torstai 8. tammikuuta 2015

Kate Atkinson: Elämä elämältä

Vuoden 1910 talvella Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Napanuora on kiertynyt vauvan kaulan ympärille ja vauva menehtyy synnytykseen, sillä lääkäri eikä kätilö ehdi ajoissa paikalle.

Vuoden1910 talvella Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Napanuora on kiertynyt vauvan kaulan ympärille, mutta lääkäri saa pelastettua tyttövauvan, Ursulan, hengen. 

Elämä elämältä kertoo Ursula Toddin tarinan vaihtoehtoisten elämänkulkujen kautta. Ursula siis kuolee eritavoin kertatoisensa jälkeen, mutta tarina alkaa aina uudelleen kääntyen elämänpolulla eri suuntaan, kun edellinen polku osottautui umpikujaksi. Elämä elämältä kertoo kuinka sattumukset, muiden ihmisten päätökset, pienet henkilökohtaiset päätökset voivat vaikuttaa yhden ihmisen elämään ja sen pituuteen. Heti kirjan alussa Ursula kuolee synnytyksessä, mutta toisessa elämänpolussa lääkäri ehtii paikalle ja pelastaa pienen vauvan hengen. Nuori Ursula hukkuu perheen lomaretkellä, mutta ei sittenkään, sillä rannalla ollut taidemaalari pelastaa tytön hengen. Tarinassa hypitään ajassa palaten aina niihin tapahtumiin, jotka toisin tapahtuessaan vievät Ursulan elämän suunnan uusille urille, kun edellinen on päättynyt pimeyden lankeamiseen.

Kirjassa on niin älykkään leikittelevä juoniratkaisu etten olisi millään halunnut, että kirja loppuu. Paksu järkäle olisi saanut olla vieläkin paksumpi, niin paljon minä viihdyin tämän huikean omalaatuisen romaanin parissa. Tämä kirja laittoi oikeasti miettimään kuinka hiuskarvan varassa elämä voi välillä olla. Romaani on useiden elämänpolkujen takia monikerroksinen, se kuljettaa lukijaa niin toiseen maailmansodan aikaiseen Lontooseen kuin Saksaankin. Mitäpä jos Hitler olisikin kuollut ennen hirmutekojaan? Kirjaan mahtuu myös monia teemoja masennuksesta alkoholismiin, sodan kauhuista perheväkivaltaan. Vaikeasta rakenteesta huolimatta tarina pysyy hyvin kasassa ja vaikka aina palataan ns. alkuun ei kirja toistuvuudesta huolimatta ole kyllästyttävä, sillä paluista huolimatta tarinassa otetaan aina uusi suunta. 

Pidin myös erittäin mielenkiintoisena Toddin perhettä ja sen perhesuhteita, kuinka perheen jokainen keskeinen henkilö on ainutlaatuinen persoonansa ja tuovat tarinaan omia vivahteitaan. Eläinrakkaana peukutan myös kirjassa esiintyviä koiria, joista kerrotaan aina lämpimällä sävyllä. Olisikohan Atkinson koira ihmisiä, kun ainut kirjassa esiintyvä kissa on pahansisuinen ja aiheuttaa jopa kerran Ursulan kuoleman? 

Kirjan kieli on myös hyvää ja näin ollen suomennoskin on onnistunut. Atkinson ei turhia jaarittele, mutta kirja on kuitenkin kirjoitettu tarkkanäköisesti ja vivahteikkaasti. Sodan kauhujakin on kuvailtu niin että se sai välillä ihoni nousemaan kananlihalle. Atkinson herättää miljöön kuin miljöön elävänä lukijan silmien eteen.

En kyllä löydä tästä kirjasta moitteen aiheita, tämä on kyllä viime vuoden luetuista kirjoista kirkkaimpia helmiä. Tälläisten huikeiden kirjojen takia minä juuri rakastan lukemista!

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Schildts & Söderström
Ilmestynyt suomeksi: 2014
Alkuteos: Life After Life (2013)
Sivuja: 595
Suomentanut: Kaisa Kattelus

Mistä minulle: Kirjastosta

2 kommenttia:

  1. Varaukseni on juuri saapunut kirjastoon, odotan innolla lukemista! :) Saa kyllä nähdä missä välissä ehdin kun pitäisi tuo Tuntematon sotilas lukea äikän kurssille...

    VastaaPoista
  2. Minulle tämä oli ihan ok-kokemus, lähinnä siksi, koska löysin kirjasta paljon karsittavaa (jatkuvat syntymiset ja toistot eivät siis tehneet vaikutusta, vaikka ne ovatkin keskeinen osa teosta). Lisäksi Ursulan visiitti Saksassa oli mielestäni kirjan kököin osio. Toisaalta idea kiehtoi, kun luin Atkinsonin omia kommentteja teokseen: moderni länsimainen ihminen on tuomittu yhä uudelleen käsittelemään toista maailmansotaa ja holokaustia, miettimään, millainen maailma olisi ollut jos jokin olisi mennyt toisin. Toinen maailmansota on ikuisen paluun ja toistumisen paikka historiassamme.

    VastaaPoista