maanantai 11. heinäkuuta 2016

Lukumaratonin koontia


Tämä oli minun ihka ensimmäinen kertani, kun osallistuin lukumaratoniin. Hiukan varauksella suhtauduin siihen, kuinka paljon ehdin lukemaan, mutta halusin kuitenkin yrittää. Nyt olen yhtä kokemusta rikkaampi. Hauskaa oli vain käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan, mutta vaikka toivoin, että vauvalla olisi ollut hyvä päivä, niin ikävä kyllä suurimman osan päivästä itkettiin masuvaivoja enemmän ja vähemmän. Lukemista siis katkoi vauvanhoito tuokiot, vaikka imettäessä lukeminen sujuu mukavasti. Takana oli myös huonosti nukuttu yö, joten muutaman kerran torkahdin sohavalle ihan huomaamatta. Aloitin siis lukemisen suunnitelmista poiketen 10.7 klo 9.00, vaikka aikomukseni oli alunperin aloittaa tuntia aikasemmin. Lopetin lukemisen tänään 11.7 klo. 9.00. Illalla nukahdin kirja kädessä jo kello 22.00, mutta heräsin aamulla jatkamaan 06 maissa.



Minulla oli huikean mielenkiintoinen pino lukumaratonille varattuna. Päätin kuitenkin aloittaa maratonin Marco Malvaldin vihteellisellä dekkarilla Kolmen kortin temppu. Olin ehtinyt aloittaa lukemaan kirjaa ja halusin jatkaa loppuun, sillä pidin kirjasta. Olin ehtinyt sivulle 62, kun aloitin aamulla lukemaan kirjaa. Vähennän siis tuon sivumäärän kokonaissivumäärästä, niin loput jää lukumaratonin saldoon eli 221 sivua. 

Kolmen kortin temppu oli hyvä kirja aloittaa maraton, sillä se oli mukavasti viihteellinen kevyt dekkari, joka on ihanan helppolukuinen. Juuri sopiva kirja siis lukumaratonille. Pidän myös valtavasti Bar Lumen senioripoppoosta, joka kuuluu jo baarin kalustoon. Massimo myös henkilönä on ihanan aito ja rehellinen. Itse rikoksellinen osuus ei ole massiivinen, ja tekijä ratkeaakin yllättävän helposti, eikä suurta draamaa rikoksen selvittelyssä ole. Sain kirjan päätökseen hieman puolen päivän jälkeen ja pidin pienen tauon myöhäistä lounasta valmistellessa. 

Seuraavaksi kirjaksi pinosta valitsin Katja Kallion ohuen Tyypit. Halusin hieman tasata aivoja ja ottaa jotain helppoa luettavaa käsiini ruokaa sulatellessa. Kirjassa oli lyhyitä Tyyppi kuvauksia, joita takakannen mukaan löytyy jokaisen meidän elämistä. Tunnistin kyllä pari tyyppiä omasta elämästäni ja kuvauksien lukeminen sai hymyn huulille. Kallio kirjoitti humoristisesti ja hieman liioitellusti, mutta osuvasti jos tyyppeihin pystyi samaistumaan. Minusta nämä lyhyet kirjoitelmat eri tyypeistä olisi toiminut paremmin vaikka jonkun lehden jatkokertomuksena, kuin tälläisenaan. Minulle tämä ei ollut kummoinen lukukokemus ja jäi hieman pettynyt jälkimaku suuhun.

Seuraavaksi kahvia keitellessä tuumasin, että seuraavan kirja on parempi olla hyvä. Pyörittelin Äidin pikku pyöveliä ja Nälkävuotta. Olin kuullut niin paljon hyvää Aki Ollikaisen Nälkävuodesta ja minulle on sitä niin monta kertaa suositeltu, että päätin tarttua siihen. Tämän kirjan kohdalla alkoi jo huonosti nukuttu yö tuntumaan ja nukahdin päiväunille sohvalle ja hyvää lukuaikaa tuhraantui siihen. Mutta oi ja voi, miten huikea lukukokemus Nälkävuosi oli. Todella ravisuttava ja koskettava kertomus nälkävuosien kauheksista, kun monet ihmiset lähtivät kerjuulle talven kylmiin ja ankariin pakkasiin olosuhteiden pakottamina. Kertomus kuinka nälkiintyneet aikuiset ja lapset jäätyvät teiden varsille, kuinka omastakin vähästä yritettiin antaa edes lapselle ja kuinka ihmisestä tulee nälän sekoittamana hirviö toiselle. Pieni, mutta hyvin suuri kirja, jota ei voi hetkessä unohtaa.
kädessäni

Sitten urvahdin jo uupuneena yöunille ja heräsin aamulla aikaisin, toiveissani, että ehdin lukea vielä yhden kirjan. Ehdin nipin napin aamuhommien jälkeen lukemaan vielä Marjo Niemen Juostu maa. Kirja kertoo Syksystä, kymmenenvuotiaasta tytöstä, joka kertoo tarinaansa juostessaa ympäri pientä teollisuuskylää. En päässyt oikein kirjaan kiinni ja kerronta jätti minut jotenkin etäiseksi tarinalle. Kyllä Syksyn kertomus vanhempien riitojen todistajana, ulkopuolisuuden tunteista ja hänen mummostaan kosketti, mutta lukukokemus ei ollut kovin häävi.

Loppuviimein arjen kiireiden keskellä toteuttu lukumaraton sujui väsymyksestä ja vauvan masuvaivoista huolimatta ihan kivasti, vaikka luettujen sivujen määrä ei niin korkeaksi noussutkaan. En olisi kuitenkaan pystynyt tähän ilman mieheni apua, joten iso kiitos hänelle. Loistava kokemus, mutta seuraavaan kertaan toivon täysin rauhallista ympäristöä. Milloin lie siis tilaisuus koittaa, sitä odotellessa.

Luettuja sivuja kertyi yhteensä 626. Olen melko tyytyväinen, vaikka toivoin, että olisin ehtinyt lukea vielä yhden kirjan.

  • Marco Malvaldi: Kolmen kortin temppu (221 sivua)
  • Katja Kallio: Tyypit (137 sivua)
  • Aki Ollikainen: Nälkävuosi (141 sivua)
  • Marjo Niemi: Juostu maa (127 sivua)
Kiitos Ja kaikkea muuta -blogin Minna Vuo-Cholle lukumaratonin emännöinnistä. Tästä pääsee lukumaratonin koonti postaukseen, josta löytyy linkit muiden blogien lukumaraton tunnelmiin.

3 kommenttia:

  1. Omaan maratonpinooni kuului Agatha Christien Sininen juna pokkarina, olit päässyt sen takakanteen kommentillasi kirjasta :D

    VastaaPoista
  2. Kallion ja Ollikaisen kirjat olin lukenut ja Malvaldilta aiemman teoksen, kaikki tuntuvat oikein otollisilta maratoonattavilta (myös Ollikainen vaikka sisällöltään onkin raskas)

    VastaaPoista
  3. Saitpa hyvän sivumäärän kasaan. Minäkin tykkään Malvaldin Bar Lume -sarjasta, se on mukavan kepeä ja hauska.

    VastaaPoista