Piia Leino: Taivas

"Helsinki, 2058. Akseli työskentelee yliopistolla ja yrittää innottomasti selvittää, mikä on lamaannuttanut suomalaiset. Valon kaupungissa kansalaiset kyyristelevät asunnoissaan, eivät puhu, lapsia ei enää synny. Rajat on suljettu eikä tulevaisuutta ole. Lohduksi alamaisilleen Valo on antanut Taivaan, virtuaalisen tilan jossa vanha maailma elää kauniimpana ja lempeämpänä kuin koskaan.

Kun Akseli saa laajat käyttöoikeudet Taivaaseen, hänen maallinen ruumiinsa käy kalvakkaaksi ja voimattomaksi, sen ainoa tavoite on unohdus ja kuolema. Kunnes hän tapaa Taivaan niityllä naisen, johon haluaa tutustua myös reaalissa."

Dystopiat ja spekulatiivinen fiktio ovat minulle genrenä hieman vieraita, sillä ne eivät sijoitu mukavuusalueelleni. Törmäsin kuitenkin Piia Leinon Taivaaseen toistuvasti niin somessa kuin blogistaniassakin, että mielenkiintoni lopulta heräsi. Ajattelin antaa kirjalle mahdollisuuden, eihän sitä tiedä, jos vaikka nykyään pitäisin dystopioista, olihan Orjattaresikin positiivinen lukukokemus. Hieman kirjassa pelotti myös sen sijoittuminen Helsinkiin lähitulevaisuudessa, kirjassa eletään "vain" vuotta 2058. Kaiken lisäksi Taivas oli vuoden 2016 Maailman laita - romaanikilpailun voittaja

Leinon luoma maailmankuva Suomen lähitulevaisuudesta oli liian yliampuva makuuni, vaikka voin myöntää, että kirjan maailmaan johtaneet alkuasetelmat on nähtävissä nykymaailmassa. Leino kuitenkin ampuu yli liian kovaa, eikä skenaario vaikuta ollenkaan uskottavalta. Kärjistely toki herätti ajattelemaan teknologian käyttöä, johan virtuaalitodellisuudet ja pelit ovat arkipäivää, varsinkin nykynuorille. Toivottaa kuitenkin on ettei ihmiset alkaisi elämään elämäänsä virtuaalimaailmoissa pelkästään. Taivas oli kuin huumetta käyttäjilleen, hurmaavan oloinen, äärimmäisen koukuttava ja pelkkää valetta. 

Kirja ei kuitenkaan täysin auennut minulle, se jätti paljon asioita kertomatta, joka oli suunnattoman häiritsevää. En päässyt jyvälle Valosta, mikä se oikein oli? Myös muun Suomen kohtalo jätettiin avoimeksi. On toki hyvä jättää asioita lukijan mielikuvituksen varaan, eikä kaikkea tarvitse tietää, mutta lukiessa tuntui että salaisuutta heiluteltiin nenän edessä ja sitten lälläteltiin, että empäs kerrokkaan. 

Kirjan kertojaäänenä vuorottelee yliopistolla tutkijana oleva Akseli sekä Iina, joka elää yhdessä Jalon kanssa. Jalo on yksi Taivaan koodaajista, Iina on siis yhteiskunnassa melko etuoikeutetussa asemassa, sillä kaikilla ei ole varaa koko Taivaaseen, saatika taivasmatkaa parantavaan pukuun. Elämä Jalon kanssa on tuonut kuitenkin Iinalle suhteellista vaurautta. Elämä on silti yksitoikkoista ja kaikki pyörii vain pakollisten toimien hoitamisen sekä taivastuntien ympärillä. Tunnelma on todella melankolinen, näin koko ajan tulevaisuuden Helsingin yllä matalalla riippuvat tummat sade pilvet. Koko paikka oli harmaa ja toivoton. 

Kirjan alku oli kagerteleva ja mietin hetken verran kirjan keskeyttämistä. Onneksi tarina alkaa edetessään vetämään ja kokonaisuudessaan kirja on todella nopea lukuinen. Minuun se ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta, vaikka en voi sanoa että tämä olisi huonokaan ollut. Monet ovat tästä tulevaisuudenkuvaelmasta pitäneet, käsitteleehän se niitä teemoja, jotka puhuttavat jo nykypäivänä. Tämän tyylilajin kirjat eivät vain ole minulle sitä mielyttävinät luettavaa ja vain harva tyylilajin edustaja uppoaa. Olen kuitenkin koittanut skarpata ja lukea myös enemmän scifia, spefiä ja dystopioita. Ehkä näiden kirjojen hienous joku päivä avautuu minulle.

Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen ja sijoitan kirjan kohtaan, jossa kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläni. Annan kirjalle 3 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: S&S

Ilmestynyt: 2018

Sivuja: 249

Mistä minulle: Kirjastosta