maanantai 21. toukokuuta 2018

Susanne Jansson: Uhrisuo

"Nuori biologi Nathalie saapuu Mossmarkenin suomaille tekemään kokeita väitöskirjaansa varten. Legendaariselle suolle on rautakaudella haudattu ihmisiä uhrilahjoina, ja tarinoiden mukaan heidän sileunsa vainoavat yhä eläviä. Eräänä iltana Nathalie löytää suolta ystävänsä Johanneksen tajuttomana. Miehen taskut ovat täynnä kolikoita, ja lähistölle on kaivettu hautakuoppa. Poliisit alkavat tutkia tapausta apunaan valokuvaaja Maya Lind.

Soita kuvatessaan Maya löytää sammaloituneesta suonsilmästä ruumiin, joka on seivästetty rauta-aikaiseen tapaan. Mutta kyseessä ei ole historiallinen suoruumis vaan paljon tuoreempi kalmo. Pian uhreja alkaa löytyä lisää. Niin Natalie kuin paikalliset asukkaatkin tuntuvat salaavan jotain."

Susanne Janssonin esikoiskirja Uhrisuo vie lukijan Mossmarkenin suomaille, joka on ennen vanhaan toiminut uhrisuona - "Joka suon syliin joutuu, on paholaisen oma". Kauan sitten suo haluttiin pitää tyytyväisenä uhrilahjoilla, jonka todistaa suosta esiin kaivettu historiallinen ruumis, Puolukkatyttö. Uhrit on haudattu suohon ja seivästetty, jottei ruumis pääse nousemaan ylös vetisestä haudastaan. Vuosien varrella, kun pakanalliset tavat ovat jo unohtuneet, suolle on kadonnut paljon ihmisiä, eikä heidän ruumiitaan ole koskaan löydetty, sanotaan että suo vaatii uhrinsa. Legenda kertoo, että napakan myrskyn noustessa suo etsii uhriaan ja tuulen lakatessa yhtäkkiä suo on sen valinnut. Suon ympärille rakennettu historiaan nojaava mysteeri on kirjan kantavana elementtinä ja nostaa lukijan ihon kanalihalle. Tämän kirjan jälkeen ei huvita mennä suolle samoilemaan, ainakaan tuulisella säällä. 

Biologi Nathalie palaa synnyinseudulleen mittaamaan suon maaperäarvoja väitöskirjaansa varten, mutta paluulle on myös toinen syy. Nathalie haluaa kohdata lapsuuden tradegian, joka ei ole liki kolmekymppistä naista päästänyt otteestaan. Kun Nathalie löytää ystävänsä suosta kolkattuna, taskut täynnä kultakolikoita, alkaa tapahtumaketju, joka paljastaa joukon ruumiita. Onko kadonneet ihmiset uhrilahjoja suolle? Kuka heidät on surmannut? Onko kaikelle luonnollinen selitys? Liittyykö Nathalien vanhempien traaginen kohtalo suon mysteeriin?

Suon ympärillä vellovat kummitustarinat sekä aavemainen tunnelma tekivät kirjan tarinasta kiehtovan ja sen tunnelmasta hyisen. Tarina kantoi oivallisesti läpi kirjan, vaikka paikoitellen saattoi huomata hapuilevaa ontumista. Mutta esikoiskirjaksi tämä oli mukavaa lukemista, jonka ahmaisi hetkessä. Kirjan helppolukuisuus sekä siisti rikostarina, jossa ei väkivallalla mässäilty, nosti lukunautintoa entisestään. Mainostettuja kauhuelementtejä jäin kuitenkin kaipaamaan. Ei tämä pelottava ollut, vaikka suon tunnelmaa olikin yritetty viedä paranormaaliin suuntaan. Kerronta ei kuitenkaan saanut sellaista syvyyttä, että se olisi taipunut pelottamaan, vaikka tunnelma olikin hyytävä. Kirja sortui myös hieman ennalta-arvattavuuteen, eikä loppuratkaisu tullut täytenä yllätyksenä. Lopun epilogi oli mielestäni myös täysin turha. Ilman sitä tarinan ympyrä olisi sulkeutunut täydellisesti, joten epilogi tuntui turhalta sekä kömpelöltä hifistelyltä, jolla vain hämmennettiin lukijaa.

Pääasiassa kuitenkin pidin kirjasta, se oli nopealukuinen pakanallisiin legendoihin nojaava dekkari, joka kykenee viihdyttämään lukijaansa ja saa ihokarvat nousemaan pystyyn. Jään innolla odottamaan Janssonilta lisää, hän vaikuttaa lupaavalta kirjailijalta. Valokuvaaja Maya Lindistä olisi myös kiva lukea lisää!

Annan kirjalle 3/ 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar
Ilmestynyt suomeksi: 2018
Alkuteos: Offermossen (2017)
Sivuja: 312
Suomentanut: Tiina Sjelvgren

Mistä minulle: Arvostelukappale

3 kommenttia:

  1. Kiitos kirjan esittelystä, vaikuttaa mielenkiintoiselta. Dekkarivinkit ovat aina tervetulleita, varsinkin näin ennen kesää. Ainakin minä luen dekkareita mielelläni nimenomaan kesällä.

    VastaaPoista
  2. Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)

    VastaaPoista
  3. Tämä on vähän semmosta pehmokauhua, hyvät elementit kirjalla kyllä, ja varmasti kirjailija tästä vielä tahtia parantaa :)

    VastaaPoista