keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Nuori New Yorkilainen menestyskirjailija Marcus Goldman on jumissa ja kärsii valkoisen paperin kammosta. Toinen romaani ei ota millään syntyäkseen ja Marcus pelkää jäävänsä pelkäksi tähdenlennoksi. Takaraivossa jyskyttävä epäonnistumisen pelko saa Marcuksen matkustamaan Auroran pikkukaupunkiin oppi-isänsä Harry Quebertin luo. Hän yrittää etsiä kadonnutta inspiraatiotaan, kunnes vierailu saa odottamattoman käänteen. Harryn takapihalta löytyy ruumis, joka on 33 vuotta sitten kadonneen Nola Kellerganin. Harrylla ja 15-vuotiaalla Nolalla oli kielletty suhde juuri ennen Nolan katoamista ja Harry pidätetään epäiltynä murhasta. Marcus ei usko Harrya syylliseksi ja alkaa selvittämään totuutta aikomuksena kirjoittaa todellisista tapahtumista kirja, joka puhdistaa Harryn maineen.

Vau vau ja vau, mikä ällistyttävän huikea loisto romaani. Melkoinen tiilisikivi kyllä, mutta en kertaakaan miettinyt kirjaa lukiessa, että kuinka monta sivua on vielä jäljellä. Olin niin kertakaikkisen imaistuna tarinan pauloihin ja matkustin Marcuksen mukana Auroran pikku kaupungissa, että minulle iski vain suru, kun huomasin tarinan lähestyvän loppuaan. En halunnut sen loppuvan, halusin tarinan jatkuvan vielä edes hetken. Sitä ei malttanut millään laskea käsistään, sillä juoni syveni syvenemistään ja tuntui oikeasti kuin olisin ollut matkassa kirjassa, sillä niin taidokkaasti se oli kirjoitettu. Yli 800 sivuun mahtui yllätyksiä, ratkaisun hetkiä, takapakkeja, maton jalkojen alta vetämisiä, mutta kaikkia noita sopivassa suhteessa, niin että tarina piti tiukasti otteessaan alusta loppuun.

Totuus Harry Quebertin tapauksesta kertoo erilaisia rakkaustarinoita, se on samalla dekkari ja kertomus kirjailijaksi kasvamisesta sekä kirjan kirjoittamisprosessista. Tämä kirja kohoaa täydellisyydessään, yllätyksellisyydessään, viihdyttävyydessään, monikerroksellisuudessaan ja erinomaisesti onnistuneen kerrontansa ansiosta tämän vuoden lukemieni kirjojen Top-listan kärkeen. Vau vau ja sanoinko jo vau? Lukekaa tämä helmi, elkää kavahtako sen paksuutta, sillä kerrankin on ihan parasta että kirja on järkäle. Vaikka minä kyllä ahmaisin tämän ihanuuden ennätysvauhdissa, sillä tämä ei kyllä ollut Keltaiselle kirjastolle ominaista vaativaa kirjallisuutta. Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli helppo ja nopea lukuinen romaani, jota voisin luonnehtia ehkä puoli kevyeksi. Monet ovat ihmetelleet miksi tämä kirja on Keltaisen kirjaston kirjoissa, kun tämä ei  ole ihan tyyppillisintä keltaista. Minäkin odotin kyllä jotain haastavampaa ja älykkäämpää, mutta minulle tämä kuitenkin  oli erittäin onnistunut lukukokemus tälläisenaan.

Annan kirjalle 5 / 5 psitettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2014
Alkuteos: La Vérité sur l'affaire Harry Quebert (2012)
Sivuja: 809
Suomentanut: Anna-Maija Viitanen

Mistä minulle: Kirjastosta

4 kommenttia:

  1. Paljon ristiriitaisia kommentteja olen tähän kirjaan liittyen lukenut, mutta silti uskoisin tykkääväni. Postauksesi ainakin nosti epävarmoja odotuksiani. Varmasti siis yöpöydältäni löytyy vielä jossain vaiheessa - kunhan saan pari muuta tiiliskiveä ensin sieltä pois alta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan kyllä että pitäisit tästä :)

      Poista
  2. Mukavaa, että sinä pidit tästä näin paljon! Tämä kirja on jakanut mielipiteitä, ja minä kuulun niihin, jotka eivät ole kovin ihastuneita Harry Quebertiin. Toki kirjaa oli helppo lukea ja se sopi viime kesänä hellekirjaksi oikein mainiosti, mutta voi että, minä löin päätäni seinään lukemisen aikana niin monta kertaa. =D Se on niin hassua, miten sitä joskus törmää kirjaan, joka tavallaan pitää otteessaan ja samalla ärsyttää suunnattomasti. =D Pisteet siitä Dickerille. =D Taito sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olet oikeassa, taito se on sekin että herättää lukijassa noin voimakkaita tunteita. :D

      Poista