sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Viikonlopun lukumaratonin satoa

Pidin viikonloppuna lukumaratonin, jonka etenemistä päivittelin blogin Instan puolella. Lukumaratoniin ryhtyminen oli hieman extempore idea, jota en ehtinyt etukäteen suunnitella tai valmistella sen kummemmin. Arkeni on sen verran hektistä tällä hetkellä, joten kun tilaisuus sattui eteen tartuin heti mahdollisuuteen. Huomasin, että muutamat muutkin pitivät nyt viikonloppuna lukumaratonia ja pienen tutkimuksen jälkeen huomasin käynnissä olevan bloggareiden heinäkuun kesälukumaratonin. Sattui siis sopivaan saumaan minunkin maraton.

Pääsin aloittamaan lukemisen tunnin myöhässä aikataulusta. Melkein tunti lukuaikaani tuhraantui myös epätoivoiseen ampiaisten murhaamiseen, kun juoksin ympäri asuntoa paistinlasta ja sanomalehti kädessä, välillä linnottautuen vessanoven taakse piiloon kipakoita siivekkäitä. Yhtäkkiä lukiessa tajusin asunnostamme kuuluvan uhkaavaa surinaa ja kahdesta eri huoneesta yhtäaikaa. Yksi onneton oli ikkunanvälissä jumissa, jätin sen sinne kuolemaan, neljä muuta lenteli ympäri kotiamme ja juuri silloin kun olin yksin kotona, mieheni ollessa reissuhommissa. Koko kesänä ei ole sisälle lentänyt edes hyttynen, niin nyt monta ampiaista! Karmako?

Lopetin lukemisen reilu tunti ennen suunniteltua lopettamisajankohtaa, sillä helle sai pääni kipeäksi. Nukuin myös 10h yöunet välissä, joten nämä seikat huomioon ottaen olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseeni. 928 sivua, neljä kokonaista kirjaa ja Harper Leen Kaikki taivaan linnut romaanista ehdin lukemaan 80 sivua. Kirjoitan tähän postaukseen lyhyet arviot lukemstani kirjoista.


Anne Tyler, Äkäpussi (Johnny Kniga,2018)

Vinegar girl, 2016
"Äkäpussi on 29-vuotias Kate Battista. Hän asuu söpön pikkusiskonsa ja hajamielisen isänsä kanssa sen jälkeen, kun on saanut potkut yliopistolta haukuttuaan kasvitieteen professoria idiootiksi.

Sosiaalisesti taitamaton Kate työskentelee nyt avustajana esikoulussa ja järkyttää siellä alituiseen vanhempia ja saa hallinnon suunniltaan kaunistelemattomilla mielipiteillään.

Sitten Katen tutkijaisä tekee yllättävän ehdotuksen. Hän toivoo tyttärensä naivan ulkomaalaisen tutkimusapulaisensa, jottei tämän tarvitsisi poistua maasta viisumin vanhennuttua."

Anne Tyler on kirjoittanut Sheakespearin tunnetun näytelmän Kuinka äkäpussi kesytetään nykypäivään. Nykypäiväistettyjä Shakespearen näytelmiä ilmestyy lisääkin, sillä sarjan seuraava osa ilmestyy suomennettuna jo syksyllä. Jo Nesbo on kirjoittanut uuteen uskoon Macbethin. Eniten sarjan kirjoista odotan Gillian Flynnin Hamletia sekä Atwoodin Hag-Seedia (King Lear). 

Äkäpussi oli ihanan hauska ja lämminhenkinen romanttinen komedia, jonka ahmaisi ihan hetkessä. Viihdyin loistavasti kirjan ja sen mielenkiintoisten henkilöhahmojen parissa. Kate on tosiaan melkoinen äkäpussi, hänen siskonsa suloinen, mutta varsin tyypillinen teini-ikäinen suosittu tyttö. Tyttöjen isä on itsekeskeinen hupsu tiedemies ja Pjotr hieman typerä ulkomaalainen, joka kompasteli omaan charmiinsa veijarimaisesti. Kirjassa oli myös hauskoja yksityiskohtia, kuten Katen isän luoma lihamuhennos. Tarinan komediallinen ote pysyi kasassa alusta loppuun ja kirja oli eheä kokonaisuus, joka hurmasi minut! Olisin ehkä odottanut Tylerilta jotain hieman syvällisempää, mutta toimi kirja näinkin leppoisena lomalukemisena.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Hanna Hauru: Jääkansi (2016)

Jääkansi on 1950-luvun taitteeseen ajoittuva kertomus tytöstä, jonka elämässä arvostus ja rakastaminen muuttuvat vieraiksi sanoiksi. Tytön isä on kaatunut rintamalla ja äiti ottaa uuden miehen, johon sota on jättänyt arpia. Kokemuksiensa riivaama mies tekee perheen kotimökistä maanpäällisen helvetin, ja lopulta tyttö pakenee kotioloja pestautumalla työhön sairaalaan. Naiseksi varttuneena hän palaa viimeisen kerran kotimökkiinsä vapautuakseen lopullisesti menneisyyden varjon alta.

