tiistai 18. joulukuuta 2012

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Odotin mielenkiinnolla, mitä tämä kohuttu kirja pitää sisällään. Aloitin lukemisen intoa puhkuen ja tarmoa täynnä, sillä Puhdistus on ehdottomasti yksi elämäni hienoimpia lukukokemuksia.

Kun kyyhkyset katosivat kertoo Virosta, joka kamppailee kahden suurvallan hallintojen alla. Päähenkilönä on Edgar, mies joka vaihtaa identiteettiä kuin sukkia, mikä nyt sattuu sopimaan parhaiten sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Edgarilla on myös vaimo, joka on tahtomattaan joutunut hyvin onnettomaan avioliittoon. Kaikki onnenaihe on viety hänen elämästään yksi kerrallaan ja avioliittokin perustuu huijaukseen ja valheeseen. 

Tarina kulkee kahdessa ajassa. 1940-luvun Virosta, kun maa on saksalaisten vallan alla ja 1960-luvun Virosta, kun maa on Neuvostoliiton vallan alla. Kirja on tarkka historiallinen kuvaus maasta noina aikoina, Oksanen on varmasti saanut tehdä paljon pohjatyötä kirjaansa varten. 

Alun innostus rapisi pikku hiljaa pois lukemisen edetessä. Pian tajusin, että minun oli äärimmäisen vaikea pysyä tarinassa mukana. Hävettää myöntää, mutta kirjassa vilisi niin paljon minulle vieraita sivistyssanoja, että joidenkin lauseiden merkitykset jäivät minulle hieman pimentoon. Takana oli sanasto neuvosto- ja saksalaiskäsitteitä varten, mutta se ei ollut mielestäni tarpeeksi kattava. Sitä paitsi ei ole kiva joutua lukemaan kirjaa, niin että pitäisi olla sivistyssanakirja vieressä. Kai asiat olisi voitu esittää yleisemmällä kielellä, kielen kuitenkaan kärsimättä.

Ei siis mikään maailman helppolukuisin kirja. Minua jo varoiteltiinkin, että kirja vaatii aikaa ja paneutumista, joten olin osannut varautua siihen. En kuitenkaan pitkästymiseen ja ajatusten harhailuun, sillä niin pääsi lukiessa käymään. En pysynyt juonessa aina mukana ja jotkut kohdat saivat minut pitkästymään kuoliaaksi, ei ole siis kumma että aloin jossakin vaiheessa miettimään kauppalistaa ja jouluvalmisteluja. Liian vaativaa lukemista minulle, liian sekavaa kerrontaa ja liian hienostunutta kieltä, liian huippuunsa hiottua.

Aihe ei muutenkaan ollut minun mukavuusalueellani. Aloin lukemaan tarinaa onnettomasta avioliitosta, kuten takakannessa lupailtiin. Luinkin sotakuvausta ja muuta poliittistakuvausta Virosta. Olihan tarinassa toki mukana tuo mainittu onneton avioliitto, joka olikin mielestäni mielenkiintoista luettavaa, koska kaikki paljastuu lukijalle pikku hiljaa. Edgar on myös kieroudessaan, valheiden vyyhdissään ja identiteettileikissään mielenkiintoinen hahmo seurattavaksi. Nämä seikat eivät kuitenkaan pelastaneet minun lukukokemustani. Hahmojakin oli liikaa ja olin välillä ihan sekaisin siinä kuka on kuka ja miten hän liittyi tarinaan.

Jälkitunnelma on sekava. Puhdistuksen jälkeen olin iloisesti hämmentynyt ja tiesin että seuraavalla lukukerralla tulen saamaan kirjasta jotain uutta irti. Niin on varmasti tämänkin teoksen kohdalla, koska Oksanen osaa kirjoittaa sujuvasti myös rivienväliin. Lukukokemus oli vain niin pitkästyttävän puuduttava ja kiduttavan työläs, että tämän kirjan toinen lukukerta taitaa jäädä unholaan. Olin vain onnellinen kun kirja vihdoin loppui ja sain laittaa sen takaisin hyllyyn ja tarttua johonkin mielenkiintoisempaan kirjaan.

