keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Jennifer Egan: Sydäntorni

Danny on sukunsa musta lammas,  teknologia riippuvainen, rahaton nuori mies, joka on joutunut ongelmiin kotikaupungissaan. Sopivasti hänen serkkunsa Howard kutsuu Dannyn Itä-Eurooppaan, jossa hänellä on restauroitavana ikivanha linna. Linnan keskus on korkea ja komea sydäntorni, jonne on pääsy kielletty. Tornia asuttaa ikivanha paronitar, jonka suvulle linna on ennen muinoin kuulunut. Sydäntorni kuitenkin kätkee sisälleen myös paljon muutakin kuin pahansisuisen paronittaren. Howard kutsuu sitä menneisyyden nosteeksi ja Danny mätäneviksi rakenteiksi. Danny ei muutenkaan näen muutakuin puuttuvan internetyhteyden. Lopulta lapsuuden tradegian muovaamien serkusten osat alkavat vaihtua. Mitä tapahtuu kun sydäntorni murtuu? Sen tietää vain vankilassa tarinaa kirjoittava Ray...

Luin viime vuonna Eganin ensimmäisenä suomennetun romaaniin Aika suuri hämäys, jonka yllättävää spiraalimaista rakennetta ihailin. Tässä kirjassa rakenne oli ehkä himpun verran vähemmän omaperäinen, mutta hyvä silti. Alusta asti tiesi Rayn liittyvän tarinansa henkilöihin, mutta vasta loppua kohden selviää miten. Kuitenkin Rayn tarinaa kuljetetaan koko ajan sivulla ja mielenkiintoista luettavaa sekin oli. Itse pidin kuitenkin enemmän sydäntornin tarinasta. Kirja sekoittaa taitavasti yhteen  goottihenkistä kauhua ja dekkaria, olematta kuitenkaan varsinaisesti kumpaakaan. Sydäntorni on jotain omaperäistä ja ainutlaatuista, siinä on aivan omanlaisensa tunnelma, joka vetosi minuun. Juoni on koukuttava ja yllättävä, ennalta ei osannut arvata mitä tuleman pitää ja Egan osaa hämätä lukijaansa. Sydäntornissa oli kyllä kaikki hyvän kirjan aineksi niputettuna yhteen kasaan ja se sai minut ahmimaan kirjaa. Ei kirja tajuntaani räjäyttänyt kuitenkaan, mutta en kyllä moitteen aihetta löydä. Mutta se on minulle hyvän kirjan merkki kun kirjaa haluaa ahmia, mutta samalla myös säästellä että sen parissa saisi viipyä pidempään.

Aika suuri hämäys kirja päättyi dystopiaan, jossa oltiin kriittisia nykyteknologiaa kohtaan. Samaa henkeä huomasin myös tässä. Danny oli teknologia riippuvainen, joka piti jatkuvasti yhteyttä "ystäviinsä" internetin ja kännykän kautta. Mukanaan Danny raahaa sateliittiantenin, jotta saisi tuonne takapajulaankin internetyhteyden. Kun yrityksestä huolimatta Danny jää ilman puhelinta ja nettiä miestä vaivaa suorastaan liiotellun kovat vieroitusoireet. Mutta kun asiaa miettii, niin oli aika kornia huvittua Dannyn teknologiariippuvuudesta, sillä kuulun itse niihin ihmisiin joilla iskee hätä kun puhelin jää kotia. Jos netti ei toimi on pinna kireällä -  mitä jos joku laittaa whatsappia tai s-postia tai facebookkiin päivittyy jotain jännittävää. Pitää olla kokoajan somessa mukana. Omistan älypuhelimen, tabletin ja kannettavan tietokoneen, joista jokainen on aktiivisessa käytössä. Nykyään älypuhelinten aikana pariskuntien kuhertelukin on sitä että istutaan sylikkäin puhelimet kädessä ja jutellaan whatsappissa. On oikeastaan virkistävää lukea kritiikiä tätä nykyajan ilmiötä kohtaan ja herätellä itseäänkin. Mutta en silti lähtisi puhelinta vaihtamaan tai nettiä irtisanomaan. :D

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Eganin tuotantoon, jos siihen ei ennen ole tutustunut. Hän on yllättävä kirjailija, jonka kirjoissa on yllättäviä ratkaisuja juonessa sekä rakenteessa. Hänen kirjansa myös vilisevät toinen toistaan mielenkiintoisimpia henkilöitä! 

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2013
Alkuteos: The Keep (2009)
Sivuja: 346
Suomentanut: Heikki Karjalainen

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, koska tykästyin Eganin aikaisempaan teokseen ja toiseksi, haluan lukea mahdollisimman paljon Keltaisen Kirjaston kirjoja.

8 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Itsekin pidin Sydäntornista hirmuisesti. Niin kuin kirjoitit, tunnelma on kirjassa hieno ja omanlaisensa.

    VastaaPoista
  2. Tää kirja on kyllä hyvä! Tykkäsin paljon, kun taas inhosin Aika suurta hämäystä. =D

    Mulla ei ole älypuhelinta. Mun kännykkä taitaa kohta olla viisi vuotta vanha, eli on totaalinen ikäloppu, mutta toimii ja pärjään sillä. Sitten kun siitä aika jättää, niin en varmaan edes hanki älypuhelinta. (Kai niitä normejakin on yhä olemassa. =D) Mulla ei todellakaan ole puhelin mukana joka paikassa. Mun ainoa someriippuvuus on blogit, en ole Facebookissa henk.koht. yms, enkä koskaan aio mennäkään. Olen sillä tavalla konservatiivinen kääkkä. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän nyt tasan neljä ihmistä, joilla ei ole älypuhelinta; sinä, appi, anoppi ja mun kampaaja. Hatun nosto sinulle. Olen niin toivottoman koukussa kirjablogeihin, fb kirppiksiin, instagrammiin, whatsappiin, candycrushia unohtamatta, että välillä itseäkin hirvittää tämä ruutuun toljottamisen määrä. Oleppa sitten esimerkkinä lapsille, ettei ole tervettä koko ajan räplätä jotain nettivimpainta tai pelata. :DD

      Poista
  3. Olen lukenut Sydäntornin. Ei ollut minun kirjani. Ärsyynnyin kirjasta jostain, en edes muista, mistä. Ehkä kirja oli liian tietoinen omasta nokkeluudestaan. Napakkaa analyysiä sait kuitenkin irtoamaan kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu että Eganin kirjat ovat ainoita joista osaan löytää kunnolla analysoitavaa ja sanottavaa. :DDD

      Poista
  4. Ihanaa, tämä oli todella hieno <3

    VastaaPoista