keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kim Echlin: Kadonneet

Kanadassa asuva 16-vuotias Anne rakastuu kambodzalaiseen Sereyhin. Serey on paossa maassaan riehuvaa Pol Plotin hirmuhallintoa ja koko maan rajat on suljettu. Kun maan rajat vihdoin aukenevat Serey lähtee etsimään perhettään ja jättää Annen. Anne ei kuule miehestä mitään yli kymmeneen vuoteen kunnes uskoo nähneensä tämän vilaukselta tv:ssä. Anne jättää kaiken taakseen Kanadassa ja matkustaa maapallon toiselle puolelle etsimään nuoruuden rakkauttansa. Anne löytää Sereyn sodan runtelemasta maasta, mutta saa pian huomata että maassa tapahtuneet kauheudet ovat muuttaneet hänen huolettomana tuntemaansa miestä. Rakkaus heidän välillään ei ole kuitenkaan haalistunut vuosien saatossa.

Kadonneet on kertomus kaikki esteet voittavasta rakkaudesta, mutta se ei ole perinteinen kertomus onnellisine loppuineen vaan surullisenkaunis tarina, joka jättää lukijalle kyyneleet silmiin ja palan kurkkuun. Rakkaustarinan näyttämönä on sodan jälkeinen Kambodza, jossa kovia kokenut kansa koettaa nousta tuhkasta uudestaan. Kaikki ei ole vielä edes ohi, vaan kansaa sorretaan edelleen. Kambodza ei ole turvallinen paikka elää. Kuvakset ihmisten kärsimyksistä, ja siittä kuinka toinen ihminen kykenee tekemään hirvittäviä tekoja toiselle, riipaisi sydäntäni.

Lopetettuani kirjan lukemisen hiljennyin täysin, olin aivan mykistynyt kuinka paljon mielessäni myllersi lukemisen jälkeen. Kirjan alussa en ollut aivan vakuuttunut siittä onko kirja keskinkertaista kirjaa parempi lukukokemus, mutta kun Anne pääsi Kambodzaan etsimään rakastettuaan koko kirja muuttui. Tuntuu vieläkin etten meinaa löytää oikeita sanoja kuvaamaan kirjan aiheuttamia jälkijäristyksiä.

Tarinan kertojana toimii Anne, joka kertoo Sereylle heidän tarinaansa muisteltuna. Se toi kerrontaan syvyyttä, vaikka aluksi tuntui ettei kertojaratkaisu ihan toiminut. Jokin siinä alussa häiritsi, mutta ennen kirjan puoltaväliä olin unohtanut moiset ajatukset tyystin ja olin täysin tarinan kuljetettavana. Siinä vaiheessa en olisi löytänyt enään kirjasta mitään moitittavaa, tuskin olisin muistanutkaan koko ajatusta ellen olisi merkinnyt kirjan herättämiä ajatuksia ylös paperille. Mutta oli yksi seikka, joka vaivasi minua koko kirjan ajan - puhetta ei oltu eroteltu mitenkään muusta tekstistä. Dialogien perässä oli ajoittain hieman hankala pysyä tästä syystä.

Kadonneet kuvaa nimenä kirjaa täydellisesti. Koko kirjan ajatus kietyy tuon sanan ympärille ja se symboloi kirjaa moniselitteisesti. Sota oli saanut tuhansia ihmisiä katoamaan, tuhansia ruumiita oli kadoksissa, ihmiset kadottivat itsensä kaiken keskellä, toiset kadottivat sielunsa silmittömään julmuuteen ja jotkut kadottivat rakkautensa...

Tälle kirjalle on pakko antaa täydet pisteet, niin suuren vaikutuksen se minuun teki. Joten 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt: 2009
Alkuteos: The Disappeared
Sivuja: 278
Suomentanut: Sirkka Aulanko

-Aletheia


6 kommenttia:

  1. Erikoinen kansi, ja vaikuttaa hyvältä kirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on mielestäni jollakin tapaa koskettava ja itse kirjakin on hieno lukukokemus. :)

      Poista
  2. Mielenkiintoinen arvio. Pakko laittaa lukulistalle. :)

    VastaaPoista