Maria Turtschaninoff: Naondel (Punaisen luostarin kronikoita #2)

"Nuorille aikuisille suunnatussa kirjassa päähenkilöt, naiset ja tytöt kertovat kukin oman, ravisuttavan tarinansa. Kaikkia yhdistää sama kohtalo: joutuminen julman Iskanin haaremiin 

Ensimmäisenä ääneen pääsee Kabira. Tytön elämäntehtäväksi on annettu vaalia Anjia, lähdettä, jonka suunnattoman voiman niin hyvään kuin pahaan vain hän tuntee. Hyvässä perheessä kasvanut nuori Kabira rakastuu visiirin poikaan, Iskaniin, ja huumassaan hän tulee paljastaneeksi miehelle lähteen salaiset voimat. Vallanhaluinen Iskan tajuaa heti voivansa hyödyntää lähdettä ja tyttöä omiin, paholaismaisiin tarkoituksiinsa.

Muut naiset saapuvat haaremiin kuka mistäkin syystä. Nomadiheimosta tuleva Garai on joutunut myytäväksi orjamarkkinoilla. Orseola taas kuuluu puissa elävään kansaan, unienkutojana hän pystyy vaikuttamaan toisten uniin ja niiden sisältöön. Voimakkaaseen naissoturi Sulaniin Iskanin väkivaltaisuus kohdistuu erityisen raakana. Sisarellinen yhteishenki ja tahto ei synny hetkessä, mutta naisten ja tyttöjen voima on suunnaton, kun on oikea hetki toimia."

Naondel on itsenäinen jatko-osa Maresin aloittamaan Punaisen luostarin kronikoihin. Se sijoittuu aikaan ennen Maresin tapahtumia, aikaan ennen kuin koko luostaria oli perustettu. Se valottaa luostarin perustaneiden naisten elämää ja kohtaloita sekä avaa luostarin syntytarinan. Ei ole siis väliä kumman kirjoista lukee ensin, ne ovat täysin toisistaan riippumattomia. Siinä missä Maresi oli lyhyt ja hieman feministinen kuvaus nuoren Maresin kasvutarinasta syrjäisellä luostarisaarella, Naondel on runsas ja ajottain jopa raaka kuvaus naisista, jotka on pakotettu alistumaan yhden miehen hirmuvallan alle selviytyäkseen hengissä. Nainen ei ole minkään arvoinen, heillä ei ole oikeutta omaan kehoonsa, sananvaltaa tai oikeuksia ja väkivalta sekä raiskaukset ovat aivan arkipäivää Turtschaninoffin luomassa maailmassa. Iskan on suorastaan pahan ruumiillistuma ja saa niskakarvat nousemaan pystyyn ahneudellaan ja tunteettomuudellaan. 

Kirjan sävy on synkeä ja surullinen, mutta edetessään se valaa kuitenkin toivoa tulevaa kohtaan. Mietin aluksi onko Naondel novellityyppinen kokoelma surullisista naiskohtaloista, joita yhdistää joutuminen Iskanin kynsiin, mutta lopulta tarina alkaa kuitenkin hahmottua ja naisien välille syntyy hiljalleen side, joka johtaa luostarin perustamiseen. Henkilöitä oli runsaasti ja minulla meni välillä auttamatta sekaisin kuka kukin on, vaikka jokainen kirjan naisista oli persoonallinen ja eroittui yksilöllisesti toisistaan. Minun suosikeikseni kirjan naisista ja heidän tarinoistaa nousivat ehdottomasti Kabira sekä Orseola, mutta myös Garai muuttui loppua kohden kiinnostavammaksi. 

Kirjan miljöö ja maailma on omalaatuinen, vaikka muistuttaakin paljon perinteistä fantasiamaailmaa. Sijoittaisin ajallisesti yhteiskunnan sen rakenteen perusteella keskiajan hujakoille, kun taas miljöö on sekoitus Etelä-Eurooppaa ja Arabimaita. Maailman magia piilee luonnonvoimissa - lähteissä, joissa tai vuorissa, joiden voimaa ihmiset voivat käyttää niiden joko hyvään tai pahaan. Vain Orseola on selvästi synnynäisesti saanut yliluonnollisia kykyjä, sillä hän pystyy punomaan unia sekä näkemään toisten unet. Myös kansanperinne on vahvassa osassa kirjan maailmassa. Maresia lukiessa jäin kaipailemaan Turtschaninoffin luoman maailmaan tutustumista lähemmin, nyt pääsin kurkistamaan siihen ainakin Karenokoin osalta ja pidin vierailustani. Kaikki Turtschaninoffin kirjat sijoittuvat samaan maailmaan, jonka hän on luonut.

Sarjan seuraava osa Maresin voima ilmestyy syyskuussa ja aion ehdottomasti lukea sen. Nyt palataan Maresin mukana pohjoiseen, jonne hän on lähtenyt luostarista toteuttamaan haaveensa. En malttaisi odottaa kirjan ilmestymistä!

Osallistun kirjalla YA-lukuhaasteeseen ja kuittaan kohdan kirjasta, jossa on useampi kertoja.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Tammi

Ilmestynyt: 2016

Suomentanut: Marja Kyrö

Sivuja: 398

Mistä minulle: Kirjastosta