sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Tsukuru Tazaki kuuluu viiden nuoren muodostamaan tiiviiseen kaveriporukkaan. Kaksi tyttöä ja kolme poikaa ovat luvanneet pysyä parhaimpina ystävinä ikuisesti. Mutta kun Tsukuru yrittää eräänä päivänä tavoittaa ystäviään puhelimitse, saa hän kuulla ettei yksikään heistä halua puhua enään Tsukurulle. Pian käy selväksi, että Tsukuru on noin vain selittämättä suljettu kaveriporukan ulkopuolelle. Tämä selittämätön hylkääminen vie pohjan Tsukurun elämältä ja varjostaa hänen elämäänsä siittä lähtien. Vuosia myöhemmin Tsukuru tapaa hurmaavan ja fiksun Saran, johon hän rakastuu. Sara kuitenkin ymmärtää menneisyyden vainoavan Tsukurua, eikä halua ryhtyä vakavaan suhteeseen ennen kuin Tsukuru on selvittänyt menneisyytensä.

Niinpä Tsukurun tie vie kotikaupungin kautta Suomeen tapaamaan kaveriporukan entisiä jäseniä.

Värittömän miehen vaellusvuosia on verrattu Norwegian Woodiin. Aikoinaan Norwegian Wood ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin vaikka Kafka rannalla tai 1Q84. Se mikä minua eniten Murakamin kirjoissa kiehtoo, on hänen tyylinsä käyttää maagistarealisimia. Se on se juttu, joka naulaa minut Murakamin kirjojen ääreen ja saa minut ahmimaan sivu kerrallaan. Niin tässä kuin Norwegian Woodissa maaginenrealismi puuttuu lähes täysin. Siksi tämäkään ei iskenyt minuun niin kovaa kuin olisin toivonut. Lisäksi Värittömän miehen vaellusvuodet ovat melko vähäeleinen romaani, eikä yli 300 sadan sivun aikana paljoa tapahdu. Murakami ei silti päästä lukijaansa kyllästymään, Tsukuru ja hänen menneisyytensä ovat mielenkiintoisia. 

Lopussa minua jäi suuresti vaivaamaan miten kävi Tsukurun ja Saran suhteen? Päätyivätkö he yhteen ja mistä he lopulta keskustelivat? Kuka oli se vanhempi mies, jonka käsipuolessa Tsukuru näki Saran astelevan? Ei, ei näin voi kirjaa lopettaa. Se jätti minut kyllä ihmettelemään huuli pyöreänä, että mitä nyt. Haluan kuitenkin ajatella, että Tsukuru saa Saran ja vanhempi mies olisi ollut joku harmiton tyyppi, kuten Saran setä tai isä tai perhetuttava. Tsukuru ansaitsee mielestäni onnellisen lopun.

Murakami on edelleen suosikki kirjailijoitani, onneksi on vielä pari kirjaa herran tuotannosta lukematta. Jotenkin panttaan niihin tarttumista, koska sitten olisin lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet ja se tuntuu jotenkin kaihoisalta. En ole aikoihin ihastunut kenenkään kirjailijan tuotantoon tällä tavalla. Murakami se vain osaa.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2014
Alkuteos: Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi (2013)
Sivuja: 330
Suomentanut: Raisa Porrasmaa

Mistä minulle: Kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti