lauantai 26. marraskuuta 2016

Susan Fletcher: Tummanhopeinen meri

"Kun Parlan-saaren rantaan huuhtoutuu muistinsa menettänyt mies, saarelaiset ovat ihmeissään. Kaikki tuntevat tarinan Kalamiehestä, joka saattaa ottaa ihmisen hahmon yhden kuunkierron ajaksi tuodakseen toivoa ja tenhoa sitä kipeimmin tarvitseville. Epäluulo ja halu uskoa ihmeisiin vetävät väkeä eri suuntiin, mutta jokaisen mielessä pyörii sama ajatus: voiko tarina sittenkin olla totta vai juoniiko mies jotakin?"

Fletcher on kirjailija, jonka voin lukea suosikkieni joukkoon. Olen pitänyt hänen teoksistaan, varsinkin Noidanripistä ja Irlantilaisesta tytöstä. En minä tähänkään kirjaan pettynyt, se ei vain päässyt oikeuksiinsa, kun elämän kiireiden keskellä aikaa lukemiselle on ollut harmittavan vähän. Kirja vaatisi uppoutumista villasukat jalassa sen rikkinäisten henkilöhahmojen pariin, tarttumaan jokaisen henkilön tarinaan syvällisemmin.
Tarina kaikessa väkevyydessään ja surullisuudessaan teki minuun vaikutuksen. Mutta onneksi tarinaa ei oltu kiedottu liikaan melankoliaan, sillä kalamies tuo toivon ja tenhon sitä eniten tarvitseville. Parlan saari on oikea tarinoiden verkko, kiehtova paikka, joka jää mieleen. Olisin voinut viipyä sen karuilla rannoilla kauemminkin, tutustua enemmänkin saaren väkeen. Fletcher on onnistunut luomaan kirjaan aivan omanlaisensa tunnelman, joka ei voi olla vaikuttamatta lukijaan. Se käsittelee surun monia kasvoja sekä surusta toipumista koskettavalla tavalla. Siksi minua harmittaakin ettei minulla ollut antaa kirjalle sitä aikaa, jonka se olisi vaatinut iskeäkseen syvemmälle ihon alle. Mutta aion ehdottomasti tarttua kirjaan uudestaan paremmalla ajalla.

Pidän Fletcherin tyylistä kirjoittaa kauniisti, runollisesti, niin että jokaisella sanalla on merkityksensä. Rakastan sitä, kuinka hän pystyy herättämään miljöön ja henkilöhahmot henkiin, kuin ne olisivat aivan käsin kosketeltavissa. Minäkin seisoin Parlan karun kauniilla rannoilla hengittämässä meri-ilmaa, olin osa tiivistä kyläyhteisöä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Jo nyt kirja siis teki vaikutuksen, hätäisesti muutaman sivu kerrallaan ahmittuna aamukahvin lomassa. 

Taiteilen kahden vaiheilla kuinka paljon pisteitä kirjalle anna. Sillä nyt kirja ei päässyt täyteen kukkaansa, mutta kuitenkin jälkikäteen ajateltuna se teki syvemmän vaikutuksen, kuin heti takakannen suljettuani osasin aavistaakkaan. Goodreadsissa annoin heti luettuani 3 tähteä, sillä puolikkaita ei voi antaa, mutta taidan taipua nyt 4 / 5 pisteeseen!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: LIKE
Ilmestynyt suomeksi: 2013
Alkuteos: The Silver Dark Sea (2012)
Sivuja: 443
Suomentanut: Jonna Joskitt-Pöyry

Mistä minulle: Kirjastosta

8 kommenttia:

  1. Tämän haluan lukea, heti kun tulee vastaan kirjastossa :)

    VastaaPoista
  2. Lisäsin goodreadsin listalle, toivottavasti tulee jossain joskus vastaan, koska tekstisi herätti mielenkiintoni kovasti. Harmi, ettei lukemiseen oikein löydy nyt aikaa, se on aina inhottavaa kun haluaisi lukea, muttei millään ehdi. :(
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa, toivottavasti tulevaisuudessa enemmän ehtii. Ainakin eläkkeellä jos ei muuten. :DD

      Toivottavasti kirja tulee vastaan. :)

      Poista
  3. Minulle tämä on Fletcheriltä lemppari! Ah, rakastan! Mutta oman hetkensä se vaatii. Kiva, että sait silti paljon irti, vaikka lukuhetki ei ihanteellisin ollutkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noidan rippi on minulle se the Fletcherin romaani, mutta kaikki hänen kirjansa ovat vaikuttavia tavalla tai toisella. :)

      Poista
  4. Minulla on pari Susan Fletcherin kirjaa hyllyssäni, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi lukea yhtäkään. Fletcher kuitenkin kiinnostaa ja varsinkin tuo Irlantilainen tyttö. Pitäisi kaivella se esille, ettei unohdu aivan kokonaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fletcher on lukemisen arvoinen kirjailija. Irlantilainen tyttö on ihanteelinen kirja aloittaa, suosittelen. :)

      Poista