sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Marja Björk: Poika

Olen lukenut Björkiltä aiemmin teoksen Posliini. Tykästyin kirjailijan tyyliin käsitellä vaikeita aiheita suorasukaisesti. Björkin uusin kirja Poika siis lähti kirjastosta mukaan ja tartuin siihen suurella mielenkiinnolla.  Aihe pelkästään sai minut kiinnostumaan kirjasta, sillä jotenkin viime aikoina siihen on törmännyt tavallista useammin.

Marion eli Makke kokee syntyneensä väärään kehoon. Keho on naisen, mutta mieli on miehen. Tämän Makke on tiennyt jo pienestä pitäen, mutta perhe pakottaa Makken olemaan tyttö pukemalla hänelle hameen päälle ensimmäisenä koulupäivänä ja ostamalla tyttöjen leluja. Välillä äiti tuntuu tajuavan lastaan paremmin kuin hyvin ja välillä taas ei ollenkaan. Makken halu muuttua mieheksi kiristää perheen välejä ja meille muille tavalliselta tuntuvat arjen haasteet tuottavat Makkelle normaalia enemmän päänvaivaa. Makke ei halua kaikkien saavan tietää olevansa oikeasti tyttö ja murrosikä tuo tullessaan epätervetulleita muutoksia Makken kehossa.

Tähän aiheeseen ei törmää turhan monta kertaa kirjallisuudessa. Jonkun verran vastaavia tapauksia on noussut julkisuudessa esille, kuten se mies, joka synnytti. Vastikään tuli myös dokumentti kahdesta nuoresta naisesta, jotka olivat transsukupuolisia. Kaiken lisäksi kirja pohjautuu Björkin pojan omiin kokemuksiin. Ainakin lähtötunnelmat kirjaa aloittaessa oli hyvät, mutta ennenkaikkea positiivisen odottavat.

Poika oli todella nopea lukuinen kirja. Jokaisessa kappaleessa Makke muisteli jotain nuoruutensa ja lapsuutensa merkittävää tapahtumaa. Tapahtumista toiseen edettiin rivakasti ja kappaleet olivat melko lyhykäisiä. Björk kirjoittaa Makken äänellä avoimesti ja puhuttelevasti tämän nuoren kokemista vaikeuksista ja kamppailusta arjen kanssa. Makken ääni on melko raisua, joka tuo uskottavuutta nuorelle kertojaäänelle. Lukija aistii Makken kärsimykset vahvasti, mutta jotenkin henkilönä Makke ei tullut läheiseksi.

Kirjailija oli päätynyt ratkaisuun, jossa päähenkilöä ei kiusata koulussa. Luulisi nykyajan koulukulttuurin tuntien, ettei tämmöinen erilainen lapsi välttyisi kiusaamiselta. Makke on kuitenkin "kova jätkä" eikä alistu kiusaamiselle, häntä ja hänen isoveljeään kunnioitetaan. Ratkaisu oli hyvä, sillä nyt kirjassa keskityttiin Makkeen ja hänen tuntemuksiinsa. Kaikessa siinä oli jo lukijalle paljon sulateltavaa, jos soppaan olisi nakattu vielä koulukiusaaminen olisi painopiste voinut kallistua enemmän kiusaamiseen kuin transsukupuolisuuteen.  Ja jos nämä kaksi teemaa olisivatkin pysyneet tasapainossa olisi kirja ollut raskasta luettavaa.

Erilainen ihmiskohtalo totuudenjyvällä höystettynä teki tästä mielenkiintoista luettavaa, mutta muuten kirja ei ollut kovin kummoinen. Ei se silti minua haitannut, mielenkiinto pysyi vahvasti yllä koko kirjan ajan enkä jäänyt surkuttelemaan kerronnallisia puutteita lukemisen aikana, sillä ahmin kirjaa. Olisin kuitenkin, näin lukemisen jälkeen, kaivannut syväluotaavampaa kerrontaa, uppotumista aiheeseen syvällisemmin. Kirja loppui juuri kun alkoi pääsemään aiheeseen paremmin sisälle.  

Björkiltä olisi lukematta vielä Puuma ja Prole, jotka kumpikin olisi tarkoitus lukea. 

Annan kirjalle arvosanaksi 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: LIKE
Ilmestynyt: 2013
Sivuja: 215

-Aletheia



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti