maanantai 27. lokakuuta 2014

Chimamand Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat

Nuoret nigerialaiset opiskelijat Ifemelu ja Obinze rakastuvat toisiinsa. Nuorten rakkaus kuitenkin punnitaan, kun Ifemelu saa stipendin Amerikkaan, jonne hän lähtee jatkamaan opintojaan. Nigeriassa nuorilla ei ole tulevaisuutta. Obinzen on tarkoitus tulla myöhemmin rakkaansa perässä, mutta elämä heittää kapuloita rattaisiin.

Amerikassa Ifemelu seurustelee amerikkalaisten miesten kanssa, amerikkalaistuu, tekee työtä ja pitää blogia nimeltä "Rotu ja rotu - ei-amerikkalaisen mustan huomioita afroamerikkalaisista". Vuosien jälkeen Ifemelua alkaa kuitenkin vaivaamaan koti-ikävä ja hän päättää palata Nigeriaan. Ifemelulla on mielessä myös nuoruutensa rakastettu Obinze.

Kotimaassa Obinzesta on tullut rikas, menestyvä, mutta myös perheellinen. 

Pidin älyttömän paljon Adichien aiemmin suomennetuista teoksista Puolikas keltaista aurinkoa ja Purppuranpunainen hibiskus. Ne sukelsivat suoraan ihon alle ja koskettivat syvästi. Ei ollut siis vaikea päätös, kun näin kirjan kirjaston uutuushyllyssä napottamassa. Mukaanhan se lähti. Paksuuskaan ei pelottanut, sillä kaksi aikaisempaa teosta ovat vakuuttaneet minut siittä että Adichie kirjoittaa tarttuvasti. Ei Adichien tyyli pettänyt taaskaan, nainen osaa kirjoittaa ja hyvin. Aihe vain olikin pettymys, sillä siittä puuttui syvyys ja koskettavuus, jotka olivat aiemmissa romaaneissa vahvasti läsnä. Kotiinpalaajat oli erilaista Adichieta mihin oli tottunut. Tokihan kirjassa käsiteltiin tärkeitä asioita, kuten rotukysymyksiä, mutta siltikkään Kotiinpalaajat ei tehnyt niin syvää vaikutusta minuun. 

Paljon Adichien uutukaista on blogimaailmassa kehuttu ja hehkutettu. Minulle se ei kuitenkaan ollut täysin odotusten mukainen  lukukokemus. Pidin kyllä, kuten aiemmin sanoin Adichien elävästä kirjoitustyylistä, ja hänen luomistaan helposti lähestyttävistä henkilöhahmoista. Kirjan loputtua tuntui aivan että suorasukaista Ifemelua tulee jopa ikävä. Silti kirjasta puuttui se, mikä on aiemmissa kirjoissa vedonnut tunteisiin. Ehkäpä Huominen on liian kaukana olisi taas enemmän minun makuuni. Sitä jo tässä yksipäivä kirjakaupassa hypistelin ja melkein jo ostinkin.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2013
Alkuteos: Americanah (2013)
Sivuja: 522
Suomentanut: Hanna Tarkka

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, Adichien kirjat kiinnostavat aina. 

3 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että Kotiinpalaajat ei yltänyt yhtä huikealle tasolle kuin aiemmat kirjat. Minua ärsytti hiukset, joihin kiinnitettiin koko ajan huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Pakko" kommentoida tätä hiusasiaa. Hiukset ovat latautunut ja poliittinen juttu afroamerikkalaisessa kirjallisuudessa.

      Poista
  2. Harmi, että ei vienyt mukanaan. Minusta taas tuo "rotukäsittely" oli yksi hienoimmista toteutuksista tästä aiheesta.

    VastaaPoista