maanantai 27. helmikuuta 2017

Lasse Nousiainen: Konttaava koomikko

Kolmekymppinen koomikko on kuolemansa jälkeen syntynyt uudelleen vauvan kehoon, mutta aikuisen miehen tietoisuudella. Ennen tuli kontauttua kostean baari-illan jälkeen kotiin, mutta nyt tuo taito täytyy opetella uudestaan aivan alusta, ollen näin ainoa keino liikkua eteenpäin. Tekisi mieli kaljaa, mutta ainoa mitä saa juodakseen on maitoa tai vettä. Kiroillakin tekisi mieli, mutta ainoa mitä kömpelöstä taaperon suusta saa ulos on takelteleva "pelkele". Lapsenmieli ottaa välillä vallan ja muumit tuntuvat hämillisen kiinnostavilta, mutta samalla aikuisen miehen tietoisuus taka-alalla analysoi tilanteita ja toivoo paluuta vanhaan elämäänsä.

Konttaava koomikko on Lasse Nousiaisen esikoisteos, joka on saanut inspiraatiota miehen ajoista koti-isänä. Nousiainen on komediantekijä ja käsikirjoittaja, joten huumori häneltä luonnistuu. Kirjasi sisälsikin muutamia hauskoja ja hyvin osuvia letkautuksia liittyen synnytykseen, vauva-arkeen ja lapsen tuomiin haasteisiin. Ja lapsiperheen arki onkin sellaista, että siittä saa aineksia paljon hyvään huumoriin, kunhan se pysyy hyvän maun rajoissa. Siksi kirjan idea vaikuttikin aluksi kutkuttavan hauskalta. Minusta kuitenkin aikuisen miehen irstaat sekstistiset ajatukset, ryyppäys jutut ja muut eivät istu viattomaan vauvaan. Lähinnä ajatus pienestä viattomasta vauvasta, jonka sisällä aikuinen mies ajattelee rintojen imemistä aivan muussa mielessä, kuin ravinnon saamisessa oli minusta iljettävää ja oksettavaa. Puhumattakaan hameiden alle vilkuilusta ja päälle kömpimisestä. Kirja olisi voinut olla oikeasti hauska ja hyvä, jos se olisi pysynyt hyvän maun rajoissa. Minulle tämän kaltainen huumori ei uponnut yhtään, eikä paljon naurattanut. Lähinnä tulin vihaiseksi. 

Kaksi tarinaa tuntui olevan liian irrallaan toisistaan. Vaikka lopulta selviää miten koomikko kuoli, ei koskaan selitetä edes lukijalle miksi hän on vauvan kehossa ajattelemassa irstaita. Miksi hän syntyi uudestaan - menikö joku vikaan, onko se uusi mahdollisuus vai kenties rangaistus? Vai kenties kaikkien vauvojen sisällä asuu aikuisen tietoisuus tiettyyn ikään asti, kunnes lapsenmieli ottaa vallan ja tietoisuus sulaa uudeksi minuudeksi? Olisin kaivannut enemmän juonenaukkojen täyttöjä,vaikka välillä on hyvä jättää asioita lukijoiden itsensä pääteltäväksi liikojen aukkojen jättäminen on lähinnä tympeää. Eihän liian reikäiset sukatkaan lämmitä...

Pidin kuitenkin Nousiaisen sujuvasta ja toimivasta kirjoitustyylistä, joka toimi tässä romaanissa. Kirja on kevyttä viihdekirjallisuutta ja kielikin on kevyttä luettavaa henkeen sopivasti.

Annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt: 2017
Sivuja: 253

Mistä minulle: Kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti