sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Herbjorg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos

Olen sanaton, kerrassaan sanaton. Olen kohta kaksi päivää sulatellut tätä kirjaa ja miettinyt kuumeisesti, mitä osaisin tästä kertoa. Olen kaksi päivää pyörittänyt kirjan tapahtumia mielessäni lievästi pahoinvoivana, sillä tämä kirja on jättänyt lähtemättömän jäljen minuun. Kosto: rakkaustarina ei tunnu läheskään kamalalta tämän teoksen rinnalla. Kun kerroin äidilleni lukevani tätä kirjaa ja kerroin mistä se kertoo, hän tokaisi minulle että kaikkea sinäkin suostut lukemaan. Olenkin miettinyt miksi luin tämän loppuun ja kidutin itseäni rankalla tarinalla? Ehkä minusta oli tärkeää ottaa seksiorjuuden todellisuus vastaan sellaisenaan kun se on tässä kirjassa kuvattu. Miksi sulkea silmänsä ja elää pilvilinnoissa, sillä Dorten kohtalo on totisinta totta joillekkin naisille maailmassa.

Kuten ensimmäisessä kappaleessa tulikin jo ilmi kirja kertoo seksiorjuudesta. Dorte asuu äitinsä ja sisarensa kanssa Liettuassa vuokralla Josef-sedän talossa. Elämä on tiukkaa eikä raha tunnu riittävän edes vuokraan. Töitä ei ole tarjolla pienellä paikkakunnalla ja niinpä 15-vuotias Dorte tarttuu syöttiin, kun hänelle luvataan töitä tarjoilijana Tukholmassa. Hän jättää kotiin kirjeen, jossa lupaa auttaa perhettään rahallisesti. Niinpä hän istuu Audin takapenkille, jossa hänet kuskataan Ruotsiin. Ruotsissa norjalainen sutenööri Tom ostaa hänet itselleen. Tom ihastuu Dorteen ja normaaliin huoraan verrattuna Dorte elää hyvissä oloissa; isossa ja siistissä asunnossa, jossa on yksi huone varattuna asiakkaille, hänellä on avain ja hän saa kulkea vapaasti sisään ja ulos. Kun Tom pidätetään Dorte joutuu ystävänsä asuntoon asumaan ja oman onnensa nojaan. Kalliissa Norjassa eläminen on tyyristä ja Dorte joutuu turvautumaan rahan saamiseksi siihen minkä parhaiten taitaa. Kun e-pillerit loppuvat Dorte tulee raskaaksi ja matkustaa Osloon, jossa joutuu lukituksi uudestaan porttolaan. Kun lapsi on saatu ulos nainen olisi taas aivan käypää tavaraa...

On niin raadollista lukea miehistä, joissa asuu valtava pahuus. He kohtelevat naista kuin eläintä, eivätkä anna heille yhtään ihmisarvoa. Naiset ovat käyttötavaraa, esineitä joilla tienataan. Näille miehille nainen ei ole tunteva ja ajatteleva ihminen, naisille saa tehdä mitä haluaa ja miten haluaa, kohdella ja puhutella alentavasti, kiristää, uhkailla pelotella, pahoinpidellä, kunhan nainen tekee kuten käsketään ja tuottaa riihikuivaa. Naisilta riistetään oikeus määrätä omasta kehostaan, toivo, usko, unelmat ja vapaus, heidät lannistetaan täysin.

Kamalammaksi lukukokemuksen teki tieto siittä että Wassmo on lukenut ihmiskauppaa käsitteleviä raportteja, seurannut oikeudenkäyntejä ja haastatellut ihmiskaupan kanssa tekemisissä olleita henkilöitä kirjaa varten. Dorten tarinassa on varmasti paljon tosielämän tapahtumia sekoitettuna fiktioon. Mahdollisesti Dorten tarina voi olla myös kaunisteltu versio, koska kaikille naisille ei todellakaan käy hyvin. Jotkut naiset voivat joutua kokemaan vielä pahempaakin, kuin kirjan päähenkilö.

Dorten piti järjissään kuvitellut keskustelut kuolleen isänsä kanssa. Näin hän pystyi myös säilyttämään jonkin asteisen lapsenomaisuuden läpi kertomuksen. Toisaalta Dorte oli vasta lapsi, kun hänestä tuli kauppatavaraa, ehkäpä siksi hän yritti uskoa hyvää ihmisistä, jotka olivat aluksi hänelle ystävällisiä.

Minulla olisi vielä paljon sanottavaa myös näistä miesasiakkaista, mutta taidan nyt jättää välistä, koska teksti tulisi olemaan kaukana asiallisesta.

En pysty kyllä suosittelemaan tätä kirjaa kenellekkään, se oli niin rankkaa luettavaa. Luin kirjaa monta päivää, koska minun oli välillä jäätävä pureksimaan lukemaani. Ei kerrassaan voinut lukea paljoa kerralla, koska alkoi tuntumaan niin pahalta, suorastaan itkettämään ja raivostuttamaan. On ehkä turha toivoa, koska pahuus, joka ihmisissä asuu ei tule koskaan katoamaan maailmasta, mutta toivonpa kuitenki että ihmiskauppa loppuisi kokonaan. On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka myyvät itseään vapaasta tahdostaan, se kävi ilmi esimerkiksi kirjassa Belle De Jour -puhelintytön päiväkirjat.

En pysty pisteyttämään kirjaa sillä se oli hyvä, mutta niin sanoinkuvaamattoman rankka lukukokemus, että sen puolesta antaisin nollapistettä, aiheen puolesta viisi pistettä ja kielen ja kerronan perusteella neljä pistettä. Joten paha mennä sanomaan jotain yhtä pistettä.

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2008
Alkuteos: Ett glass melk takk
Suomentanut: Katriina Huttunen
Sivuja: 400

-Aletheia

4 kommenttia:

  1. Myös minulle tämä oli ravisuttava kirja (well, kenellepä ei olisi)... Aihe on tärkeä ja Wassmo on halunnut olla raakuuteen asti totuudenmukainen. Mistä suosta tollaisia miehiä nousee?

    VastaaPoista
  2. Voi ei, minulla on tämä kirja juuri odottamassa lukemista. Katsotaan kuinka käy :O

    VastaaPoista
  3. Aletheia, luin tämän tänä vuonna ja totesin myös niin rankaksi, että...vaikka pisteet ovat henkisesti täydet, kuten Oatesin Sisareni, rakkaani kirjalla, jäin pimeään, joten en voi suositella ja kumpikaan kirja ei näy edes kuumassa sarjassani.

    Tästä tuli todellakin paitsi hemmetin surulliseksi, myös tosi, tosi vihaiseksi.

    Kansi on hyvä.

    VastaaPoista
  4. Järkyttävä kirja, mutta näiltä asioilta ei voi ummistaa silmiä.

    VastaaPoista