Lyhyt arvioita

Gummerus, 2016.
Ida Simons: Tyhmä neitsyt

"12-vuotiaan Gittelin isä on liiketoimissaan ikuinen epäonnistuja. Äiti saa tasaisin väliajoin tarpeekseen ja lähtee tyttärineen sukulaisten hoiviin. Rasittavien sukulaisten lisäksi Antwerpenissä on Gittelin onneksi Steinwayn flyygeli. Pian Gittel saa ensimmäiset oppituntinsa unelmien tavoittelusta ja niiden romahtamisesta. Keneen voi luottaa maailmassa, joka on täynnä teeskentelijöitä?"

Kustantamon sivut kertovat tämän olevan kirjailijattaren unohdettu mestariteos. En kyllä aivan saanut kiinni siitä, miksi tämä on mestariteos? Lukeminen oli varsin puuduttavaa, eikä tarinakaan ollut mitenkään mainittavan erikoinen tai yllättävä.
Tyhmä neitsyt on pikemminkin keskinkertainen kertomus Gittelistä, joka lapsellisessa naiviudessaan saa kokea elämän nurjanpuolen ja aikuisten maailman kaksinaamaisuuden. Tarinan opetus lienee se ettei aikuisten maailma ole todellisuudessa niin mustavalkoinen, miten lapsi sen käsittää. Kehenkään ei kannata luottaa varauksetta, sillä saattaa tulla itse petetyksi. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

Kirjan kieli oli todella leikkisää ja persoonallista, siinä mielessä kirja erottuu edukseen. Ei se silti yksinään riittänyt minulle tekemään tästä mestariteoksenkaltaista lukukokemusta. Suurimmalta osin tämä ei herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia.


Märta Tikkanen; Miestä ei voi raiskata 
Tammi, 2019
"Kirjastonhoitaja ja kahden lapsen äiti joutuu ravintolaillan jälkeen raiskatuksi. Väkivallanteko traumatisoi ja sekoittaa Tove Randersin arjen ja perhe-elämän. Hän päättää rankaista raiskaajaa poikkeuksellisella tavalla."

Tämän moderninklassikon uusintapainos herätti minut siihen, etten ollut vielä tähän klassikkoon tutustunut. Ahmaisinkin sen pääsiäisen lukumaratonin viimeisenä kirjana ja todellakin puhutteleva teos.

Miestä ei voi raiskata on ajaton kirja aiheensa puolesta, sillä se ottaa hienosti kantaa ihmisen itsemääräämisoikeuteen ja oikeuteen koskemattomuudesta. Ote aiheeseen on feministinen ja osoittaa karulla tavalla miesten ja naisten maailmojen välillä vallitsevaa epätasa-arvoa, joka rehottaa edelleen. 

Tässä on kirja, joka jokaisen tulisi lukea edes kerran elämässään. Tämä laittoi kyllä ajattelemaan asioita monelta kantilta.


Otava, 2018
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika
 

15-vuotias Aaron on elänyt koko elämänsä Loukussa, vankilassa, jota hallitsevat harmaaunivormuiset Tomut. Loukusta on vain yksi tie ulos: salaperäinen Toinen taso, josta kukaan ei halua puhua.

Aaron on oppinut selviämään pysyttelemällä näkymättömänä, kunnes eräänä päivänä Loukkuun tuodaan nuoret veljekset, jotka alkavat suunnitella pakoa. Aaronilla ei ole mitään aikomusta päästää uusia ystäviään lähtemään, mutta kun kaikki menee kammottavalla tavalla pieleen, hänen on valittava: yhä vaarallisemmaksi käyvä vankeus tai kammottu Toinen taso, joka vilisee Tomuja.

En kokenut oikein olevani tämän kirjan kohderyhmää, tuntui että tämä oli enemmän suunnattu yläasteikäisille pojille kuin melkein kolmekymppiselle naiselle. Kirjan asetelma oli melko tyypillinen dystopiahahmotelma, jossa on joitakin sortava yhteiskunta, joka oli epäoikeudenmukainen ja väkivaltainen. Mukaan oli heitetty myös hieman fantasiaa, mutta tämä ei tuntunut tarjoilevan minulle mitään uutta.

En myöskään pitänyt yhtään kirjan päähenkilöstä Aaronista, eivätkä muut henkilöhahmot herättäneet tunteita suuntaan tai toiseen. Tarina alkoi liian vedottomasti ja pohdin viitsinkö lukea kirjaa ollenkaan, ja sitten kun alkoi tapahtumaan en meinannut jaksaa pysyä kärryillä. Luultavasti en jatka sarjan parissa, sillä tämä ei ollut yhtään minun juttuni. Monet muut ovat kuitenkin tästä pitäneet.

Tämä lyhyt arvio postaus onkin odottanut arkistojen kätkössä toukokuusta asti, mutta nyt viimein sain tämän kirjoitettua loppuun ja julkaistua teille. Odotin josko olisin saanut tähän koottua enemmänkin kirjoja, joista ei ole niin paljon sanottavaa, mutta sovitaan niin että kolme on ihan hyvä lukumäärä. Tälläinen harmaa ja sateinen heinäkuun päivä onkin oikein hyvä blogiarkistojen siivoamiseen.

Joudumme tällä hetkellä asumaan muutamia kuukausia remonttievakossa poissa kodistamme, joten päivittelen blogia vain satunnaisesti, aina kun sopiva sauma löytyy. Mutta syksyllä, kun pääsemme muuttamaan vihdoin uuteen kotiimme, palaan taas linjoille aktiivisempana. Pyrin kuitenkin olemaan enemmän linjoilla blogin omalla intagram tilillä, joten sieltä pääsee seurailemaan mitä evakossa tulee luettua.



Kommentit