tiistai 23. lokakuuta 2012

Tove Jansson: Kesäkirja

Nyt kun on syksy, on kiva palata vielä kerran kesäntunnelmiin, ennenkuin varautuu talven kylmyyteen. Sopiva valinta oli Tove Janssonin Kesäkirja.

Kesäkirjan kanssa matkustetaan saaristoon mökkielämään, lyhyitä tarinoita seuraillen. Ei yhtään minun tyylinen kesänvietto tapa. En osaa arvostaa karua saaristolaiselämää, en ainakaan kirjassa kuvattua. Liian vähän mukavuuksia ja liian paljon veneilyä.

Henkilöinä ovat Sophia-tyttönen ja hänen isoäitinsä, joka on vähän änkyrä, vanha, viisas, mutta pohjimmiltaan lempeä ja rakastava. Tuli jollakin tapaa oma isomummo mieleen, se loikin hieman kodikkuudentuntua kirjaa lukiessa. Muutamilla sivuilla mainitaan myös Sophian isä, mutta hän on enemmänkin vain taustahahmo, eikä näyttele kirjassa kovin suurta osaa.

En  ole koskaan aikaisemmin tutustunut Tove Janssonin ei-muumi tuotantoon. Jotakin muumimaista Kesäkirjassakin oli, jos alkaa hakemaan ja miettimään. Ei tämä silti minuun tehnyt vaikutusta, ei muumimaisuudellaan tai muumittomuudellaan. Olen monien kuullut/nähnyt mainitsevan että tämä on pienisuuri kirja, jossa on paljon viisauksia - minulle tämä oli yhdentekevä kirja. Oikeastaan petyin kovasti, kun en pystynytkään pitämään tästä niin paljon kuin olin varautunut pitämään. Tarinat lyhykäisyydessään ja omassa karussa kauneudessaan eivät säväyttäneet minua suuntaan tai toiseen, eivätkä ne aina oikein avautuneet minulle. Aika vähän minä niitä viisauskiakin löysin, mutta olisi ehkä pitänyt lukea enemmän ajatuksen kanssa. En vain lukiessani oikein saanut millään pysymään ajatuksia kasassa, vaan ne lähtivät vaeltelemaan kuin varkain. Monesti huomasin, että olin  saattanut lukea kolme tai neljäkin sivua eteenpäin tajuamatta yhtään mitään lukemistani lauseista. 

Lopputunnelmaksi kirjasta minulle jäi vain karuus ja jonkin asteinen pitkäveteisyys. Olisin ihan todella halunnut pitää tästä enemmän, sillä muumeilla on erittäin vankkumaton paikka sydämessäni. No, aina ei voi kaikesta pitää...

Annan kirjalle arvosanaksi 2,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt: 1972
Alkuteos: Sommarboken
Sivuja: 143
Suomentanut: Kristiina Kivivuori

-Aletheia

5 kommenttia:

  1. En edes tiennyt, että Tove Janssonilta on ilmestynyt tällainenkin kirja. Voisi lukea jossain välissä: vaikka saaristolaiselämä/kesä ei kiinnosta minuakaan sen syvemmin, voisi olla mielenkiintoista silti lukea siitä. Luin hiljattain Myrskyluoto-sarjan, ja olisi mukava lukea myös toisenlaisia kuvauksia meren läheisyydestä.

    VastaaPoista
  2. Itsellänikin on ollut tarkoitksena tutustua Myrskyluoto-sarjaan. :)

    VastaaPoista
  3. Kannattaa! Maijan tarina on viehättävä, ja pidin sen historiallisesta kontekstista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olen kuullutkin kovasti kehuttavan Maijan tarinaa jo ihan pienestä pitäen. Jotenkin olen aina vain siirtänyt siihen tarttumista, mutta pitääpä heti seuraavalla kirjastoreissulla silmäillä josko löytäisin ensimmäisen osa. Sait minut nyt innostumaan! ;)

      Poista
  4. Minä ihastuin Kesäkirjassa juuri hitauteen ja leppoisuuteen sekä sellaiseen viipyilevään muutokseen, syksyyn valmistautumiseen ja jonkinlaiseen luopumiseen. Eräänlainen tunnelmapala siis, mutta eihän kaikki voi kokea kirjaa samalla tavalla :) Oli kiva lukea myös vähemmän ihastunut arvio kirjasta!

    VastaaPoista