torstai 28. kesäkuuta 2018

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

"Eleanor elää yksinään jämptisti organisoitua elämää. Joka päivä töissä hän käyttää samoja vaatteita ja nauttii samanlaisen lounaan. Hän ei oikein osaa olla ihmisten kanssa vaan sanoa paukauttaa äkkiväärästi mitä ajattelee. Kun työviikko on takana, Eleanor katoaa kotiinsa noutopizzan ja votkapullon kanssa eikä puhu kenellekään ennen maanantaita. Ainoat kontaktit joita Eleanor näyttää pitävän yllä, ovat viikoittaiset puhelut äidille ja sosiaalityöntekijän käynnit. Vaikka Eleanor on vasta nuori aikuinen, hän elää kuin kaikki olisi jo ohi. Miksi Eleanor on sellainen kuin on? Yksi ystävällinen teko työtoverilta alkaa murtaa muuria Eleanorin ympäriltä, ja lopulta Eleanor saa huomata lohdullisesti: koskaan ei ole liian myöhäistä."

Gail Honeymanin debyyttiteos Eleanorille kuuluu ihan hyvää on hurmaava, hätkähdyttävä, humoristinen ja yllättävä kirja nuoresta ykinäisestä naisesta. Eleanor elää yksin omiin rutiineihinsa kangistuneena ja hukuttaa tunteensa alkoholiin. Hänen päivänsä muistuttavat toinen toisiaan ja nainen välttelee mieluusti sosiaalisiatilanteita, sillä Eleanor ei ymmärrä sosiaalistentilanteiden käyttäytymissääntöjä. Siksipä hän aiheuttaa tökeröitä tilanteita ottamalla kaiken kirjaimellisesti ja paukauttamalla mielipiteensä suoran rehellisesti. Nainen vaikuttaa hieman kummalliselta ja rajoittuneelta, mutta en voinut olla ihastumatta Eleanoriin jo heti ensimmäiseltä sivulta lähtien. Esikoisteokseksi tämä kirja on upea, se saa nauramaan, tuntemaan surua, ahdistusta ja iloa vuoronperään. Kirja herättää lukijassa monenlaisia tunteita ja jää takuulla mieleen omalaatuisen sankarittaren ansiosta. Ei ole ketään Eleanor Oliphantin kaltaista!

Yhtenä päivänä erään työkaverin ystävällinen teko saa Eleanorin tarkan rutinoituneen elämän katkeamaan yllättäen, ja pian hän huomaa opettelevansa elämään elämäänsä, tutustuvansa asioihin, kokeilevansa uusia juttuja. Kaikki on samalla pohjatyötä prjoketia varten, jonka Eleanor on itselleen asettanut, hän on takuuvarma että erään yhtyeen keulahahmo Johnnie Lomond on hänen match made in heaven. Johnnien täytyisi vain huomata Eleanor ja loput olisi vain kohtalon sanelemaa tiellä täydelliseen rakkaustarinaan.

Kun tähän soppaa heitetään vielä traumaattinen lapsuus, jonka tapahtumat ovat Eleanorille itselleenkin pimeyden peitossa, on selvää että Eleanorille kuuluu kaikkea muuta kuin hyvää. Alusta asti lukija tiedostaa, että loppuakohden mennään parempaa elämää kohden, kuten perinteisessä chic litissä aina tuppaa käymään. Nainen löytää yritysten ja erehdysten kautta itselleen sen oikean miehen ja rakkauden, mutta tämä kirja ei kuitenkaan taivu milllään tapaa perinteisen chic litin muottiin, vaikka ehkä aavistuksen sitä hipookin. Eleanorille kuuluu ihan hyvää on surumielinen selviytymis- ja kasvutarina, kertomus yksinäisyydestä ja traumojen vaikutuksesta nykyisyyteen. Eleanorille kuuluu ihan hyvää on kirja, jota on höystetty lämminhenkisellä huumorilla, osuvalla tilannekomiikalla, kliseillä (mutta vain hyvällä tavalla) sekä toivolla paremmasta. Kirja sai minut nauramaan ääneen useaan otteeseen, se sai minut kääntämään sivuja ennätystahtia, sillä en malttanut poistua kirjan maailmasta. Tämä kirja lumosi, nauratti, ahdisti ja yllätti, eikä se ollut mitään mitä odotin vaan aivan jotain muuta ja hyvällä tavalla. Hurmaannuin Elenanor Oliphantiin täysin! 

Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan kirjasta, jossa käy hyvin. 

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2018
Alkuteos: Eleanor Oliphant is Completely Fine (2017)
Sivuja: 429
Suomentanut: Sari Karhulahti

Mistä minulle: Kirjastosta

2 kommenttia:

  1. Pidin tästä kirjasta tosi paljon. Kevyt, mutta samalla kuitenkin koskettava. Ja muutamassa kohdassa hihittelin ääneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä kompakti paketti, kaikkea oli juuri sopivasti, mikä teki lukukokemuksesta onnistuneen. Ihana kirja kyllä. :)

      Poista