perjantai 27. huhtikuuta 2012

Marianne Fredriksson: Anna, Hanna ja Johanna

Se miksi valitsin luettavakseni juuri tämän kirjan liittyy puhtaasti sen nimeen. Kun olin yläaste ikäinen ja vielä lukiossakin, meitä oli kolme kaverusta. Anna, Hanna ja Johanna. Anna oli nuorin, meitä muutaman vuoden nuorempi. Hannan kanssa meillä oli muutama päivä ikäeroa, mutta minä olin vanhin ja viisain. Tästä syystä meitä kutsuttiin pokemoneiksi. Kun huomasin tämän kirjan aikoinaan, halusin siis saada tämän luettavakseni oli juoni mikä hyvänsä. Sen nimi kuitenkin symboloi yhtä tämän hetkisen elämäni mukavimmista ajoista.

"Hanna syntyy Taalainmaalla vuonna 1871 karujen vuorten seudulle, köyhiin oloihin. Hän on vahva nainen, joka oppii lapsesta asti sitkeästi ottamaan vastaan kaiken minkä kohtalo eteen tuo. Hannassa elää voimakas maaseudun henki, Taalainmaan perintö.

Hannan ainoasta tyttärestä Johannasta kasvaa kaupunkilainen. Hän on uuden vuosisadan ihminen, poliittinen vaikuttaja, naisen aseman parantaja. Hänessä ei ole jäljellä äidin nöyryyttä.

Kun Johanna astuu vanhuuteen, unohtaa ajan ja paikan elämän ja kuoleman välimaastossa, hänen tyttärensä Anna alkaa etsiä. Hän palaa juurilleen Taalainmaalle, tutkii menneitä kohtaloita, jotka hänessä vieläkin elävät. Ja Anna löytää kolme niin samanlaista mutta erilaista naista - ja oman paikkansa äitien ja tyttärien ketjussa."

Kopioin kirjan juonen suoraan takakannesta, koska en osaa sitä oikein omin sanoin selittää. Mielestäni teoksessa ei ollut paljon muuta hyvää kuin nimi ja Hannan osio kertomuksessa. Johannan osassa pääsin yli puolen välin ja sitten päätin, että nyt loppuu tämä puurtaminen ennen kuin päälle jysähtää vuosisadan kamalin lukujumi. Niinpä tein jotain sellaista, johon yleensä luonto ei anna periksi. Jätin kirjan kesken. Jo toinen keskenjätetty kirja kuukauden aikana. 

Kirjan kieli oli mielestäni kauhean kolkkoa. Tarinasta olisi saanut paljon lumoavamman jos kerronta ei olisi ollut kalskahtelevan suoraviivaista ja ponnetonta. Lisäksi minua ärsytti Annan osioissa hyppiminen ajasta ja tapahtumista toiseen. En oikein missään vaiheessa saannut kunnolla kiinni tästä henkilöstä.

Jos on kiinnostunut lukemaan kuvauksia elämästä kolmen sukupolven näkökulmasta ja pitää pohjoismaiden historiasta, silloin tämä kirja voi olla oivallinen lukukokemus. Se tuo esille hyvin naisen aseman muuttumisen vuosikymmeninen saatossa ja samalla siinä käsitellään paljon arkoja sekä paljon puhuttavia aiheita. Se kuvaa myös hienosti perheen naisten keskinäisiä suhteita. Minua teos ei kuitenkaan sävähdyttänyt, vaikka pidänkin paljon historiallisista kertomuksista ja elämänkuvauksista eri aikakausilla. Teos jätti minut täysin kylmäksi ja sai ärsyyntymään sekä pitkästymään.

Annan kirjalle arvosanaksi 1 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 1998
Alkuperäinen nimi: Anna, Hanna och Johanna
Sivuja: 364


-Aletheia

9 kommenttia:

  1. Oho! Meillä on ollut usein samanlainen kirjamaku, mutta ei nyt. Tämä on yksi lempikirjoistani kautta aikojen. :) Lukemisesta on tosin paljon aikaa ja haluakin lukea tämän vielä joskus uudelleen.

    Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen saisi muuten mielellään osallistua vain kokonaan luetuilla kirjoilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ohops, enpäs ajatellutkaan, kun lukiessa ajattelin kirjalla osallistua. My mistake! :D

      Poista
  2. Harmi ettet tykännyt tästä! Itse pidän Fredrikssonin kirjoista kovin paljon ja totta kai aina toivoisi muidenkin pitävän.

    Jään seuraamaan blogiasi. Kiinnostavia kirjoja olet lukenut.

    VastaaPoista
  3. Olipas mukava sattuma tuo kirjan nimijuttu :). Minä en ole lukenut tätä vielä, mutta löysin tämän kirjamessuilta syksyllä ja odotan innolla että ehdin lukemaan tämän (vaikka et niin kehunutkaan ;). Olen kuietnkin lukenut ja kuullut tästä kovasti kehuja aiemmin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin itsekkin olen paljon kuullut kehuja tästä, tällä kertaa tämä kirja ei vain napannut tätä lukijaa. Toivottavasti sinä pidät kuitenkin tästä! :)

      Poista
  4. Höh, onpa harmi ettet tykännyt tästä :/ minä pidin tästä aikoinaan todella paljon, vaikka enää en sisällöstä paljoa muistakaan. Minullekin muuten tämän kirjan nimi on erityinen: pikkusiskoni ovat Anna ja Hanna, Johanna on minun toinen nimeni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sattuma siis sinullakin kirjan nimen kanssa. :)

      Poista
  5. Mäkin olen lukenut tämän, tosin tuskallista se oli. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kirjassa oli parasta nimi ja Hannan osio, muuten kirjassa ei ollut mitään sisältöä.

    VastaaPoista