torstai 3. toukokuuta 2018

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä

"Kaarna saa puhelun hoivakodista. Äiti tekee kuolemaa, on tultava pian. Puhelu aloittaa odottamattomien tapahtumien sarjan, joka tuhoaa Kaarnan, Marrasvirran kaupunkisuunnittelijan, tarkasti rakennetun päiväohjelman ja mullistaa lopulta hänen koko elämänsä – niin tulevaisuuden kuin menneisyydenkin. 

Marrasvirran kaupunki juhlii vuotuista syysfestivaaliaan, ja ihmiset tungeksivat kaduilla, kujilla ja usvan peittämässä puutarhassa. Vastahakoisen Kaarnan on ryhdyttävä selvittämään äitinsä salaisuuksia. Mitä kaikkea Kaarnan äiti, kansainvälisen uran tehnyt psykoterapeutti, voisi paljastaa, jos dementian sumuverho väistyisi hetkeksi? Mitä muisti ylipäätään valikoi säilytettäväksi ja voiko lapsuuden auvoon palata – edes muistoissaan?

Yhteen päivään ajoittuva Väärän kissan päivä pohtii muistamisen ja unohtamisen rajoja: onko elämämme omamme vai olemmeko vain muistojemme summa?"

Se kun luet paljon, olet lukenut jo niin monenlaisia tarinoita, kulkenut mukana monia mielikuvituksellisia seikkailuita, huokaillut traagisten rakkaustarinoiden äärellä, selvittänyt brutaaleja murhia, ratsastanut lohikäärmeellä valloittamaan vieraita maita, lumoutunut kirjailijan aistikkaasta kirjoitustyylistä sekä kieppunut niin monien juonikuvioiden vietävänä, että sykähdyttävien ja tajunnan räjäyttävien kirjojen löytäminen on yhä harvemmassa. Olet nähnyt, kokenut ja lukenut jo niin paljon, että pitää olla jotain todella omaperäistä, että kirja saa aikaan sellaisen latauksen sisimässä, että sielussa pärähtää. Väärän kissan päivä oli minulle sellainen teos, että vieläkin kutkuttaa. Voisin vain hehkuttaa sekä laulaa ylistyslauluja tälle Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanille. Hieman varauksella aloin tätä lukemaan, tiesin että Jääskeläinen kirjoittaa hyvin omalaatuisia tarinoita, joiden aiheet ovat aina puhuttavia, mutta maailmat varsin vinksahtaneita. Olen aikaisemmin lukenut Harjukaupungin salakäytävät sekä Sielut kulkevat sateessa, kumpikin on jättänyt jälkeen monenkirjavia tunteita, mutta myös vahvat lukujäljet mieleeni. Siirsin tätä kirjaa aina alemmaksi lukupinossa, koska kirjaan tarttuminen hieman pelotti, mutta lopulta päätin antaa kirjalle mahdollisuuden ja sain kokea suuremmoisen lukuelämyksen. 

Tämän kirjan haluan omaan hyllyyni, koska tämä pitää kokea vielä uudelleen. En voi olla ollenkaan varma, että ensimmäinen tulkintani tarinasta ja sen tapahtumista on oikea. Unen, muistojen ja todellisuuden rajapinta on niin ohut, että on vaikea sanoa onko joku tapahtuma ollutkin unta tai väärän kissan aikaan saama vääristynyt muisto. Kerran kirjan lukeneena ymmärtään kissojen symboliikan, joten toisella lukukerralla tapahtumat saattavat avautua uudella tavalla. Väärän kissan päivä toi mieleeni hieman Liisan seikkailut Ihmemaassa, paitsi että Liisa onkin keski-ikää kolkutteleva Kaarna, Marrasvirran kaupungin kaupunkisuunnittelija. Kelloa pitelevä kani, jota ajetaan takaa on Kaarnan äiti Alice, joka uuden kokeilussa olevan dementian parantavan lääkkeen takia sinkoilee muistojen perässä pitkin kaupunkia. Mutta tik tak, tik tak - kiire on, sillä Alicen aivot ylikuumenevat ellei Kaarna löydä äitiään ajoissa, jotta tämä saisi seuraavan annoksen lääkettä ajoissa. Marrasvirralla juhlittavat karnevaalit luovat kaupunkiin synkeää tunnelmaa ja satuolentoja. Oman lisänsä tuovat vielä kummalliset kissat, joita ei saisi tuijottaa. Kaarna joutuu kummallisiin tilanteisiin seuratessaan äitiään ja joutuu pohtimaan onko hänen oma menneisyytensä valhetta.

Alice ja Kaarnan suhde on keskeisessä roolissa. Heidän äiti-poika suhteensa ei ole ollut aina mutkatonta. Kaarna muistaa kahdenlaisen version äidistään, lempeän ja rakastavan sekä kylmän ja välinpitämättömän. Äiti ja poika ruotivat tapahtumia sekä suhdettaan tarinan edetessä, kun Alice palautuu pikku hiljaa dementian syövereistä. Olisipa oikeasti lääke, vaikkei ihan kirjan lääkkeen kaltainen, joka voisi parantaa dementiasta! Alice oli mielenkiintoinen hahmo, hän muistutti mielestäni Edelleen Alice -kirjan päähenkilöä niin uran kuin muistisairauden puolesta. Hänellä kuitenkin on kyseenalainen menneisyys psykoterapeuttina, jolla on kytköksiä pahamaineiseen Stasiin. Hän nousikin kirjan omalaatuisista hahmoista minun suosikikseni. 

Tämä kirja on jotain joka on itse koettava. En voi sanoa, että olisin törmännyt ennen mihinkään vastaavaan. Annan kirjalle täydet 5 / 5 pistettä! Kirja nousee varmasti parhaimpien tänä vuonna lukemieni kirjojen joukkoon. Osallistun kirjalla myös Helmet -lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan kirjasta, jossa on lemmikkieläin

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Atena
Ilmestynyt: 2017
Sivuja: 342

Mistä minulle: Kirjastosta

4 kommenttia: