keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Stephenie Meyer: Kemisti

"Työnantajaansa pakeneva ex-agentti joutuu henkensä pelastaakseen ottamaan vastaan vielä yhden tehtävän huikaisevan koukuttavassa trillerissä.

Vain harva tiesi naisen supersalaisesta tehtävästä Yhdysvaltain hallituksen palveluksessa. Varoittamatta hän sai tappajat peräänsä, kun hänen työnsä haluttiin pyyhkiä olemattomiin. Mutta nainen pääsi pakenemaan, eikä hän sen jälkeen ole pysytellyt pitkään samassa paikassa tai käyttänyt samaa nimeä. Hänen ainoa luotettunsa on surmattu, ja hän pitää nyt yksin hallussaan tietoa, joka on hallitukselle uhka. Sitten vainoajat ottavat häneen yhteyttä. Nainen saa pitää henkensä, jos suostuu vielä yhteen, entistä kammottavampaan tehtävään."

Kenen idea oli laittaa tähän kirjaan henkäyksen ohutta paperia sivuiksi? Voi että, kylläpä verenpaineet nousi kun sivut tarttuivat toisiinsa kiinni ja kääntäessä saattoi mennä useampi sivu eteenpäin. Koitettiinko tällä idealla saada kirja vaikuttamaan ohuemmalta, että useampi nuori tarttuisi siihen ajatellen - tämän luen nopeaa? Kirjassa on yli 500 sivua, olisivat rehdisti tehneet rehellisen paksun kirjan! Ei olisi haitannut vaikka tekstiäkin olisi laitettu sivuille hieman väljemmin. Olisihan sivu määrä toki siitäkin kasvanut, mutta mitä sitä järkälettä piilottelemaan vippaskonsteilla. Kyllä vannoutuneet Meyer fanit olisi iskeneet kiinni silti. Meyer osoitti jo Twilighteilla olevansa osaava kirjailija, Vieraskin oli nautinnollista luettavaa, vaikka vampyyrialueelta siirryttiinkin sujuvasti scifiin.

Vieraasta poiketaan sitten jo hieman toiseen ääripäähän. Kirjasta ei löydy tällä kertaa mitään yliluonnollista, vain kylmähermoinen ja jäykkä huippukemisti Alex, joka on elänyt elämänsä viimeisimmät vuodet pakosalla entistä työnantajaansa valtion huippusalaista osastoa. 

Kirjan alku ei käynnistynyt aivan toivotulla tavalla, vaikkei se kylmäksi jättänyt siltikkään. Kunnolla päästään vauhtiin, kun katon läpi rysähtää Kevin pelastamaan veljeään. Silloin koko juonikuvio hahmottuu lukijalle ja alussa annettu mielikuva hieman tylsästä peruskuviosta ihmiskuntaa uhkaavasta vaarasta saa aivan uudet sfäärit. Ei Meyer ole unohtanut tästä tiivistahtisesta trilleristä hänelle tyypillistä mahdottomalta tuntuvaa suhdekuviota. Tällä kertaa epätodennäköinen rakkaustarina syttyy päähenkilön ja uhriksi oletetun henkilön välillä. Tämä suhde saa kuitenkin läpäisemmättömältä tuntuneen pakkomielteisenoloisen päähenkilön paksun ulkokuoren hiljalleen sulamaan ja näyttää aivan toisenlaisen puolen Alexista. Juoni siis itsessään oli varsin toimiva, jännittävä ja yllättäväkin. Vauhtia eikä vaarallisia tilanteita tarinasta puutu. Aihepiiri ei vaan kuulu minun suosikkeihini, eikä kirja sytyttänyt aivan odottamallani tavalla. Lukeminen oli ajottain hitaan tuntuista, johtuen osittain täyteen ahdetuista ja liian ohuista sivuista, mutta myös turhan jaarittelusta. Osittain tarinaa olisi voinut typistää ilman, että juoni olisi oleellisesti kärsinyt.

Pidin pääasiassa kuitenkin Meyerin uudesta aluevaltauksesta vaikken vakoiluagenttikirjojen ystävä olekkaan. Muutamia epäonnistuneita kohtia kohden oli kuitenkin paljon onnistunetia, joten lopulta kirjasta jäi enemmän positiivinen kuin negatiivinen mielikuva. Olen tyytyväinen, että ylitin ennakkoasenteeni agentteja kohtaan ja luin Meyerin uutuuden.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2017
Alkuteos: The Chemist (2016)
Sivuja: 509
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Mistä minulle: Kirjastosta

1 kommentti:

  1. Pidän valtavasti Meyerin aiemmasta tuotannosta, mutta tätä en ole uskaltanut vielä lukea juurikin siksi kun on täysin eri genreä aiempiin verrattuna. Luen kyllä jossain vaiheessa kun saan kerättyä rohkeutta ;) Harmi, että paperivalinnalla on lähdetty kikkailemaan.

    VastaaPoista