tiistai 24. tammikuuta 2012

Karleen Koen: Mustat enkelit



Tässä kirjassa oli niin hämmästyttävän kaunis kansikuva, että en kerrassaan voinut vastustaa tätä kirjastossa. Lainasin tämän kyllä pari kuukautta sitten, mutta se yksinkertaisesti unohtui hyllyyn pahnan pohjimmaiseksi. Onneksi muistin tämän nyt, juuri ennen kuin se on pakko palauttaa kirjastoon. Sain kokea jännitävän lukukokemuksen, jossa välillä piti piettää penkistä kiinni kun meno oli niin hurjaa. Karleen Koenin historiallisista suurromaaneista aiemmin on suomennettu Kuin kuvastimessa.

Kirjassa seurataan Alice Verneyn elämää 1600-luvun Ranskassa ja Englannissa. Alice palaa Englantiin oltuaan Ranskassa hovineitona prinsessa Henriettan, englannin kuninkaan Kaarle II siskon, hovineitona. Prinsessa kuitenkin myrkytetään ja Alicella on omat aavistuksensa siittä kuka tähän salajuoneen on sekaantunut. Englannissa Alice pääsee kuningatar Katariinan hovineidoksi. Kuningatar ei kuitenkaan ole hovin suosiossa, vaan hän on hyljeksitty hedelmätön ruma portugalilaisprinsessa. Kaarle ei rakasta vaimoaan ja Katariina kärsii, kun joutuu seuraamaan vierestä miehensä lukuisia suhteita. Pahaa aavistamatta Alice tuo mukanaan Ranskasta Réneen, johon kunigas hullaantuu. Rénee kohoaa pikku hiljaa korkeammalle asemassaan ja hänestä tulee kuninkaan uusi rakastajar. Hovin juonittelujen keskellä Alice on päättänyt hankkia itselleen valtaa ja varallisuutta naimalla vanhan ja kunnioitetun Balmoralin herttuan.

Alice Verney on ihanan rasittava päähenkilö. Hän työntää nenänsä toisten asioihin ja luulee tietävänsä mikä on kenellekkin parasta. Hän on hieman koppava ja erittäin ylpeä, mutta rakastaa lähimmäisiään. Joskus kuitenkin itse on itsensä pahin vihollinen, ja tämä sanonta sopii paremmin kuin hyvin Aliceen. Omaan nokkeluuteensa sotkeutuneena Alice turmelee oman elämäänsä ja siinä sivussa muidenkin. Kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin, ja Alicekin saa onnensa ylä- ja alamäkien jälkeen.

Kirja tursuaa katalia henkilöitä ja kaikki juonittelevat toisiaan vastaan. Hovi on petollinen paikka ja lammas ei niiden susien joukossa selviytyisi. Muutama joutuukin ihan kirjaimellisesti raadelluksi. Petolliset vallantavoittelijat ja monimutkaiset ihmisuhteet takaavat sykähdyttävän ja tiivistahtisen lukukokemuksen, josta ei yllättäviä juonenkäänteitä puutu. Mielestäni juoni pääsi kunnolla liikkeesseen kuitenkin vasta puolenvälin jälkeen. Vaikka teoksessa on sivuja yli 600 on teksti kuitenkin helppolukuista.

Lyhyen ajan sisällä tämä on jo toinen kirja, joka kertoo 1600-luvun Englannista. Luin vastikään kirjan Kuningattaren perintö (arvostelu alempana), joka kertoi ajasta kun Kaarle II oli maanpaossa ja Cromwell oli vallankahvassa kiinni. Kirja päättyi siihen kun Kaarle II marssi kuninkaana takaisin kotimaahansa. Mustat enkelit kertoo ajasta 10 vuotta kruunajaisten jälkeen, joten tämä oli kuin luonollinen jatkumo.

Annan kirjalle arvosanaksi 4,5 / 5. Nautinnollinen historiallinen rakkausromaani, josta ei tapahtumia puutu. Plussana vielä, että kirja noudattaa melko tarkasti todennettavissa olevia historiallisia tapahtumia ja henkilöitä. Nämä henkilöt on minulla elävästi mielessä vielä viimeisen sivun kääntämisenkin jälkeen. Suosittelen kaikille, jotka pitävät historiallisista romaaneista, joista ei toimintaa ja romantiikka puutu.

-Aletheia

1 kommentti:

  1. Minäkin tykkäsin tästä paljon, hienoa kuvausta ja juonittelevia hahmoja :) Heti kun tämän Mustat Enkelit sain loppuun niin tuli fiilis, että pitää päästä jatkamaan näiden hahmojen parissa. Jostain syystä kuitenkin Kuin kuvastimessa odottelee vieläkin lukuvuoroaan.

    VastaaPoista