Tämä tarina veti minut sanattomaksi. Se oli inhorealistinen kuvaus nuoren tytön elämästä, joka kuljettaa häntä tradegiasta toiseen. Toivottomuus on päällimmäinen tunne koko kertomuksen ajan. Tarina on surullinen, ahdistava ja riipaiseva - se sai minut mykistymään.
Hauru on lyhyt proosan taitaja ja tarinankertoja isolla T:llä. Hänen kielensä on kaunista, toteavaa sekä lyhyt sanaista, mutta hän onnistuu kertomaan ja viestimään tunnelmaa sillä enemmän kuin moni kykenee 400 sivuisen kirjan kohdalla. Jääkansi ei aivan hetkessä päästä irti otteestaan, vaikka pienoisromaanina sen kykenee lukaisemaan yhdeltä istumalta. Tarina kuitenkin vangitsee realistisuudellaan ja tunnelmallaan nousten näin pieneksi suureksi kirjaksi. Haluan lukea Haurua enemmän, hänen tarinankerronnassaan on jotain hyvin lumoavaa!

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (2000)

"Nuori valokuvaaja löytää arkiselta tamperelaiselta kerrostalopihalta jotakin, mitä hän ei ole ennen koskaan nähnyt ja mistä hän ei tahtomattaankaan enää voi eikä halua luopua. Nyt metsä ja myytti ruumiillistuneena asuu urbaanin tietokoneajan kasvatin luona. Valokuvaaja koettaa vangita, mutta jääkin itse vangiksi."

Tämä kirja on voittanut vuonna 2000 Finlandia palkinnon, enkä oikein käsitä miksi. Tarina Pessi nimisestä peikosta ja Mikael nimisestä homoseksuaalista, joista muodostuu toisilleen liian läheisiä. Tarina saa ajottain outojakin juonenkäänteitä, jotka puistattivat minua, lisäksi kerronta ontui ajottain ja junnasi paikoillaan. 

Kirjan tunnelmassa oli silti jotain outoa viehätystä, joka kiehtoi minua. Sinisalon tapa käyttää maagista realismia hienoeleisesti sai melkein minutkin uskomaan peikkojen olemassa oloon. Ennen päivänlaskua ei voi oli nopeasti luettu yhden päivän kirja, johon oli ammennettu inspiraatiota kansantaruista. Sen loppuratkaisu oli myös mainitsemisen arvoinen, sillä pidin siitä kovasti.

Annan kirjalle  2,5 / 5 pistettä!


Karoliina Sallinen; Tee se itse-vauva (2016)

"Vauva tulossa! Mutta miten käyttää ne kuukaudet jolloin vain odotetaan, että vauva olisi valmis tulemaan ulos? Usva ja Juha ovat kolmekymppinen pariskunta, jolle raskausaika on hämmentävää tunteiden vuoristorataa – eikä mikään mene käsikirjoituksen mukaan.

Miten selvitä, kun Usva tympääntyy koko projektiin? Ja Juha vetää paniikkikännit? Entä pitäisikö raskaana käyttää viimeinen mahdollisuus flirttailla muiden miesten kanssa – vai mieluummin ei? Miten ihmeessä olla ultrassa nolostumatta, kun terkkari kaivaa dildon näköisen joystickin esiin?
Voi kun vauvan voisi tilata valmiina pakettina! Saisi ohittaa koko raskausajan tunnemylläkän."

Olihan tämä ihan hauska ja sellaista lupsakkaa luettavaa raskaudesta. Usvan ja Juhan raskaustarina oli melko tavanomainen, ei mitenkään yllättävä tarina hormonimyrskyistä sekä odotusajan auvosta että tuskasta. Silti jäi miettimään mitä kirja halusi sanoa? Ei Usvan raskaudenaikaiset ongelmat olleet mitenkään kauheita. Monet meistä, jotka ovat olleet raskaana, ovat oksentaneet itsensä kipeiksi, räyhännyt, itkenyt turhia päätyen kohta nauramaan hysteerisesti. Ihan perushuttua, on paljon pahempiakin raskausajan vaivoja ja huolia, jotka voivat tehdä siittä raskaudesta oikeasti kauheaa ja jopa pelottavaa. Lisäksi Usvan ja Juhan elämässä tuntunut olevan mitään oikeita ongelmia, rahaakin tuntui olevan kaikkeen mitä halutaan, vain paras kelpaa.  Kaikki on näennäisesti oikein hyvin - tästä kirjasta puuttuu arkielämän kosketus kokonaan. Tee se itse-vauva oli hyvin pintaliitoinen viihdekirja ilman suurempia meriittejä. Paitsi kuvitus oli hauska, vaikkakin olisi sopinut enenmmän lastenkirjoihin. 

Annan kirjalle 2 / 5 pistettä!

2 kommenttia:

  1. Minäkin luin lukumaratonilla Haurun Jääkannen. Hirvittävä, ravisuttava, kooltaan pieni mutta sisällöltään suuri kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella vaikuttava teos kyllä kaiken kaikkiaan. :)

      Poista