Michelle Obama: Minun tarinani

"Yhdysvaltojen entisen ensimmäisen naisen intiimit, vaikuttavat ja inspiroivat muistelmat.

Vaikutusvaltansa ja saavutustensa johdosta Michelle Obamasta on tullut yksi aikamme ikonisimmista naisista. Yhdysvaltain presidentin puolisona – ensimmäisenä afroamerikkalaisena – hän kehitti Valkoista taloa aiempaa lämminhenkisemmäksi ja tasapuolisemmaksi paikaksi ja puhui vahvasti myös naisten ja tyttöjen puolesta.

Pohdiskelevissa ja kiehtovissa muistelmissaan Michelle Obama avaa elämäänsä ja kertoo kehityksestään: lapsuudesta Chicagon eteläosassa, työskentelystään johtotehtävissä ja tasapainoilusta äitiyden ja työn asettamien vaatimusten välillä sekä vuosista maailman kuuluisimmassa talossa."

Tämän kirjan hypetykseltä ei ole varmasti kovinkaan moni voinut välttyä. Kiinnostuinkin itselleni poikkeuksellisesti tästä, kun silmiini osui ympäri somea kehuvia lauseita kirjasta. Klikkailinkin kirjan itselleni kirjastosta varaukseen, mutta vain muutama viikko ilmestymisestä jonot oli jo melkoiset. Sain tämän kuitenkin viimein kesähelteillä luettavakseni ja kihisin innostuksesta. Kaikki se massiivinen hypetys, joka kirjan ympärillä pyöri, sai minut odottamaan jotain tajunnanräjäyttävää. Olisi pitänyt tietää itseni tuntien, että kaikki poliittinen tai vahvasti siihen liittyvä saa minut lähinnä nukahtamaan salaman nopeasti.

En voi sanoa kuitenkaan etten pitänyt tästä omaelämänkerrallisesta teoksesta ollenkaan. Michellen lapsuuden ja nuoruuden kuvaus oli mielenkiintoista ja suorastaan ahmin kirjan alkuosan. Michelle perheineen on kotoisin Chicagon slummiutuvasta Southsidesta, joka tunnetaan lähinnä värillisten asuinalueena. Robinsonien työläisperhe ei ole rikkaimmasta päästä, mutta Michellen vanhemmat kaikessa viisaudessaan halusivat lapsilleen kunnollisen koulutuksen, maksoi mitä maksoi. He kannustavat nuorta Michelleä ja tämän veljeä olemaan kunnianhimoinen ja opinjanoinen. Nuori Michelle onkin motivoitunut opintojensa suhteen ja pääsee lopulta opiskelemaan lakia Yhdysvaltojen huippuyliopistojen joukkoon lukeutuvaan Princetoniin. Opiskelu- ja urasuunnittelmat ovat loistaneet Michellen silmien edessä kirkkaana aina ja hän teki hyvin paljon töitä saavutaakseen tavoitteensa.

Kun nuori ja vastavalmistunut lakimies Michelle työskentelee valitsemassaan firmassa, hän tutustuu harjoittelijana toimivaan Barackiin. Heidän rakkautensa syttyy hitaasti, mutta lopputulos onkin historiaa, jonka varmasti kaikki tuntevat. Hiljalleen heidän suhteen edetessä ja Barackin poliittisenuran noustessa, vahva ja viisas Michelle jää harmittavan paljon taka-alalle, hänen miehensä kampanjan ja maan poliittisten kiemuroiden noustessa parrasvaloihin. Suoraan sanottuna kaikki tämä politiikka oli liian puuduttavaa, harkitsin vahvasti kirjan lopettamista kesken. Lennokkaan vetävästi alkanut tarina rupesi tökkimään ja nukahdin kirja kädessä varmaan kymmeniä kertoja. Myönnän siis harpponeeni, jotta päästiin vihdoin Valkoiseen taloon.

Maan ykkösnaisen arki ei ole helppoa, jopa omalla parvekkeella käymiseen tarvitaan lupa ja joka paikkaan on kuljettava turvamiesten saattelemana. Päivät ovat minuutilleen aikataulutettuja ja poikkeaa paljon siitä mihin Obamien perhe on tottunut. Viisas Michelle oppii kuitenkin käyttämään järkevästi tittelin tuomaa valtaa hyväkseen edistääkseen monia hyviä hankkeita, jotka ovat hänellä lähellä sydäntä. 

Minulle tämä ei ollut niin huikea lukuelämys, mitä monelle muulle, mutta kiinnostava ja ehdottomasti lukemisen arvoinen elämänkerta. Kukapa ei haluaisi päästä tirkistelemään entisen presidenttiparin elämää Valkoisessa talossa. Vaikka kirjan teksti on viimeiseen asti harkittua eikä paljasta mitään liikaa, tuntui lukiessa kokoajan siltä että Michelle itse kertoo tarinaansa juuri minulle. Voin vain kuvitella kuinka vahva elämys tämä olisi äänikirjana Michellen itsensä lukemana.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Otava

Ilmestynyt: 2018

Alkuteos: Becoming (2018)

Sivuja: 511

Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Mistä minulle: Kirjastosta