sunnuntai 19. elokuuta 2012

Anni Polva: Minäkö muka mustasukkainen?

Ihana, ihana, ihana... sanoinko jo että ihana? Olen aivan otettu, sillä pidin tästä kirjasta aivan hurjan paljon, mutta tarviiko tuota edes erikseen mainita enään noiden ylistys sanojen jälkeen?!

En ole tiennyt ennen, että Anni Polva on kirjoittanut kirjoja aikuisillekkin. Minulle Polva on ollut tuttu vain Tiina -kirjojen kirjoittajana, ja nuorempana ahminkin ihastuksissani kaikki Tiinat.

Ei ehkä ollut järkevintä aloittaa Lulusta ja Antista kertovaa kirjasarjaa keskeltä, mutta ei tuo vaikuttanut negatiivisesti lukukokemukseen. Kaikki kyllä pohjustettiin niin hyvin, mitä aikaisemmin on tapahtunut ja johtanut siihen pisteeseen, missä kirjassa oltiin. Onhan siinä tietenkin sen huono puoli, jos joskus palaa sarjan vanhempiin osiin, niin tietää asioita ennakoon.

Lulu ja Antti ovat ehtineet avioliitossaan jo siihen vaiheeseen, että ollaan ostamassa yhteinen kesämökki. Täydellinen mökki löytyykin ja vieläpä edullisenakin, on oma ranta ja sauna, sellaista tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä. Mökin naapurissa ei vain majaille Lululle se kaikkein mieluisin asukas. Kyseessä on Antin entinen kihlattu Katri, joka on ollut ikävä syylä heidän kahdeksan vuotisessa avioliitossaan. Kaiken lisäksi Katri tunnustaa olevansa vielä palavasti rakastunut Anttiin. Perheessä meinaa syttyä oikea pyörremyrsky, kun Katri loukkaa jalkansa ja saa Antilta suukon - pyynnöstä. Kun mökille vielä saapuu vieraaksi mies, jonka kanssa Lululla on ollut vispilänkauppaa on katastrofin ainekset koossa. Kuka on ollut uskoton ja kenelle ja kuka on loppujen lopuksi mustasukkainen?

Voi, mikä ihana hahmo Lulu on. Kunnon häseltäjä, joka joutuu kiusaannuttaviin tilanteisiin leiskuavan luonteensa ja kuontalonsa takia. Kun naisen toilailut on vielä tuotu esille kepeällä ja purevan humoristisellä tyylillä, sain nauraa vedet silmissä useampaakin otteeseen. Tarinaa ilostuttaa myös Antin ja Lulun ihanan näsäviisaat lapset. Polvan on tuonut kerrontaansa myös arkipäiväisyyttä, johon on helppo samaistua. Samoja ajatuksia olen minäkin ajatellut kuin Lulu, varsinkin mustasukkaisuuspuuskissani. Samanlaista kömpelystä löytyy myös minusta ja nolot tilanteetkin on kyllä tuttuja.

Tämä on taas tämmöistä vanhaa chick littiä, joka puree minuun. Semmoista siistinpää romantiikkakirjallisuutta. Todellinen hyväntuulen kirja, jossa on sopivasti mukana kohelluksia, rakkautta ja romantiikkaa. Polva osaa kirjoittaa vetävästi myös aikuisille siinä missä lapsille ja nuorillekin.

Annan kirjalle arvosanaksi 5 / 5 pistettä, ensinäkin siittä mahtavasta fiiliksestä, jonka kirjan lukeminen sai aikaan. Muistan nauraneeni viimeksi yhtä paljon lukiessani Mielensäpahoittajaa! Pisteitä tulee myös hahmojen realistisuudesta, purevan humoristisesta sekä kepeästä kerronnasta, jossa oli myös syvempiä ulottuvuuksia.

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Karisto
Ilmestynyt: 1953
Sivuja: 155

-Aletheia

4 kommenttia:

  1. Kuulostaapa ihastuttavan kepeältä kirjalta :) Jos törmää, niin voisi melkein lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, oli kyllä oikea hyväntuulen kirja. :)

      Poista
  2. Voi minäkin pidin kovasti ala-asteella Tiina-kirjoista :) pitäisi etsiä tuota Anni Polvan aikuisille tarkoitettuja kirjoja ja katsoa millaisia ne olisivat :)

    VastaaPoista
  3. osaako kukaan kertoa loppuivatko lulun ja antin tarinat siihen kun lapset olivat jo isoja??vai ilmestyikö viellä joku kirja sen jälkeen koskien heidän perhettään???

    VastaaPoista