Tahmima Anam: Kulta-aika

Rehana valmistelee onnellisena Dhakassa lapsiensa kotiinpaluun kymmenvuotis juhlaa. Pian mikään ei kuitenkaan ole enään ennallaan, sillä eletään vuotta 1971 ja Itä-Pakistanista puhaltaa muutoksen tuulet. Kulta-aika on kertomus yhden perheen koettelemuksista Bangladeshin itsenäisyyssodan aikana. Rehana on nuori leski, jonka lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä. Hänen lapsensa ovat aktiivisesti mukana vastarintaliikkeessä, joka sai rakastavan äidin pelkäämään lastensa hengen puolesta. Rehana piilottaa piha-asunnossaan sissejä, hänen puutarhaansa kaivetaan aseita, mutta hän ei voi muutakuin olla lastensa tukena yhteisen unelman edessä.

Mielenkiintoinen aihe, mutta jokin tässä kirjassa silti tökki minulla ja pahemman kerran. Mietin useaan otteeseen kirjan kesken jättämistä, sillä tuntui että kerronta oli liian laahaavaa. Ja niin kauhealta kuin se tuntuukin myöntää kirjan mielenkiintoinen aihepiiri menetti kaiken kiinnostavuutensa kirjan edetessä eteenpäin. Rehana oli jotenkin ärsyttävä hahmo. Hän oli yliluonnollisen rakastava ja omistautuva äiti, joka uhraa suunnattoman paljon lastensa tähden, sillä ei halua menettää heitä uudelleen. Hänen elämäänsä ei mahtunut muuta kuin hänen lapsensa ja juuri se että kirja tuntui kietoutuvan liikaa äidin ja lapsen suhteisiin alkoi pitkästyttämään. Olisin kaivannut enemmän valotusta itsenäisyystaisteluun, sen syihin ja seurauksiin. Koko sota tuntui olevan vai näyttämö, jossa Haquen perhe on näyttelee perhe-elämäänsä. Kaikki muutkin hahmot jäivät etäisiksi lukijalle juuri tämän samaisen syyn takia.

Odotin jotain saman tyylistä sävähdyttävää kertomusta kuin Jeninin aamut, joka sai minut käymään läpi tunteiden kirjon. Kulta-aika ei pystynyt muutakuin melkolailla pitkästyttämään minua. Olisin ihan tosissani halunnut pitää kirjasta, onhan Anam voittanut tällä kirjalla vuoden 2008 Commonwealth Writer Prize -palkinnon ja minulle on kehuttu tätä kirjaa useaan otteeseen. Tosihan se on että aina kaikesta ei voi tykätä ja kirjan lukemisen ajankohtakin vaikuttaa mielipiteen muodostumiseen.

Mutta jos Jeninin aamut tuntui liian rankalta lukemiselta, mutta haluaa lukea historian tapahtumiin pohjautuvia kertomuksia (Jeninin aamut ja tämä kyllä kertovat kahdesta ihan eri sodasta, näin mainitakseni) niin silloin voin suositella tätä kirjaa. Onhan tässäkin muutama kohta, jotka hätäkdyttivät surullisuudellaan  minua, mutta sota ei koskaan olekkaan mikään iloinen asia. 

Annan kirjalle 3/5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Basaam books

Ilmestynyt: 2010

Alkuteos: The Golden Age 

Sivuja: 324

Suomentanut: Heikki Salojärvi

-Aletheia