perjantai 8. huhtikuuta 2016

Graeme Simsion: Vaimotesti

Urallaan menestynyt, mutta ihmisuhteissaan ontuva genetiikan professori Don Tillman kehittää testin, jolla voi etsiä itselleen vaimon tieteellisin menetelmin. Testin avulla hän pyrkii suodattamaan hakijoiden joukosta ajanhaaskaajat, jäätelödiskriminoijat, visuaalisesta häirinnästä valittajat, kristallipalloihin tuijottajat, muotihullut, vegaanit, urheilunseuraajat, luomisopinkannattajat, tupakoitsijat, tieteellisesti lukutaidottomat ja homeopaatit. Odottamatta tielle sattuu kuitenkin Rosie, kyselytutkimuksen perusteella täysin mahdoton vaimoehdokas. Rosiesta Don ei kuitenkaan noin vaan pääsekkään eroon. 

Vaimotesti oli hauska ja viihdyttävä kirja, jonka ahmaisi melkein hetkessä. Kirjan hauskuus muodostuu tilannekomiikasta, joka iskee minuun. Miehestä, joka ei hallitse yhtään yhteiskunnassa normeiksi muuttuneita käyttäytymissääntöjä. Tuntui väärältä nauraa vedet silmissä Donin mokailulle, vaikka hän hyvin luovi käyttäytymisnormien viidakossa. Silti, minun läheisiin kuuluu ihmisiä, joille se on totistatotta, ettei käyttäytymissäännöt ole mitään helppoja kaikille. Siksi minusta, alun vihjaus Aspergenin oireyhtymään ei ollut aivan sattumaa. Minusta Donissa oli Aspergenisia piirteitä - rutiineihin juuttuminen, hankaluudet sosiaalisissa tilanteissa, käyttäytymisnormien hallitsemisen vaikeus jne. On vihjattu, että Don on kuin Rillit Huurussa -sarjan Sheldon Cooper. Kieltämättä kyllä hieman. Sheldon on kyllä ihana, lemppari hahmo koko sarjasta, joka on muuten hyvä sarja. Kannattaa katsoa. Sellaista mukavaa kevyttä komediaa, joka naurattaa.  

Pidin myös kirjan romanttisesta puolesta. Ei koskaan voi tietää kehen ihastuu ja rakastuu. Joskus se itselle parhaiten sopiva ihminen on sellainen, jota ei olisi osannut alunperin ajatellakkaan. Rakkaus ei kysy täyttääkö tämä ihminen ehtoja. Se syttyy, jos on syttäkseen ja sen saa Donkin huomata. 

Ihana romanntinen huumorilla höystetty romaani, jossa painottuu enemmän huumori. Kaikkea oli kuitenkin sopivassa suhteessa, niin että kirjan parissa viihtyi hyvin, sivut kääntyivät vaivattomasti ja lukiessa suupielissä kareili hymynpoikanen. Voin vain suositella kirjaa kevyeksi välipala lukemiseksi. Itselläni lukiessa alkoi pariin otteeseen jostain syystä tekemään mieli jäätelöä. ;)

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2013
Alkuteos: The Rosie Project (2013)
Sivuja: 333
Suomentanut: Inka Parpola

Mistä minulle: Kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti