torstai 13. syyskuuta 2018

Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja

"90-vuotiaan Doriksen uskomattomat elämänvaiheet avautuvat vanhan punaisen osoitekirjan myötä. Tunteisiin vetoava kertomus hurmaa lukijat ympäri maailmaa.


Doris asuu yksin huoneistossaan Tukholmassa, ja hiljaisten päivien kulkua rytmittävät kotiavustajien käynnit ja Skype-puhelut sukulaistyttö Jennyn kanssa. Punaiseen, isältään 1928 saamaansa osoitekirjaan Doris on merkinnyt elämänsä tärkeät henkilöt.

Hän alkaa kirjoittaa kohtaamisistaan ja kokemuksistaan Jennylle. Doris on elänyt uskomattoman rikkaan ja järkyttävän elämän lähdettyään 13-vuotiaana maailmalle. Sille tielle hän jäi, ensin Tukholmaan, sitten Pariisiin ja New Yorkiin. Edessä oli työn ja sodan vuodet, rakkautta ja seikkailuja."

En osannut odottaa tältä kirjalta juuri mitään, kun valkkasin sen Storytelistä luettavaksi. Kaipasin jotakin kevyempää, helppoa luettavaa, jota pienet keskeytykset ei haittaisi. Olin kuullut kirjaa kehuttavan, vaikka olin aikaisemmin jo päättänyt etten kirjaa välttämättä välitä lukea. Lopulta huomasin imeytyväni Doriksen jännittävän ja tapahtumarikkaan elämän syövereihin niin, että huomaamatta heijasin jo sikeäasti nukkuvaa lasta koko päiväuniajan. En tajunnut edes ajankulua, kun ahmin kirjaa intensiivisesti vielä sivun ja vielä pari sivua ja lopulta koko kirjan. En varmaan ikinä ole odottanut päiväuninukutuksia yhtä paljon kuin silloin, kun tämä kirja oli kesken puhelimessani, sillä luen e-kirjoja lähinnä nukuttaessani lapsia päiväunille. Kerrankin ei harmittanut yhtään, vaikka lapsilta vei vähän kauemmin nukahtaa.

Tarina muodostui lopulta myös koskettavaksi lukukokemukseksi, vaikka tätä olin muutama viikko aikaisemmin skeptisesti pyörittellyt kirjakaupassa kädessä. Yleensä leima "Vuoden koskettavin" tarkoittaa minun kokemuksellani liian siirappista höttöä, mutta yllätyksekseni Punainen osoitekirja oli kaikkea muuta. Kirjan rakenne ja juonenkuljetuskin oli ratkaisultaan omaperäinen ja esikoiskirjaksi se pysyi hyvin koossa. Punainen osoitekirja tarjoaa kauniin tarinan, josta löytyy vakavuutta, välttyen näin sortumasta liian imelään tarinointiin. Tämä kirja on viihdekirjallisuutta parhaimmillaan, se saa haukkomaan henkeä ja vuodattamaan kyyneleitä, mutta herättää myös ajatuksia, varsinkin vanhusten yksinäisyydestä. Maailmassa on paljon ikääntyneitä ihmisiä, joilla olisi varmasti aivan upeita tarinoita elämästä jaettavanaan, jos olisi vain joku, joka pysähtyisi kuuntelemaan heitä. Tulin tavattoman surulliseksi kaikkien noiden ikääntyneiden puolesta. 

Pidin myös valtavasti kirjan ajankuvasta. Punainen osoitekirja kuljettaa lukijansa 1930-luvun Pariisiin ja sen muotimaailman tiimellykseen. Lopulta se vie meren yli Yhdysvaltoihin, kun Eurooppa on toisen maailmansodan jaloissa. Lundbergin kerronta on eläväistä ja inhimillistä, tarina soljuu eteenpäin vaivattomasti. Kirjaan tarttuminen takaa lukunautinnon, joka ainakin minun kohdalla tulee nousemaan tämän vuoden muistettavimpien joukkoon. 

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2018
Alkuteos: Den röda adressboken (2017)
Sivuja: 316
Suomentanut: Tuula Kojo

Mistä minulle: Storytel



4 kommenttia:

  1. Olen täysin samaa mieltä, tämä todella on viihdekirjallisuutta parhaimmillaan. Itkin, nauroin ja jäin minäkin ajattelemaan vanhusten yksinäisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi Lundbergiltä on tulossa ensi keväänä uusi suomennos. :)

      Poista
  2. Huikeat pisteet! Vaan hyvältä tämä vaikuttaakin ja on jo minullakin lukulistalla. Itseäni kiinnostaa juurikin tällaiset hieman arvoitukselliset tarinat, joissa poraudutaan menneisyyteen.

    Ps. Jos et ole lukenut Antoine Laurainin teosta Punaisen muistikirjan nainen, suosittelen sitä! Itse pidin siitä valtavasti ja jotenkin ajattelisin, että näissä kahdessa kirjassa olisi jotain samaa. :)

    VastaaPoista