John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

"Rakkaus on aina vaikeaa, mutta ei mahdotonta silloinkaan, kun on parantumattomasti sairas. Syöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan muutaman lisävuoden. Elämä tuntuu silti jo eletyltä, kunnes hän tapaa hurmaavan Augustus Watersin. Toisistaan Hazel ja Augustus löytävät sen, mitä eivät ole vielä ehtineet menettää."

Ihana, surullinen ja riipaisevan traaginen rakkaustarina Hazelista sekä Augustuksesta, yhdestä syöpää sairastavasta ja yhdestä syövästä parantuneesta nuoresta. Hazelille ja Augustukselle on alusta asti selvää, ettei heidän tarinansa tule päättymään onnellisesti. Silti August ja Hazel haluavat viettää yhdessä sen ajan mitä heillä on jäljellä, sillä he saavat toisistaan sen merkityksen elämälle, jota aikaisemmin ei ole ollut. Heitä yhdistää myös yksi teos, Viistoa valoa, ja sen innoittamana he lähtevät viimeiselle matkalleen yhdessä Amsterdamiin tapaamaan tuon nerokkaan teoksen kirjailijaa. 

Olen nähnyt aikaisemmin kirjan pohjalta tehdyn elokuvan ja muistan itkeneeni vuolaasti jo elokuvaa katsoessa. Tiesin siis mitä odottaa, mutta en silti selvinnyt kuivin silmin lukemisesta. Tarina on riipaiseva, mutta kaunis ja se kosketti minua jälleen. Vaikka tarina on jo lähtökohdiltaan surullinen ja lukija tietää vääjäämättä mitä kohti ollaan menossa, on kerrontaa ryyditetty huumorilla, sarkasmilla ja ironialla, jota on käytetty taitavasti. Välillä huomasin naureskelevani mukana, kun nuoret heittivät huumoria sairauksistaan. Syöpää vastaan kamppailu on uuvuttavaa, masentavaa ja lähestyvä kuolema pelottavaa, silti he osaavat nauraa elämälle ja löytää toisistaan tarvitsemaansa voimaa kamppailussa sairautta vastaan. Tähtiin kirjoitettu virhe on todella tunteisiin vetoava kirja, mutta silti erittäin nopea ja helppolukuinen - ahmaisin tämän kirjan puolessa päivässä.

Tunsin kuitenkin kokoajan tietynlaista etäisyyttä kirjan tarinaa kohtaa. Ajattelin sen ensin johtuvan siitä, että olin jo katsonut elokuvan. Hetken pohdittuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että olen vain jo liian vanha, en kuulu kirjan kohderyhmään, jota ovat nuoret sekä nuoret aikuiset. Kyllä tämän liki kolmekymppisenäkin lukee ja kirja saa tuntemaan, mutta olisin varmasti nuorempana lukijana joutunut valtaisamman tunnemyrskyn valtaa, mitä nyt jouduin. Greenin vahvuus on, että hän saavuttaa nuorten näkökulman aidon tuntuisesti kirjoissaan, kirjoittaen kevyesti, mutta puhuen rankoistakin aiheista. Kirjojen henkilöt ovat kuitenkin vasta aikuisuuden kynnyksellä olevia, joten koen poikkeusetta tiettyä etäisyyttä heihin aina, vaikka Greenin kirjat itsessään ovat todella hyviä.

Minä kuitenkin pidän Greenin kirjoista, ainakin tästä ja Arvoitus nimeltä Margosta. Ne ovat kevyttä ja oivallista viihdekirjallisuutta hetkiin, kun kaipaa kevyempää luettavaa. Aion siis jatkaa vielä Greenin kirjojen parissa, ainakin Kilpikonnan kuorella on nyt kuuntelussa äänikirjana Storytelissä sekä Teoria Katherinesta haluttaisi lukea myös. Mitä Greenin teosta sinä suosittelisit?

Osallistun kirjalla YA-haasteeseen ja sijoitan kirjan kohtaan - kirja ei kuulu sarjaan.

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2014
Alkuteos: The Fault in Our Star (2012)
Sivuja: 340
Suomentanut: Helene Bützow

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Tämä oli hyvä. Tuo on totta, että lukija tietää mitä kohti ollaan menossa. Se tekee lukemisesta hieman hankalaa. Jotenkin itse etenin hitaasti, että kohtalo ei tapahtuisi niin nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säästely ei hyvän kirjan kohdalla kuuluu vahvuuksiini. :D

      Oli kyllä silti riipaiseva tietää tuo vääjäämättä lähestyvä kuolema. Olisin toivonut, että nuoret saisivat elää. :)

      Poista
  2. Olen lukenut tämän kirjan peräti kahdesti! Ensin englanniksi ollessani raskaana ja toisen kerran suomeksi, koska epäilin itkujeni olleen hormoniperäisiä. :D Vähän nyyhkytin kyllä suomennetunkin äärellä, mutta pohdin myös olevani liian vanha kirjasta täysin nauttimaan (olin tuolloin 26 ja 28 ikävuoden välillä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä enään näin kolmeakymppiä kolkutellessa nuorten maailma uppoa samalla tavalla. Vaikken vielä vanha olekkaan, tuntuu siitä olevan aikaa ikuisuus kun olin itse nuori aikuinen. :D

      Poista

Lähetä kommentti