Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa

"Seitsemän unohtumatonta päivää, ja sitten mies katoaa. Täydellinen rakkaustarina, jonka sydämessä sykkii salaisuus.

Sarah ja Eddie tapaavat Englannin maaseudulla, viettävät ihanan viikon yhdessä ja rakastuvat. Sitten Eddie lähtee lomalle luvaten soittaa Sarahille matkalta lentokentälle. Soittoa ei koskaan kuulu.

Sarahin ystävät ovat sitä mieltä, että mies on vain häipynyt kuvioista. Olisiko Eddie todella voinut tehdä hänelle niin?"

Päätin kumota omia päänsisäisiä raja-aitoja ja tarttua tähän kehuttuun Rosie Walshin rakkausromaaniin. Marinoin itseni teini-ikäisenä chic litillä niin pahasti, että vieläkin närästää kun kuulenkin sanan rakkaushömppä. Näköjään genren sisään mahtuu näitäkin koskettavia tarinoita, joita ei ole kuorrutettu siirapilla ja vaaleanpunaisella hötöllä, sillä tämä kirja oli todella viihdyttävä ja yllättävä. Hän lupasi soittaa muodostui alun kangertelun jälkeen positiiviseksi lukukokemukseksi samoin kuin minulle kävi Eleanor Oliphantin kanssa. Ehkäpä uskallan lukemaan tämän genren sisältä enemmänkin kirjallisuutta, jos luvassa on näin koukuttavaa viihdekirjallisuutta.

Sarah siis tapaa Eddien ja he viettävät aivan ihanat seitsemän päivää yhdessä. Mies kertoo olevansa rakastumassa naiseen ja lupaa pyhästi ottavansa yhteyttä tähän, mutta kun mies lähteekin lomalle hänestä ei kuulu enään pihahdustakaan. Eddie on kadonnut kuin maan nielemänä, eikä hänen ystävänsäkään tunnu tietävän mihin hän on kadonnut. He kehoittavat vain Sarahia pysymään erossa ja unohtamaan miehen. Mutta Sarah ei kykene unohtamaan Eddietä, se mitä he kokivat tuon seitsemän päivän aikana oli jotakin ainutlaatuista, eikä Sarah voi uskoa että Eddie olisi vain hylännyt hänet. Miksi häntä pyydetään jättämään Eddie rauhaan? Onko sattunut jotain kamalaa? Kehittelin pääni sisällä mitä monimutkaisimpia skenaarioita rikollisliigasta aina muistinmenetykseen, kun olin päässyt yli ajatuksesta, että Sarah oli Eddielle vain hetken huumaa. Jotain salaperäistä oli selvästi tekeillä. Kun mysteeri alkaa selviämään se on täysi yllätys, en olisi millään osannut arvata. Kirjailija johti taitavasti lukijaa harhaan, jottei juoni olisi liian ennalta-arvattava. 

Tarina on koukuttavasti ja taitavasti kerrottu takaumien kautta yhdistellen niitä nykyhetkeen. Myös kertoja näkökulmanvaihto saa lukijan haukkomaan jännityksestä, kun Sarahin kohtalo pallon toisella puolella jää avonaiseksi. Ainoa koukku ei ole siis mysteeri, jota Sarah joutuu pohtimaan. Kokonaisuus muodoistui koskettavaksi rakkaustarinaksi, joka sai silmäkulmat kostumaan, mutta kirja käsittelee myös vakavempia teemoja kuten surua ja menetystä. Kirja oli kuitenkin helppo ja nopea lukuinen viihdekirja, joten se ei mennyt liian syvälle. Oivallinen kirja hetkiin, kun kaipaa hieman helpompaa, mutta viihdyttävää lukemista ilman liiallista höttöilyä! Jo pelkästään loppuratkaisun puolesta tämä on lukemisen arvoinen kirja. 

Pakko kuitenkin myöntää että alussa Sarah vaikuttaa ikäisekseen raivostuttavan naiviilta ja sinisilmäiseltä naiselta. Tarinaa aloitetaan kertomaan heti siitä kuinka Sarah haikailee Eddien perään. Lukija ei tiedä juurikaan henkilöistä mitään, mutta sitten kuvataan intensiivisesti sitä kuinka aikuinen nainen istuu puhelin kädessä ja vaikuttaa aivan teini-ikäiseltä. Ennakkokäsitykseni kuitenkin muuttuivat tarinan edetessä. Tokihan tästäkin kirjasta löytyi niitä klassissia kliseitä, ja varsinkin alkuasetelmissa tämä tarina vaikutti juurikin perinteiseltä kliseiseltä tarinalta, joka normaalisti saa niskakarvani nousemaan pystyyn, mutta ei pidä antaa näiden seikkojen huijata itseä.

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Otava

Ilmestynyt suomeksi: 2018

Alkuteos: The Man Who Didn't Call 

Sivuja: 333

Suomentanut: Sirkka-Liisa Sjöblom

Mistä minulle: Storytel