perjantai 28. helmikuuta 2014

Helmikuun luetut ja tynkä arvio

Sinne meni helmikuu melkoisella rytinällä. Tuntuu hurjalta että helmikuu vetelee viimeisiään ja ensi kuussa minulla on jo laskettu aika. Loppuraskauden vaivat ja kolotukset ovat kyllä verottaneet lukusaldoa mittavasti, sillä nukun aina kun vain pystyn. Tuntuu myös että keskittymiskyky on jotain olematonta tällä hetkellä. Alkukuun painin viimeisien koulutehtävien kanssa ja kovasta uurastuksesta huolimatta osa tehtävistä jäi pahasti kesken. 19. päivä alkoi äitiysloma ja esikoinen jäi hoidosta pois kanssani kotiin. Päivät onkin kuluneet aikalailla tuon pienen Puuha-Peten kanssa, eikä aikaa lukemiselle ole kuin illalla. Helmikuussa on ehtinyt tapahtua paljon muutakin. Viime viikonlopun makasin synnytysosastolla raskausmyrkytys epäilyjen vuoksi, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä. 

Mutta jos heittäisi nämä asian vierestä jorinat nyt vähemmälle ja siirryttäisiin helmikuun lukusaldoon ja sitten siihen lupaamaani tynkä arvioon. Eli helmikuussa luin kaikkiaan 8 kirjaa.

  • David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali
  • Stephen King: Tohtori Uni
  • Jennifer Lee Carrell: Shakespearen salaisuus
  • Anne B. Radge: Aion tehdä sinut onnelliseksi
  • Paul Torday: Ventovieras
  • Sanna Eeva: Olot
  • David Nicholls: Sinä päivänä
  • Heidi Köngäs: Dora, Dora
 Nyt kun katson tuota helmikuun lukusaldoa, niin olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Noista kirjoista joita sain luettua vaikutuksen teki minuun vain Ventovieras, joka oli minulle todellinen page turner. Muut kirjat ovat olleet enemmän ja vähemmän tervassa tarpomista. Petyin ja pitkästyin hieman Sinä päivänä parissa, tarina olisi uponnut paremmin elokuvana. Dora, Dora ja Olot eivät olleet minun kirjoja ollenkaan, Aion tehdä sinut onnelliseksi sai minut kiukustumaan jatkuvalla siivoamisen kuvaamisella ja Vaimoni eroottinen potentiaali oli kummallinen lukukokemus. Shakespearen salaisuus ja Tohtori uni olivat hyviä kirjoja, mutta eivät yltäneet Ventovieraan tasolle. Liekö sitten kuukauteen mahtuneet pettymykset ja haastavat lukukokemukset ovat syynä siihen että päällä meinaa olla pahemman luokan lukujumi? 

Jäin myös hieman uhkauksestani että luen joka kuukausi kaksi kirjaa omasta hyllystä. Tohtori Uni oli oma ja kesken on Vieraan lapset, jota olen lukenut nyt vasta päälle 100 sivua. Mutta tulos on tyhjää parempi. :D

Sitten tynkä arvio. Ja tynkä arvio tulee Heidi Köngäksen Dora, Dorasta. Tynkä arvio siksi että tuntuu ettei minulla ole kirjasta juuri muuta sanottavaa kuin ei ollut minun makuuni.

Aloin valtavalla mielenkiinnolla lukemaan kirjaa, josta olen lukenut vain positiivisia arvioita. Kiinnostavuutta nosti myös se että kirja oli vuonna 2012 Finlandia-ehdokkaana. Takakannen perusteella aihekkin vaikutti mielenkiintoiselta. 

Kirjan keskiössä on kolmannen valtakunnan varusteluministeri Albert Speer, joka on lähtenyt kylmään Suomen Lappiin mukanaan sihteerinsä Annemarie, tulkki ja taikuri. Matkaa kaamoksen keskelle  siivittävät jokaisen omat kaipuut ja himot. Kiihtyvät kierokset johtavat lopulta räjähdykseen. 

Kirjassa on siis kertojina Speer, Annemarie, tulkki ja taikuri. Jokainen heistä on omaleimainen kertoja, eivätkä ole siis toistensa kopioita. Kertojaratkaisu kirjassa ainakin oli onnistunut. Miljöön kuvailukin oli mielestäni kaunista. Tuli halu palata joskus vielä pohjoisen Lapin maisemiin.  Kuitenkin pohdin vielä 200 sivun jälkeenkin milloin tarina oikein alkaa? Sodankuvaus ja Albertin kieroutunut suhde Hitleriin eivät siis riittääneet pitämään mielenkiintoani yllä. Lisäksi minun makuuni oli liikaa selittelyä ja samoja asioita jankutettiin, aivankuin ensimmäisellä kerralla ei olisi tullut selväksi. 200 sivun jälkeen sain itseni kiinni  harppomasta tylsimpien osia yli. Kirjan loppukaan ei pelastanut lukukokemusta ja loppu jäikin hieman vajavaiseksi sivujen silmäilyjen ja suoranaisen ylihyppimisen vuoksi. Kirja ei vain ollut yhtään minun juttu. Pääsin kuitenkin tyylilläni loppuun asti, enkä vienyt keskeneräisenä kirjastokassiin. Saavutus kai se sekin on.

Annan kirjalle 1 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta: 
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2012
Sivuja: 333

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, kirja vaikutti mielenkiintoiselta ja oli tuttu kirjablogeista sekä Finlandia ehdokkuuden vuoksi.

4 kommenttia:

  1. Eikös Sinä päivänä -kirjasta ole elokuva? Ainakin muistelen sellaisen joskus katsoneeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa kyllä on elokuva. Aikomuksena olisi katsoa se kun joutaa. :) Toisessa pääosassa on Anne Hathaway ja elokuvan ensi-ilta on ollut vuonna 2011. :)

      Poista
  2. Onpas kurjaa, että Dora dora oli sinulle pettymys :( Minulla se on vuoden takaisesta lukukokemuksestani mielessä tosi positiivisena. Tsemppiä kuitenkin valtavasti loppuraskauteen ja toivottavasti seuraava lukemasi kirja kolahtaa paremmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsin kuin pääsinkin lukujumistani eroon. Ja kiitos, tsemppiä tarvitaankin. ;D

      Poista