Annan kirjalle 1,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: LIKE
Ilmestynyt: 2012
Sivuja: 366

-Aletheia

12 kommenttia:

  1. No hyvä, en ollut ainoa joka oli pitkin kirjaa että wtf. Ehkä toinen lukukerta on mukavampi. Paitsi että enpä taida jaksaa tarttua opukseen toistamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä minäkään viitsi vaivautua uusintakierrokseen ja mukava että joku muukin on ollut puulla päähän lyöty kirjaa lukiessa. :D

      Poista
  2. Voi ei, harmi ettei tämä ollutkaan hyvä lukukokemus :/ Itsekin pidin paljon Puhdistuksesta, ja ostinkin KKK:n aika nopeasti sen ilmestyttyä. Toivottavasti itse saisin vähän enemmän tästä irti (mitä hieman epäilen, sivistyssanat ainakaan eivät ole vahvinta osaamistani).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan ettet pety, vaan KKK olisikin sinulle hyvä tai edes kohtalaisen hyvä lukukokemus. Jään mielenkiinnolla odottamaan mielipidettäsi. :)

      Poista
  3. Minullakin on tämä vielä lukematta. No tiedänpä ainakin varautua.

    VastaaPoista
  4. Myönnettäköön, että tätä lukiessani minäkin katsoin muutaman kerran Googlesta, mitä joku sana tarkoittaa :).

    VastaaPoista
  5. Oijoi, mä hyydyin jo alkumetreillä ja olen leikitellyt ajatuksella antavani kirjalle uuden mahdollisuuden... En taida jaksaa :p

    VastaaPoista
  6. Minä taas pidin tästä paljon. Kirja vaati minultakin pysähtelyä ja toisaalta sitä, että oli aikaa paneutua lukemiseen työmatkaa pidempiä jaksoja. Pidin kirjan monitasoisuudesta ja siitä, ettei mitään selitelty liikaa.

    VastaaPoista
  7. Ihanan erilainen lukukokemus sinulla minuun verrattuna. Tiesin aloittaessani, että kirja ei ole helppo, joten todennäköisesti alkuasenteeni vaikutti minulla juuri toisin päin kuin sinulla kävi. Alun kankeus suistui minulla lopun lasketteluun. Pidin kovasti. :-)

    Minusta oli erittäin kiehtovaa eläytyä virolaisten epäilykseen ja jopa vainoharhaisuuteen, kun jokainen lähimmäinen saattaa olla vihollisesi ja viedä sinulta elämän. Kammottava elämys, mutta vahva ja hieno lukukokemus! Eläydyin helposti myös Juuditin rakkaussolmuihin. Elin aivan hänen sukissaan.

    Henkilöhahmot menivät minullakin paikoin sekaisin, mutta kokonaisuus jäi vahvaksi.

    VastaaPoista
  8. Hauskaa muuten, että olemme lukeneet kirjaa samaan aikaan! :-)

    VastaaPoista
  9. Samankaltaiset kokemukset myös minulla. Jätän hyvin harvoin kirjoja kesken, mutta tämä jäi lukematta, niin puuduttavaa teksti oli. En kokenut lukevani romaania vaan jonkinlaista dokumentaarista sotakuvausta, eikä Viron historia kiinnosta niin paljoa, että jaksaisin lukea siitä näin monta sivua.

    VastaaPoista
  10. Kirja oli eittämättä hyvin intensiivinen ja vankkaa keskittymistä vaativa. Itsellänikin oli varsinkin alussa pieniä epäröinnin hetkiä, että onkohan sitä sillä hetkellä kärryillä tapahtumista vai ei.

    Selvitin kirjan kuitenkin kunnialla, ja erittäin tyytyväinen loppujen lopuksi olin. Haasteellinen, mutta kiehtova kirja.

    Voi olla, että jos poliittinen historia ei kiinnosta, niin kirjalla ei ole ihan kauheasti annettavaa. Itseäni kiinnostaa, joten se tekikin tästä varmasti niin mieleisen.

    Oma arvosteluni kirjasta löytyy blogistani.

    VastaaPoista