontoilla olisi myös yhden pienen pojan kohtalo. Hiljaisena pysyvästä mielipuolesta ei kuitenkaan saada mitään konkreettista irti, eikä pienen Max pojan isän pysty enää odottamaan. Hän soluttautuu vankimielisairaalaan ja aikoo puristaa tiedon murhaajasta irti, vaikka väkisin.
Fitzekin luomat juonenkäänteet olivat vertaansa vailla. En tiennyt mikä minuun osui, enkä todellakaan ole unohtanut kirjaa ja sen tapahtumia, vaikka lukemisesta on kulunut jo hetki. Juoni on nerokas ja kirjan tunnelma on ahditava, hyytävä, mutta samaan aikaan pirullisen koukuttava. Odotan erittäin suurella innolla, että saan kirjaston varausjonosta Fitzekin seuraavan suomennetun teoksen Matkustaja 23, joka ilmestyi Bazarin kustantamana ihan vasta. Olen sijalla 23, sopivasti.
Ruth Ware: Lukitut ovet & Lumimyrsky
Olen lukenut Ruth Warelta vain nämä kaksi kirjaa, joista varsinkin Lukitut ovet oli huikea! Eikä Lumimyrskykään kylmäksi jättänyt, vaikkei aivan samalle tasolle Lukittujen ovien kanssa yltänytkään. Näiden kahden kirjan perusteella olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että haluan ehdottomasti lukea kaikki Warelta ilmestyneet teokset ja kesää varten hyllystä löytyy Rouva Westway on kuollut sekä Synkän metsän siimeksessä.
Ruth Ware on psykologisten trilleireiden kruunaamaton kuningatar tai ainakin perintö prinsessa. En osaa päättää kummalle kruunu kuuluu Clare Mackintoshille vai Warelle. Lukitut ovet on eräänlainen kauhujen talo skenaario, jossa Rowan löytää netistä täydelliseltä tuntuvan työpaikka tarjouksen. Hän päätyy syrjäiseen entisöityyn kartanoon maaseudulle hoitamaan arkkitehtipariskunnan neljää lasta. Talon historiasta kertoo vain muutama yksityiskohta, sillä itse talo on remontoitu huipputeknologiaa hyödyntäen älytaloksi, jota pystyy ohjaamaan puhelinsovelluksen avulla sekä äänikomennoilla. Mutta tällä huippumodernilla talollakin on jo oma karmaiseva historiansa, sillä lasten jokainen aikaisempi lastenhoitaja on pelottanut pois kummitukset.
Lumimyrskyssä puolestaan työporukka jää jumii laskettelukeskukseen, kun lumivyöry katkaisee kulkuyhteydet pois vuoristosta. Pahaksi onneksi hetki ennen myrskyä yksi työporukan jäsen katoaa ja keskellä kriisiä myös toinen kuoleen.
Dekkarien täyteistä dekkariviikkoa kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti