S.K. Tremayne: Jääkaksoset

"Identtisistä kaksostytöistä toinen on kuollut – mutta vanhemmat eivät ole varmoja, kumpi. Hyytävä psykologinen trilleri on ollut suurmenestys ympäri maailman.

On kulunut vuosi siitä, kun toinen identtisistä kaksostytöistä on kuollut onnettomuudessa. Perhe päättää muuttaa syrjäiselle majakkasaarelle Skotlantiin toiveenaan jättää taakseen hirveä tragedia. Se ei kuitenkaan onnistu, sillä vanhempien kauhuksi henkiin jäänyt tytär väittää olevansa kuollut sisarensa.

Kun myrsky pakottaa perheen äidin ja tyttären eristyksiin saarelle, piinaavat kysymykset eivät jätä äitiä rauhaan. Mitä oikein tapahtui tuona kohtalokkaana päivänä, kun toinen kaksosista menehtyi?"

Tätä kirjaa hehkutettiin paljon kirjablogeissa, sen ilmestyessä viime kesänä. Kiinnitin väkisinkin siihen huomiota, mutta jo pelkästään siksi, että kirjan kansi on mieleenpainuva. Näin lukukokemuksen jälkeen voin sanoa, että kansi kuvaa kirjaa todella hyvin. Kirjaa on tituleerattu hyytäväksi psykologiseksi trilleriksi ja hyytävä se kyllä olikin. Jo lähtöasetelma Jääkaksosissa on sellainen, joka saa kylmät väreet kulkemaan läpi kehon. 

En oikein osaa pukea sanoiksi kokemaani, Jääkaksoset onnistui tekemään minuun syvän vaikutuksen. Kaksosuus on erittäin mielenkiintoinen aihe, johon liittyy paljon kummallisia seikkoja kaksosten välisestä yhteydestä. Sitä kirjassa onkin hyödynnetty taitavasti. Kirjan tunnelma on todella omintakeinen - hieman ahdistava, surumielinen, mutta myös paikoitellen hyytävä. Rikkinäinen perhe muuttaa eristäytyneelle ja hyvin ränsistyneelle saarelle takertuen toivoon uudesta alusta. Menneisyys kuitenkin seuraa mukana ja alkaa valottua hiljalleen myös lukijalle. Vähä vähältä lukija saa silmiensä eteen valheiden ja erehdysten vyyhdin, jossa tapahtuma on johtanut toiseen ja lopulta koko perhettä järisyttäneeseen tradegiaan. Eikä valheet edes siihen lopu. Kylmä ja sään armoilla oleva saari luo tarinalle sopivan melankolisen miljöön, joka vain nostattaa tunnelmaa. Kun kirjailija kuljettaa lukijan loppua kohden täytyy sivuja kääntää jo vauhdilla, koska kirjaa ei voi laskea käsistään - vihdoin saa tietää mistä kaikessa on kysymys. 

Toimiva trilleri, joka onnistuu ajottain nostamaan ihokarvat pystyyn ja uskomaan hetkellisesti kaiken järjen vastaisesti kummituksiin. Tarina saa voimaa myös perheestä, jossa kulissien takana on tekeillä paljon. Sivujen aikana mielipiteeni Sarahista, perheen äidistä, ehti muuttua moneen kertaan. Tunsin häntä kohtaan syvää myötätuntoa, sillä olihan hän kokenut kamalimman mitä yksikään vanhempi voi kokea - menettänyt lapsensa. Välillä kyseenalaistin syvästi hänen mielenterveytensä ja välillä hän sai minut tympääntymään itseensä, välillä taas kunnioitin syvästi hänen tiikeriemomaisuuttaan. Agnus kyllä myös sai mieleni muuttumaan moneen kertaan. Mutta juuri tämä moniulotteisuus kirjan keskeisissä henkilöissä vain lisäsi kirjan mielenkiintoisuutta. 

Lopulta, ahmittuani kirjan loppuun, huomasin ehkä olevani hieman pettynyt loppuratkaisuun. Ainekset olisi ollut ehkä vielä dramaattisempaan loppuskenaarioon, joka olisi sopinut ehkä enenmmän kirjan henkeen. Lukiessa tunnelma ladattiin niin korkealle, että kaiken selvitessä oli olo lähinnä että: "höh, tässäkö se nyt oli". Ei loppu missään tapauksessa floppi ollut, aivan toimiva sinällään, mutta ehkä se olisi kaivannut hieman enemmän hiomista.

Kirjailijalta on suomennettu vastikään myös teos Tulilapsi, joka vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä pitkän pohdinnan jälkeen. Tämä lopun tunnelman notkahduksen takia.

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2016
Alkuteos: The Ice Twins (2015) 
Sivuja:349
Suomentanut: Oona Nyström

Mistä minulle: Kirjastosta


Kommentit

  1. Minulla on kaksospojat, joten kaksoskirjallisuus kiinnostaa aina.
    Olen samaa mieltä, että loppu lässähti ja kirjan pisteet ropisi alas.

    VastaaPoista
  2. Minusta tämä teos oli hyytävä, ja etenkin loppuratkaisu jäi pitkäksi aikaa mietityttämään. Muistan kuinka ahmin tätä ja kun teos viimein loppui tuli hetkellinen tyhjä pudotus, kuten hyvän kirjan jälkeen usein käy. Toki teoksessa oli joitakin seikkoja joita en aivan purematta niele kuten aikuisten alkoholin käyttö lasten seurassa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti