maanantai 6. helmikuuta 2012

Seija Vilén: Mangopuun alla






Seija Vilénin Mangopuun alla on raikas tuulahdus Intian mausteita ja maailman tuulia. Kirjailija kertoo omin sanoin elämästään Hare Krishna -liikkeessä, johon hän kuului 17 vuotta. Hän menee nuorena naimisiin intialaisen miehen kanssa ja muuttaa Intiaan. Perhe muuttaa isän mukana maasta toiseen; Intiasta Tanskaan, Suomeen, Kanadaan ja vielä kerran Suomeen. Lopulta tiukat säännöt ja menneen elämän muistelu, ajasta jolloin sai tehdä vielä mitä haluaa, sai tämän kuuliaisen vaimon ja perheenäidin eroamaan liikkeestä ja miehestään. Hän aloittaa uuden elämän sekä löytää uudenlaisen elämäntavan ja oman seksuaalisen identiteettinsä. 

Kiinnostuin tästä kirjasta puhtaasti kehuvien blogiarvioiden takia. Toki minua kiinnostaa valtavasti ihmiskohtalot ja omaelämänkerrat, mutta minulla on vahva epäilys, että muuta tietä tuskin olisi osannut etsiä kirjastosta juuri tätä kirjaa. Ajattelin ensin, että katkeraa tilitystä virheestä, johon tuhlautui monta vuotta elämästä ja sillä asenteella alkoin tätä kirjaa lukemaan. Pieleen meni! Kirjailija tuntuu olevat sinut vuosistaan liikkeen parissa, eikä kadu niitä tai jos katuukin niin se ei välity ainakaan kirjan sivuilta. Hän vain kertoo elämästään ja sen tapahtumista sekä tapauksista, jotka johtivat liikkeestä eroamiseen. 

Mangopuun alla on saanut kritiikkiä vaikeasta rakenteestaa. Minulle se aluksi tuotti hämmästystä, kun tuntui etten pysy kärryillä siittä mistä kirjailija nyt puhuu. Teksti on rakennettu niin sanotulla mind flow- tyylillä. Kesken punaisen langan lähdetään versoamaan muistoihin ja menneisiin tapahtumiin, joista saattoi tulla mieleen vielä joku kolmaskin asia ennen kuin palattiin takaisin ns. itse asiaan. Kumma kyllä kun olin imeytynyt mukaan tarinaan, tämä seikka ei häirinnyt minua enään ollenkaan. Harhailevaan, mutta runolliseen tyyliin tottui ja minusta vertauskuvat ja kieli oli pääosin kaunista ja leikillistä. Ei siis pidä antaa kirjoitustyylin säikyttää, tarinan voi kertoa niin monella tapaa. Minusta oli ilahduttavaa törmätä erilaiseen kerrontaan, joka antoi lukijallekkin paljon tulkinnan varaa ja tunteisiin mukaan heittäytymistä. Ei tarvitse aina seurata uskollisesti sitä paljon puhuttua punaista lankaa, että saa aikaan viihdyttävän ja hyvän romaanin.

Aluksi kirja vaikutti minusta todella tylsältä. Odotin ja odotin, että milloin tämä tarina pääsee alkuun, mutta pian olin jo aivan kiinni kirjassa. Se imaisi minut pyörteisiinsä aivan huomaamatta. Onneksi en jättänyt kesken, vaikka aluksi siltä tuntui. Oli mainio lukukokemus, joka jäi mieleen. Parasta lukuviihdettä tämä ei kuitenkaan ollut, koska en aina ymmärtänyt ihan kaikkea, mitä kertoja ajoi takaa. Ehkä tästä saisi paljon enemmän irti toisella lukukerralla, kun juonen hyppely ei ole uusi juttu. Voisi periaatteessa jäädä makustelemaan eri asioita, kuin ensimmäisellä lukukerralla.

Annan kirjalle arvosanaksi 3,5 / 5!

-Aletheia

2 kommenttia:

  1. Kiinnostava arvio! Minun on jo pitkään pitänyt lukea tämä kuulemieni kehujen sekä aiheen mielenkiintoisuuden vuoksi, mutta jostain syystä lukeminen on koko ajan jäänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä lukemisen arvoinen kirja, ainakin minun mielestäni! :)

      Poista