torstai 18. huhtikuuta 2019

Erin Kelly: Älä jää pimeään

"Kit ja Laura matkustavat Cornwalliin nähdäkseen täydellisen auringonpimennyksen. He ovat nuoria ja rakastuneita ja varmoja, että tästä on tulossa yksi monista heidän yhdessä kokemistaan auringonpimennyksistä.

Varjon väistymistä seuraavassa hiljaisuudessa Laura joutuu väkivaltaisen kohtauksen silminnäkijäksi. Hänen keskeyttämänsä mies kieltää kaiken, nainen näyttää kiitolliselta. On vain Lauran sana miehen sanaa vastaan. Kuukausien päästä nainen ilmestyy Lauran ja Kitin ovelle kuin kulkukissa. Kun tämän kiitollisuus muuttuu kuukausien päästä joksikin häiriintyneemmäksi, Laura alkaa pohtia, luottiko hän väärään ihmiseen.

Viidentoista vuoden päästä Laura ja Kit elävät pelon vallassa. Vaikka Laura tietää, että teki oikein puhuessaan poliisille, hän tietää myös, ettei kuva ole koskaan täydellinen vaan jotain jää aina pimentoon.." 

Älä jää pimeään on ennen kaikkea oikea page turner. Olin niin koukussa kirjaan, etten malttanut millään irtaantua sen äärestä hoitamaan arjen askareita tai laittaa illalla ajoissa nukkumaan. Vaikka kirjan tapahtumat polkaistaan käyntiin arkisesti ja hitaalla temmolla, on kirjailija osannut asentaa koukkunsa taktisesti oikeisiin kohtiin, niin että lukija pysyy naulittuna kirjan ääressä uteliaisuudesta kihisten. Päässä pyörivät vain kysymykset "miten tähän on päädytty?" ja "kuka valehtelee vai valehteleeko kukaan?". Alussa siis tiedetään, että Kit ja Laura ovat vuosia myöhemmin joutuneet vaihtamaan nimensä ja piiloutumaan. Heillä ei voi olla profiileja sosiaalisessa mediassa tai he eivät voi esiintyä kuvissa tai videoissa, edes ammattinsa puolesta, jotta he eivät tule löydetyiksi. Jotenkin Beth saattaa onnistua taas jäljittämään heidät. Koko vyyhti taas on saanut alkunsa auringonpimennysfestareilta Cornwallista, jossa Laura todistaa väkivaltaista raiskausta ja todistaa myöhemmin raiskaajaa vastaan oikeudenkäynnissä. Nainen, joka joutuu väkivaltaisen rikoksen uhriksion Beth. Kutkuttavaa vai mitä?

Kirjan alkuperäinen nimi He said/She said kuvaa todella hyvin teemaa, jota kirja käsittelee -  kun on vain sana toisen sanaa vastaan. Kenellä on uskottavampi tarina ja kenen puolesta todisteet parhaiten puhuvat. On ilmeistä että jokainen kirjan keskeisistä henkilöistä kantaa sisällään salaisuuksia, jotka ovat olennaisia isomman kokonaisuuden kannalta, mutta erilaiset syyt ja seurausten pelko saavat heidät vartioimaan salaisuuksiaan jopa raivokkaasti. Kelly on osannut rakentaa varsin mehukkaan trillerin, joka on samalla hyvin realistinen, mutta myös yllättävä. Se ei nouse kimuranteilla ja hurjilla juonenkäänteillään perinteisten trillerien rinnalle, mutta silti vähemmänkin dramaattiset tapahtumat pitävät otteessaan ja loppuratkaisukin tarjoilee yllätyksiä kokeneemmallekkin trilleristille. Samalla tämä on myös niiden makuun, jotka nauttivat siistimistä rikostarinoista ja psykologisista jutuista.

Kevään uutuuksien seasta Älä jää pimeään erottuu kyllä edukseen. Clare Mackintosh on sanonut tästä kirjasta, että "tämän kirjan olisin halunnut kirjoittaa". Mackintoshin suositus olikin yksi syy miksi päädyin tämän kirjan kirjastosta varaamaan.  En pettynyt, päinvastoin, pidin kirjasta todella paljon. Päätarinan lisäksi kirjailija tarjoili mielenkiintoisia henkilähahmoja ja sivuhenkilöitä. Kitin kaksoisveljen ja Lingin tarina oli myös varsin kiinnostava sivujuonne. Nautin myös luonnonilmiön, auringonpimennyksen, ottamista yhdistäväksi teemaksi tarinan taustalla.

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2019
Alkuteos: He said/She said (2017)
Sivuja: 448
Suomentanut: Päivi Pouttu-Deliére

Mistä minulle: Kirjastosta

1 kommentti: