Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa

"Voiko kirjoja rakastaa liikaa?

Viehättävä aikuisten satu miehestä joka rakastaa kirjoja.

Joka aamu kello 6:27 mies nimeltä Guylain nousee junaan, ottaa laukustaan irrallisia sivuja ja alkaa lukea ääneen. Hän on töissä kirjojen kierrätyslaitoksessa: makulointikone on kuin peto, joka armotta ahmii myymättä jääneet kirjat kitaansa, ja Guylainille jää vain irtolehtiä. Ujolla Guylainilla on junassa faninsa ja työpaikalla kirjallisuuden vaurioittamat ystävänsä, mutta junasta löytynyt päiväkirja muuttaa kaiken: lumoutunut Guylain ryhtyy jäljittämään kirjoittajanaista lähiöiden ostoskeskuksista
."

Yleensä pidän aikuisten saduista, minä takakannessa tätä kuvailtiin, mutta Lukija aamujunassa ei ollut yhtään kirja minun makuuni, eikä liiemmin minusta satukaan. Se ei ollut mieleeni vaikka siinä käsiteltiin kirjoja ja lukemista sekä rakkautta kirjoihin, jonka kyllä jaan päähenkilön kanssa. Tämä oli kuitenkin todella omituinen ja hieman inhottavakin, eikä ainoastaan kirjojen tuhoamisen takia, joka sattui lukutoukan sydämeen. Sen lisäksi jokainen kirjassa esitelty keskeisempi henkilö oli joko ikävä tai omituinen, mikä ei ole omiaan nostamaan tämän oudon kirjan pisteitä. 

Kirja tuntuu käynnistyvän hitaasti ja kaiken muuttava muistitikku löytyykin vasta kirjan loppupuolella. Julien tarina nousi suosikikseni ja hänen päiväkirjamerkinnöissään vilahtavat tätismit olivat mainioita ja osuvia - "vessassa valta on sillä, jolla on paperi".  Harmi vain, Julien osuus kirjassa jää varsin lyhyeksi, olisin halunnut lukea siittä enemmän. Se täytyy kuitenkin kirjan ansioksi sanoa, että loppu on kaunis ja onnistunut, pidin siittä valtavasti.

Minulla on ongelma näiden ranskalaisten kirjojen kanssa. Lähes aina ranskalaisen kirjailijan kirjan jälkeen jälkimaku on omituinen ja hivenen epämiellyttävä. Suhteeni ranskalaiseen kirjallisuuteen on kuin suhteeni punaviiniin - en ole löytänyt hyvää ja miellyttävää, joka sopisi juuri minun makuuni. Haluaisin kovasti tykätä, mutta kokeilut eivät ole tuottaneet vielä positiivista tulosta. 

Onneksi kirja oli lyhyt, 189 sivua taittui varsin sutjakkaasti, muuten tämä olisi saattanut jäädä kesken. Tulipahan nyt kuitenkin luettua. Lukija aamujunassa on pieni välipalakirja, jonka voi nopeasti ahmaista vaikka työmatkalla junassa.

Annan kirjalle 2 / 5 pistettä! Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan kirjasta, jossa syntyy tai luodaan jotain uutta.

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2015
Alkuteos: Le Liseur du 6h27 (2014)
Sivuja: 189
Suomentanut: Kira Poutanen

Mistä minulle: E-kirja Storytelistä

Kommentit