maanantai 13. lokakuuta 2014

Ulla-Lena Lundberg: Jää

Laulava saaristoseurakunta saa uuden papin, kun Peter Kummel perheineen saapuu Luodoille. Jää on tarina papin perheestä sekä kirkkosaaren ympärillä olevien kylien ihmisistä. Se on myös kertomus ikiaikaisista salaisuuksista, joita meri ja jää kyläläisten hartiolle uskovat. Eletään sotien jälkeistä aikaa, taistelut ovat loppuneet ja maassa on taas rauha. Luotojen asukkaat rakentavat siltaa ja terveystaloa sekä samalla uutta tulevaisuutta.

Halusin ehdottomasti lukea tämän kirjan, kun se alkoi saamaan paljon blogisauhuja. Kun kiinnostuin kirjasta enemmän päätin olla lukematta muiden arvioita yhtään enempää etten muodostaisi liikaa ennakkokäsityksiä kirjaa kohtaan. En kuitenkaan voinut mitään sille, että odotukset olivat todella korkealla kirjan suhteen. 

Hyvin pian sain kuitenkin todeta ettei kirja ollut minun mukavuusalueeni sisäpuolella, vaan hyvin kaukana äärirajoilla. Minua ei pidemmän päälle jaksa kiinnostaa vähäeleinen arkielämän kuvaus, jota Jää ehdottomasti oli. Kirja pääasiassa kertoi Peteristä ja hänen perhe- sekä työelämästä ja sopeutumisesta Luodoille. Paljon kerrottiin myös tiettyjen kyläläisten elämästä, mutta kaikki tapahtumat olivat tylsän arkisia. Edes posti-Antonin kursivoidut pätkät eivät pelastaneet minua pitkästymiseltä. Kun olin tarponut puoleen väliin oli pakko googlettaa muiden arvioita ja lukea miksi ihmiset olivat pitäneet tästä niin paljon. Monet arvostelut lupailivat että loppu saa kyyneleet silmille. Uteliaisuuteni heräsi siis uudelleen ja sain uutta puhtia tarpomiseen. Mutta kun pääsin loppu huipennukseen, olin jo niin pitkästynyt että minun kyyneleet pysyivät visusti poissa. Loput sivut harpoinkin pika silmäilyllä loppuun ajatuksena vain kirjan pikainen päättäminen. Monesti mieleeni nousi samankaltainen lukukokemus, kun luin Myrskyluodon Maijaa. Kaipaan kirjoihin enemmän tapahtumia ja juonenkäänteitä. Tämän tyyppiset tarinat uppoavat paremmin lyhyinä versioina. 

Pidin kirjassa kuitenkin valtavasti henkilöistä, joita oli verrattain paljon. Henkilöitä oli kuitenkin monipuolisesti ja jokainen heistä oli oma mielenkiintoinen persoonansa. Mielenkiintoisimmaksi nousi kuitenkin papin vaimo, joka herätti minussa paljon ristiriitaisia tuntemuksia. Jollain tapaa ymmärsin häntä, mutta kuitenkin en voinut olla välillä inhoamatta hänen lapsenkasvatus periaatteitaan sekä pakonomaista sinnikyyttään.

Jää ei ollut minun juttu. Annan kirjalle 2 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Teos & Schildts & Söderström
Ilmestynyt: 2012
Alkuteos: Is (2012)
Sivuja: 365
Suomentanut: Leena Vallisaari

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, kiinnostuin blogisauhujen myötä

4 kommenttia:

  1. Luin tuon kirjan kesällä, mutta en blogannut. Minulla ei ollut mitään sanottavaa blogisavuista huolimatta. Jos olisin voinut lukea ruotsiksi, niin tilanne olisi voinut olla eri. Kompastelin kieleen, sanavalintoihin jne. Siksi luin ilolla sinun blogitekstin, kun joku toinenkaan ei lumoutunut kirjasta, vaikka eri syistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tekstini oli sinulle iloksi ;D Minulta tuo ruotsinkieli ei suju, joten suomennoksissa pitää pysyä, mutta tuskin olisi alkuperäiskieli lukukokemusta parantanut, kun tylsä mikä tylsä. :DDD

      Poista
  2. Voi harmi ettet pitänyt tästä! Tämä odottaa minun kirjahyllyssäni, ja kai tämä pitäisi joskus lukea. Jotenkin tuntuu vaan että kannan kirjastostakin koko ajan lisää luettavaa, ja ne menevät aina edelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tuo sama ongelma. Kirjahyllyni pursuavat lukemattomia kirjoja, mutta kun raahaan kirjastosta koko ajan uutta luettavaa. Aina on ihan pakko käydä kurkkaan edes uutuushylly. :'D

      Poista