tiistai 29. tammikuuta 2013

Sam Christer: Stonehengen perintö

Olen ihan yli-innokas tälläisiin Da Vinci-koodi tyylisiin kirjoihin, joissa on kultteja, historiallisia paikkoja, kiperiä arvoituksia sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sen suhteen ei tarvinut pettyä Sam Christerin esikoisteokseen Stonehengen perintöön. Kaikki yllämainitut elementit löytyivät kirjan sivuilta ja kirja koukutti minut täysin.

Nathaniel Case, kuuluisa professori ja tutkija, tekee itsemurhan. Hän jättää arkeologi pojalleen Gideonille kryptisen kirjeen, pojalle, jota ei ollut tavannut vuosiin. 

Komisario Megan Baker osoitetaan tutkimaan itsemurhaa sekä erästä alueella sattunutta katoamista tapausta. Lisäksi amerikkalaisen politiikon kuuluisa tytär siepataan alueella  ja Megan tajuaa kaiken liittyvät Stonehengeen. 

Gideon alkaa tutkimaan isänsä menneisyyttä ja törmää salaiseen kulttiin, joka palvoo Stonehengen kivissä asuvia Pyhiä, jumalallisia voimia, jotka varjelevat seuraajien. Kulttiin liittyy vanhaa tietoa, mutta sen jäsenet - Stonehengen rakentajien jälkeläiset, uhraavat ihmisuhreja vieläkin jumalille.

Kirjassa on lähes 400 sivua, mutta silti kirjassa ei oltu sorruttu turhanpäiväiseen jaaritteluun. Tarina kulki koko ajan eteenpäin ja tapahtumia kuvattiin useammasta näkökulmasta. Näin lukija jätettiin jännitykseen odottamaan mitä edellisen kappaleen sankarille tapahtuukaan. Siksi kirjaa piti ahmia kappale kerrallaan, että kaikki selviäisi. Aika tyypillinen kerrontaratkaisu tämän tyyppisille kirjoille. Kieli oli sujuvaa, mutta melko korutonta, mutta eipä tämän tyyliseen romaaniin oikein runollinen kieli sopisikaan.

Odotin, että kirjassa olisi hieman enemmän perehdytty Stonehengen historiaan ja seurailtu hieman enemmän kryptisiä johtolankoja. Kirja kuitenkin keskittyi enemmän vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin. No, kyllä semmoinen mäiskintä menee siinä sivussa silloin tällöin luettuna. Kirja ei siis yllä Da Vinci -koodin tasolle, mutta on luettava lajityypin edustaja. Kirja sortuu välillä stereotypioihin varsinkin amerikkalaisen palkkionmetsästäjän osalta sekä lisäksi vielä ennalta-arvattavuuteen. 

Luettuani suosittelin tätä heti isäpuolelle ja aviomiehelle, luulisi heihin uppoavan vielä paremmin kuin minuun. Olen viime aikoina lukenut niin paljon korkeatasoisempaa kirjallisuutta etten jaksa enään innostua, jos havaitsen kirjan olevan keskitasoista. Toisaalta harmi, ennen Stonehengen perintö olisi ollut minulle huikean jännittävä lukukokemus, mutta nyt se oli vain koukuttavaa viihdekirjallisuutta.  Vaadin viiden pisteen kirjalta niin paljon enemmän mihin tämä ylsi ja sitä paitsi ei ole ollut vielä tähän päivään mennessä Da Vinci-koodin voittanutta lajityypin edustajaa.

Jos haluaa lukea historialla ja oudoilla kulteilla  höystettyä action-kirjaa on tämä oikein hyvää luettavaa sellaiselle henkilölle. Enkä nyt itsekkään sano että tämä olisi ollut huono, sillä ahmin kirjan parissa päivässä, koko asetelma sekä kokonaisuus on koukuttava, sillä salaisuudet ovat kiehtovia! Tämä nyt ei vain ollut sellaista korkeatasoista, huikean juonikuvion omaavaa, runollisella kielellä höystettyä tai massasta poikkeavaa kirjallisuutta, joka saa minun tajuntani räjähtämään.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar
Ilmestynyt: 2012
Alkuteos: Stonehenge Legacy
Sivuja: 380
Suomentanut: Seppo Raudaskoski

-Aletheia

4 kommenttia:

  1. Onko tämä mitenkä kovaksikeitetty, eli kuinka graafista väkivaltaa on luvassa? Kysyy nimim. Herkkis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanotaanko että puolikovaksi keitetty.Ei tämä mitään armotonta mätkimistä ole, mutta väkivaltaa kyllä löytyy. :D

      Poista
  2. Minä petyin aikoinani vähän Da Vinci-koodiinkiin vaikka ihan hyvä lajityyppinsä edustaja onkin. Angels and Demons on mielestäni Dan Brownin kirjoista huomattavasti parempi ja Digital Fortress.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse aina ja ikuisesti jaksan pitää Da Vinci -koodista. Se teki aikoinaan minuun niin suuren vaikutuksen. :)

      Poista